Kokoelma valikoituja Takussa julkaistuja esseitä, artikkeleita ja runokin.
Yöt täynnä raivoa: Ranskan viimeaikaisista kapinoista
Filippo Argenti
Tämä pamfletti on pieni panos Ranskassa viime vuosina esiintyneiden kapinoiden ymmärtämiseksi. Lienee tarpeetonta sanoa ettei kyseessä ole sosiologinen, tai hienommin sanottuna teoreettinen, katsaus aiheeseen. Kapinaa voivat ymmärtää ainoastaan ne, joilla on kapinallisten kanssa yhtenevät tarpeet. Toisin sanoen, kapinaa voivat ymmärtää ne, jotka tuntevat olevansa osa sitä. Näillä sivuilla, lyhyen kronologian jälkeen, kysymme miten tapahtumat Ranskassa marraskuussa 2005 koskettavat jokaista meistä, ja yritämme myös antaa siihen jonkinlaisen vastauksen.
Roskaväki
Filippo Argenti
Kaikki kapinat eivät tule yllätyksenä. Ei tietenkään ole mitään Nostradamusta, joka voisi ennustaa milloin ne täsmälleen ottaen puhkeavat, mutta se, että kapinoita tapahtuu, voi tulla yllätyksenä vain niille, joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten kurjassa maailmassa meidän on elettävä. Kyse ei ole vain siitä, että tiedämme miten tavallisia tällaiset kapinat, tuttuine tapoineen ja rituaaleineen, ovat Ranskassa (satoja autoja sytytettiin palamaan eri puolilla Ranskaa vuoden viimeisenä päivänä). Kapinat ovat nykyisen sosiaalisen järjestelmän väistämätön tulos. Kun kapina puhkeaa, ei voi kysyä itseltään 'miten tämä on mahdollista?' vaan pikemminkin 'miten on mahdollista ettei tällaista tapahdu kaikkialla koko ajan?'. Mutta aina kun kapina puhkeaa, se yritetään heti ensimmäiseksi luokitella. Ihmetellään keitä kapinalliset ovat, mistä he tulevat ja mitä he haluavat. Pian aletaan selvittää nimiä, henkilöllisyyksiä ja oikeita luokkia: he ovat ulkomaalaisia, maahanmuuttajia... ei! He ovat ranskalaisia... kyllä, ranskalaisia, mutta toisen sukupolven ranskalaisia, toisen luokan ranskalaisia, maahanmuuttajien, hylkiöiden, ulkopuolelle suljettujen ihmisten lapsia tai veljenpoikia... Jotkut ovat pettyneitä, koska fundamentalistisen islamismin teoria ei toimi: on selvää, että nämä eivät ole niitä ihmisiä jotka käyvät moskeijoissa (imaamien esittämät vetoomukset ovat itse asiassa osoittautuneet hyödyttömiksi). Oikeistolaiset lehdet (kuten Le Figaro) yrittävät luoda epätodennäköisiä yhteyksiä leimatakseen heidät julkisuudessa, ne kirjoittavat palestiinalaistyylisestä intifadasta, fundamentalistisesta islamismista, terrorismista jne. Nämä vääristelyt eivät kuitenkaan näytä toimivan, kun jokainen kamppailu onnistuu osoittamaan jäljittelemättömän omalaatuisuutensa.
Kaikki harhaluulot tulessa – Los Angelesin kapinat 1965/1992
13.-16. elokuuta 1965: Los Angelesin mustat kapinoivat. Välikohtaus liikennepoliisin ja jalankulkijoiden välillä kehittyi kahden päivän spontaaniksi mellakoinniksi. Huolimatta joukkojen vahvistamisesta, järjestysvoimat eivät kyenneet saamaan katuja hallintaansa. Kolmanteen päivään mennessä mustat olivat aseistaneet itsensä ryöstämällä asekauppoja, minkä seurauksena he kykenivät ampumaan jopa poliisihelikoptereita kohti. Tarvittiin tuhansia poliiseja ja sotilaita – mukaan lukien kokonainen panssarivaunujen tukema jalkaväkidivisioona – rajoittamaan mellakointi Wattsin alueelle, ja vielä useampi päivä katutaisteluita ennen kuin tilanne saatiin hallintaan. Tuhansia kauppoja ryöstettiin ja poltettiin. Viralliset tilastot kirjasivat 32 kuollutta (heistä 27 mustaa), yli 800 loukkaantunutta ja 3000 pidätystä...
Meidän on pystyttävä puolustamaan itseämme, selviytymään hengissä, ja käyttämään hyödyksemme yhteiskunnan kriisejä, myös kapitalistien yrityksiä tuhota meidät. Nyky-yhteiskunnan jakautunut ja teollinen luonne on jo varmistanut huomispäivän epävakauden.
Sivilisaation tuhoaminen?
Wolfi Landstreicher
Oletan kaikkien anarkistien olevan samaa mieltä siitä että haluamme lakkauttaa kaikki ylivallan ja riiston instituutiot, rakenteet ja järjestelmät. Näiden torjuminen on, loppujen lopuksi, anarkismin perimmäinen merkitys. Suurin osa lienee samaa mieltä siitä että näihin instituutioihin, rakenteisiin ja järjestelmiin lukeutuu ainakin valtio, yksityisomaisuus, uskonto, laki, patriarkaalinen perhe, luokkajärjestys...
Te uskotte kontrolliin. Te uskotte lakeihin, sääntöihin, moraalikoodeihin. Te uskotte kostoon, rangaistukseen, asianne oikeutukseen ja julistamaanne tuomioon niin kuin se olisi Taivaista annettu.
Usko - ajattelun vihollinen
Feral Faun
Amerikkalaisissa anarkistipiireissä ei ole kovinkaan tavatonta kuulla jonkun sanovan, "uskon keijuihin", "uskon magiaan", "uskon kummituksiin" tai jotain vastaavaa. Vain harvoin nämä uskojat väittävät että heillä on suoria kokemuksia ilmiöistä joihin he väittävät uskonvansa. Paljon useammin joku ystävä, sukulainen, tai se vakiosuosikki, "eräs tyyppi jonka tapasin" on oletetusti kokenut niin. Silloinkin kun suoraa kokemusta on, paljastaa pieni kysely yleensä että todellisella kokemuksella on parhaimmillaankin hyvin hatara yhteys uskomukseen jota sillä perustellaan. Ja kuitenkin, jos rohkenee huomauttaa tästä, saattaa saada niskaansa syytteet uskojan kokemuksen kieltämisestä ja siitä että on kylmäsydäminen rationalisti.
Hyväntekeväisyyttä vastaan
Feral Faun
Monissa Yhdysvaltain kaupungeissa anarkistit ovat järjestäneet "Ruokaa ei aseita"-aterioita. Näiden projektien järjestäjät selittävät, että ruoan pitäisi olla ilmaista, ettei kenenkään pitäisi nähdä nälkää. Ilman muuta hieno ajatus... ja sellainen johon anarkistit vastaavat hyvin samaan tapaan kuin kristityt, hipit tai vasemmistoliberaalit - ryhtymällä hyväntekeväisyyteen.
Villiytynyt vallankumous
Feral Faun
Kun olin vielä pieni lapsi, oli elämäni tulvillaan syvää mielihyvää ja elämänvoimaa, jotka saivat minut tuntemaan täydesti kaiken mitä koin. Olin tämän ihmeellisen, leikkisän olemassaolon keskipiste, eikä minun tarvinnut turvata mihinkään muuhun kuin oman elämäni kokemukseen saadakseni täyttymyksen.
Teesejä postmodernismin jälkeisestä anarkismista
Bob Black
Anarkismilla, oikein ymmärrettynä, ei ole mitään tekemistä moraalisessa mielessä käsitettyjen normien ja arvojen kanssa. Moraali on mielelle samaa kuin valtio yhteiskunnalle: vieras ja vieraannuttava vapauden rajoitin, sekä keinojen ja päämäärien kääntämistä päälaelleen. Anarkisteille normit ja arvot toimivat parhaiten - eli siis ovat kaikista hyödyllisimpiä - silloin kun ne ovat jonkinlaisia oikopolkuja. Ne voivat vetää yhteen kokemuksen kautta opittua käytännöllistä viisautta. Toisaalta taas, ne voivat olla auktoriteettimaisia itseään pönkittäviä käskyjä, tai ne ovat voineet joskus olla hyödyllisiä, mutta eivät muuttuneissa olosuhteissa enää palvele mitään anarkistista tarkoitusta, tai ainakaan mitään hyvää tarkoitusta.
Genovan verinen taistelu
Nick Davies
Kello oli vähän alle keskiyön kun ensimmäinen poliisi löi Mark Covellia pampulla vasempaan olkapäähän. Covell teki parhaansa huutaakseen italiaksi olevansa journalisti, mutta parissa sekunnissa hän oli pampuilla hakkaavien mellakkapoliisien ympäröimänä. Hän pysytteli hetken jaloillaan, mutta sitten pampunisku polviin pakotti hänet maahan.
Durrutin kolonnan viimeinen puolivillinä viidakossa
BBC
Lennettyään tuntikausia vaappuvassa 19-paikkaisessa potkurikoneessa ja laskeuduttuaan kapealle hiekkakaistaleelle, pääsee San Buenaventuran kylään Bolivian Amazonin sydämessä. Täällä, yksinkertaisessa yksikerroksisessa talossa puuhökkelirivin vieressä, on Antonio Garcia Baronin koti. Hän on ainoa vielä elossa oleva jäsen anarkistisesta Durrutin kolonnasta, joka piti Francon joukkoja ahtaalla Madridissa Espanjan sisällissodan aikana (1936-1939), ja keskellä viidakkoa sijaitsevan anarkistisen yhteisön perustaja.
Kaukomaiden Mellakat?
CrimethInc.
Legendan mukaan suositun brittiläisen "Quincy" tv-ohjelman näyttelijät pukeutuivat yhdessä jaksossa punkkareiksi. Myöhemmin, tarinan mukaan, ilmestyi median tuottamia "punkkareita", joilla ei ollut yhteyttä mihinkään sosiaaliseen jatkumoon, joista oli tullut punkkareita ainoastaan valtamedian vaikutuksesta. Muut punkkarit nimesivät heidät Quincy-punkkareiksi. Niinpä eräs tuttava kerran totesi ettei Yhdysvalloissa ollut insurrektionisteja, vaan ainoastaan Quincy-insurrektionisteja.
Nihilistin sanakirja: Teknologia
John Zerzan
Websterin sanakirjan mukaan: teollista tai sovellettua tiedettä. Todellisuudessa: työnjaon/tuotannon/industrialismin kokonaisuus ja sen vaikutus meihin ja luontoon. Teknologia on meidän ja luonnonmaailman välissä olevien välitteiden summa sekä meidät toisistamme erottavien välitteiden summa. Se on yhtä kuin kaikki se raadanta ja myrkyt joita tarvitaan tuottamaan ja uusintamaan äärimmäisen vieraantumisen vaihe jota elämme. Se on ylivallan rakenne ja muoto jokaisessa tietyssä hierarkian ja tavaramuodon laajenemisen vaiheessa.
Alastomien ihmisten maa
Madhusree Mukerjee
On huomattu, että sama kasvi jota Onge-heimo käyttää kuumeen alentamiseen, tappaa myös erittäin vaarallisen aivomalariaviruksen. Kasvin nimi pysyy yhä salassa, etenkin sen jälkeen kun tiedemiehet yrittivät patentoida löydöksen. Ongeilla on parannuskeinot moneen muuhunkin vaivaan. Ne juontuvat heidän läheisestä suhteestaan ympäristöön. Heitä on siunattu "sellaisella kasvien ja eläinten tuntemuksella, että se tuntuu lähes synnynnäiseltä. Ja he tietävät kasvien ja eläinten ominaisuuksia joista meillä ei ole hajuakaan," kirjoitti antropologi Cipriani.
Kaksi lausuntoa padoista asiantuntijapaneeleille
Derrick Jensen
Kuusi-seitsemän vuotta sitten annoin lausuntoja useille asiantuntijapaneeleille jotka valvovat lohien massamurhaa, esimerkiksi Kansalliselle merikalakantojen virastolle, Luoteis-USA:n energiasuunnitteluneuvostolle ja Yhdysvaltain kala- ja villieläinvirastolle. Näiden paneelien näennäinen tarkoitus oli antaa kansalaisille mahdollisuus antaa palautetta koskien sitä tosiasiaa, että padot Kolumbiajoessa ja muissa joissa tappavat lohia. Todellinen tarkoitus oli se että me kaikki, minä mukaanlukien, pystyimme tulemaan tyytyväisiksi teeskentelemällä että olisimme tehneet jotain hyödyllistä samalla kun seisoskelimme ja katselimme vierestä kun lohet liukuivat nopeasti kohti sukupuuttoa.
Kukaan ei liikoja välittänyt siitä kun virta ensi kertaa katkesi. Olihan se vähän häiritsevää, mutta kaukana mistään maailmanlopusta.
Maailmasta ja todellisuudesta
Nalle Virolainen
Yleensä ihmiset kaiketi ajattelevat, että maailma/maailmankaikkeus/olevainen on jollain tavoin järjellistä, järjestäytynyttä, harmonista. Jotkut näkevät maailman heijastuksena jumalan tahdosta ja järjestä, jotkut uskovat kaiken todellisen noudattavan luonnonlakeja, jotkut katsovat, että kielen logiikka heijastelee tosiasioiden logiikkaa jne. jne.
Mitä he eivät halua sinun tietävän
Benjamin Shender ja Miranda Vivian
1700-luvun puolivälissä amerikassa, eurooppalaiset ryhtyivät sotaan Ohio-nimistä kansanryhmää vastaan. Tämä sota oli osa isompaa Seitsemän Vuoden Sotaa (Seven Years War, myös niemtty French and Indian War). Koko juttu oli ajalle melko tyypillinen. Eurooppalaset valehtelivat Ohiolle, ja yrittivät sitten varastaa mitä halusivat. Kun Ohiot taistelivat vastaan he joutuivat kansanmurhan kohteeksi. Se ettet luultavasti ole koskaan kuullut tästä ei myöskään ole poikkeuksellista. Useimpien mielikuvassa alkuasukkaat vaan katosivat maan päältä amerikkalaisessa ekspansiossa länteen. Se että tämä on täyttä huttua harvoin menee perille. Todellisuudessa alkuasukkaat teurastettiin sekä tarkoituksellisesti sodan ja väkivallan teoilla, että vahingossa kulkutautien ja kulttuurisen rappeutumisen takia.
Edistys ja ydinvoima
Fredy Perlman
Tämän mantereen elävien asukkaiden myrkyttäminen ja siirtäminen "korkeampien olentojen" tähden on saattanut alkaa itäisessä Pennsylvaniassa, mutta ei vasta aivan viime viikkoina. Reilu pari sataa vuotta sitten alueella jota Three Mile Islandin säteily parhaillaan myrkyttää, Franklinin, Morrisin, Washingtonin ja Halen kaltaiset keinottelijat piileskelivät Vandalia-yhtiön ja Ohio-yhtiön kaltaisten julkisivujen takana. Näillä yhtiöillä oli yksi ainoa tarkoitus: myydä maata voitolla. Yhtiöiden takana olevilla yksilöillä oli yksi ainoa tavoite: poistaa kaikki esteet rajoittamattoman voitonteon tieltä, olivatpa nämä esteet sitten ihmisolentoja tai vuosituhantisia kulttuureja tai metsiä tai eläimiä tai vaikkapa jokia ja vuoria. Heidän tavoitteensa oli Sivistää tämä manner, panna alulle sellaisen toiminnan kierre jota täällä ei koskaan aiemmin oltu harjoitettu: Työtä, Säästämistä, Sijoittamista, Myymistä - Pääoman uusintamisen ja laajentamisen kierre.
Anarkoprimitivismi - Sivilisaatiokriittistä ekoanarkiaa
Anarkistit kritisoivat paitsi kapitalismia myös kaikkia muita ylivallan muotoja. Siis myös valtiota (mukaan lukien sosialistiset), uskontoa silloin kun sitä käytetään alistamisen välineenä, rasismia, siirtomaavaltaa, sukupuolista syrjintää, ikäsyrjintää, lajisyrjintää ja niin edelleen. Ekoanarkistit pyrkivät tiedostamaan kaikenlaiset alistamisen muodot, joista yksi perustuu ihmisen ja muun luonnon väliselle erottelulle. Anarkoprimitivistien mielestä alistamisen ymmärtämisen kannalta on hyödyllistä pohtia sivilisaatioiden syntyä ja kehitystä. Sivilisaation mukanaan tuomat alistavat ajattelu- ja käyttäytymismallit täytyy tiedostaa ja etsiä uusia olemisen tapoja, jotka toisaalta ottavat vaikutteita primitiivisistä kulttuureista ja toisaalta anarkistisesta vallan kritiikistä synnyttäen jotain täysin uutta. Anarkoprimitivististä yhtä totuutta ei ole – anarkoprimitivistit kritisoivat kaikkea ideologiaa (paremman puutteessa käytämme kuitenkin - ismi-päätteistä nimitystä). Tämäkin kirjoitus on siis vain kahden ihmiseläimen näkemys, joka tulee varmasti muuttumaan tulevaisuudessa.
Ystävämme valta
Toveri QUT
Sanotaan, että anarkistit vastustavat valtaa. Sanotaan, että valta turmelee. Sanotaan, että anarkistiryhmittymissä ei kenelläkään ole valtaa. Mutta mitä se valta oikein on?
Kestävän elämäntavan kiertokoulu
Aikanaan lukkarit kiersivät maalaiskyliä muutaman viikon jaksoja kussakin kylässä opettaen. Kiertokouluilla sivistettiin metsäläistä kansaamme. Kestävän elämäntavan kiertokoulussa lukkari ei enää kierrä, vaan oppilaat. Kestävää elämäntapaa ei voi oppia vain lukemalla kirjoja tai kuuntelemalla lukkarin puhetta. Sitä pitää elää, haistaa, maistella, huvitella ja raataa. Elämäntapa on paikkaan sidottu. Siksi oppilaat kiertävät oppimassa elämäntaitoja siellä missä on taitajia ja tietäjiä ja missä kestävää elämäntapaa harjoitetaan.
Ekologiassa suksessio, tai seuraanto, on termi sille elävien olentojen jatkumolle joka ilmestyy uudelle ja elootomalle maalle, tai maalle josta elämä on raivattu pois (kenties avohakussa). Elottomalle hiekkadyynille, esimerkiksi, ensimmäisinä ilmestyvät sitkeitä ja hyvin kuivuutta kestäviä ruohoja. Ajan myötä ruohot kasvavat ja kuolevat ja lisäävät näin biomassaa hiekkaan. Tämä orgaaninen aines hiekassa auttaa sitomaan vettä ja ravinteita. Tämä mahdollistaa vähemmän sitkeiden, erikoistuneempien lehtikasvien tuloa, jotka sitten jatkavat maaperän rakentamista nopeampaan tahtiin. Nämä kasvit luovat suojaa orastaville pensaille, ja edelleen puille, jotka kasvavat metsäksi tarjoen asuintilaa valtavalle eliöiden kirjolle: eläimiä, kasveja, sieniolentoja. Yksinkertaisesta ruohopohjaisesta dyyni-ekologiasta kasvaa moniulotteinen ja kirjava ekologia jossa on monenlaisia olentoja, lajeja, lokeroita ja suhteita.
Veganismi, primitivismi ja hedelmä-anarkia
Ville Metsälä
Anarko-primitivistiset ja sivilisaatiokriittiset pohdinnat ovat yleistyneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Sivilisaatiokriittiset pohdinnat ovat syventäneet anarkistista ylivallan muotojen ja niistä vapautumisen analyysiä erityisesti kritisoimalla teknologian eri muotoja, huomauttamalla että joitain teknologioita ei voida käyttää ongelmattomasti edes parhaalla tahdolla, toisin sanoen, että teknologioiden ainoa ongelma ei ole se että niiden hallinta on tällä hetkellä vallanhimoisten, itsekkäiden ja lyhytnäköisten kapitalistien käsissä. Viime vuosikymmenten aikana anarkistista ylivallan kritiikkiä on syventänyt myös eläinoikeus- ja eläinten vapautusajattelu ja toiminta. Ekoanarkistinen ajattelu on kiteytynyt ajatukseen ihmisten, eläinten ja luonnon vapautuksesta.
Trooppisen metsän biokemia ihmisen evoluutiota ohjaavana voimana
Tony Wright & Graham Gynn
Suurten ihmisaivojen kehittyminen on edelleen yksi suurimmista biologian ratkaisemattomista mysteereistä. Kädellisten aivot ovat yleensä suuret suhteessa kehoon. Ihmisapinat, sukupuuttoon kuolleet hominidit, ja erityisesti ihmiset ovat vieneet tämän evolutiivisen piirteen äärimmäisyyksiin. Yksikään tähänastinen teoria ei ole päässyt lähelle tämän ilmiön selittämistä.
Laika Phulwari: kuvaus Baiga-adivasien metsäkoulusta
Devjit Nandi
Baigat kuuluvat Intian kaikkein perinteisimpiin heimoihin ja heidät on virallisesti luokiteltu "primitiiviseksi heimoksi". Baigat asuttavat enimmäkseen Keski-Intian ylänköjen metsien siimeksessä sijaitsevia laaksoja ja kukkuloita, joilla he ovat eläneet eristyksissä ja vailla yhteyttä tasanko-alueen ihmisiin. Baigoilla on edelleen vahvoja ja luonteeltaan uskonnollisia käsityksiä, heidän heimonsa järjestäytymistapa ei ole vielä kärsinyt huonoista vaikutteista, heidän taiteelliset ja koreografiset perinteensä ovat katkeamattomia ja heidän mytologiansa antaa edelleenkin elinvoiman terveelle heimoelämän järjestäytymiselle.
Tulevaisuuden primitiivi
John Zerzan
Työnjako on näytellyt suurta roolia nykyisen globaalin kriisimme luomisessa, ja se häiritsee päivittäin kauhistuttavan nykytilamme alkuperän ymmärtämistä. Mary LeCron Foster (1990) syyllistyi selvästikin vähättelyyn arvellessaan nykyisen antropologian olevan "vakavan ja vahingollisen pirstaloitumisen vaarassa". Shanks ja Tilley (1987b) taas heittivät harvinaisen haasteen: "Arkeologian tarkoitus ei ole vain menneisyyden tulkitseminen, vaan myös niiden tapojen muuttaminen millä menneisyyttä tulkitaan nykyhetken yhteiskunnallisen muutoksen tueksi." On selvää, että sosiaalitieteet itsessään ovat kyseisenlaiseen muutokseen tarvittavaa näkökulman laajuutta ja syvyyttä vastaan. Mitä tulee ihmisen alkuperään ja kehitykseen, eri alojen ja ala-alojen - antropologia, arkeologia, paleontologia, etnologia, paleobotaniikka, etnoantropologia jne. - sirpaloitunut kenttä heijastaa sitä ahdistavaa ja lamauttavaa vaikutusta mikä sivilisaatiolla on ollut alusta lähtien.
Siirtymävaihe - Jälkikirjoitus Tulevaisuuden primitiiviin
John Zerzan
"Ok, ihan pätevää kritiikkiä, mutta miten käytännössä päästäisiin tästä kamalasta maailmasta jonkinlaiseen parantuneeseen ja eheään olemisen tilaan?"
Luulen ettei meidän tule epäillä kyseisenlaisen siirtymän mahdollisuutta, saati sitä etteikö sen alkamiseksi välttämätön yhteiskunnallinen purkaus voisi olla tuloillaan.
Toivo kamppailulajina
CrimethInc.
Toivo on taianomainen kyky, joka antaa haltijalleen lisää voimia. Se ei ole hyvän onnen seurausta, vaan sen edellytys. Se ei ole arvailua tulevasta, vaan tässä hetkessä harjoitettua voimaa. Kuten kuka tahansa kyttärivistön läpi murtautunut tietää, tosipaikan tullessa taisteluhenki merkitsee enemmän kuin järjestäytyneisyys, valmistautuneisuus tai edes älykkyys.
Jälkiä jättämättä - arkipäivän pienestä vastarinnasta
Hallitsevaa kulttuuria harvemmin kiinnostaa tuoda esiin sellaista historiaa joka osoittaa muutakin kuin kansalaisten iloista ja halukasta osallistumista järjestelmään. Kapinan ja alistumattomuuden eleet pyyhitään pois historiasta silloin kun ne paljastavat esivallan auktoriteetin tyhjyyden. Ja silloinkin kun niitä esiintyy, välittyy kapinoijien olemus, motiivit ja käytös puolueellisen eliitin kautta, jonka tarkoituksena on kiistää kykymme luoda itse oman vapautumisemme ajatukset ja keinot.
Kaksi kirjettä anarkistivanki Giorgos Voutsis-Vogiatzisilta
"Sinä aamuna kaikki oli valmista suureen hyökkäykseen kansallisen pankin kassoja vastaan. Adrenaliini täysillä, pienet kädet antamassa lähtölaskennalle tahtia, ladatut pistoolit kulkemassa pahaa aavistamattomien kansalaisten keskuudessa. Päivistä tulee tunteja ja tunneista sekunteja. Työn maailma kumartaa askeleiden edessä ja laittomuuden tunne antaa pienen kosketuksen täydelliseen vapauteen."
325 #5:n pääkirjoitus
325collective
Teollinen kapitalismi on tehnyt massojen valvonnasta ja vangitsemisesta todellisuutta. Menneiden aikojen tyrannit eivät olisi voineet edes kuvitella kehittyneen teknologian mahdollisuuuksia. Yhteiskuntamme muistuttavat yhä enemmän vankiloita, muurien sisä- ja ulkopuolen välisen eron muuttuessa hämärämmäksi. Uusliberalismi katselee vierestä kansanmurhia ja ympäristön romahdusta, jotka ohitetaan pelkkinä käsillä olevan kriisin raakoina seurauksina. Tärkeintä on kapitalistisen järjestyksen selviäminen tänä yhteiskunnallisen ja ekologisen levottomuuden aikakautena. Mutta tämä järjestelmä täytyy purkaa - välittömästi.
Broilerien renessanssi
Antti Rautiainen
Nuorten äänestysaktiivisuus on kasvussa. Monen puolueen nuorisojärjestö on onnistunut pysäyttämään jäsenmääränsä laskun, muutamalla se on jopa nousussa. Miksi ilomme nuorison välinpitämättömyydestä puoluepolitiikkaa kohtaan osoittautui ennenaikaiseksi? Mikä on vikana nuorisossa, kun se edelleen lähtee tallaamaan pitkin vuosikymmeniä sitten umpikujiksi osoittautuneita polkuja?
Mitä me vaaditaan?! - VAPAATA TILAA! Milloin?! - NYT!
valtamedia.net
Kesällä 2006 mystisesti poroksi palanut Squat Siperia ei ollut saanut jatkoa saman vuoden loppuun mennessä, kun Tanskasta kantautui uutisia, että Kööpenhaminan 24-vuotias autonominen sosiaalikeskus Ungdomshuset oli päätetty häätää. Ungdomshusetin viimeisestä taistelusta joulukuussa 2006 alkoi tuoreella innolla myös taistelu uuden autonomisen sosiaalikeskuksen saamiseksi Helsinkiin.
Maailmassa riittää ongelmia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä paremman maailman puolesta. Monelle voi olla vaikeaa pysyä mukana pitkään. On turhauttavaa, jos tuntuu, ettei saa näkyviä tuloksia kaikesta kovasta työstä huolimatta. Osa aktivisteista menettää toivonsa ja motivaationsa. Monet jopa masentuvat, uupuvat ja luopuvat aktivismista.
Elämämme perusteista
Lasse Nordlund
Vain huono maanviljelijä ostaa tuotteita, joita hän itse voi kotona tuottaa. Edellinen on vanha roomalaisten sanonta ja se löytyi 50-luvun suomalaisesta maatalousopin kirjasta. Kahdeksankymmenluvun puolivälin jälkeen aloin kiinnostua omavaraisesta elämäntavasta. Minulle se kirkastui ratkaisuna tilanteeseen, jossa en pystynyt määrittelemään omaa koulunjälkeistä paikkaani vallassa olevassa yhteiskunnassa. Voimakas halu osallistua yhteiskunnan rakentamiseen törmäsi kalvaviin omantunnonkysymyksiin: voinko olla mukana kehittämässä yhteiskuntaa, jos koen, että se rakentuu tyhjän päälle?
Daniel Cohn-Bendit: vallan kumoajasta vallan vartijaksi
Olli Tammilehto
Olli Tammilehto tapasi vuoden 1968 Pariisin kapinan näkyvimpiin johtajiin kuuluneen Daniel Cohn-Benditin, joka on nykyisin vihreä europarlamentaarikko. Tämä oli lennähtänyt syyskuussa Suomeen osallistuakseen Euroopan vihreiden kokousta. Ajoittain kiivas mutta ystävällissävyinen keskustelu käytiin tyhjässä eduskunnan kokoushuoneessa.
Kännykkäkaupunki on tyly
Olli Tammilehto
Helsingissä ei ole enää yleisöpuhelimia. Elisa ja Sonera ovat hiljattain poistaneet ne. Turisteja kaikin keinoin houkutteleva kaupunki on lakannut tarjoamasta yhtä olennaisimmista palveluista. Läheskään kaikilla matkailijoilla ei ole kännykkää mukanaan – Nokialandia ulkopuolella ei välttämättä kotonaankaan. Vaikka turisti tai liikematkailija kantaisikin tätä säteilyrasiaa laukussaan, hän ei välttämättä halua tai voi soittaa paikallispuheluja ulkomaalaisella sim-kortilla eikä ainakaan heti osta suomalaista korttia.
John Zerzan (s. 1943) on Oregonissa Yhdysvalloissa asuva anarkisti ja kirjailija. Hän on tullut tunnetuksi yksityiskohtaisesta teknologisen sivilisaation kritiikistä, joka pohjautuu paitsi anarkistiseen perinteeseen myös uudempaan antropologiaan, jonka mukaan maanviljelystä edeltäneet “primitiiviset” yhteisöt ovat olleet paitsi rauhanomaisia ja tasa-arvoisia myös suhteellisen hyvinvoipia. Zerzanin sivilisaatiokritiikki koskee erityisesti työnjakoa, kielen ja numerojärjestelmän taipumusta esineellistämiseen ja ajan mittaamista. Hänen pääteoksiaan ovat Elements of Refusal (1988), Future Primitive and Other Essays (1994), Against Civilization: A Reader (1998) ja Running on Emptiness (2002). Zerzanin ajatukset ovat pohjana Erik Gandinin dokumenttielokuvassa Surplus: Terrorized into Being Consumers (2003). Hän toimii Green Anarchy-nimisen lehden ja radioaseman toimittajana (http://www.greenanarchy.org/). Haastattelu on tehty kesällä 2007 Zerzanin Suomen-vierailun yhteydessä Tampereella.
Syntynyt oon kuitu suonessain
Tapio Berschewsky
Kutsumme helpon ja halvan verkottumisen aikakautta tietoyhteiskunnaksi. Kenen tahansa ulottuvilla on suunnattomat arkistot, joiden veroista tiedonlähdettä ei ole koskaan ennen ollut. Sanoisin että melko koukuttavaa.
Tekemättömyyden taito
Thomas J. Elpel
Ensimmäiset Shoshone-intiaaneja Suuren Syvänteen aavikolla tavanneet länkkärit kuvailivat heitä "kurjiksi ja laiskoiksi". Monet panivat merkille että he elivät keskellä aavikkoa, mutta eivät tuntuneet tekevän mitään tilanteensa kohentamiseksi. He eivät rakentaneet taloja tai kyliä; heillä oli vain muutamia työkaluja, ei käytännössä lainkaan taidetta, eivätkä he tavanneet säilöä ruokaa. Vaikutti siltä että he vain loikoilivat tekemättä mitään.
Tuhoaako internet planeetan?
Phoenix Insurgent
BLDGBLOGissa oli joulukuussa mielenkiintoinen artikkeli palvelinten ympäristövaikutuksista. Se on jotain mitä suurin osa ihmisistä ei ajattele (eikä IT-väkikään, sillä valtava enemmistö heistä tuntuu olevan tyystin tietämättömiä teollisuudenalansa panoksesta ympäristön romahtamiseen).
Kapinan raivo
Feral Faun
Sosiaalinen kontrolli on mahdotonta ilman väkivaltaa. Yhteiskunta tuottaa rationalisoidun väkivallan järjestelmiä sopeuttaakseen yksilöt yhteiskuntaan - tehdäkseen heistä yhteiskunnalle hyödyllisiä resursseja. Joitain näistä järjestelmistä, kuten armeijaa, poliisia ja rangaistusjärjestelmää voidaan tarkastella erikseen niiden väkivallan silmiinpistävän karkeuden vuoksi. Suurimmaksi osaksi nämä järjestelmät ovat kuitenkin niin vahvasti sidoksissa toisiinsa ja niin kaikenkattavia, että ne toimivat yhtenä totaliteettina - joka on yhteiskunta jossa elämme.
Valtion- ja kapitalisminvastaisia taisteluita ei voi alistaa eikä ohjailla
Anarkistien ja antiautoritäärien avoin yleiskokous Ateenassa 10.5.2006
Viime vuosina maailman poliittisten ja taloudellisten pomojen kansainväliset huippukokoukset ovat synnyttäneet vastarintaa, joka on räjähdysmäisesti tuonut parrasvaloihin kapitalismin ja pääoman vastaisen taistelun moninaisuuden kaikkialla maailmassa - alkuperäisväen yhteisöistä kapitalismin ghettoihin. Tuhansien ihmisten kokoontuminen muiden muassa Seattlen, Prahan, Genovan ja Thessalonikin kaduille on antanut uutta virtaa näille taisteluille, vastustamalla ylivallan globalisaatiota "alhaalta" syntyvällä vastarinnan globalisaatiolla: taistelulla sellaisen maailman puolesta, missä ei ole riistoa ja alistusta, rajoja ja vankiloita.
Tulta keskiyöllä, tuhoa aamunkoitteessa - sabotaasi ja sosiaalinen sota
Kasimere Bran
Maailmamme on kapitalististen vuorovaikutussuhteiden kahlitsema. Lähes jokainen on alennettu myymään itseään toimeentuloa vastaan, kaikki tila on jaettu ja määritelty ostettaviksi ja myytäviksi tavaroiksi. Tämä elämän muuttaminen tavaroiksi on tehnyt kaupankäynnistä sosiaalisten suhteidemme merkittävimmän muodon. Tällaiset suhteet on onnistuttu saamaan aikaan massiivisilla riisto- ja syrjäyttämishankkeilla. Valtiot hallinnoivat väestöjä ja alueita valtavan kontrolliverkoston avulla luoden maailman, joka muistuttaa hyvin läheisesti vankilaa. Rajat on militarisoitu, valvontaverkostot ympäröivät meitä, poliisien lukumäärä on kasvanut ja varustus parantunut. Kontrollin äärimmäisestä tehokkuudesta voimme kiittää teknologian kehitystä. Kaikki tämä oikeutetaan jatkuvasti paisuvan lakijärjestelmän nojalla, mutta nämä muutokset eivät ole millään tavoin ristiriidassa valtion luonteen kanssa; ne ovat uskollisia sen olemukselle ja tarkoitukselle. Valtio ja pääoma ovat alistamisen projektissa kytkeytyneet erottamattomasti toisiinsa.
Virosta kasvaa poliisivaltio
Roy Strider
Sisäministeri Pihl haluaa kieltää miellenosoituksilla kasvojen peittämiseksi käytettävien esineiden hallussapidon, syystä että "se voi innostaa henkilöitä laittomiin ja väkivaltasiiin tekoihin". Lisäksi on poliisin saatava oikeus rajoittaa ihmisten viipymistä määritellyissä paikoissa 12 tunniksi. Poliisivälineiden listaan on lisättäva jalkakahlet, vyöt, narut, nippusiteet ynnä muutakin kinnostavaa.
Maapallon kestävä elämä
Ville-Veikko Hirvelä
Ihmiskunnan köyhän enemmistön kulutus henkeä kohti ei ole ongelma maapallon kestokyvylle, kun sitä verrataan rikkaan vähemmistön, teollisuusmaiden väestön ja kehitysmaiden eliitin, kulutukseen. Mikäli haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville, myös rikkaan vähemmistön kulutus henkeä kohden tulee voida saattaa vastaavasti kohtuulliselle, maapallon kestokyvyn sallimalle tasolle.