Ennen hiljaisuus oli vaihtelevissa määrin eristäytymisen keino. Nykyään hiljaisuuden poissaolo on tekemässä maailmasta tyhjää ja eristävää. Hiljaisuuden varantoihin on tunkeuduttu ja ne on kulutettu loppuun. Kone marssii eteenpäin maailmanlaajuisesti ja hiljaisuus on se hupeneva tila, jota melu ei ole vielä kyllästänyt.
Esimerkiksi kiinteistösijoittaja voi sanoa "kehittävänsä" jotakin maapalaa avaamalla sen soranottopaikaksi. 'Kehitys' tarkoittaa tässä täydellistä, lopullista tuhoamista, jossa itse maa poistetaan. Eurooppalainen logiikka saavuttaa kuitenkin samalla muutaman tonnin soraa, jolla voidaan "kehittää" lisämaata teiden pohjiksi. Perimmältään koko maailmankaikkeus on - eurooppalaisessa katsannossa - avoinna tällaiselle hulluudelle.
Useat kansainväliset tutkimustulokset kertovat matkapuhelimien säteilyn aiheuttamista vakavista terveyshaitoista. Suomen viranomaiset eivät ole reagoineet asiaan mitenkään näkyvästi. Kyse on suuremman luokan kansanterveydellisestä riskistä.
Tavoitellessaan täyttä hallintaa kaikista elämänmuodoista, on vallitseva järjestys alkanut edistämään nanometrin tasolla ainetta muokkaavien teknologioiden kehittämistä. Nanometri on millimetrin miljoonasosa. Tällä atomien ja molekyylien, ja näinollen myös proteiinien, hiiliyhdisteiden, DNA:n ja vastaavien tasolla, voi ero elävän ja elottoman välillä alkaa muuttua sumeaksi, ja monet tähän teknologiaan liittyvät hankkeet pohjautuvat juuri tähän sumeuteen. Bioteknologian luodessa uusia organismeja järjestelemällä geenejä uudestaan muokkaamalla DNA:n rakennetta, menee nanoteknologia pisemmälle. Siinä ainetta "rikotaan" atomeiksi, jotka voidaan sitten koota uudestaan uusiksi, kirjaimellisesti atomi atomilta luotaviksi materiaaleiksi. Huomio keskittyy tällä hetkellä hiiliatomiin, mutta tiedemiehet haluaisivat saada kaikki alkuainetaulukon jäsenet täyteen hallintaansa. Sitten he voisivat ennenkuulumattomin tavoin yhdistellä aineiden ominaisuuksia, kuten väriä, kestävyyttä, sulamispistettä, jne...
Radikaali poliittista vapautta ajava liike, kuten anarkismi, puhuu aina paitsi yhteiskunnasta myös ihmisestä. Liian usein huomio kääntyy ihmisen ulkopuolisiin rakenteisiin. Se ihminen, joka ajatuksineen on muovautunut vallan puristuksessa, jää vähemmälle huomiolle. Genealoginen lähestymistapa esimerkiksi ihmiseen ja hänen moraaliinsa ei etsi alkuperää tai ydintä, vaan tarkastelee, missä ehdoissa ihminen on muodostunut sellaiseksi kuin hän nykyisyydessä on. Kiinnostavaa ei sinänsä ole, millaiseksi esimerkiksi politiikka on tullut, vaan millaisessa puristuksessa on päädytty juuri tähän. On selvää, ettemme voi syyttää tästä kaikesta kourallista suuryhtiöitä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuamme, että ihmiset eivät ole tulleet tietoiseksi omasta alistamisestaan eivätkä ole kyenneet vastustamaan autoritaarista järjestystä yhteiskunnassa eivätkä edes omissa organisaatioissaan, on katse käännettävä myös jonnekin muualle.
Kun olen valinnut - joko paholaisen asianajajana tai uhrilampaana, en ole varma - keskustelun aloitukseksi kysymyksen, "oliko sivilisaatio virhe?", haluaisin esittää joitain alustavia ajatuksia.
Ensimmäinen taustaoletus: Sivilisaatio ei ole, eikä tule koskaan olemaan ekologisesti kestävä. Tämä pitää paikkansa erityisesti teollisen sivilisaation kohdalla.
Lapsena minulle opetettiin - äärikristittyyn tapaan - kuinka paholaisen ollessa kykenemätön lukemaan ajatuksiani, hän tarkkailisi kaikkea mitä tein, etsien pienintäkin muutosta kehossani tai ilmeissäni mikä voisi paljastaa ajatukseni. Hän teki tämän, minulle kerrottiin, koska hän halusi oppia tuntemaan minut. Ja hän halusi oppia tuntemaan minut, koska sen sijaan että hän olisi rakastanut minua - kuten Jumala teki, joka myös tarkkaili minua ja tiesi lisäksi mitä tapahtui päässäni ja sydämessäni - hän halusi kiusata ja jopa hallita minua.
Lukion oppilaiden keskuudessa kehittynyt liike vahvisti kommunistisen vallankumouksen olemassaolon sen inhimillisessä ulottuvuudessa. Opiskelijat nostivat esiin kysymyksen väkivallasta (vaikkakaan eivät ehkä sen koko laajuudessa) torjuessaan armeijan, torjuessaan asepalveluksen ja torjuessaan yleismaailmallisen oikeuden tappaa. Vastakohtana tälle vasemmiston ja äärivasemmiston pikkuryhmät, mutta eivät anarkistit, saarnaavat tarvetta oppia tappamaan, koska he uskovat voivansa saada kuoleman "kimpoamaan takaisin" pääomaan. Mutta yksikään niistä (ja tämä pätee erityisesti kaikkein äärimmäisten ainesten kohdalla) ei koskaan ota huomioon sitä tosiasiaa että he väittävät ihmisolentojen tuhoamisen olevan välttämätöntä vallankumouksen toteuttamiseksi.
On helppo väittää ettei Pohjois-Amerikassa ole anarkistista liikettä. Tämä väite vapauttaa tarpeesta tarkastella tuon liikkeen luonnetta ja omaa rooliaan siinä. On kuitenkin kiistämättä olemassa julkaisujen, kirjakauppojen, anarkististen kotitalouksien, vallattujen talojen ja kirjeenvaihdon verkosto joka yhdistää valtionvastaisella kannalla olevia ihmisiä. Se on kiteytynyt alakulttuuriksi jolla on omat tapansa, rituaalinsa ja "kapinan" symbolinsa. Mutta pystyykö alakulttuuri luomaan vapaita yksilöitä jotka kykenevät tekemään elämästään halujensa mukaisen? Anarkistinen alakulttuuri ei ainakaan ole pystynyt. Toivon tässä artikkelissa onnistuvani selvittämään miksi.
Kaupallisessa viihdemediassa esiintyvät kuvat kivikauden ihmisistä kertovat paljon oman aikamme ja kulttuurimme ajatuksista ja pyrkimyksistä. Varsin hyvä esimerkki viime vuosilta on elokuva Luolakarhun klaani (Clan of the Cave Bear), jossa pääosaa esitti Darryl Hannah. Se tarjoaa kuvan elämästä noin 70 000 vuotta sitten. Hannahin esittämä hahmo on oletettavasti täysin moderni ihminen - Homo Sapiens. Hän elää ihmisten kanssa, jotka eivät olleet vielä täysin Homo Sapienseja. Meille jää kuva että he olivat neandertalilaisia, tai jonkinlaisia uusneandertalilaisia, tai jotain vastaavaa antropologista ryhmittymää.
Jokainen on joskus ollut osa toimimatonta ryhmää. Usein kuulee ihmisten valittavan, etteivät ryhmän jäsenten väliset suhteet ole täysin kunnossa, uudet ihmiset eivät viihdy mukana yhtä kokousta kauempaa, työt kasautuvat pienen joukon harteille tai ryhmähengestä ei ole tietoakaan - kuulostaako tutulta?
Kaikenlainen auktoriteetti – ja erityisesti auktoriteetti ajattelun ja ymmärtämisen alueella - on todella tuhoisaa, se on paha juttu. Johtajat tuhoavat seuraajansa ja seuraajat tuhoavat johtajansa. Teidän on oltava omia opettajianne ja itsenne oppilaita. Teidän on kyseenalaistettava kaikki se, minkä ihminen on katsonut arvokkaaksi ja välttämättömäksi.
Elämämme jatkuvuutta maapallolla ylläpitävät prosessit ja järjestelmät voivat huonosti. Niiden ratkaiseva heikkeneminen on mahdollista suhteellisen läheisessä tulevaisuudessa. Tästä monien ihmisten pitkään jakamasta mutta marginaaliin työnnetystä käsityksestä on tullut ilmastonmuutoksen myötä valtavirtaa. Teollisuusmaiden on vähennettävä kasvihuonekaasujen päästöjä paljon ja nopeasti, jottei katastrofaalisia muutoksia maapallon elinkelpoisuudessa tapahtuisi: usein siteerattujen laskelmien mukaan 80-90 % vuoteen 2050 mennessä1. Kun hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen laskeminen ilmakehään on olennainen osa nykyisten yhteiskuntiemme aineenvaihduntaa, tavoitetta ei saavuteta pikkureformeilla.
Termillä G8 viitataan kahdeksan suuren teollisuusmaan muodostamaan ryhmään. Nämä maat – Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Saksa, Japani, Italia, Kanada ja Venäjä – olivat joskus kansantuloltaan suurimmat maat. Nykyisin kuitenkin Espanja kiilaa Italian ja Kanadan väliin ja Venäjän edelle sijoittuu useita maita. G8 maat erottuvat muista suurista maista ennen kaikkea siinä, että niiden valtionpäämiehet ja -naiset tapaavat kerran vuodessa suuren julkisuuden saattelemana. Vaikka G8-maissa asuu vain 13 % maailman väestöstä, ne hallitsevat edelleen maailman virallista taloutta: niiden kontolle tilastoidaan 64 % maailman BKT:sta ja 2/3 maailmankaupasta.
Bonobo Conservation Initiativen järjestämän rahankeruutapahtuman lentolehtinen julisti: "Pelastakaa hippisimpanssit!" ja se toi Manhattanin keskustan joogastudioon nuoria kengättömiä ihmisiä kuuntelemaan puulattialla jalat ristissä istuen intialaisvaikutteista musiikkia ja syömään "Bonobo's" tuorekasvisravintolan valmistamia snackseja. Ravintolan mukaan "Villit bonobot ovat onnellisia, nautintoa rakastavia olentoja, joiden elämäntapaa ohjaa vaisto ja luontoemo."
Teidän tulevaisuutenne ylläpitää meidän valta-asemaamme ...niin kauan kuin jatkatte elämäänne samaan tapaan kuin viimeiset reilun 20 vuotta. Me tarvitsemme vahvoja, kyvykkäitä kehoja jotka haluavat luopua kaikesta mielihyvästä meidän tarpeidemme hyväksi. Me tarvitsemme teitä jos haluatte puolinaisen tyytyväisyyden merkityksettömästä puuhastelusta, jos olette valmiita hyväksymään meidän johtajuutemme ja auktoriteettimme, jos olette valmiita mukauttamaan ajatuksenne meidän linjoillemme.
Kun puhumme koulutuksesta, tarkoitamme kaikkea sitä mitä kuuluu siihen että meidät saadaan kykeneviksi elämään sivistyneessä yhteiskunnassa. Muistan ajan jonka vietin ihmisten kanssa, joita me kutsuisimme primitiiveiksi. He eivät osanneet lukea, koska heillä ei ollut mitään käyttöä lukutaidolle. Se ei tarkoita sitä että he olisivat olleet tyhmiä. Koulutuksella ei ole paljoakaan tekemistä älykkyyden kanssa. Itse asiassa, sellainen älykkyys mitä ihmiset tarvitsevat selvitäkseen luonnossa, tuhoutuu yleensä koulutuksen myötä.
Hallinnon herkeämätön propaganda on aina käyttänyt pelkoa konsensuksen tuottamisen keinona. Jatkuva uhkien luominen, joita nostetaan valoon aina olosuhteiden mukaan, oikeuttaa elämän kaikkiin puoliin ulottuvan yhä tukahduttavamman kontrollin ja antaa vallalle mahdollisuuden esitellä yhä enemmän vapautta murhaavia lakeja. Vihollinen on kaikkialla, sitä kutsutaan 'terroristiksi' ja se voi olla maahanmuuttaja tai vallankumouksellinen. Todellisuus käännetään ylösalaisin: ne jotka murhaavat kokonaisia väestöjä hallitakseen luonnonvaroja, syyttävät terrorismista niitä jotka kamppailevat vapaudesta. Mutta jos terrorismi on historiallisen määritelmänsä mukaan summittaista väkivaltaa jonka tavoitteena on valta-aseman voittaminen ja lujittaminen, niin on aivan selvää että TERRORISTI ON VALTIO! -Cristian Paladini
Joo, joo, ihan totta: niillä oli tosi kehittynyt hallinto kaikkine hierarkian asteineen ja ne jättivät jälkeensä paljon tosi siistejä monumentteja. Ne olivat siis kaikin puolin melkein niin kuin me täällä nykyisessä länsimaisessa sivilisaatiossakin: meidän korkeateknologinen kapitalismimme on tietysti vielä hienommin organisoitunut, mutta oli inkojen sivilisaatio joka tapauksessa korkeammalla tasolla kuin niiden vihollisen, sen piskuisen mapuchekansan, joka vielä tänäkin päivänä kamppailee Valtioon integroitumista vastaan.
Toverit, Tämä kirje on ensimmäinen yritykseni kommentoida tapahtumia ja osallisuuttani Kreikan Kansallispankin konttorin ryöstöön Ateenan keskustassa 16. tammikuuta 2006. Ennen kuin valaisen varsinaisia tapahtumia, haluaisin sanoa muutaman sanan liittyen motiiveihini joiden pohjalta tein päätöksen ryhtyä moiseen tekoon, sekä siihen mitä se minulle merkitsee.
Olli Tammilehto tapasi John Zerzanin laivalla matkalla Helsingistä Tallinnaan. Laiva oli hidas ja väkeä vähän – veljeksiltä näyttävät partaradikaalit saivat keskustella rauhassa anarkismista, teknologiasta, työnjaosta, kesyttämisestä, maanviljelyksestä ja sivilisaatiosta.
Edellisen numeron julkaisemisen jälkeen olemme saaneet nähdä merkittäviä ja yhä jatkuvia kapinallisia tapahtumia niin Kiinassa, Meksikossa kuin Tanskassakin. Nämä tilanteet kehittyvät edelleen ja levittävät kipinöitä ympärilleen, lujittaen laajapohjaisia globaaleja antikapitalistisia verkostoja, joiden synty on heijastellut kapinallisten tapahtumien leviämistä. Yhä useammat ihmiset vastustavat kapitalismia ja globaaleja uusliberalistisia vapaita markkinoita, järjestäen itsensä ruohonjuuritasolla ilman kiinteää organisaatiota ja hierarkiaa.
Useimmat 'Unabomberia' kommentoineet ovat päätyneet kahteen toisiinsa nähden vastakkaiseen näkökantaan, myös anarkistisissa piireissä. Jotkut ovat helposti ennustettavan heppoisesti torjuneet väkivallan, toiset taas romantisoineet pommittajaa (pommittajia) lainsuojattomana sankarina/sankareina (ei koskaan sankarittarina). Molemmat vastaukset ovat erheellisiä.
Luokka on sosiaalinen suhde. Pohjimmiltaan siinä on kyse taloudesta. Kyse on tuotannon välineiden ja hedelmien tuottajana, jakelijana tai omistajana olemisesta. Riippumatta siitä mihin ryhmään kukin kuuluu, kyse on identiteetistä. Keneen samaistut? Tai pikemminkin, mihin samaistut? Jokainen meistä voidaan sijoittaa useisiin yhteiskunnallis-taloudellisiin kategorioihin. Mutta kyse ei ole siitä. Onko identiteettisi yhtä kuin ammattisi? Onko identiteettisi sama kuin taloudellinen lokerosi?
Mutta "pankaamme syrjään lapsekkaat fantasiamme, kaipaus palata lajin alkuun, jota todellisuudessa ei koskaan ole ollut olemassakaan, aikaan, jossa ihmiskunta eli heimojen ja kylien tapaisissa pienissä ja täysin autonomisissa yksiköissä ja harjoitti alkuperäisdemokratiaa tuntien rauhan ja harmonian. ..."
Modernin elämän nopeasti kasvava taakka on raskaampi kuin olemme osanneet kuvitella. Muodonmuutos kiihtyy muuttaen elämän kudosta, asioiden koko tuntua. Menneisyydessä - ei kovinkaan kaukaisessa - muutos oli vielä vain osittainen. Nyt Kone piirittää meitä tunkeutuen yhä syvemmälle elämämme ytimeen lupaamatta pakotietä sen logiikasta.
Thomas Toivosen "Dead Society" pureutuu suoraan tilanteemme ytimeen. Johtopäätös? Olemme kusessa! Teknologinen massakulttuuri tappaa planeettaa ja jos aiomme selvitä, meidän täytyy tutkia ongelmien alkuperiä. Mutta myös välttää "ratkaisuja", kuten vaihtoehtoinen tai "kestävä" teknologia.
Jiihaa! Sika-Erkon oma pikku kustantamo on julkaissut suomenkielisenä versiona Abbie Hoffmanin vallankumouksellisen tee-se-itse-klassikon "Varasta tämä kirja" vuodelta 1968. Kirja opastaa selviytymään planeettaamme tuhoavalta ja orjuuttavalta systeemiltä varastamalla ja antaa aimo annoksen vinkkejä myös systeemin vastaiseen kamppailuun.
1. tuotannon tärkeä tekijä; tuottamisen ja valmistamisen jakaminen rajattuihin tehtäviin suurimman mahdollisen tehokkuuden saavuttamiseksi. 2. inhimillisen toiminnan osittaminen ja pirstaloiminen yksittäisiksi askareiksi, vieraantumisen syy; erikoistumisen perusmuoto, sivilisaation perusta ja sen kehityksen edellytys.
Ekoanarkistifilosofi John Zerzan tuli Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran laajempaan julkisuuteen Unabomber-oikeudenkäyntien yhteydessä, kun jutunnälkäiselle valtamedialle selvisi että Zerzan oli ystävystynyt Unabomberina tunnetun Ted Kaczynskin kanssa tämän oikeudenkäynnin aikana. Itse asiassa FBI oli epäillyt Zerzanin olevan itse Unabomber: hänen postiaan tutkittiin kuumeisesti, ja FBI varasti hänen kotoaan osoitekirjan ja vanhat lenkkarit.
"Ungdomshuset on meille esimerkkinä valtioiden sodasta vastakulttuuria ja vaihtoehtotiloja vastaan. Siksi haluamme näyttää esimerkkiä tavallamme puolustaa taloa." Kun Jagtvej 69 myytiin äärioikeistolaiselle Faderhuset-uskonlahkolle vastoin nuorison kaupungin kanssa 1982 tekemää sopimusta, alkoi talon väki valmistautua Ungdomshusetin pisimpään ja tuskallisimpaan kamppailuun.
Sveitsissä, Lausannessa sijaitseva, vuonna 1957 perustettu anarkistinen kirjasto CIRA (International Centre for Anarchist Research) on yksi harvoista paikoista, joissa anarkistisen liikkeen historiaa pidetään hengissä. Viidenkymmenen vuoden ajan kirjastoon on kerätty anarkistien kirjoittamia tekstejä ympäri maailmaa.
Pölyttäjämehiläisten äkilliset massakuolemat on ennenkuulumaton ilmiö, jolla voi olla käsittämättömän vakavat seuraukset. Kukaan ei tiedä sen syytä, mutta aiemmin siitä on ehditty epäillä torjunta-aineita, ilmaston lämpenemistä ja geeniteknologiaa. Nyt epäiltyjen joukkoon on tullut myös kännykät.
Keräilijämetsästäjien järjestelmät universumin ymmärryksen ja selittämisen suhteen ovat analogisia suhteessa länsimaiseen luonnontieteeseen. Ne edustavat ylisukupolvista kollektiivista viisautta, joka perustuu asumisen kautta saatuihin kokemuksiin kullakin paikallisella alueella
Jos olet nähnyt Goren elokuvan, niin tiedät jo missä tilassa planeetta on. Ympäristö ei ole romahduksen partaalla - se on romahtamassa! Asiat ovat huonosti ja ne ovat menossa yhä huonommiksi. Valitettavasti Goren rajoittunut poliittinen mielikuvitus ei kykene hahmottamaan ratkaisuja, joita tämä kriisi vaatii.
Aiemmin tänä vuonna kansainvälinen ilmastopaneeli (Inter-Governmental Panel on Climate Change, IPCC) käytti tähän mennessä vahvinta kielellistä ilmaisuaan liittyen maapallolla juuri nyt tapahtuvan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ihmisen toimintaan. Ensinmäinen osa neliosaisesta raportista on johtanutkin lähes päivittäisiin ilmastonmuutosaiheisiin uutisiin.
"Singulariteetti" on tekno-utopismin johtoajatus. Sana tulee tieteen mustasta aukosta - piste ytimessä, missä materian määrä on supistunut nollaan ja tiheys äärettömään, ajan ja tilan lakien tuolle puolen, niin suurella painovoimalla ettei edes valo pääse siitä ulos. Tekno-utopistit käyttävät sanaa viitatakseen tulevaisuuteen, jossa "edistys" vie meidät johonkin mitä emme voi ennustaa, saati ymmärtää, saati että voisimme palata sieltä.
Sivilisaatiossa on kyse hallinnasta ja mitä suurimmassa määrin hallinnan laajentamisen prosessista. Tämä dynamiikka ilmenee monitasoisesti ja on tuottanut aikojen saatossa muutaman keskeisen siirtymävaiheen, joilla on tärkeä merkitys.
Piraha-kansalla on hyvin epätavallinen kieli, ja he ovat yksi monista elävistä esimerkeistä, jotka osoittavat vääräksi Noam Chomskyn teorian siitä että kielemme on tulosta geneettisesti määritellystä ohjelmasta. Chomskyn mukaan jokaisella vauvalla on jo hallussaan kieliopin perusrakenne, ja lapsen tarvitsee vain oppia niiden kielten erikoispiirteet joille hän altistuu.
"Rikkaat eivät ole samanlaisia kuin sinä ja minä." "Keskuudessamme tulee aina olemaan köyhiä." Ota järki käteen ja hyväksy se, meille sanotaan. Anna almuja ja avustuksia köyhille, verota rikkaita. Perusta yksityisiä säätiöitä, ole vastuullinen omaisuuden käyttäjä-beibi ja anna. Olet kuullut sen kaiken, ja ehkä jopa uskot siihen sydämessäsi. Mutta se on myrkyllistä ajattelua. Minulla on ehdotus tietoisuutemme selkeyttämiseksi: opi vihaamaan rikkaita. Kyllä, vihaamaan.
Mapuche tarkoittaa "maan ihmistä," mutta Mapuchealueet ovat katoamassa suurmaanomistajien ansiosta. Laillinen tie on kuljettu loppuun konfliktissa mapucheiden ja Compañia de Tierras del Sur Argentinon (CTSA) välillä. Argentiinalaisten oikeusistuinten mukaan Patagonian maat kuuluvat niille keiden omistukseen ne on valtion omaisuusverorekistereissä merkattu. Mutta Mapucheyhteisön puhemies puhuu alueeseen kuulumisen lähestysmistavasta, millä ei ole sijaa oikeusistuimissa.
G8-sirkus on tulossa Heiligendammiin. Huippukokousten siirryttyä viime vuosina syrjäisemmille seuduille olemme tunteneet voimamme vähenevän, lähinnä siitä syystä että he kontrolloivat yhä enemmän pelikenttää ja kaikkea sen ympärillä. Seattlessa, Prahassa ja Genovassa kekseliäisyys ja poliisin yllättäminen olivat meidän vahvuuksiamme. Ne takasivat meille vapauden järjestää tehokasta suoraa toimintaa ja saada huippukokouksia sekaannukseen. On tullut aika ottaa aloite takaisin meille.
Torstai 15.2. 2007 oli minulle kuin mikä tahansa muu aamu. Heräsin kuudelta, menin aamupalalle ja söin kavereiden kanssa. Tulin takaisin selliini ja pistin aamu-uutiset päälle. Sellitoverini meni takaisin nukkumaan, peittäen silmänsä TV:n valolta, samalla kun itse keitin kahvia. Olin juuri alkanut kiinnittää huomiota ruutuun, kun sen alaosassa juoksevissa uutisotsikoissa luki: "Kolme kaupunkimaasturia ympäristöprotestina tuleen sytyttäneen miehen tuomio lyhenee alkuperäisestä."
Politiikka on erillisyyden taidetta - Väitetään että se on erillään kaikista muista toiminnan piireistä, ja pystyy kuitenkin samalla hallitsemaan niitä kaikkia. Politiikka alkaa siitä missä jäävät taakse jokapäiväinen kokemus, henkilökohtaiset kiinnostukset, intohimo ja runous ja toverillisuus - lyhyesti sanottuna kaikki mikä tekee ihmiselämästä mielekästä, kaikki mikä voi kertoa ihmisille kuinka tehdä päätöksiä omaksi parhaakseen.
Syyttäjän mukaan aktivistit vaativat oikeudettomasti yrityksen omistajaa ja toimitusjohtajaa Pekka Halosta luopumaan hänelle kuuluvasta edusta. Kummallista asiassa on se, että syyttäjän mukaan jo pelkkä turkissomistekampanjan tavoite, saada yritys lopettamaan aitojen turkisten myyminen, on itsessään laiton ja täyttää kiristämisen kriteerit. Hänen mukaansa jo tälläisen vaatimuksen esittäminen on laitonta, vaikka itse kampanjassa käytetyt keinot olisivatkin laillisia.
Maailman erilaisista epäkohdista on kirjoitettu tuhansia hyllymetrejä kirjoja. Toisaalta sen kirjallisuudenlajin jonka tavoite on saada ihmisiä toimimaan näiden epäkohtien kumoamiseksi saavutukset ovat aika heikkoja. Ainakaan "aktivistioppaisiin" kirjoitetun tekstin määrä ei korreloi mitenkään toiminnan määrän kanssa.
Sanotaan että elämme planeetan kuudetta toislajisten(i) otusten suuren joukkosukupuuton aikaa. Koska mikä tahansa suuri mullistus siirtää vallan painopistettä, tarkoittaa tämä sitä että elämme mikrobien kuudetta suuruuden vaihetta. Olosuhteet, jotka ovat kohtalokkaita ihmisen kaltaisille, suhteellisen uusille ja hitaasti kehittyville lajeille, ovat edulliset tai jopa ihanteelliset virusten ja bakteerien kaltaisille nopeasti muuntuville ikivanhoille lajeille.
On joitain juttuja jotka pistävät silmään heti kun saapuu Tanskaan. Yksi niistä on se, etenkin jos tulee siitä suuresta osasta maailmaa mikä on edes vähän lähempänä päiväntasaajaa, että suoraa auringonvaloa hädin tuskin esiintyy. Suurimman osan ajasta on hämärää. Kesällä on oikeasti pimeää vain noin tunnin, mutta missään vaiheessa ei myöskään ole täysin valoisaa. Talvella on pääosin pimeää, ja pimeyttä säestää usein kylmä tihkusade.
Alla oleva teksti on käännös Osvaldo Bayerin kirjan "Anarchism & Violence: Severino Di Giovanni in Argentina 1923 - 1934" johdannosta (s.7-17). --- Käsillä oleva kirja on Osvaldo Bayerin mielenkiintoinen yritys hahmotella italialaisen anarkistin, Severino Di Giovannin toimintaa Argentiinassa 1920-luvulla. Se omaa myös kaikki tällaisen toimittajan perusteellisilla mutta rajallisilla työkaluilla tehdyn vaikean tehtävän piirteet.
Anarkoprimitivismi (tai radikaali primitivismi, antiautoritaarinen primitivismi, sivilisaationvastainen liike tai vain primitivismi) on paremman puutteessa valittu termi radikaalille suuntaukselle, joka kritisoi sivilisaation totaliteettia anarkistisesta näkökulmasta ja pyrkii käynnistämään ihmiselämän täydellisen muutoksen. Suoraan sanottuna anarkoprimitivismiä tai anarkoprimitivistejä ei ole olemassakaan.
