Minkä tahansa moraalisen päähänpinttymän ja puhtaushuolen sijaan keskitymme strategian kollektiiviseen kehittämiseen.
Vain se on pahasta, mikä estää voimamme kasvua.
Tästä seuraa, että talous ja politiikka ei ole enää eroteltavissa.
Emme pelkää muodostaa jengejä, ja voimme vain nauraa niille jotka halveksivat meitä mafiana.

Huomioita

Meille on myyty tämä valhe: että erityisintä meissä on se mikä erottaa meidät yhteisestä. Me koemme päinvastaista: jokainen yksilöllisyys tunnetaan sen kautta millä tavalla ja kuinka voimakkaasti se tekee todeksi jotain yhteistä.

Sisältö:

• Miltä tahansa kantilta katsottuna
• Ensimmäinen piiri - "I AM WHAT I AM"
• Toinen piiri - "Hupi on elintärkeä tarve"
• Kolmas piiri - "Elämä, terveys ja rakkaus ovat epävarmoja – miksi työn tulisi olla poikkeus?"
• Neljäs piiri - "Yksinkertaisempaa, hauskempaa, liikkuvampaa, turvallisempaa"
• Viides piiri - "Vähemmän omistuksia, enemmän yhteyksiä!"
• Kuudes piiri - "Ympäristö on teollinen haaste"
• Seitsemäs piiri - "Me rakennetaan tänne sivistynyttä tilaa"
• Lähtekää liikkeelle!
• Löytäkää toisenne
• Järjestäytykää
• Kapina
• Loppusanat

Emme voi enää edes nähdä kuinka kapina saattaisi alkaa. Kuusikymmentä vuotta rauhoittamista ja historiallisten kuohuntojen vaientamista, kuusikymmentä vuotta demokraattista unilääkettä ja tapahtumien hallintoa on turruttanut todellisuuden kokemisen, kykymme aistia käynnissä olevaa sotaa. Meidän täytyy aloittaa elvyttämällä tuo kokeminen.

On hyödytöntä närkästyä avoimesti perustuslain vastaisista laeista. On turhaa laillisesti protestoida laillisuuden kehyksen täydellistä luhistumista vastaan. Meidän täytyy järjestäytyä.

• Miltä tahansa kantilta katsottuna
• Ensimmäinen piiri - "I AM WHAT I AM"
• Toinen piiri - "Hupi on elintärkeä tarve"
• Kolmas piiri - "Elämä, terveys ja rakkaus ovat epävarmoja – miksi työn tulisi olla poikkeus?"
• Neljäs piiri - "Yksinkertaisempaa, hauskempaa, liikkuvampaa, turvallisempaa"
• Viides piiri - "Vähemmän omistuksia, enemmän yhteyksiä!"
• Kuudes piiri - "Ympäristö on teollinen haaste"
• Seitsemäs piiri - "Me rakennetaan tänne sivistynyttä tilaa"
• Lähtekää liikkeelle!
• Löytäkää toisenne
• Järjestäytykää
• Kapina
• Loppusanat

Ensimmäinen globaali teurastus, joka hoiti pois suuren osan kaupunkien ja maaseudun proletariaatista vuosien 1914 ja 1918 välillä, käytiin vapauden, demokratian ja sivilisaation puolesta. Viime vuosien aikana niin kutsuttua "sotaa terrorismia vastaan", sen erikoisoperaatioita ja salamurhia, on ajettu näiden samojen arvojen nimissä. Yhtäläisyys loppuu kuitenkin tähän: ulkomuotoon. Sivilisaation arvo ei ole enää niin itsestään selvä, että se voidaan viedä alkuasukkaille ilman sen kummempaa hälyä. Vapaus ei ole enää seinään kirjoitettu nimi, nykyään sen perässä tulee aina varjon lailla sana "turvallisuus". Ja tiedetään hyvin, että demokratia voidaan hajottaa vain yksinkertaisilla "hätätilan" säädöksillä - esimerkkinä kidutuksen virallinen ottaminen uudestaan käyttöön Yhdysvalloissa, tai Ranskan Perben II lait.¹

Yhden vuosisadan aikana vapaus, demokratia ja sivilisaatio ovat palautuneet hypoteesin tasolle. Johtajiemme työ tulee tästedes koostumaan niiden materiaalisten, moraalisten, symbolisten ja sosiaalisten olosuhteiden muovaamisesta, joilla nämä hypoteesit voidaan jossain määrin vahvistaa todeksi; säätämällä tiloja, joissa ne vaikuttavat toimivan. Tätä tarkoitusta varten on kaikki keinot sallittuja, jopa kaikista epädemokraattisimmat, kaikista sivistymättömimmät, kaikista tukahduttavimmat. Kyseessä oli vuosisata, jolloin demokratia säännöllisesti johti fasistihallintojen syntyä, sivilisaatio sointui - Wagnerin tai Iron Maidenin sävelin - lopulliseen hävitykseen, ja jossa eräänä päivänä 1929 vapaus osoitti kahdet kasvonsa: pankkiiri hyppäämässä ikkunasta ja työläisperhe nääntymässä nälkään. Siitä asti - sanotaan nyt vaikka vuoden 1945 jälkeen - on ollut itsestään selvää, että massojen manipulointi, salaisten palvelujen operaatiot, julkisten vapauksien rajoittaminen sekä erilaisten poliisivoimien täydellinen suvereenisuus ovat sopivia tapoja taata demokratia, vapaus ja sivilisaatio. Tämän kehityksen viimeisellä tasolla voimme nähdä Pariisin ensimmäisen sosialistipormestarin tekemässä loppusilausta kaupungin rauhoittamiselle uudella köyhien asuinalueille suunnatulla poliisiohjelmalla, joka otettiin käyttöön seuraavilla huolellisesti valituilla sanoilla: "Me rakennetaan tänne sivistynyttä tilaa." Ei ole mitään lisättävää, kaikki täytyy tuhota.

"...eikä kuolemalla ole minkäänlaista valtaa..."

Mitä tulee tapahtumiin Marfin -pankin rakennuksessa 5. toukokuuta, siellä oli kolme kuollutta pankin työntekijää ja tuhansia "hiiltyneitä" totuuksia.

Propagandan sydäntäsärkevän tekopyhyyden ja radikaalien liikkeiden Kassandrojen kuluneen moralistisen humanismin tukehduttama ilmapiiri pakottaa meidät ottamaan kantaa näihin julkisiin tapahtumiin. Tämä ei tarkoita sitä että puhumme väkivallan "spesialisteina", tai että asetumme "automaattisesti" pankkirakennusta vastaan hyökänneiden ihmisten yleisiksi syyttäjiksi tai puolustajiksi.

Ta Paida Tis Galarias ("Gallerian lapset", TPTG) -ryhmän raportti talouskuurin vastaisista mielenosoituksista Ateenassa 5.-6. toukokuuta, joka sisältää kolmen pankkivirkailijan kuolemaan johtaneet tapahtumat ja niiden merkityksen vastarintaliikkeelle.

Alla on raportti toukokuun viidennen ja sitä seuranneen päivän mielenosoituksista, sekä joitain yleisiä ajatuksia kriittisestä tilanteesta, jossa liike Kreikassa tällä hetkellä on.

Elämme kiivaan finanssiterrorismin aikaa, joka kiihtyy päivä päivältä jatkuvina uhkauksina valtion välittömästä konkurssista ja "uhrauksista joita on tehtävä". Tästä huolimatta proletariaatin vastaus Kreikan parlamentissa tehtyjen uusien leikkauspäätösten aattona oli vaikuttava. Se oli luultavasti suurin työläisten mielenosoitus diktatuurin kaatumisen jälkeen, jopa suurempi kuin vuoden 2001 mielenosoitus, joka johti kaavaillun eläkeuudistuksen peruuttamiseen. Arviomme mukaan Ateenan keskustassa oli yli kaksisataatuhatta mielenosoittajaa, ja muualla maassa noin viisikymmentätuhatta. Lähes kaikki (uusintamis- ja) tuotantoprosessin sektorit olivat lakossa.

^{Päivitetty 19.5.2010 (käännöksestä korjattu pikkuvirhe)}

Toukokuun viidennen päivän mielenosoituksesta ja kolmen työntekijän kuolemasta Marfin-pankissa

Lakkolaisille, jotka jatkavat tämän paskan hajottamista

On tosiaankin sopimatonta "langettaa kaikki vastuu" ja syyllisyys palaneen Marfin-pankin kolmen työntekijän masentavasta kuolemasta herra Vgenopoulosin harteille. Se, että hän pakotti työntekijänsä irtisanomisen uhalla lukittautumaan tyhjältä vaikuttaneen ja vartioimattoman pankin ylempiin kerroksiin, rakennuksessa jossa ei ollut minkäänlaisia sammutuslaitteita eikä hätäuloskäyntejä, viimeisten 30 vuoden suurimman lakkomielenosoituksen keskipisteessä, ei ollut vain uusi rikollisen välinpitämättömyyden tapaus taloudellisten voittojen alttarilla [1], joihin hänen luokkansa on tottunut. Tämä työläisten tietoinen käyttäminen pankkien ja yhtiöiden ihmiskilpinä [2] on yksi hallitsevan luokan vastauksista joulukuun tapahtumiin ja yleiseen kapinalliseen väkivaltaan, joka leviää, epäoikeuttaa ja tuhoaa tavarakiertoa, hajottaa ja polttaa autoja, myymälöitä, sen vartijakyttiä ja ennenkaikkea sen päämajoja: pankkeja.

• Miltä tahansa kantilta katsottuna
• Ensimmäinen piiri - "I AM WHAT I AM"
• Toinen piiri - "Hupi on elintärkeä tarve"
• Kolmas piiri - "Elämä, terveys ja rakkaus ovat epävarmoja – miksi työn tulisi olla poikkeus?"
• Neljäs piiri - "Yksinkertaisempaa, hauskempaa, liikkuvampaa, turvallisempaa"
• Viides piiri - "Vähemmän omistuksia, enemmän yhteyksiä!"
• Kuudes piiri - "Ympäristö on teollinen haaste"
• Seitsemäs piiri - "Me rakennetaan tänne sivistynyttä tilaa"
• Lähtekää liikkeelle!
• Löytäkää toisenne
• Järjestäytykää
• Kapina
• Loppusanat

Sitoutukaa siihen,
minkä tunnette olevan totta.
Lähtekää liikkeelle siitä.

Kohtaaminen, havainto, suuri lakkoaalto, maanjäristys: jokainen tapahtuma tuottaa totuutta muuttamalla tapaamme olla maailmassa. Ja päinvastoin, mikään havainto, joka on meille yhdentekevä, joka ei kosketa meitä eikä sido mihinkään, ei ole enää sen arvoinen, että sitä pitäisi kutsua totuudeksi. Jokaisen eleen, jokaisen käytännön, jokaisen suhteen ja jokaisen tilanteen takana on totuus. Yleensä me vain välttelemme sitä, hallinnoimme sitä, mikä nykyään tuottaa niin monien hulluuden. Todellisuudessa kaikki sisältyy kaikkeen muuhun. Tunne, että elää valheessa, on sekin totuus. Kysymys on siitä, että pitää siitä kiinni, että lähtee liikkeelle siitä. Totuus ei ole näkökulma maailmaan, vaan sitoo meidät siihen peruuttamattomasti. Totuus ei ole jotain mikä meillä on, vaan se kannattelee meitä. Se tekee ja purkaa meidät, muodostaa ja kumoaa meidät yksilönä; se kasvattaa etäisyyttä moniin ja tuo lähemmäksi niitä jotka kokevat saman totuuden. Eristynyt olento, joka pitää tiukasti kiinni totuudesta, tulee väistämättä kohtaamaan muita kaltaisiaan. Itse asiassa jokainen kapinallinen prosessi saa alkunsa totuudesta josta emme suostu päästämään irti. Hampurissa 1980-luvulla muutama vallatun talon asukas päätti, että vastedes heidät häädettäisiin vain kuolleiden ruumiidensa yli. Tankit ja helikopterit saartoivat naapuruston, katutaistelut kestivät päiviä, suuria mielenosoituksia – sekä pormestari, joka lopulta antoi periksi. Kun Georges Guingouin, “Ranskan vastarintaliikkeen ensimmäinen taistelija”, aloitti 1940, hänellä oli vain päättäväisyytensä vastustaa natsimiehitystä. Tuolloin hän oli kommunistipuolueelle pelkkä “metsissä elävä hullu”, kunnes metsissä eli 20 000 hullua ja Limoges vapautettiin.

Nuori pari meni ekoilla treffeillään ravintolaan. Mies tarjosi tuolin toiselle ja he alkoivat tutkia ruokalistaa.

”Ottaisimmeko ankkaa?”, kysyi mies treffikumppaniltaan.

”En syö lihaa”, vastasi toinen mies.

”Anteeksi. Entäs pastaa parmesaanilla?”

”Öö... ei... miten olisi pasta marinara ilman juustoa?”

”Ai? Oletko siis vegaani?”

”En, mutta en syö eläintuotteita.” 

”Miten se eroaa vegaaniudesta?”, uteli mies seuralaiseltaan.

”Toisin kuin eräät, en luokittele itseäni ruokavalioni mukaan.”

”Ymmärrän.”

Blaumachen :: tekstin alkuosa

'Väkivaltaa valtion väkivaltaa vastaan' (vanha iskulause)

Joulukuun mielenosoituksiin osallistui paljon enemmän proletaareja kuin aiempiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Kapinan historiallisissa olosuhteissa ihmiset käyttävät improvisoituja aseita, jotka on tehty helposti löytyvistä ja tarkoitukseen sopivaksi muuntuvista materiaaleista. Katujen päällysteet on tehty kivistä, ja todellakin juuri kaduilla kirjoitetaan historiaa. Kapinan alkupäivistä asti monet ihmiset hyökkäsivät poliisia vastaan heittämällä vettä, kukkaruukkuja ja puunpalasia parvekkeiltaan; kyttien päihin osuneet eri esineet puhuivat selvää kieltä proletaarien väkivallan leviämisestä laajemmalle yhteiskuntaan. Kansannousun aikana sattuneet yhteenotot poliisin kanssa ilmaisivat vihaa ja suuttumusta koko todellisuuden kaikkein näkyvintä ilmentymää, eikä vain "mahdollisia lapsenmurhaajia" vastaan. Valtion nykyinen muoto, joka vastaa nykyisen luokkasuhteen todellisuutta, on repression muoto: poliisi. Tämä johtuu siitä, että valtiolle on käynyt historiallisesti erityisen vaikeaksi täyttää yhteiskunnan uusintajan roolia millään muulla tavalla kuin tukahduttamalla. Modernin turvallisuusvaltion vääjäämättömänä osana on toimittaa tiettyä yhteiskunnan uusintamisen tehtävää: pitää kuria, levittää raa'asti ja väkivaltaisesti kaikkialle yhteiskuntaan sellaisia olosuhteita, jotka ovat paljon tuskallisempia kuin ”vakituinen” palkkatyö. Kyse on siitä, että saadaan ihmiset pakotetuksi ”ylimääräisen proletaarin” olosuhteisiin ja hallitaan niitä. Saadaan aikaan yksilö, joka on jatkuvasti työhön liittyvän sosiaalisen elämän ja sen ulkopuolella olevan kaaoksen rajalla. Työvoima ei sijaitse automaattisesti siellä, missä pääoman laajennettu uusintaminen sitä tarvitsee; sitä täytyy kurinalaistaa.

Blaumachenille kirjoittanut Woland
(english :: ελληνικά :: français :: other languages)

'Rajoilta poliisiasemille, demokratia murhaa' (iskulause seinässä)

Vaikka valtio ja spektaakkeli yrittivät pelkistää joulukuun 2008 tapahtumat ”nuorisomellakoiksi”, joissa nuorten iälle ominainen herkkyys oikeuttaa reaktion aikuisten maailmaa vastaan, niin nämä ovat tärkeimpiä historiallisia tapahtumia Kreikassa viimeiseen 35:en vuoteen. Joulukuussa pieni osa tällä maailmankolkalla elävästä työväenluokasta kapinoi. Toiminnallaan se kritisoi nykyisiä sosiaalisia suhteita, työtä, tavaraa, valtiota. Tämä tuhoava ja samalla luova kritiikki oli antikapitalistista, ei reformistista; se ilmaisi tarvetta päästä eroon kapitalistisista suhteista.

Tästä blogista löytyi linkki artikkeliin, joka kirjoittaa Jobbik-puolueen räjähdysmäisestä kasvusta Unkarissa:

A far-right for the Facebook generation: The rise and rise of Jobbik

Kuvio on kuin suoraan oppikirjasta, suorastaan malliesimerkki fasismin dynamiikasta niin 1900-luvun alussa kuin 2000-luvulla. Otetaan tilaisuutta vaarin pohtimaan näitä juttuja vähäsen, sen varalta että monien oppikirjat ovat hukassa tai puutteellisia:

(Lyhyt yhteenveto: "Yllättävä" äkkikasvu - kriiseillä ratsastaminen - kanavoivat tyytymättömyyttä mätään hallintoon ja ylikansalliseen kapitalismiin - työväenliikkeen tyhjiön täyttäminen, mutta myös flirttailua pienporvariston ja konservatiivien kanssa - populismia ja voimakasta propagointia - radikalismia ja meuhkaamista - keskustalaista nationalismia - vasemmistolaisen ja oikeistolaisen yhteiskuntakritiikin yhdistäminen sekä liittäminen etnisiin ryhmiin - palestinalaisten muka-symppaaminen - "emme ole natseja mutta..." - oman väkivaltakoneiston rakentaminen, samalla veljeillen olemassaolevien asevoimien kanssa - johdossa militaristisia akateemikkoja, kannatuspohjaa älymystössä - vallassa olevat konservatiivit ovat vahvempia, mutta koko poliittinen kenttä ajautuu enemmän oikealle - surkea historiankirjoitus johtaa poliittiseen sokeuteen ja hämmennykseen)

Toukokuussa 1898 kuningas Umberto I, huolestuneena uutisista joiden mukaan Milanossa oli puhjennut yleislakko, uskoi kenraali Bava Beccarisille tehtäväksi kapinan kukistamisen. Sotilaille annetaan käsky ampua vapaasti ja Bava Beccaris avaa tulen kaupunkia vastaan tykinlaukauksella. Lopputuloksena 80 kuollutta ja 450 haavoittunutta. Velvollisuutensa täyttämisestä ylpeä kenraali lähettää kuninkaalle sähkeen, että Milano on nyt "rauhoitettu". Hallituksen johtaja markiisi Di Rudini kieltää yli sata opposition sanomalehteä, ammattiyhdistysten talot (Bourses du Travail), sosialistipiirit, keskinäiset yhtiöt sekä ainakin 70 maakuntaneuvostoa ja 2 500 pitäjänneuvostoa. Lisäksi Rooman, Napolin, Padovan ja Bolognan yliopistot suljetaan samalla kun tehdään tuhansia pidätyksiä. Umberto I lähettää välittömästi onnittelusähkeen Bava Beccarisille ja myöntää hänelle Savoijin ritarikunnan ristin "arvokkaista palveluksista laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja sivilisaation hyväksi". Kaksi vuotta myöhemmin, 29. heinäkuuta 1800, anarkisti Gaetano Bresci vapauttaa kuningas Umberto I:n vastuun taakasta tappamalla hänet Monzassa. Kuningas ja anarkisti. Kaksi murhaajaa, kätensä veressä, sitä ei voi kieltää. Mutta voiko heidät asettaa samalle tasolle?! En usko, ei enempää kuin heidän tekojensa motiiveja ja seurauksia voi pitää samanlaisina.

Koska näitä kahta ei voi tuomita samoilla perusteilla, niin kumpi heistä siis teki terroriteon? Kuningas joka murhautti joukon ihmisiä, vai anarkisti joka surmasi kuninkaan?

Jason McQuinn

Yksi vasemmistolaisen poliittisen retoriikan ärsyttävin ja useimmin toistettu klisee koskee kyseenalaistamatonta välttämättömyyttä epämääräiselle, yleiselle "organisaatiolle". Vaikka vasemmiston määrittävänä tekijänä voisi olla muitakin asioita, se on aina ja jatkuvasti halunnut luoda ja kehittää muodollisia organisaatioita, joiden oletetaan edustavan ja johtavan massoja tai työväenluokkaa (tai näinä päivinä usein jotain tiettyä identiteettiryhmää tai "vähemmistöä"). Tietenkin silloin kun vasemmistolaiset jättävät retoriikan maailman ja astuvat käytännön puolelle, käy varsin selväksi miksi organisaation yksityiskohdat jätetään usein määrittelemättä. On helppoa sanoa että järjestäytymättömät tai epäjärjestäytyneet ihmiset tuskin onnistuvat kovin hyvin toteuttamaan suuria, monimutkaisia projekteja. Mutta kun ehdotettu organisaatiomuoto tarkoittaa "välittäjähihnan" tyyppistä rakennetta selvällä jaolla johtajiin ja johdettuihin, sekä säännöillä rivijäsenten ojentamiseen samalla kun johtajia suojellaan vastuusta johdetuille, useat viisastuvat hylkäämään koko huijauksen. Edes pieni demokratian lisäys ei nykyään riitä poistamaan valtapolitiikan löyhkää.

Tampere, 26.3.2010

Työläisten ja työttömien taloudellinen tilanne on lähtenyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana läntisessäkin maailmassa jälleen huonontumaan. Neuvostoliiton ydinaseiden varjossa saatuja sosiaalietuuksia on alettu karsimaan, ja rikkaat rikastuttavat itseään varastamalla kaikilta muilta yhä röyhkeämmin. Tämä on saanut aikaan uusien kamppailujen aallon, jossa ei olla vältytty 70-luvun taistolaisuudelta haiskahtavien toimintatapojen nousultakaan.

Fasismi oli kammottava erehdys, kapitalismi uhkaa lähes kaiken elävän olemassaoloa, eikä kukaan tolkun ihminen halua takaisin Neuvostoliittoon. Mikä yhdistää kaikkia edellä mainittuja? Ne ovat hierarkkisia järjestelmiä. Jotta voisimme välttää toistamasta historian kammottavia erehdyksiä, tulisi meidän unohtaa valheellinen oikeisto-vasemmisto-jaottelu, joka sumentaa silmämme kriittiseltä suhtautumiselta vasemmistolaisuuden tyrannimaista autoritaarista versiota kohtaan. Sen sijaan tarvitaan johdonmukaista antiautoritaarista eli tasa-arvoa suosivaa näkemystä. Marxilaiset lupailivat aitoa tasa-arvoa pitkän siirtymäajan jälkeen. Neuvostoliiton kokemus osoitti, että tämä oli valhetta. Tasa-arvoa tarvitaan tässä ja nyt. Tämän vuoksi en usko, että Venezuelan, Kuuban tai Kiinan kaltaiset "työväen paratiisit" ovat paljonkaan erilaisia kuin muut hierarkkiset järjestelmät. Mitä jää jäljelle? Anarkismi ja muut antiautoritaariset toimintatavat.

Kommentteja Derrick Jensenin artikkeliin Unohda lyhyemmät suihkut

Mikko Virtanen

Derrick Jensenin jutussa Unohda lyhyemmät suihkut on mielestäni pari todella hyvää perusargumenttia. Niin kutsuttu vaihtoehtoinen teollinen tuotanto ei ole ekologisesti kestävää. On hyvin vähän rahalla ostettavissa olevia asioita, jotka olisivat ekologisesti kestävällä tavalla tuotettuja. Toinen tärkeä pointti, jonka Jensen esittää, on se, että elämäntapavalinnat eivät yksin riitä. Tarvitaan myös kamppailuja ja kommunikaatiota, joissa onnistutaan paremmin toimimalla yhdessä muiden kanssa yksin tekemisen sijaan. Nämä valinnat pitävät sisällään huomattavasti enemmän riskejä kuin niin sanotut elämäntapavalinnat. Selvää on, että vallitseva järjestelmä yrittää pitää meidät passiivisissa kuluttajan, työläisen, äänestäjän, kansalaisen, katsojan rooleissa.

Ohion vankilassa istuvan Sean Swainin ohjelma kuvernöörin vaaleihin. Taustaa uutisessa: USA: Ohion kuvernööriksi pyrkivä vanki haluaa lopettaa sivilisaation

Maanpetos johon voimme uskoa...

Eikö olisi jo aika meidän saada anarkistinen kotimaa? Kannatan. Enkä puhu nyt "muutoksesta". Älkää sekoittako minua Obamaan. Hän varasti nipun mukasosialistisia ajatuksia vuoden 2006 kampanjastani ja sai kaikki uskomaan "muutokseen". En puhu siitä että keikutetaan vähän venettä - upotetaan kerralla koko paska.

Lipukkeita, luoteja ja räjähteitä... mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä...

Emme tarvitse hallitusta. Mitä se on tehnyt hyväksenne? Se ottaa rahat ja pomottaa ympäriinsä ja sitten antaa varastamiaan rahoja ahneille paskoille jotka pakottaa raahaamaan kiviä pyramidinsa juurella 16 tuntia päivässä tai näkemään nälkää. Vittu mikä unelma.

Joo tiedän, demokratia ei ole paskaa. Voit valita oman orjapiiskurisi. Ei kivaa. Mutta kuvittele jos lipukkeen voisi muuttaa luodiksi ja pamauttaa kerralla hallitukselta aivot pihalle. Kuvittele jos kaikki irtisanotut, ulkoistetut, kyrpiintyneet ja tallotut kaikkialta maasta - kaikki jotka ovat kyllästyneet nielemään paskaa - kokoontuisivat yhteen paikkaan tiettynä aikana ja kaappaisivat yhdet vaalit...

Autonomisen kommunistiryhmän TPTG:n raportti Kreikassa käynnissä olevasta kamppailusta "talouden säästöohjelmaa" vastaan.

Kriisien aikoina, kuten nykyisen ylikasautumisen kriisin vaiheessa, kapitalistit käyttävät "julkisen velan" politiikkaa voidakseen kehittää uusia tapoja kiihdyttää riistoa. Vastakohtana kapitalismin nousukausille, jolloin yksityinen velka kasvaa, laskukausia kuvaa "julkisen velan" kasvattaminen. Yksityiset sijoitukset valtion velkakirjoihin takaavat työläisten suorasta ja epäsuorasta verottamisesta revittävät voitot, joilla pyritään maksamaan korot takaisin. Lopulta se johtaa pankkisektorin pääoman vahvistamiseen. Näin ollen "julkinen velka", toisin kuin yleensä sanotaan, tarjoaa apua yksityiselle pääomalle, ja se tulisi tässä suhteessa laskea mukaan niiden voittoihin.

Lisäksi viimeisen kahden vuoden aikana "julkinen velka" on kolminkertaistunut kahdessakymmenessä EU:n 27:stä maasta. Se on seurausta rahoitussektorin pelastamiseen käytetyistä suurista summista. Tätä rahaa ei annettu lainoina tuotantoinvestointeihin pankkisektorin ulkopuoliselle yksityiselle pääomalle. Lisäksi julkinen lainanotto tehtiin, ja tehdään yhä, ehdoilla jotka tarjoavat keskivertoa paremmat voitot, mikä tekee valtion velkakirjoihin sijoittamisesta paljon tuottavampaa toimintaa kuin tuotantoyksiköiden luomiseen sijoittamisesta, ja etenkin siksi että tällaisissa sijoituksissa ei ole riskiä luokkataistelusta tuotantopaikoilla.

Skitsofrenia, antipsykiatria ja anarkismi

David James

He leikkivät.
He leikkivät etteivät leiki.
Jos paljastan heille, että näen heidän leikkivän,
rikon sääntöjä ja he rankaisevat minua.
Minun on leikittävä heidän leikkiään,
ettei nähdä, että näen leikin.
  - R.D. Laing, M.D. Knots, 1974
Antipsykiatrinen psykiatri

Hienoimmat lahjat tulevat meille hulluuden kautta
- Platon (Faidros)

Eräs aihe, josta monet anarkistit tuntuvat olevan haluttomia puhumaan, on mielenterveys ja se miten psykiatria tekee yhden likaisimmista hommista tämän kammottavan, tukahduttavan järjestelmän toiminnassa pitämiseksi.

Psykiatriasta selviytyneet törmäävät sortoon jopa anarkistisissa piireissä ja skeneissä. Ihmisiä, joilla on elämässään tunneperäisiä ongelmia tai erilaisia tietoisuuden tasoja, kutsutaan sekopäiksi ja heidät suljetaan ulkopuolelle. Kun "skitsofreenisiksi" leimatut ihmiset lakkaavat ottamasta lääkkeitään Rainbow Gatheringissä (tai melkein missä tahansa sen puoleen), heidän päätöstään ei yleensä tueta eikä kunnioiteta. CALM ("Vaihtoehtoisen elävän lääkinnän keskus") passittaa tällaisia ihmisiä suurtapaamisista joka vuosi psykiatrisille osastoille, jossa he kokevat jotain aivan muuta kuin rauhaa ja rakkautta.

Kreikan kapina on aidosti eurooppalaistumassa

Last Hoursiin torstain yleislakkopäivän alla kirjoitettu teksti. Uutiskooste Kreikan viime aikojen tapahtumissa tulossa myöhemmin tänään tai viikonlopun aikana.

Manolis Glezos saa kaasua

 "Jos paikallinen poliisi epäonnistuu tehtävässään, EU ja Kreikan hallitus ovat valmiita lähettämään 7000 poliisin vahvuisen Euroopan poliisijoukon tukahduttamaan tilanteen, joka vaikuttaisi mahdollisesti lähestyvältä kapinalta." -poliisin tiedottaja

Varhain aamulla tiistaina 9. maaliskuuta. Ajatuksiin vaipunut yleisö kuuntelee ateenalaista uutiskanavaa, jolla poliisin tiedottaja vaikuttaa vaivaantuneelta. Miten hän voisikaan olla muuta kuin vaivaantunut? Hänen täytyy selittää varsin nolo välikohtaus: muutama päivä aiemmin, 5. maaliskuuta, poliisi ruiskutti kyynelkaasua Manolis Glezosin kasvoille, kun tämä yritti estää erään nuoren väkivaltaista pidätystä. Glezos on 88-vuotias; melkein 70 vuotta sitten, 30. toukokuuta 1941 natsien miehittämässä Ateenassa, hän kiipesi yhdessä Apostolos Santasin kanssa Akropolikselle ja veti alas hakaristilipun - siitä hyvästä häntä kidutettiin seuraavana vuonna.