Pohdinnat | sunnuntai, 2.01. 2011 @ 00:31
Katselukertoja: 601
Anarkismi on yksi tapa vastustaa totalitarismia. Minusta anarkismi on yksilötasolla, niin sanoakseni ihmiskuvan tasolla, kaikin puolin kannatettava aate. Tästä kumpuaa tietysti kiinnostukseni eksistentialismiin ja sen ihmiskäsitykseen liittyvään rajattoman vapauden ideaan.
Pohdinnat | torstai, 30.12. 2010 @ 10:59
Katselukertoja: 388
Avainsanat: englanti opiskelijat strategia taktiikka
Ison-Britannian valtion tukahduttamisen ja "kuningattaren rauhan" ilmapiiri rikottiin selvästi 10. marraskuuta 2010, kun joukko tyytymättömiä rynnäköi Millbank Toweriin, konservatiivipuolueen päämajaan, opiskelijamaksuja vastustaneessa mielenosoituksessa.
Kattokuvat valtauksesta ja omaisuuden tuhoamisesta romuttivat kauan eläneen uskomuksen siitä, että kytillä on tilanne hallussa Yhdistyneen Kuningaskunnan kaduilla, ja etenkin Lontoon valvontakameravankilassa. Tuona päivänä tapahtui jotain paljon enemmän kuin hallitsevan poliittisen puolueen päämajan täydellinen paskominen pääkaupungissa - kipeän juhlivaa luokkaväkivaltaa ilmaistiin avoimesti, ja se lähetettiin kaikkialle globaalin median avulla, kaikille muille vastarintaa tekeville ympäri maailman.
Pohdinnat | tiistai, 28.12. 2010 @ 22:28
Katselukertoja: 512
Avainsanat: kreikka tulisolujen salaliitto pakettipommit
Tulisolujen Salaliiton julistus marraskuun ensimmäisen päivän kirjepommeista eurooppalaisia valtiokohteita vastaan. Aiheeseen liittyy myös Gerasimos Tsakalosin, Panagiotis Argiroun ja Haris Hatzimichelakisin kirjeet, sekä kansainvälinen solidaarisuuskutsu.
25.11.2010
Kolme veljeämme, ryhmämme jäsentä, on tällä hetkellä vangittuna kreikkalaisen demokratian vankiloissa. Heidän poissaoloa rinnaltamme ei voi korvata kirjoitetulla julistuksella. Sanat tuntuvat toivottoman pieniltä ja merkityksettömiltä niiden tilanteiden ja tunteiden voimakkuudessa, joita heidän kanssaan jaamme.
Mutta jopa näiden hetkien aikana, kun vankilan muurit ja kalterit nousevat keskellemme, mikään ei ole muuttunut...
Pohdinnat | lauantai, 20.11. 2010 @ 14:55
Katselukertoja: 1 226
Avainsanat: lapset nuoret kommunismi seksuaalisuus queer gilles dauve
"Lapsen oikeudet ovat absoluuttiset, koska häntä ei pidetä vastuullisena mistään. Kun yhteiskunta, siis Valtio, takaa hänelle täydellisen suojansa, se riistää häneltä kaiken itsemääräämisen. Hänelle annetaan kaikki mahdolliset oikeudet, paitsi oikeus tietää mitä hän tahtoo, toisin sanoen se oikeus joka antaisi jotain sisältöä kaikille muille oikeuksille.
Tuolle modernille keksinnölle, lapsuudelle, ei ole olemassa parempaa määritelmää. Lapsi lakkaa olemasta lapsi kun hän tulee ikään, jossa hänet voidaan laittaa vankilaan."
Pohdinnat | lauantai, 20.11. 2010 @ 14:22
Katselukertoja: 1 151
Avainsanat: espanja vankila anarkistinen musta risti
Vankien kokema pelottava todellisuus Espanjan vankiloissa lääkisopiskelijan - joka oli harjoittelijana yhdessä kuukauden ajan - kertomana.
En tiedä mistä aloittaa kirjoittaminen. Vietin kuukauden harjoittelijana vankilassa ja nyt kun tiedän sen olevan ohi huomaan omituisten tuntemusten ryöpyn. Pala nousee kurkkuuni kun kirjoitan tätä. Kipu joka painostaa silmiäni ja kuristaa kurkkuani sekoittuu kykenemättömyyden ja raivon tunteeseen. Aikaisemmin saatoin kuvitella sen. Nyt olen kokenut sen. Olen nähnyt sen itse. Ihmisen kurjuus, institutionalisoituna. Oletan että sillä on jotain tekemistä sen kanssa minkä tämä kokemus kaivoi esiin olemukseni syvimmästä osasta, jota haluan kutsua “inhimillisyydeksi” koska tunnustan niiden uskon, jotka sanovat inhimillisyyden olevan periaate jonka koko ihmisrotu jakaa. Tosin tämän kaiken jälkeen siihen uskomisen jatkaminen tuntuu typerältä.
Pohdinnat | lauantai, 30.10. 2010 @ 12:11
Katselukertoja: 682
Avainsanat: strategia taistelua uudella maaperällä (crimethinc) anarkismi
Aion lisätä muutamia ajatuksia keskusteluun, joka alkoi crimethincin artikkelista "Taistelua uudella maaperällä", ja jatkui Gabrielin vastauksella "Mihin mennä uudella maaperällä?". Molemmat kirjoitukset olivat laadukkaita ja varsin johdonmukaisia; joka tapauksessa, jotkut ideat vaikuttavat minusta esteiltä näkyvän ja tarmokkaan anarkistisen käytännön luomiselle.
Crimethincin huomio "konfliktin eskaloimisesta" on järkevä, jos tämä eskalaatio ei lankea ennaltamääritettyyn muotoon. Asioiden hajottaminen ja hurjien iskulauseiden huutaminen voi vain kääntää ihmisiä romanttiseen ja jännittävään käsitykseen taisteluistamme, sekä auttaa illuusioiden levittämisessä. Hurjat kuvat eivät anna taistelujemme sisällölle yhtään enempää hurjuutta. Mellakat tai yölliset iskut eivät luo sosiaalista näkyvyyttä käytännöillemme, eikä se voi eskaloida jännitteitä sellaisten yhteiskunnallisten liikkeiden sisällä, joissa olemme mukana vain vähän jos ollenkaan. Toisin sanoen, meidän täytyy keskustella ihmisten kanssa ajatuksistamme, jotta ne voisivat levitä (meidän täytyy jakaa vastarinnan hetkiä toisten kanssa), emmekä tule saavuttamaan mitään poseerauksella ja prameilla radikalismin pilakuvilla.
Kysymys siitä, KUINKA saamme ajatuksemme ja käytäntömme leviämään, tulee aina olemaan välttämätön osa mitä tahansa keskustelua strategiasta.
Pohdinnat | perjantai, 29.10. 2010 @ 12:39
Katselukertoja: 1 139
Avainsanat: porvaristo kulttuuri crimethinc.
CrimethInc.
Ajelehtiiko isäsi hedelmättömästi harrastuksesta toiseen, etsien merkityksellistä tapaa viettää vähää “vapaa-aikaa” mitä hänellä on? Uudelleensisustaako äitisi loputtomasti asuntoanne huone kerrallaan, kunnes hän voi aloittaa alusta jälleen? Tuskailetko jatkuvasti tulevaisuudestasi, joka vaikuttaa valmiiksi suunnitellulta – ja maailma tuntuu romahtavan, jos valitset muun suunnan? Mikäli vastaus kysymyksiin on kyllä, vaikuttaisi siltä, että olet maailman viimeisten raakalaisten, porvariston pauloissa.
“Kaikki valta mielikuvitukselle.” “Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia.” Jokainen radikaalissa politiikassa mukana ollut on kuullut nämä väitteet tuhansia kertoja. Ensimmäisillä kerroilla ne kuulostavat innostavilta ja kiehtovilta mutta tulevat lopulta niin tutuiksi, että ne vaikuttavat tylsiltä tai hukkuvat taustakohinaan. Harvoin, jos koskaan, niitä pohditaan vakavasti. Minusta niitä sietäisi kuitenkin miettiä tällä historiallisella hetkellä. Juuri nyt totutut merkitykset ovat sekaisin. On aivan mahdollista, että käymme kohti vallankumousta tai ehkä vallankumouksia, mutta emme edes tiedä, mitä vallankumous voisi tarkoittaa.
Gabriel Kuhn, lokakuu 2010
Muutama viikko sitten CrimethInc. julkaisi esseen "Taistelua uudella maaperällä: Mikä on muuttunut 1900-luvun jälkeen", jossa he toivovat "herättävänsä lisäanalyysiä ja strategian kehittelyä". Teksti vahvistaa CrimethIncin ominaisuudet, joita edes projektin kovimpien kriitikoiden on vaikea kiistää: halu puskea radikaalia politiikka eteenpäin, sitoutuminen maailman muuttamiseen paremmaksi paikaksi, kyky esittää ideat sekä johdonmukaisesti että ymmärrettävästi, ja, ehkä tärkeimpänä, valmius itsetutkiskeluun ja itsekritiikkii. Kuinka monet kirjoittajat ovat halukkaita myöntämään, että "iso osa siitä mitä julistimme on tänä päivänä muuttunut vanhanaikaiseksi"? Tällainen rehellisyys mahdollistaa solidaarisuuteen perustuvan kriittisen sitoutumisen.
Kirjoituksen perusolettamusta tuskin voidaan kiistää: viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon muutoksia - poliittisia, taloudellisia, kulttuurisia, ekologisia - ja meidän täytyy vastata niihin. Jos anarkistiliike - joka nousi kapitalismin päähaastajaksi 1990-luvulla, eikä vähiten valtiososialismin romahtamisen seurauksena - ei halua pysyä pelkästään "ainoana pelinä kaupungissa", kuten CrimethInc. viittaa, vaan myös uhkaavana pelinä, meidän täytyy päivittää analyysiamme, taktiikoitamme, sekä myös tavoitteitamme.
Pohdinnat | keskiviikko, 8.09. 2010 @ 19:07
Katselukertoja: 852
Avainsanat: ranska romanit karkotukset vasemmisto
"Elämä nomadina ei ole enää yhteensopivaa modernin elämän kanssa Euroopassa."
- Francois Fillon, 30.8.2010
Ei ole "erillistä romaniongelmaa", ja hyökkäykset heitä vastaan eivät ole "erillisiä hyökkäyksiä", kuten manipulaation spesialistit (UMP jne.) ja niiden mukaoppositio (vasemmisto, liberaalit humanistit jne.) haluaisivat saada meidät uskomaan. Sen sijaan ne pyrkivät hajottamaan parempaa hallitsemista varten.
Ne jotka aktiivisesti tai passiivisesti seuraavat ja hyväksyvät diskurssin jommalta kummalta puolen tätä pseudoväittelyä, ovat lopulta yhtä osallisia omaan kurjuuteensa kuin ne, jotka ovat eniten tämän "väittelyn" etulinjassa.
Pohditaan ensin ultraoikeiston (Sarkozy, Hortefeux, Besson jne.) hallussa olevan valtion vallitsevia manipulaatioita. Romaneita syytetään 250% kasvusta pelkästään romanirikollisuudessa. Tilastot muuttuvat päivittäin, ja vain ylöspäin, mutta jos vaikka vain viimeisimmät pitäisivät paikkansa, katsotaan mikä sen saattaisi aiheuttaa.
Pohdinnat | keskiviikko, 25.08. 2010 @ 18:21
Katselukertoja: 1 730
Avainsanat: crimethinc 1900-luku 2000-luku anarkismi
Alkusoitto: Mitä enemmän asiat muuttuvat...
Ydinperhe oli joskus patriarkaatin perusta, ja halu sen lakkauttamiseen oli radikaali vaatimus. Perheet ovat nyt yhä pirstoutuneempia - mutta onko se silti pohjimmiltaan laajentanut naisten valtaa tai lasten itsemääräämisoikeutta?
Valtamedia koostui joskus vain muutamasta televisio- ja radiokanavasta. Ne eivät ole vain moninkertaistuneet äärettömyyksiin, vaan niitä täydentää Facebookin, YouTuben ja Twitterin kaltaiset mediat. Mutta onko nyt päästy eroon passiivisesta kuluttamisesta? Ja kuinka paljon käyttäjät todella voivat hallita näiden formaattien rakenteita?
Elokuvat edustivat joskus katsojana olemiseen perustuvan yhteiskunnan ruumiillistumaa; tänä päivänä videopelit antavat meidän olla tähtiä omissa eeppisissä ammuskeluissamme, ja videopeliteollisuus tekee yhtä paljon rahaa kuin Hollywood. Elokuvayleisössä jokainen on yksin; korkeintaan voi buuata jos juoni on surkea. Uusissa videopeleissä taas voi olla kanssakäymisessä toisten pelaajien kanssa reaaliajassa. Mutta onko tämä suurempaa vapautta? Onko siinä enemmän yhteenkuuluvuutta?
Joskus saattoi puhua sosiaalisesta ja kulttuurisesta valtavirrasta, ja alakulttuuri itsessään tuntui kumoukselliselta. Nyt johtajamme pitävät "monimuotoisuutta" etusijalla, ja alakulttuuri on kulutusuyhteiskunnan elintärkeä moottori: mitä enemmän identiteettejä, sitä enemmän markkinoita.
Joskus ihmiset kasvoivat samassa yhteisössä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa, ja matkustamista voitiin pitää pysyviä sosiaalisia ja kulttuurisia muotoja häiritsevänä horjuttavana voimana. Tämän päivän elämää kuvaa jatkuva liike, kun ihmiset yrittävät pysyä mukana markkinoiden vaatimuksissa; tukahduttavien muotojen tilalla meillä on jatkuva hetkellinen muutos, yleismaailmallinen pirstoutuminen.
Työntekijät pysyivät joskus samassa työpaikassa vuosia tai vuosikymmeniä, kehittivät sosiaaliset siteet ja yhteiset viitekohdat, jotka mahdollistivat vanhanaikaiset ammattiliitot. Tänä päivänä työllistyminen on yhä enemmän väliaikaista ja epävarmaa, kun koko ajan enemmän työläisiä liukuu tehtaista ja liitoista palvelualoilla ja pakolliseen joustavuuteen.
Palkkatyö oli joskus erillinen elämän piiri, ja oli helppo tunnistaa ja kapinoida tuottavuutemme riistämistä vastaan. Nyt olemassaolon kaikista puolista on tulossa "työtä", toimintaa joka tuottaa arvoa kapitalistiselle taloudelle: sähköposteja tuijottamalla kasvattaa mainosmyyjien pääomaa. Kapitalistisessa taloudessa olevien erillisten spesialistin roolien tilalla näemme yhä enemmän pääoman joustavaa, kollektiivista tuottamista, josta suuri osa tapahtuu palkatta.
Maailma oli joskus täynnä diktatuureja, joissa valtaa käytettiin selvästi ylhäältäpäin, ja ne voitiin haastaa sellaisina. Nyt ne tekevät tilaa demokratioille, jotka vaikuttavat sisällyttävän enemmän ihmisiä poliittiseen prosessiin, ja näin legitimoivat valtion tukahduttamisvoimat.
Valtiovallan perustana oli joskus kansakunta, joka kilpaili toisten kansakuntien kanssa omien etujensa puolesta. Kapitalistisen globalisaation aikana valtiovallan edut ylittävät kansakuntien rajat, ja konfliktin vallitseva muoto ei ole sota vaan poliisitoimi. Sitä käytetään silloin tällöin roistovaltioita vastaan, mutta sitä sovelletaan jatkuvasti rahvasta vastaan.
Joskus pystyi vetämään rajan, vaikka sitten epämääräisen rajan, niin kutsuttujen ensimmäisen ja kolmannen maailman välille. Nykyään ensimmäinen ja kolmas maailma elää rinnakkain jokaisessa suurkaupungissa, ja Yhdysvalloissa valkoista ylivaltaa hallinnoi afroamerikkalainen presidentti.
Pohdinnat | lauantai, 7.08. 2010 @ 10:57
Katselukertoja: 814
Avainsanat: john bowden anarkistinen musta risti solidaarisuus vankila
"Tehokkaan ja toimivan vankituen voima ei mielestäni ole koskaan käynyt ilmi paremmin kuin siinä miten vankilaviranomaiset antoivat tässä tapauksessa periksi, ja oli äärimmäisen voimauttava kokemus olla osana sitä."
John Bowden
On paljon opittavaa onnistuneesta vankitukikampanjasta John Bowdenin tueksi ja Anarkistisen Mustan Ristin puolustukseksi. Silloin kun tovereita vastaan hyökätään, ei ole aika tuudittautua itsetyytyväisyyteen, vaan aika päättäväiselle ja määrätietoiselle toiminnalle. Kollektiivinen voimamme ja solidaarisuutemme ovat ainoat aseemme taistelussamme valtiota vastaan.
John Bowden tarjoaa tässä oman arvionsa kampanjasta itsensä ja AMR:n puolesta, vankilan sosiaalityöntekijä Matt Stillmania vastaan, joka kriittisessä ehdonalaisraportissaan kuvaili AMR:ää "terroristisena" ja "puolisotilaallisena" organisaationa, johon John on ollut yhteydessä.
Pohdinnat | sunnuntai, 18.07. 2010 @ 22:07
Katselukertoja: 880
Avainsanat: kreikka vallankumouksellinen taistelu talouskriisi imf kapitalismi
Kreikan poliisin terrorismin vastainen yksikkö pidätti 10. huhtikuuta 2010 Ateenassa kuusi ihmistä: Nikos Maziotis, Panagiota "Pola" Roupa, Kostas Gournas, Vaggelis Stathopoulos, Sarandos Nikitopoulos ja Christoforos Kortesis. Heidät kaikki tunnetaan pitkästä osallistumisesta anarkisti/antiautoritaariseen liikkeeseen. Kaksi viikkoa myöhemmin Maziotis, Roupa ja Gournas tunnustivat osallistumisensa Vallankumouksellisen Taisteluna (Epanastatikos Agonas) tunnettuun järjestöön. Stathopoulos, Nikitopoulos ja Kortesis kiistivät syytteet ja sanoivat joutuneensa pidätetyksi vuosien anarkistitoimintansa vuoksi. He tekivät selväksi myös toverilliset poliittiset suhteet muihin pidätettyihin.
Alla Vallankumouksellisen Taistelun kolmikon kirje kokonaisuudessaan:
Pohdinnat | maanantai, 5.07. 2010 @ 10:40
Katselukertoja: 869
Avainsanat: anarkismi järjestäytyminen kapina insurrektionismi strategia yhdysvallat kreikka anarkistit
Peter Gelderloos, 2007 Insurrection vs. Organization - Reflections from Greece on a Pointless Schism
Osa 1: Pohdintoja eräästä aiheettomasta selkkauksesta Kreikasta [ja Yhdysvalloista] käsin
"Mielestäni on kauhistuttavaa, miten liikkeemme on kaikkialla taantumassa pikkumaisten henkilökohtaisten riitojen, syytösten ja kaunojen suoksi. Tätä paskaa on liikkeillä aivan liikaa, erityisesti viime parin vuoden aikana."
-Alexander Berkman kirjeessä Senya Fleshinille ja Mollie Steimerille vuonna 1928. Emma Goldman lisää jälkikirjoituksessa: "Rakkaat lapset, olen täysin samaa mieltä Sashan kanssa. Olen sydämeni myöten väsynyt myrkyllisiin syytöksiin ja vihjailuihin, jotka joukossamme esiintyvät. Ellei se lopu, liikkeemme elpymiselle ei ole enää toivoa."
Onneksi useimmat anarkistit Yhdysvalloissa välttävät kaikenlaisen ideologisen oikeaoppisuuden ja karttavat lahkomaisia selkkauksia. Epäonneksi useimmat meistä näyttävät karttavan myös vakavaa strategian kehittelyä. Ne taas, jotka yrittävät tähän tarttua, kallistuvat yleensä kohti jonkun oikeaoppisuuden tai toisen, ja maamme anarkistilehtien perusteella ulkopuolinen voisi luulla täkäläistä liikettä pahemmin lahkoutuneeksi. Oikeasti on olemassa lukuisia ristiriitoja, mutta ei mitään jyrkkiä ja selkeitä blokkijakoja. Yksi jako, joka kuitenkin on vahvistumassa, on sama joka esiintyy yleisesti kautta Euroopan: kapinan ja järjestäytymisen välinen väittely1. Ensimmäisillä on yhteistä maaperää jälkivasemmistolaisten anarkistien kanssa, jälkimmäiset ovat usein anarkokommunisteja. Täällä Kreikassa, jossa olen viettänyt viimeiset pari viikkoa, jako on todella vahva insurrektionististen anarkistien, joita yhdistetään Mustaan Blokkiin, ja raskaasti järjestäytyneen Antiautoritaarisen Liikkeen (kreikaksi AK, Antiexousiastiki Kinisi) välillä.
Mustan Pispalan keskustelun alustukseksi anarkistisesta järjestäytymisestä.
Teksti on Ruotsista (tiedot tuonnempana).
Se käsittelee&kritisoi poliiittisen toimintaryhmän ja kaveriporukan välisen eron hämärtymistä.
Mustan Pispalan keskustelun alustukseksi anarkistisesta organisoitumisesta.
Käännös Ruotsista (tiedot tuonnempana)
Metrossa ei ole enää jälkeäkään siitä häpeän verhosta, joka normaalisti pidättelee matkustajien eleitä. Muukalaiset puhuvat keskenään ilman että jättävät toisiaan huomiotta. Joukko tovereita neuvottelee kadunkulmassa. Paljon suurempia kokoontumisia bulevardeilla, uppoutuneena keskusteluihin. Yllätyshyökkäyksiä kaupungissa toisensa jälkeen, päivä toisensa jälkeen. Uusi kasarmialue on ryöstetty ja poltettu maan tasalle. Rakennuksesta häädetyt asukkaat ovat lakanneet neuvottelemasta pormestarin kanssa ja asettuvat taloksi. Yhtiön esimies päättää räjäyttää kourallisen kollegoitaan keskellä kokousta. Kaikkien kyttien ja vankilaviranomaisten kotiosoitteet sisältävät asiakirjat ovat päässeet vuotamaan, mikä on aiheuttanut ennennäkemättömän aallon äkillisiä uudelleensijoituksia. Kannamme ylijäämätavaramme vanhaan kyläbaariin ja kauppaan, ja otamme sen mitä meiltä puuttuu. Jotkut ovat niin pitkään että ehtivät keskustella yleisestä tilanteesta ja selvittää mitä laitteita tarvitsemme konepajaan. Radio pitää kapinalliset ajan tasalla hallituksen joukkojen perääntymisestä. Raketti on juuri hajottanut Clairvauxin vankilan muurin. Mahdotonta sanoa onko "tapahtumien" alkamisesta kuukausia vai vuosia. Ja rauhanvetoomuksia esittävä pääministeri vaikuttaa hyvin yksinäiseltä.
Sisältö:
Kommuuni on vastarinnassa elävän elämän perusyksikkö. Kapinan aalto on kenties vain kommuunien moninkertaistumista, niiden keskinäistä yhteyttä ja toisiinsa niveltymistä. Asioiden kulusta riippuen kommuunit kokoontuvat yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi tai jakautuvat pienemmiksi. Elämässä ja kuolemassa yhtä pitävien sielunveljien ja -siskojen muodostama läheisryhmä; tai ne lukuisat ryhmät, komiteat ja porukat, jotka tulevat kapinassa yhteen järjestääkseen naapuruston tai jopa kokonaisen alueen huollon ja itsepuolustuksen - näiden välisessä erossa on kyse vain mittakaavasta. Kaikki nämä ryhmät ovat pohjimmiltaan kommuuneja.
Sisältö:
Järjestäytykää ettei enää tarvitsisi käydä töissä.
Tiedämme yksilöillä olevan niin vähän elämää, että he joutuvat ansaitsemaan elantonsa, myymään aikaansa vaihdossa hiukkaseen yhteiskunnallista olemassaoloa. Henkilökohtaista aikaa yhteiskunnalliseen tunnustukseen: työ, markkinat. Kommuunin aika karttaa työtä alusta lähtien. Se toimii erilaisen mallin mukaan. Argentiinassa piqueterojen ryhmät kiristävät kollektiivisesti jonkinlaisen sosiaaliturvan vastineena muutaman tunnin työstä; ne eivät pidä kirjaa työtunneista, laittavat hyödyt yhteen ja saavat vaatepajoja, leipomon ja puutarhat, sen mitä tarvitsevat.
(Osa I) Johdanto, Italia, Britannia
PUOLA
26
Lakkoilu oli yleistä puolalaisissa tehtaissa vuoden 1945 loppupuolelta vuoteen 1947. Etenkin syksyllä 1946 nähtiin suurimmissa teollisuuskeskuksissa suuria mobilisaatioita. Valtiokapitalistinen hallinto pyrki työn ja sosiaalisen elämän kokonaisuuden pakkolunastamiseen omien etujensa ajamiseksi. Seuraavina vuosina karkea poliisiterrorismi ja valtiokapitalistisen hallinnon työläisvastaiset lait onnistuivat ajoittain turvaamaan proletariaatin nyreän alistuvuuden, mutta eripuran ja toisinajattelun purkauksia tapahtui jatkuvasti. 1950-luvun puolivälissä korpilakot olivat jatkuvasti Puolan teollisuuden riesana. Kesäkuussa 1956 työläiset Poznanissa menivät vielä pidemmälle. Kun puolueen virkailijat kieltäytyivät käsittelemästä heidän taloushuoliaan, noin 75 000 työläistä marssi kaupungin keskustaan. Puolueen, poliisin ja turvallisuuskoneiston rakennuksia vastaan hyökättiin, vangit vapautettiin, poliisin asiakirjat tuhottiin ja barrikadit nousivat. Seurasi lähes kolmen päivän taistelut poliisia ja armeijaa vastaan. Puolue onnistui tukahduttamaan Poznanin kapinan, sekä kukistamaan suuren lakkoaallon vuonna 1957. Se ei silti saanut yhteiskuntarauhaa. Joulukuussa 1970 puhkesi väkivaltaisten konfliktien aalto, kun tuhannet lakkoilevat työläiset eri puolilla maata hyökkäsivät puolueen rakennuksiin ja taistelivat hallituksen joukkoja vastaan; lukemattomia työläisiä tapettiin. Tämä uusi vastarinnan piikki tuotti kuitenkin kehitysaskelia, joilla tuli olemaan katastrofaalisia seurauksia seuraavalla vuosikymmenellä. Ensimmäistä kertaa tapahtui tehtaiden valtauksia, sekä tehtaiden välisiä komiteoita jakamaan tietoa ja koordinoimaan taisteluita. Molemmissa tapauksissa syntyneet organisaatiorakenteet eivät olleet lakkoilevien proletaarien täydessä hallinnassa. Syntyi välikätenä toimiva hierarkkinen elementti, kun ryhmä valittuja tai itse itsensä nimittäneitä spesialisteja alkoivat erillisinä johtajina toteuttamaan kamppailujen tärkeitä puolia. Nämä proletariaatin organisoitumisen spesialistit aloittivat projektin, jonka päämääränä oli luoda ammattiliitto. Asiat kärjistyivät elokuussa 1980. Hintojen nousu sekä vuoden 1970 protestien arvostetun veteraanin Anna Waletynowiczin irtisanominen synnytti lakkoja Gdanskissa ja Szczecinissä. Pian lakot valtasivat molemmat kaupungit lähes kokonaan ja levisivät myös muualle Itämeren rannalle. Lech Walesa ja muut tehtaiden välisiä komiteoita hallinneet byrokraattiset spesialistit lähtivät neuvotteluihin valtion kanssa saadakseen laillisen oikeuden ammattiliiton perustamiseen. Proletariaatille oli tullut valinnan hetki: joko ottaa taisteluidensa hallitseminen takaisin omiin käsiinsä ja syventää hyökkäystä valtion ja talouden erillistä valtaa vastaan, tai antautua puolestaan neuvottelevalle organisaatiolle siinä toivossa, että se parantaisi ehtoja joilla talous ja valtio käyttää ylivaltaa proletariaattiin. Valinnan hetkellä proletariaatti ei onnistunut toimimaan itsensä puolesta, ja Solidarność (Solidaarisuus) sai alkunsa.
