Fifin Kreikan-kirjeenvaihtaja aloittaa työnsä barrikadeiksi sytytettyjen roskisten Ateenassa.

”Minua lähinnä hävettää”, vastaa ystäväni, kun kysyn mitä mieltä hän on eilisen (26.9.) yleislakon yhteydessä olleesta mielenosoituksesta. ”Se oli ennemminkin parlamenttitalon aukion ympäriajo. Surkein näkemäni ohimarssi, en edes kutsuisi sitä mielenosoitukseksi. Ja tiedäthän – yleislakon järjestäminen ei ole mikään pikkujuttu.”

80 000 ihmistä oli kaduilla. Lehdet kirjoittivat suurimmasta mielenosoituksesta vuoteen. Se on räikeä vale. Porukkaa oli tietty virallisia arvioita enemmän, mutta helmikuun 12. Ateenan kadut täytti vähintään viisinkertainen ihmismassa. Joidenkin arvioiden mukaan helmikuun protestissa oli jopa 800 000 osallistujaa. Silloin ilmassa oli palavien pankkien katkua ja käsin kosketeltavaa vihaa. Sadattuhannet kreikkalaiset osoittivat liekkien, lasinsirpaleiden ja kyynelkaasun keskellä raivoavan vastalauseensa Troikan sanelemaa säästöpolitiikkaa kohtaan. Pahoin pelkään, että viimeistä kertaa.

Antti Rautiainen (Puheenvuoro)

Viime viikolla eräs ystävän kysyi mitä mieltä olisin jos hän äänestäisi sitä jä sitä. Ilmeisesti taka-ajatuksena oli myös jonkinlaisen synninpäästön saaminen. Yritin vastata jotain ironista, mutta koko kysymys sai minut niin hämilleni, etten lopulta keksinyt mitään sutjakkaa heittoa. En ymmärrä, miten äänestämisestä saisi moraalikysymyksen, äänestämättä jättämisestä puhumattakaan. 

Yllätyn tämän tästä, miten vallitseva ideologia saa asian kuin asian typistymään yksilön moraalivalinnaksi. 14 vuotta sitten tein Lassi Salven kanssa yhdessä Kuluta Harkiten-oppaan kokonaan uudistuneen painoksen, ensimmäisen version oli kirjoittanut Risto Isomäki jo vuonna 1985. Uudistettua laitosta myytiin yli 15000 kappaletta. Voin kirjoittaa kirjoja koko lopun elämäni, todennäköisesti niitä ei myydä yhteensäkään yhtä paljon. Nykyään vastaavaa kirjaa ei edes tarvitse, koska Helsingin Sanomat julkaisee samanhenkisiä juttuja joka viikko. Uuden version ensimmäisen painoksen myytyä itsensä loppuun alle vuodessa, olen ihmetellyt miksi idea vaikuttamisesta yksilön kulutusvalintojen avulla on niin suosittu.

Antti Rautiainen (Puheenvuoro)

Kaikkien käytettävissä oleva avoin vaalikone- ja tulosdata tarjoavat varmasti paljon uusia näkökulmia suomalaiseen vaalijärjestelmään ja yhteiskuntaan. Erilaisia avointa vaalidataa hyödyntäviä hankkeita löytyy täältä, aktiivista keskustelua käydään esimerkiksi naamakirjan datavaaliryhmässä. 

Mutta kuten kaikenlaisten tilastojen kanssa, tutkijoiden ennakko-oletukset voivat värittää tuloksia vahvasti. Ja tuskin mihinkään asiaan liittyy yhtä-paljon ennakko-oletuksia kuin edustukselliseen politiikkaan. Erinomainen esimerkki tästä on Helsingin Sanomien sunnuntailiitteessä 14.10. julkaistu Uudenmaan kunnallisvaaliehdokkaiden "arvokartta". Suurimman osan "asiantuntijoiden" artikkelissa esittämistä mielipiteistä voi kyseenalaista samantien katselemalla tätä "dataa" suoraan silmämääräisesti. 

Nämä kyseenalaistamattomien ennakko-oletusten määrittelemät johtopäätökset kiteytyvät sosiologi Tuomas Yli-Anttilan loppupäätelmään: ”Puolueiden välillä on eroja. On selvä vasemmisto, selvä oikeisto, kovat konservatiivit. Edelleenkin voi äänestää puolueen perusteella”.

On täyttä. Ihmisiä istuu lattialla ja muutamassa tuolirivissä, muutama kiinnostunut on joutunut jäädä seisomaankin. Anarkistinen antikvariaatti Mustan Kanin Kolo on houkutellut reilut parikymmentä ihmistä kuuntelemaan alustusta yleensä ei-niin-seksikkääksi mielletystä aiheesta: ammattiyhdistystoiminnasta. Keskustelutilaisuudessa yhdysvaltalainen ay-aktiivi Erik Forman alustaa Industrial Workers of The World -liiton historiasta ja omista kokemuksistaan liiton jälleenrakentamisesta Starbucks-kahvilaketjun ja pikaruokateollisuuden parissa. Mutta miksi yhdysvaltalainen ay-toiminta kiinnostaa helsinkiläisiä näin paljon?

Voline (1934)

Olen vastikään lukenut otteen toverimme Alfonso Petrinin¹ kirjeestä. Hän on tällä hetkellä maanpaossa Neuvostoliitossa. Kirjettä lukiessa vastaan tuli seuraavat rivit: "(...) Meidät kaikki suljetaan telkien taakse yksi kerrallaan. Todellisilla vallankumouksellisilla ei ole vapautta Venäjällä. Lehdistön- ja sananvapaus on pyyhitty pois, joten Stalinin ja Mussolinin välillä ei ole eroa."

Olen tarkoituksella vahvistanut viimeisen lauseen, sillä se osuu naulan kantaan. Pystyäksemme kuitenkin kunnolla arvostamaan tuon lyhyen lauseen tarkkuutta ja sen karmeaa realismia, on välttämätöntä pystyä ymmärtämään fasismia syvällisesti ja selkeästi: syvemmin ja selkeämmin kuin mitä vasemmistopiireissä yleisesti on tapana.

Aragorn!

Vaikka en ole aktivisti, olen päässyt seuraamaan eturivistä Occupy Oaklandia sekä vastaavia tapahtumia Kreikassa, Barcelonassa, Pohjois-Carolinan Greensborossa (onnistuin juuri ja juuri välttämään poliisin erikoisyksikön) sekä Kalifornian Santa Cruzissa. Tämän vuoden tammikuussa toimitin anarkistien Occupy-liikkeeseen osallistumista käsitelleen kirjan Occupy Everything: Anarchists in the Occupy Movement. Ei-niin-kauhean-nöyrä mielipiteeni on se, että kirja tarjoaa kattavan kuvauksen anarkistien lähestymistavoista Occupy-liikkeeseen, mikä ulottuu paljon viime vuotta pidemmälle ja tulee olemaan anarkistien taktiikka myös tulevaisuudessa (kuten blokit, satamasulut ja sabotaasi).

[Kansallismielinen kulttuuritaistelu – white powerista metapolitiikkaan Osa 1/2]

“Johtajaperiaate” ja vapaat aktivistit

Jos Nordiska förbundetin oli aluksi vaikea luoda aktiivista jäsenrakennetta, niin he saivat Nordisk.nu:sta välineen aktivismin kehittämiseksi perustasolla. Paikkakunta, joka kaikista ensimmäiseksi aloitti oman toiminnan oli Helsingborg. Kansallisdemokraattien kriisin aikana 2005 nuori organisaattori Kristoffer Dahlström loikkasi Nordiska förbundetiin ja alkoi organisoimaan perjantaiseminaareja ja kulttuuri-iltoja. David Duken esitys kevään 2005 kiertueen aikana näytti kuinka Helsingborgin ryhmä kykeni tavoittamaan koko kansallismielisen liikkeen Skånen alueella ja saamaan ihmiset osallistumaan riippumatta siitä, mihin oikeistolaiseen ryhmään he kuuluivat. Helsingborgin ryhmä hankki aikaisessa vaiheessa kontakteja saksalaisen Freie Kameradschaftenin, eli “vapaiden nationalistien” joukosta, josta tuli tärkeä poliittinen esikuva.⁴⁹ Kesäkuussa 2006 Skånen Hyllingessä järjestettiin yhteinen “saksalais-ruotsalainen kulttuurifestivaali”, jonka tavoitteena oli kehittää yhteistyötä saksalaisen ja ruotsalaisen liikkeen välillä.⁵⁰

Mathias Wåg

Viime vuosina oikeistoradikaalit ryhmät ovat lisänneet läsnäoloaan verkossa. Nordisk.nu -nettiportaalilla on nykyään yli20.000 käyttäjää. Kehitys on herättänyt merkillisen vähän huomiota. Kun huomattavasti harvempi nuori runsaat kymmenen vuotta sitten kertoi olleensa kontaktissa white power -musiikkiin, asiasta nousi valtava kohu¹. Yhdeksi selitykseksi käy tietenkin se, että netistä löytyvää oikeistoradikaalia propagandaa pidetään sisäsiistinä. Ehkä sitä pidetään jopa edistyksenä, kun oikeistoradikaalit ryhmät siirtyvät väkivallasta sanan ja musiikin välittämään propagandaan. Mutta tekeekö tämä näistä ryhmistä vähemmän vaarallisia?

Tämä artikkeli tutkii verkossa tänään vallitsevaa oikeistoradikalismia, joka ratkaisevalla tavalla erottuu oikeistoradikalismin väkivaltaisesta 1990-luvusta. Samalla kun selvitän taustoja niille organisatorisille ja taloudellisille rakenteille, jotka mahdollistivat aktivoitumisen verkossa, tutkin myös tätä teknistä muutosta seurannutta ideologista käännettä. Yritän vastata siihen, mikä rooli musiikilla oli natsijärjestöjen kehityksessä, miten nämä ryhmät ajattelevat politiikkaa, mitä sisäisiä ja ulkoisia vaikeuksia musiikkiin ja vähitellen myös nettiin keskittyvä natsistinen modernisaatioprojekti kohtaa, ja missä määrin projektin esikuvat löytyvät ulkomailta. Vastaamalla näihin kysymyksiin toivon valaisevani sitä ideoiden ja politiikan jatkumoa, joka löytyy kehityksessä Nordlandista Nordiska förbundetiin – siitä huolimatta, että molempien järjestöjen toimintatavat ovat suhteellisen erilaisia.

Parisen tuhatta duunaria mellakoi. 5000 poliisia tarvitaan rauhoittamaan tilanne. 40 ihmistä tarvitsee sairaalahoitoa mellakoiden jälkeen ja Foxconn joutuu sulkemaan tehtaansa päiväksi rauhoittaakseen tilannetta. Viralliset uutiskanavat yrittävät selittää mellakan kahdesta eri maakunnasta kotoisin olevien työntekijöiden välisenä joukkotappeluna. Tilanne kuitenkin alkoi vartijoiden piestyä kaksi työntekijää lähes hengiltä - osana rutiinitarkastuksia joiden tarkoitus on varmistaa etteivät työntekijät varasta arvokkaita iTuotteita.

A.G. Schwarz

Noin kaksi vuotta ennen kuin kapina sytytti Kreikan joulukuussa 2008, jotkut platformistiset anarkistit pitivät nololla tavalla Kreikkaa esimerkkinä matalan yhteiskunnallisen taistelun maasta. Sen tarkoitus oli tukea heidän mekanistista teoriaansa, jonka mukaan anarkismin insurrektionistinen suuntaus nostaa päätään vain suvantovaiheessa, eli on heikkouden tuote. Joulukuun jälkeen toiset anarkistit, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että työläiset ovat ainoa legitiimi vallankumouksellinen subjekti, joko vähättelivät kapinan merkitystä, koska työväenluokka itsessään ei osallistunut, tai vääntelivät ja väärinymmärsivät tapahtumia painottamalla uutisia ammattiosastojen mielenosoituksista tai viljelijöiden tiesuluista. Ikään kuin polttopullojen vastuuton seikkailullisuus olisi ollut ilmiönä jotenkin tapahtumien ulkopuolella.

John Zerzan

Kuinka kauan sitten ihmisyytemme sai alkunsa? Ihmisen kyvyistä ja saavutuksista kertova todistusaineisto puskee ajoituksia koko ajan varhaisemmaksi. Epäilemättä lisää on luvassa, mutta tähän mennessä se on saavuttanut pisteen, jonka pohjalta voimme hakea uutta ymmärrystä ihmisyydestä viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana.

Tämä kriittinen katsaus keskittyy Homo erectukseen, joka seurasi varhaisinta ihmislajia, Homo habilista, ja kesti noin puolitoista miljoonaa vuotta. Heti alussa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että koko taksonominen kehys, jossa elämää katsotaan lajeina tai taksonomisina yksiköinä, on sekä kyseenalainen että jossain määrin hämmentävä. D.W. Cameron viittaa uusien ihmislajilöydösten "räjähdysmäiseen lisääntymiseen" sekä sen mukanaan tuomiin kysymyksiin.¹ Esimerkki tällaisesta kysymyksestä on vastakkainasettelu erillisten lajien ja lajin jatkuvuuden välillä. Xinzhi Wu ja Poirier mainitsevat "pitkään tiedossa olleen yleisen morfologisen samankaltaisuuden kiinalaisen H. erectuksen sekä sitä seuranneen kiinalaisen H. sapiensin välillä".² Se viittaa siihen, että yli miljoonan vuoden ajalta olisi järkevintä laskea kaikki osaksi omaa lajiamme, Homo sapiensia. "Onko Homo erectus olemassa omana taksonomisena yksikkönään vai tulisiko se sulauttaa Homo sapiensiin?", kysyy Wenke.³ Tällaiset näkökulmat viittaavat ihmiskykyjen yhä varhaisempaan ilmenemiseen. Taksonomiset rajat ovat näin ollen arkeologisista löydöistä vaikutteita saaneita varsin subjektiivisia rakenteita.

 On yksi vähemmistö, jota saa luvallisesti herjata mediassa: transsukupuoliset. Kamppailu sortoa vastaan on yksinäistä touhua, eikä saa merkittävästi tukea ulkopuolisilta. Viime kuukausien kehityksen opetus on se, ettei edes nk. ystäviin voi luottaa. 

Verkkomedia uutisoi jokin aikaa sitten tärkeästä aiheesta, kemikaalilennoista. Tunnuksettomat hävittäjät lentävät säännöllisesti eri puolilla Suomea kattaen jokaisen asutuskeskuksen. Suihkukoneet suihkuttavat päällemme silmiä kirveleviä kemikaaleja, joista todisteena taivaalla näkyvät kemikaalivanat sekä ajoittainen ammoniakin tuoksu ja outo polte silmissä. Suomen valtamedia tietenkin vaikenee tästä ilmatilassamme tapahtuvasta ilmaston- ja mielenmuokkauksesta, jonka tarkoitusperiä voi vain arvailla. Valtamedia on kuitenkin aikoja sitten ostettu eikä sen tarjoamaan tietoon voi enää luottaa. Lupaan tässä artikkelissa hieman valottaa Totuutta.

Tietoisia tästä salaliitosta ovat ainakin Alexander Stubb, Sauli Niinistö, Timo Soini ja luultavasti myös ympäristöministeri Ville Niinistö (Huomatkaa, että kokoomuslainen Sauli ja vihreiden Ville ovat nimestä päätellen samaa sukua, mikä ei ole yllätys kun ottaa huomioon minkälaisten liskoihmisten kanssa olemme tekemisssä.) Joukko valaistuneita (itseni mukaan lukien) on kuitenkin onnistunut henkensä kaupalla keräämään tavalliselta ihmiseltä pimentoon jääviä tiedonmurusia ja kokoamaan näistä palapelin osista suuremman kokonaiskuvan. Kyllä, olemme saaneet selville mitä tämä silmiämme kirvelevä kemikaali on ja kuka sitä levittää! Kansan tulee tietää mahdollisimman nopeasti, joten kerron vastauksen heti!

- Ikä ei ole poliisin voimankäytön este. Ei ole mitään tiettyä ikärajaa, jonka jälkeen voimankäyttö olisi erilaista. Raivopäinen nuori voi saada paljon tuhoa aikaan, ja häneen pitää voida käyttää voimakeinoja samalla tavalla kuin muihinkin, eikä mitään voida rajata ulos, perustelee Poliisikoulun voimankäytön opettaja Heikki Asunta.

- Käytännössä etälamautinta on käytetty esimerkiksi puukolla tai ampuma-aseella varustautuneita kohdehenkilöitä vastaan ja silloin, jos henkilö on ollut vahvasti päihtynyt tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. (Yle - Suomen poliisi ei tiukenna etälamauttimen käyttösääntöjä).

Suomen poliisi otti etälamauttimen eli taserin voimankäyttörepertuaariinsa vuonna 2005. Alunperin taserin käyttöönottoa perusteltiin varsin järkiperäisillä syillä; vähemmän tappava vaihtoehto käsiaseelle tilanteissa joissa poliisilla on vastassaan puukon kanssa heiluva piripää, tai millä mielikuvilla näitä nyt yleensä markkinoidaan.

Poliisi kuitenkin tykästyi nopeasti uuteen leluunsa ja Suomi onkin siivittänyt taserin voittokulkua ainokaisena Pohjoismaana jossa sähköpyssy on otettu käyttöön. Nykyään etälamautinta käytetään jo päivittäin. Siitä onkin tullut kiva yleistyökalu jolla voi ratkaista tilanteen kuin tilanteen.

Nicolas Walterin 1969 kirjoittama ja 70- ja 80-luvuilla päivittämä anarkismin johdantoteos About Anarchism on nyt saatu suomennettua ja on luettavissa Anarkistisessa kirjastossa suomentajan johdannolla:

http://fi.theanarchistlibrary.org/library/nicolas-walter-anarkismista

Saattaa tulla pokkarina joskus myöhemmin. DIY.

CrimethInc.

Toukokuussa 2011 kymmenet tuhannet valtasivat aukioita eri puolilla Espanjaa. Protestiliikkeen jälkeen vastaavia valtauksia syntyi eri puolilla maailmaa. Yksi seuraaja oli Yhdysvaltojen Occupy-liike. Maanlaajuinen yleislakko 29. maaliskuuta 2012 puhkesi suuriksi katutaisteluiksi Barcelonassa, kun osanottajat saivat katujen hallinnan pois mellakkapoliisilta. Kuinka näin pääsi käymään ja mitä se voi kertoa valtausliikkeiden tulevaisuudesta Espanjan ulkopuolella?

Barcelonan kirjeenvaihtajamme taustoittaa tässä kattavasti maaliskuun yleislakon mellakoita, jäljittää ne aukiovaltauksista yleislakkoon sekä tutkii kysymyksiä, jotka ovat nousseet esiin anarkistien kohdattua uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

(Ensimmäinen osa)

Opetukset

Maaliskuun yleislakko opetti muutamia tärkeitä asioita.

Mitä tulee katutaisteluun, tietyt huomiot nousevat esiin toisia selvemmin. Suunnitelma ei ole toiminnan perimmäinen edellytys, sillä tilanteet eivät koskaan mene suunnitelman mukaan. Sama pätee myös materiaaliseen valmistautumiseen, vaikka ei siitä haittaakaan ole. Kaikista perimmäisin tarve on kyky ajaa poliisi pois. Kun on pystynyt voittamaan tilaa suoraan poliisilta, voi tehdä käytännössä mitä vaan. Kyky poliisin lyömiseen perustuu pitkälti asenteeseen, osittain kokemukseen ja vain hivenen materiaalisiin valmiuksiin. Kaksi ensimmäistä pystyy kaupunkiympäristössä tuottamaan kolmannen, jos kukaan ei ole valmistellut niitä ennalta.

Poliisin torjumisessa kaikista tehokkaimpia olivat erilaisista sosioekonomisista ja etnisistä taustoista tulevat nuoret, joilla aikaisempaa katukokemusta oli vain vähän jos ollenkaan. Heidän tehokkuutensa moninkertaistui, kun kokeneemmat ja valmistautuneemmat ihmiset liittyivät heihin. Samaan tapaan heidän rinnallaan taistelleet anarkistit keräsivät yhdessä päivässä enemmän katukokemusta kuin koko edellisen vuoden mielenosoituksissa yhteensä. Kokemus ei kasaudu passiivisesti. Sitä kertyy vain niille, jotka uskaltavat.

Kiitokset Hommodolarsin tyypeille tämän pienen pamfletin uudelleenjulkaisemisesta (ja This is Our Jobille englanninkielisestä käännöksestä). Pamfletin on luultavasti kirjoittanut pahamaineinen chileläinen anarkisti Efraín Plaza Olmedo. Teksti lienee alunperin julkaistu vuonna 1921 Santiago de Chilen leipureiden ammattiliiton sanomalehdessä El Comunista (Kommunisti) nimimerkillä Juan Levadura.

Hanki revolveri!

Hanki revolveri! Ymmärrätkö?

Hanki revolveri. Mitä nopeammin, sen parempi. Osta, lainaa tai varasta se, kunhan vaan olet aseistettu. Ajatteletko että yhteiskunnallinen vallankumous tehdään kuin ilakoiden karnevaaleissa? Luuletko kapitalistien noin vain luovuttavan peltonsa ja tehtaansa, kuten he luovuttavat tyttärensä miljonääreille? Oletko niin hölmö että uskot että pomot ja työläiset voivat elää sopusoinnussa keskenään? Etkö näe kuinka joka päivä ympäri maailmaa kiväärein ja pistimin aseistetut tinasotilaat ilmestyvät kohtaamaan työläiset heidän vaatiessaan jotain parannusta oloihinsa? Etkö nähnyt miten raitiovaunukuskitovereiden lakon aikaan kokonainen armeija tuli suojelemaan pettureita? Jos näin tapahtuu kun valitamme jostain tai pyydämme parannusta, mitähän tulee tapahtumaan kun vaadimme oikeutta maahan, elämään ja vapauteen? Mieti sitä.

Helsingissä järjestettiin 2011 kesän alussa Sosiaalikeskus Satama pysyy - mielenosoitus. Tapahtuma oli erittäin rauhallinen mutta pari ihmistä joutui kiinniotetuksi poliisien ennalta arvaamattoman ylireagoinnin ansiosta. Ensi kuussa on oikeudenkäynti yhden kiinniotetun tapauksesta. Syyte on kasattu kokoon lähinnä laittoman naamioitumisen kieltävän lain rikkomispykälään perustuvaksi. 

Poliisien aikaansaamana oikeudessa tullaan katsomaan koko mielenosoitus videolta, syytetyttynä olevan kiinniottoon asti. Myöhemmin tämä video on ainakin yleisen oikeushistorian mukaan todennäköisesti kenen tahansa vapaasti tilattavissa, koska Suomessa oikeudenkäyntiasiakirjat ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Tähän syytetty taho tulee oikeudessa yrittämään hakea toista ratkaisua vedoten tietoturvaan.

Kuvaamisasiassa syytetty taho tulee myös vaatimaan, että tälläisiä videoita ei ylipäätänsä saisi kuvata ilmaisuvapauden rajottamisen takia rauhallisista mielenosoituksista, vaan että poliisilla olisi jatkossa tarkemmin määritellyt ohjeistukset siitä mitä se saa tehdä ja mitä ei. Jos oikeudenkäynnissä ei saada tähän parempaa selvyyttä, viimeistään eduskunnan oikeusasiamiehelle tehty kantelu kyseisen mielenosoituksen kuvaamisesta tulee toivottavasti ruotimaan asian lainmukaisuuden.