"Vangit kaduille, Poliisit hautaan! "
-iskulause espanjasta
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 27.12.2014 @ 02:06
Lähetä artikkeli sähköpostina Tulostettava versio Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Marvin Harris: Meidän kaltaisemme

Voivatko ihmiset tulla toimeen ilman, että jotkut hallitsevat ja toisia hallitaan? Valtiotieteen perustajat eivät uskoneet niin. "Esitän, että ihmiskunnalla on yleinen taipumus, jatkuva ja väsymätön halu valtaan, mikä lakkaa vasta kuolemassa," julisti Thomas Hobbes. Tästä synnynnäisestä vallanhalusta johtuen Hobbes ajatteli, että elämä ennen valtiota (tai sen jälkeen) oli "kaikkien sotaa kaikkia vastaan" - "yksinäinen, köyhä, kurja, eläimellinen ja lyhyt." Oliko Hobbes oikeassa? Onko ihmisillä kyltymätön halu valtaan joka vahvan johtajan puuttuessa johtaa vääjäämättä kaikkien sotaan kaikkia vastaan? Säilyneistä heimojen ja kylien esimerkeistä päätellen meidän kaltaisemme pärjäsivät esihistoriassa enimmäkseen varsin hyvin ilman päällikköä, puhumattakaan ilman kaikkivaltiasta Englannin leviathanin kuningasta ja kuolevaista jumalaa, jota Hobbesin mielestä tarvittiin säilyttämään laki ja järjestys riitaisten maanmiestensä keskuudessa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Alfredo M. Bonanno: Mellakasta kapinaan 1/2

Anarkistinen näkökulma jälkiteollista kapitalismia vastaan

Julkaistu alunperin SAL-Helsingin pamflettina 1995. Tämä teksti peräisin brainlessin tekstiarkistosta.

SISÄLTÖ:

Johdanto suomenkieliseen laitoksen – Mika Sakki

Johdanto – Jean Weir

Analyysi muutoksen kaudesta

    Jälkiteollisista illuusioista jälkivallankumouksellisiin illuusioihin

    Muutokset yhteiskunnassa
    Kadotetut saaret
    Vallankumouksen kaksi reserviä
    Valtion varotoimenpiteet
    Irrationaalisen kilpailun loppu
    Tietoisuus ja ghettoutuminen
    Yleistetty köyhtyminen
    Kaksi kehitysvaihetta
    Työläisten johtavan roolin hiipuminen
    Eräiden anarkististen illuusioiden hiipuminen
    Vauhti ja moninaisuus
    Reformismin loppu, puolueen loppu
    Tyhmät poissuljetut
    Irrationaalisesta mellakasta tietoiseen kapinaan

Suullinen alustus Milanossa 13. lokakuuta 1985 pidettyyn konferenssiin teemasta ”Anarkismi ja kapinaprojekti”

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Alfredo M. Bonanno: Mellakasta kapinaan 2/2

SUULLINEN ALUSTUS MILANOSSA 13. LOKAKUUTA 1985 PIDETTYYN KONFERENSSIIN TEEMASTA ”ANARKISMI JA KAPINAPROJEKTI”

Järjestettäessä tällaista konferenssia syntyy outo ristiriita puitteiden ja keskustelun kohteena olevan ongelman tai pikemminkin projektin välillä: tällainen kaunis sali (olkoonkin että tämä on makukysymys), jossa minä olen puhumassa ja keskustelunaihe, joka ennakoi kaiken tämän tuhoutumista. Se on kuin haluaisi tehdä kaksi asiaa samanaikaisesti.

Tällainen ristiriitaisuus kuuluu elämään. Olemme pakotetut käyttämään kumoukselliseen ja tuhoavaan projektiin hallitsevan luokan välineitä. Kohtaamme kauhean todellisuuden päässämme suunnitelman, joka on unelmaa.

Anarkisteilla on monia projekteja. He ovat yleensä hyvin luovia, mutta kaiken tämän luomiskyvyn keskipisteessä on tuhoava projekti. Tämä projekti ei ole pelkkä uni, painajainen, vaan jotakin, joka perustuu ympärillämme tapahtuvaan yhteiskunnalliseen prosessiin ja osoittautuu todeksi juuri tämän prosessin kautta.

Todellisessa maailmassa elävinä meidän täytyy otaksua, että tämä vastakohtaisuuksien ja ristiriitojen repimä ja jakama yhteiskunta on matkalla, ellei kohti yhtä lopullista tuhoavaa räjähdystä, niin ainakin kohti pienten tuhoavien purkausten sarjaa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Seinää vasten, runkkarit! Tultiin ottaa se mikä meille kuuluu...

Näinä raivon päivinä, spektaakkeli valtasuhteena, muistikuvan esineisiin ja kehoihin leimaavana suhteena, kohtaa hajanaisen vastavoiman, joka vapauttaa maailman kokemisen virtaamaan kuvien tyranniasta aistien alueelle. Aistit koetaan aina antagonistisesti (ne toimivat aina jotain vastaan) - mutta nykyisten olosuhteiden vallitessa ne vievät kohti kasvavan kriittistä ja radikaalia kahtiajakoa.

Voimme vain nauraa hohottaa porvarillisen median väitetyn rauhanomaisille irvikuville ("väkivaltaa ei voi koskaan hyväksyä missään"): heidän hallintonsa, lempeiden sielujen ja yhteisen sopimuksen, keskustelun ja harmonian hallinto, ei ole mitään muuta kuin huolellisesti laskelmoitu petomaisuuden nautinto: taattu verilöyly. Demokraattisen hallinnon rauhanomainen julkisivu ei tapa Alexia joka päivä, sillä se tappaa tuhansia Ahmedeja, Fatimoita, JorJeseja, Jin Tiaoja ja Benajireja: koska se murhaa järjestelmällisesti, rakenteellisesti, ja ilman katumusta koko kolmannessa maailmassa, globaalin proletariaatin keskuudessa. Ja tällä tavalla, tämän rauhallisen päivittäisen teurastuksen kautta syntyy idea vapaudesta: vapaudesta joka ei ole oletettavasti yleisinhimillinen hyve tai luonnonoikeus, vaan kirottujen sotahuuto, sisällissodan lähtökohta.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

"Anarkiasta" Somaliassa

Lue myös: Sinulle valehdellaan merirosvoista

Somalia on otsikoissa ihan vääristä syistä. Kansainväliset mediat halveksivat viime aikoina tapahtuneita kymmenien alusten sieppauksia Somalian rannikolla, ja sättivät miljoonien dollarien lunnaita vaativien merirosvojen "laittomuutta". Samaan aikaan merirosvot syyttävät eurooppalaisia (tarkkaan ottaen sveitsiläisiä ja italialaisia) monikansallisia yhtiöitä myrkyllisten jätteiden (radioaktiivista uraania, lyijyä, kadmiumia, elohopeaa) upottamisesta Somalian rannikon edustalle.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Albania 1997: Kumouksen laboratorio

Albania: Laboratory of Subversion (Elephant Editions 1999, pdf)

Albania 1997: Yleisen raivon äkillinen räjähdys osoitti hämmästyttävällä tavalla kuinka valtion olemassaolo perustuu vain sen alamaisten suopeaan osallistumiseen. Kun tämä osallisuus lakkaa, voittamattomilta vaikuttaneet rakenteet murenevat yhdessä yössä...

JOHDANTO

Spontaanissa ja tuhoavassa laajuudessaan kiistämätön kapina on yllättänyt jokaisen.

Ei vähiten vallan miehiä ja rakenteita. Kun näin syvällisen kumouksellinen liike kasvaa ja laajenee, valtion järjestyksen epävakaus ja epävarmuus käy ilmiselväksi. Se ilmestyy yllättäen eri paikoissa, leviää kuin öljytahra, ja niin monien ristiriitojen hedelmänä, sitä ei voi pysäyttää vain muutamalla hyvin tähdätyllä laukauksella, vaikka jotkut hyvät ihmiset sellaista väittävätkin.

Maailmassa, jossa kaikesta on tullut epävarmaa, ihmisten on vaikea käsittää mitä tapahtuu. Pystyvätkö he kulkemaan bussilla? Löytämään avoimen postitoimiston? Pääsemään töihin (kenellä on töitä)? Jatkamaan kärsivällistä odottamista ruokajonossa jonkun kirkon ovella?

Myös anarkistit yllätetään. He ovat jossain muualla, levinneenä ympäri maailmaa, kiireisinä teorioidensa kanssa, tai tekemässä eroja toisiinsa joidenkin vastavuoroisen epäpuhtauden metafyysisten jakojen pohjalta. Joten heillä on muuta ajateltavaa. Kapina kolkuttaa ovella, mutta he ovat kuuroja sille, hitaita toimimaan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

David Graeber: Voiton järkytys

Suurin suoran toiminnan liikkeiden ongelma on: emme osaa käsitellä voittoa.

Tämä voi vaikuttaa oudolta, koska monet meistä eivät ole tunteneet erityistä voitonriemua viime aikoina. Suurin osa tämän päivän anarkisteista kokee kansainvälisen globalisaationvastaisen liikkeen eräänlaisena välähdyksenä: inspiroivaa niin kauan kuin sitä kesti. Kyseessä ei silti ollut liike, joka onnistui juurruttamaan kestävän järjestäytymisen siemeniä tai muuntamaan vallan ääriviivoja maailmassa. Sodanvastainen liike oli vielä turhauttavampi, koska anarkistit ja anarkistiset toimintamuodot marginalisoitiin laajalti. Sota loppuu, tietysti, kuten sodat tapaavat loppua. Kukaan ei koe edistäneensä asiaa suuresti.

Haluan ehdottaa vaihtoehtoista tulkintaa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Pysäyttäkää tuo luotijuna

(A Murder of Crows #2, s. 45-49)

Käännöstä tarkistettu italiankielisen alkutekstin pohjalta 16.8.2009. Teksti löytyy nyt pamflettina Takun kirjastosta -admin

Lyhyt johdanto TAV-hankkeeseen

Kamppailu luotijunia vastaan Italian Valsusassa pääsi jälleen kerran otsikoihin syksyllä 2005. Kun helmikuun 2006 olympiakisat Torinossa lähestyivät, poliitikot pelkäsivät, että sosiaalinen konflikti pilaa kauden mainoskampanjan. Uutisoinnin takana oli todellisuudessa vuosikymmenen kestänyt kamppailu merkittävää rautatielinjaa vastaan. Pohjois-Italian alppilaakson asukkaat olivat käyttäneet kamppailunsa aseena lakkoja, avointa joukkotoimintaa sekä kymmeniä sabotaasi-iskuja. Paitsi että tämä kamppailu on inspiroivaa, se paljastaa konkreettisia mahdollisuuksia hyökkäykselle yhtä kapitalismin osa-aluetta, teollista kehitystä vastaan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Gilles Dauvé: Kun kapinat kuolevat

Tämä on kokonaan uudelleen laadittu ja lyhennetty versio johdannosta, joka kirjoitettiin kokoelmaan italialaisessa vasemmistolehdestä Bilanissa 1936-39 julkaistuja juttuja Espanjan sisällissodasta. Suomennos (2008) on tehty toukokuussa 2000 julkaistusta toisesta, tarkistetusta versiosta. Suomennosta on korjattu huomattavasti 2012.


"Francon voittamiseksi piti ensin voittaa Companys ja Caballero. Fasismin pois pyyhkimiseksi piti ensin murskata porvaristo ja sen stalinistiset ja sosialistiset liittolaiset. Kapitalistinen valtio piti tuhota alhaalta käsin, ja asettaa rivijäsenten komiteoihin perustuva työläisten valta (...) Antifasistinen yhtenäisyys on ollut vain porvaristolle alistumista." -Kommunistisen Unionin manifesti, Barcelona, kesäkuu 1937 


 

Kun kapinat kuolevat

"Jos Venäjän vallankumouksesta tulee merkki proletaarisen vallankumouksen alkamiselle lännessä, niin että molemmat täydentävät toisiaan, silloin voi nykyinen venäläinen maan yhteisomistus olla kommunistisen kehityksen lähtökohtana." - Marx ja Engels, esipuhe Kommunistisen manifestin venäjänkieliseen painokseen 1882.

Tämä näkökulma ei toteutunut. Euroopan teollinen työväenluokka ei koskaan kohdannut Venäjän elävöitynyttä maalaiskommuunia.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Gilles Dauvé: Kun kapinat kuolevat (jatko)

Koko teksti tulostusvalmiina pamflettina

(edellinen osa...)

Barcelona: 1936

Italiassa ja Saksassa fasismi otti valtion haltuunsa laillisin keinoin. Demokratia antautui diktatuurille tai vielä pahempaa, otti diktatuurin avosylin vastaan. Mutta entä Espanja? Oliko se poikkeustapaus jossa toimittiin päättäväisesti, mutta koettiin silti murheellinen tappio? Kaukana siitä! Espanja oli demokratian ja fasismin välisen aseellisen yhteenoton äärimmäinen tapaus, jossa kamppailu säilyi luonteeltaan yhä samana taistona, niin että vastakkain oli kapitalistisen kehityksen kaksi muotoa, kapitalistisen valtion kaksi poliittista muotoa, kaksi valtiorakennetta jotka taistelivat oikeutuksestaan samassa maassa.

Vastalause!!

"Mielestäsi siis Franco ja työväenluokan miliisi ovat yksi ja sama asia? Suurmaanomistajat ja maita kollektivisoivat köyhät maalaiset kuuluvat samaan leiriin?!"

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Totuus joistain vankilakapinoiden tueksi tehdyistä toimista

Os Cangaceiros (Ranska, 1985)

Ensimmäistä kertaa on tässä kurjassa maassa ilmestynyt vankiloiden ulkopuolinen liike, joka toimii konkreettisessa solidaarisuudessa kapinoivien vankien rinnalla. Tällaista kohtalon käännettä eivät sen paremmin reformoijat kuin valittajatkaan - ne jotka uskovat voivansa hävyttömästi käyttää hyväkseen vankien kärsimystä oikeuttaakseen oman pelkuruutensa ja oman etunsa status quon säilyttämisessä - osanneet koskaan odottaa. Ennen kaikkea se oli kurja temppu valtiota vastaan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Vastakulttuurien kasvattaminen

Growing Counter-Cultures (Do or Die #10)
    Meidän täytyy käynnistää eläviä, rakastavia ja taistelevia vastakulttuureja, jotka kykenevät ylläpitämään kapinaa sukupolvien yli. Meidän täytyy yrittää elää ekologisten ja vapaudellisten periaatteidemme mukaisesti, niin yhteisöllisessä kamppailussa kuin jokapäiväisessä elämässä. Vastakulttuuriemme täytyy olla ekologisen anarkian pilkahduksia – lannoitetta kollektiivisen mielikuvituksen kasvulle. Tämän tehtävän toteuttamista tarvitaan muiden toteuttamiseksi pitkällä tähtäimellä. Vastakulttuurien täytyy olla tukikohtia, joista käsin tehdä 'peukalo padossa' -tempauksia, ja tukea kapinoita ytimen ulkopuolella. Kriisien aikoina niiden tulee toimia päättäväisesti autoritaarisia ryhmiä vastaan. Vastakulttuurien lopullinen päämäärä tulisi olla täydellinen yhteisöllinen muutos – vallan kumous.[i]

    "[Anarkistinen yhteiskunta] tuskin tulee sitä kautta että eristyneet ryhmät talsivat vastarinnan polkua vastarinnan itsensä takia. Jos emme aivan ensiksi voi vapaudellisia[ii] yhteisöjä luomalla todistaa anarkismin toimivuutta, emme koskaan tule saamaan tarvitsemaamme kriittistä määrää tukea, sillä työläisten massat ottavat ennemmin vaikutteensa autoritaarisesta propagandasta..."
    "[Yksi] syy vapaudellisen yhteisö- ja työrakenteen kehittämiselle on siinä, että se on suojamuuri autoritaarisia ryhmiä vastaan mullistusten koittaessa. Jos emme ole vielä oppineet Venäjän ja Espanjan vallankumousten virheitä, kun kommunistit hyökkäsivät raa'asti anarkismin vapautta vastaan, emme ansaitse selviytymistä liikkeenä. Lähdemme liikkeelle epäedullisista asemista autoritaarisiin 'tovereihimme' verrattuna, ja ne tuhoavat meidät helposti uudestaan, ellei vapaudellisuuden versot ole jo valmiiksi puskemassa vanhan yhteiskunnan murenevien jäänteiden läpi."

    - Stuart Christie, Towards A Citizens Militia.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Liike monokulttuurina? - Kurkottaminen klikkien ulkopuolelle

Movement as Monoculture? (Do or Die #10)

Tämän kirjoituksen tarkoitus on jakaa joitain ajatuksia ja kokemuksia siitä miltä tuntui olla ensi kertaa tekemisissä radikaalin ympäristöväen kanssa yhdessä kaupungissa, ja sitten olla suoremmin mukana paikallisessa aktivistiryhmässä toisessa kaupungissa. Kyseessä on pitkältikin vain yliopistokoulutetun valkoihoisen keskiluokkaisen naisen henkilökohtainen tarina - konformistisen 'ulkopuolisen' tunteesta siihen uskoon, että voimme kollektiivisella voimallamme saavuttaa radikaalia yhteisöllistä muutosta. Tiedän myös ettei kyseessä ole ainutkertainen kokemus.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Feral Faun: Konfliktin pelko

"Siinä ei todellakaan ole mitään vikaa, että nostat äänesi minua vastaan
ja alleviivaat omaa erityisyyttäsi tai omalaatuisuuttasi:
sinun ei tarvitse taipua tai kieltää itseäsi"
-Max Stirner

Aina kun useampia anarkisteja kohtaa toisensa, syntyy väittelyjä. Tämä ei ole yllätys, sillä sanaa "anarkisti" käytetään kuvaamaan laajaa ajatusten ja käytäntöjen kirjoa, jotka ovat usein keskenään ristiriitaisia. Ainoa yhteinen nimittäjä on halu päästä eroon auktoriteetista, eivätkä anarkistit ole samaa mieltä edes siitä mitä auktoriteetti on, puhumattakaan siitä millaiset menetelmät ovat sopivia sen tuhoamiseksi. Nämä kysymykset nostavat esiin monia muita, ja niinpä väittelyt ovat väistämättömiä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Oletko valmis sosiaaliseen sotaan?

Otsikon käännös muutettu 27.2.2009 (-admin)

Toimittanut ja koonnut Sosiaalisen sodan ministeriö

Hallitseva eliitti on juuri nyt kriisissä - jonka on saanut aikaan heidän aivan oma kapitalismin järjestelmänsä. Kehitys, joka alkoi useita vuosia sitten asuntorakennusbuumin aikaan tapana tehdä valtavia summia rahaa kavalien subprime-lainojen avulla, on saanut koko järjestelmän romahduksen partaalle. Kuten eräs sijoittaja totesi äsken paljastuneessa emailissa: "toivon että pääsemme ulos ennen kuin tämä koko korttitalo sortuu." Ja nimen omaan sortuminen on meneillään - kun yhä useammat kodit menevät konkurssiin ja subprime-lainakriisi laajenee, menettävät yhä useammat pankit rahaa ja jotkut kaatuvat. Yhä useampien pankkien menettäessä rahaa ja ajautuessa konkurssiin, on yhtiöille ja yrityksille tarjolla yhä vähemmän rahaa lainattavaksi bisneksen tekoon.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Olen "ryöstänyt" 492 000 euroa niiltä jotka eniten ryöstävät meitä...

...voidakseni tuomita ne ja rakentaa vaihtoehtoja yhteiskunnalle

Enric Duran

Kirjoitan tämän ilmoittaakseni pakkolunastaneeni 492 000 euroa 39:stä pankista 68:lla lainalla. Viivästyskorko mukaan lukien lainan määrä on tällä hetkellä yli 500 000 euroa. En aio maksaa sitä.

Kyseessä on ollut yksilöllinen tottelemattomuus pankkeja kohtaan, ja tarkoituksenani on ollut pilkata ja arvostella ankarasti pankkijärjestelmää, sekä käyttää rahat sellaisten hankkeiden tukemiseen, jotka pyrkivät rakentamaan vaihtoehtoa yhteiskunnalle, ja jotka varoittavat siitä kokonaisvaltaisesta kriisistä jota alamme pian elämään.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Pelkkä jakaminen ei riitä ratkaisuksi: "Alkukantainen" maanviljely uudessa tarkastelussa

Carlos Dufús

Ennen sivilisaatiota, ja sen ulkopuolella, "alkukantaisiksi" nykyään kutsumamme ihmiset elivät "alkukantaisen kommunismin tilassa", 1900-luvun antropologi Lewis Henry Morganin sanoin. Hänelle se oli ihmisen kulttuurievoluution perimmäisin "taso". Tämä sopi Darwinia ja kumppaneita edeltäviin käsityksiin kulttuurin "edistyksestä" yksinkertaisesta monimutkaiseen, alkukantaisesta sivistyneeseen. "Alkukantaisten" ajateltiin olevan "jämähtäneenä kulttuurisen pysähtyneisyyden" tilaan. Vaikkakaan Morgan ei halunnut mitenkään laittaa heitä kuriin (hän itse asiassa jätti lupaavan lakimiesuransa ja meni elämään irokeesien kanssa joksikin aikaa, palaten sitten akateemiseen maailmaan jakamaan kokemuksiaan), näki hän silti heiltä puuttuvan jotain. Morganin kirjoituksista voi huomata kuinka tärkeänä hän piti yksityistä omaisuutta sivilisaation muodostumisessa, ja "alkukantaisen kommunismin" olevan jo itsessään sukulaisuussuhteisiin pohjautuvassa yhteiskunnassa esiintyvä puute.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Puoluejuhlat on ohi: Politiikan ja demokratian tuolle puolen

Kirjastossa:
Ruudulta luettava pdf
Tulostusvalmis pdf.


Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan? Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Politiikkanne on vitun tylsää

Ex-workers collective CrimthIncin tekstistä "Your politics are boring as fuck" innoittuneena luonut Samuel Pidgin.


Hyväksy se, politiikkanne on vitun tylsää. Miksi muutoin kaikki kavahtaisivat kun sana sanotaan? Miksi äänestysprosentti on pudonnut kaikkien aikojen alimmilleen? Miksi hyvinvointiyhteiskunnassamme nähdään mellakoita ja politiikkaanne tyytymättömien vastarintaa?

Totuus on, että politiikkanne on tylsää, koska se on todella yhdentekevää. Nykypolitiikan radikaaleimpana toimintana pidetyt mielenosoitukset ovat menettäneet vaikuttavuutensa. Me tiedämme, että antiikkiset mielenosoitustavat - marssiminen kyltit käsissä, yhteislaulut ja kokoontumiset - ovat tänä päivänä voimattomia saamaan aikaan mitään muutosta, koska niistä on tullut ennakoitava osa status quoa. Tiedämme etteivät nämä voimattomat mielenosoitukset voi saada aikaan todellista muutosta maailmassa, jossa elämme päivästä päivään. Samoin on äänestämisen laita. Me tiedämme, että riippumatta siitä kuka istuu nostamassa korkeaa palkkaa pitkän pöydän ääressä, mitä lakeja on kirjoissa, minkä ismin alla intellektuellit marssivat, meidän elämämme pysyy muuttumattomana. Tiedämme, että kyllästyneisyytemme on todiste siitä ettei tämä "politiikka" ole avain todelliseen elämän muuttamiseen. Emme ole kiinnostuneita politiikastanne, sillä elämämme on jo kyllin tylsää!

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Mellakoista

Viimeinen osa Ranskassa 2005 puhjenneita kapinoita käsittelevästä pamfletista "Yöt täynnä raivoa".
[Johdanto - Roskaväki - Varteenotettavia olettamuksia - Mellakoista]


Kaikki modernien köyhien yritykset kääntää maailma päälaelleen ovat alkaneet mellakoista: 1789, 1848, 1871, 1917, 1968 ja 1978 Iranissa ja Nicaraguassa. Kaikki mellakat eivät kuitenkaan johda vallankumoukseen, siis yleiseen kaikkia koskettavaan konfliktiin, eivätkä kapinaan, siis asukkaidensa tekemään vähintään yhden kaupunginosan julkiseen valtaamiseen sitä hallinnoivalta valtiolta, kun he ovat ensin torjuneet tai kukistaneet aseelliset joukot ja saaneet taakseen siihen asti passiivisina pysyneiden asukkaiden tuen. Jos on toisaalta mellakoita, jotka eivät johda vallankumoukseen tai kapinaan, niin toisaalta taas kaikki vallankumoukset ja kapinat alkavat mellakoilla. Itse asiassa mellakka on jonkin alku, ja koska ei ole mitään tiedettä, joka voisi ennustaa sen purkausta ja vielä vähemmän sen seurauksia, täytyy jokaista mellakkaa pitää mahdollisena maailmanlopun alkuna.

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

Why is our flag black? Black is a shade of negation. The black flag is the negation of all flags. It is a negation of nationhood which puts the human race against itself and denies the unity of all humankind. Black is a mood of anger and outrage at all the hideous crimes against humanity perpetrated in the name of allegiance to one state or another. It is anger and outrage at the insult to human intelligence implied in the pretences, hypocrisies, and cheap chicaneries of governments ... Black is also a colour of mourning; the black flag which cancels out the nation also mourns its victims the countless millions murdered in wars, external and internal, to the greater glory and stability of some bloody state. It mourns for those whose labour is robbed (taxed) to pay for the slaughter and oppression of other human beings. It mourns not only the death of the body but the crippling of the spirit under authoritarian and hierarchic systems; it mourns the millions of brain cells blacked out with never a chance to light up the world. It is a colour of inconsolable grief. / But black is also beautiful. It is a colour of determination, of resolve, of strength, a colour by which all others are clarified and defined. Black is the mysterious surrounding of germination, of fertility, the breeding ground of new life which always evolves, renews, refreshes, and reproduces itself in darkness. The seed hidden in the earth, the strange journey of the sperm, the secret growth of the embryo in the womb all these the blackness surrounds and protects. / So black is negation, is anger, is outrage, is mourning, is beauty, is hope, is the fostering and sheltering of new forms of human life and relationship on and with this earth. The black flag means all these things. We are proud to carry it, sorry we have to, and look forward to the day when such a symbol will no longer be necessary.
Howard Ehrlich
Reinventing Anarchy, Again  (1978)

Käyttäjätiedot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta