"The earth is not dying, she is being murdered. And we know who is killing her and we have their names and addresses."
Utah Phillips
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 01.08.2014 @ 18:49
Lähetä artikkeli sähköpostina Tulostettava versio Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Murray Bookchin: Anarkosyndikalismin aave, osa 2

[Ensimmäinen osa]

 

Valitettavasti taaksepäin katsovat suuntaukset eivät missään nimessä puutu itseään anarkisteiksi kutsuvien joukostakaan, joista jotkut ovat palanneet mystisiin, usein avoimen primitivistisiin ajatuksiin, joiden kanssa erilaiset ekoteologiat ja jumalattaren palvonnat kulkevat yhdessä. Toiset ovat taas kääntyneet kritiikittömästi anarkosyndikalismin ikuisiin totuuksiin, vaikka se tuli loppuunsa historialisena voimana Espanjan Sisällissodan aikoihin vuosina 1936-39.
Ekoteologioista on olemassa tarpeeksi kriittistä kirjallisuutta, jotta vakavat ihmiset voivat ajaa nuo aaveet pois feminismistä ja ekologiasta. Kuitenkin anarkosyndikalismi, yksi kaikkein kuppikuntaisimmista libertaarisista suuntauksista nykypäivänä, herättää vieläkin suuria määriä sympatiaa, koska sillä on juurensa aikanaan kumouksellisessa työväenliikkeessä.

 


Työläiset ja kansalaiset

Entä mitä anarkosyndikalistit tarkoittivat “proletariaatilla”, paitsi ne jotka olivat valmiita sisällyttämän “maataloustyöläiset” liittoihin (mitä CGT ei tehnyt ja CNT jätti pitkälti huomiotta 1920-luvun lopulla ja varhaisella 1930-luvulla)?

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Demokratia syö omaa naamaansa, mutta niin tekee myös talous

Anarkistin kohtuuton vankilatuomio Kreikassa herätti pohtimaan koko poliittis-ekonomisen järjestelmän olemusta.

Demokratia nakertaa omia periaatteitaan. Tätä tapahtuu niin kroonisesti ja kaikkialla, että olen alkanut ajatella, että ainoa demokratian todellinen periaate on se, ettei varsinaisia konkretiaan asti ulottuvia periaatteita ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan. Antaumuksellisesta periaatteiden noudattamisesta on heikosti näyttöä, mutta laiminlyönneistä sen sijaan näyttöjä löytyy ja paljon. Voisi siis todeta empirian olevan väitteeni puolella.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Murray Bookchin: Anarkosyndikalismin aave, osa 1

Yksi ihmisten sitkeimmistä heikkouksista on yksilöiden ja ryhmien taipumus, ankarasti fragmentoituneen todellisuuden aikoina, palata takaisin vanhentuneisiin, jopa arkaaisiin ideologioihin, jotta he saisivat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen. Voimme nykypäivänä löytää tämän niin oikealta, jossa ihmiset elvyttävät natsismin ja taistelunhaluisen nationalismin aaveita, sekä myös “vasemmalta” (mitä ikinä tuo sana enää tarkoittaakaan), jossa monet ihmiset herättelevät omia aaveitaan, joko Neoliittisia jumalatarkultteja, joita monet feministiset ja ekologiset lahkot ylistävät tai yleistä antisivilisoitunutta ilmapiiriä, joka ilmenee keskiluokkaisten nuorten ihmisten parissa kautta koko englantia puhuvan maailman.

Valitettavasti taaksepäin katsovat suuntaukset eivät missään nimessä puutu itseään anarkisteiksi kutsuvien joukostakaan, joista jotkut ovat palanneet mystisiin, usein avoimen primitivistisiin ajatuksiin, joiden kanssa erilaiset ekoteologiat ja jumalattaren palvonnat kulkevat yhdessä. Toiset ovat taas kääntyneet kritiikittömästi anarkosyndikalismin ikuisiin totuuksiin, vaikka se tuli loppuunsa historialisena voimana Espanjan Sisällissodan aikoihin vuosina 1936-39.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Erotteleva nationalismi ja väistämätön rasismi

[Paljastettu.fi]

HISTORIAA JA NATIONALISMIA

Kun savu hälveni ja ruumiit oli laskettu toisen maailmansodan jälkeen, harva enää kaipasi paluuta niihin arvoihin ja niihin ajatuksiin, jotka johtivat maailman paloon jo ensimmäisessä maailmansodassa ja jotka lopullisesti ajautuivat karikkoon Adolf Hitlerin toimiessa koko rappion syntipukkina. Karikkoon ei ajautunut pelkästään natsismi, vaan karikkoon ajautui Ranskan vallankumouksen jälkeisen ajan synkin ruumiiden aiheuttaja: nationalismi.

Voi hyvällä omalla tunnolla sanoa nationalismin olevan tuhoisin aate tai ajatuskontruktio, jonka ihminen on omaksi vitsauksekseen luonut. Maailma on täynnä suuria kaiken selittäviä tarinoita, ideologioita sekä uskontoja, joiden poliittiset ambitiot päällisin puolin näyttävät aiheuttavan ihmisille kärsimyksiä, mutta mikään niistä ei ole toiminut tuhovimmassaan ilman nationalismin perimmäistä motivointia.

Usko ja ideologia ovat mainioita keppihevosia ja historia on täynnä tapauksia, jossa ideologialla oikeutettiin vain se perimmäinen halu: vallata tilaa itselle, omalle Kansalle, omalle rodulle, omalle verelle.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Koulussa on käytävä

Kun aloin kiinnostua itsemääräämisoikeudesta ja anarkismista, olin vielä peruskoulussa. Mietin, että valta koulujen sisällä tulisi hajauttaa tasaisesti kaikille: kouluryhmät olisivat siihen sopivan kokoisia. Koulu on kuitenkin jo pohjimmiltaan pakotettu yhteisö, eikä päätöksentekorakenteen parantaminen välttämättä auta, jos yhteisö ei perustu kaikkien haluun olla siinä mukana ja kaikkien oikeuteen yhdessä rakentaa sitä. Koulussa opitaan sama tekemisen malli, joka on syytä osata myös työelämässä, yritysmaailmassa ja politiikassa. "Koulussa ei kuulukaan olla kivaa", totesi ala-asteen kuvaamataidon opettajanikin. Työajalla tehdään asioita käskystä, vapaa-ajalla voi puuhailla omiaan. Ja tehdä läksyjä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Koulu on mielen vankila

Koulutus on yksi modernin länsimaisen yhteiskunnan peruspilareista, ja lähes kaikille lapsille itsestäänselvyys. Koulua on lähes mahdoton välttää. Se säätelee niin lasten kuin heidän huoltajiensa elämää yhdeksän vuoden ajan, määrittäen rytmin, jonka mukaan eletään.

Yksi modernin koulun lähtölaukauksista kuultiin 1800-luvun alun Preussissa, missä hahmoteltiin keskitetyn koulun perusperiaatteet. Uuden järjestelmän tarkoituksena oli muodostaa tottelevaisia sotilaita ja työntekijöitä, sekä yhtenäisesti ajattelevia alamaisia. Kouluissa opittiin tottelemaan mukisematta esivaltaa. Työkaluina lasten muokkaamiseen käytettiin muun muassa tiukkoja aikatauluja ja tilan rajoituksia. Yksilön aiempaan kokemukseen perustuva tieto ei ollut tässä uudessa laitoksessa olennaista, vaan siitä siirryttiin hajotettuun abstraktiin tietoon, joka oli opettajien ”hallussa”. Koulun puitteissa määritellään vieläkin, mikä on ”oikeaa” tietoa ja kenellä tätä tietoa on. On tärkeää muistaa, että vaikka koulussa uusinnettava tieto esitetään neutraalina, se edustaa vain joidenkin ihmisryhmien näkemystä. Tämä tieto pakotetaan kuitenkin kaikkien tiedoksi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 3: 1939-1957)

Lue lisää:
Osa 1: 1869-1897
Osa 2: 1900-1923
Osa 4: 1959-1968

Espanjan sisällissota päättyi vuonna 1939 fasistien voittoon, Hitlerin ja Mussolinin avustaessa Francon joukkoja ja niin sanotun “demokraattisen lännen” pysyessä pelkurimaisesti sodan ulkopuolella, lukuunottamatta tuhansia kansainvälisiä työläisiä jotka vastasivat kutsuun puolustaa vallankumousta. Noin 60 000 espanjalaista anarkistia ja antifasistia jatkoi fasisminvastaista taistelua ensin Espanjan rajojen ulkopuolella “liittoutuneiden” kanssa Toisen Maailmansodan taisteluissa ja myöhemmin monet palasivat Etelä-Ranskan kaupunkeihin ja kyliin organisoidakseen uusia ryhmiä jatkamaan Francon hallituksen vastaista taistelua Espanjan rajojen sisällä. On tärkeää ymmärtää, että monet espanjalaiset anarkistit ja antifasistit uskoivat että heidän kaadettua Hitler ja Mussolini, olisi seuraavaksi Francon vuoro ja että jenkkien ja brittien aseet suunnattaisiin seuraavaksi kohti Madridia. Tieto siitä että “länsi” ei puuttuisi Francon hallituksen puuhiin oli kuin keskisormi kaikille fasismia vastaan taistelleille, joista suurin osa oli menettänyt kaiken ja eli nyt pakolaisina köyhyydessä ja nälässä tai vangittuina. Länsimainen demokratia oli jälleen osoittanut olevansa pelkkä Pääoman käsinukke ja pettänyt työväenluokan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Queer-kumous

Queer hajottaa marssivien anarkistien suorat rivit. Se pakottaa anarkismin puhumaan etuoikeuksista ja syrjivistä rakenteista. Queer ojentaa kätensä anarkismille ja näyttää normikriittisyyden avulla, kuinka yhteiskunnassa resurssit kasaantuvat aina etuoikeutetuille, valkoisille, miehille, ei-vammaisille ja heteroille. Samalla queer on tiukka vaatimus: anarkistien on lakattava osallistumasta kulttuuristen etuoikeuksien uusintamiseen ja vahvistamiseen.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kohti viikon loppua: Ajan tyrannia

Paul Cudenec

Jotkut yksiköistä, joilla aikaa mitataan, ovat kiistattomia. Maan pyöriminen oman akselinsa tai auringon ympäri ovat selviä syitä 'päivän' tai 'vuoden' olemassaololle - ja kuukausikin käy enemmän tai vähemmän yksiin todellisen kuun kierron kanssa.

Samaa ei kuitenkaan voi sanoa viikosta, kummajaisesta, jonka taustat ja tarkoitus ovat epämääräiset. Jos Raamatussa onkin viitattu 'seitsemännen päivän' lepoon, se ei tarkoita, että seitsenpäiväinen viikko olisi ollut mitenkään yleinen kautta vuosisatojen.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Johdatus anarkiaan

HKI: Vappupäivä 2013

Liian pitkään olemme luopuneet nautinnosta tuotannon ja kehityksen hyväksi.

Vaikuttaa siltä, että niillä jotka haluavat ylläpitää läntistä järjestelmää, olisi suuri valta ylitsemme, mutta se on vain näennäistä. Sinä ja minä ylläpidämme järjestelmää suorittamalla päivittäisiä tehtäviämme, joten voimme myös hankkiutua siitä eroon.

Mitä anarkia on?

Kuten useimmat hyvät ideat, anarkismi on pohjimmiltaan melko yksinkertaista. Ihmiset ovat parhaimmillaan eläessään vapaina auktoriteeteista, tehdessään yhteistyötä ja päätöksiä keskenään, ennemmin kuin vastaanottaessaan määräyksiä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

“Rosvojoukon” luokkasota

Juha Suoranta

Valtio iskostaa ja oikeuttaa olemassaolonsa paitsi valtiollisin ”juhlahetkin”, kuten itsenäisyyspäivin, ja niihin liittyvine symbolisine käytäntöineen (juhlat, kirkonmenot, liputus) sekä muine epäolennaisuuksineen myös paljon kotoisammiksi käynein tavoin ja muodoin: lainsäädännöllä ja sen mukaan toimivilla yhteiskunnallisilla laitoksilla ja järjestelmillä (esimerkiksi koululaitoksella ja sosiaaliturvajärjestelmällä). Suomessa Linnan juhlat ovat pyhä toimitus, ja usein, mitä pyhempää, sitä ajattelemattomampaa, tyhmistävämpää.

Aktivistien vastavallan sivistyksellisen toiminnan tavoitteena on herätellä ihmisiä pohtimaan erilaisia yhteiskunnallisia (ja kansallisia) itsestäänselvyyksiä ja huomaamaan, että yhteiskunnassa on kenties jotain vikaa – ja että asioista on mahdollista ajatella toisin kuin on käynyt tavalliseksi ajatella. (Vastavallan harjoittama kritiikki on usein nimenomaan järjestelmäkritiikkiä, jolloin tietyt elämän yksityiskohdat ja vivahteikkuus saattavat jäädä turhan vähälle huomiolle.)

Ei olekaan ihmeellistä, että vastavalta hyödyntää itsenäisyyspäivää tavoittelemalla tiedostusvälineiden kautta niin sanotun suuren yleisön huomion saamista julkisilla tapahtumilla, kuten Tampereella 6.12. 2013 järjestetyt Kiakkovierasjuhlat.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Anarkistinen mellakka

Peristerakis (fifi.voima.fi)

Uusi vastakkainasettelujen aika alkaa.

Kuudes joulukuuta on kiinnostava päivä, erityisesti Ateenassa elävälle ihmiselle, joka aktiivisesti seuraa suomalaista mediaa. Kuten viime vuonna kerroin, samaan aikaan kun Suomen tasavallan presidentti pyrkii parhaansa mukaan nostattamaan kansallistunnetta ja ylläpitämään myyttiä pohjoisen valtion kansankokonaisuudesta, Ateenassa muistetaan Kreikan poliisin, eli valtion viranomaisen, vuonna 2008 murhaamaa 15-vuotiasta Alexandros Grigoropoulosia. Molemmat ovat omalla tavallaan hyvin valtiollisia päiviä.

Kreikan ja Suomen poliittinen historia ja nykypäivä on paljolti erilainen, mutta merkittäviä yhtäläisyyksiä löytyy myös. Tänä vuonna samainen perjantai-ilta kehittyi poikkeuksellisesti myös Suomessa mellakaksi. Tähän ilmiöön kiteytyi paljon juuri sitä, mikä näitä molempia poliittisia kokonaisuuksia yhdistää nyt ja nähdäkseni tulevaisuudessa vielä enemmän: poliittinen kahtiajako, joka ei tapahdu oikeisto–vasemmisto-akselilla vaan anarkistisen ja autoritaarisen välillä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Terkut Salen posselle Stadin ringetteketjulta

“Tänään Linnassa Jennin ja Salen kaa / jos oot ulkona varmasti
paleltaa/ jaksakaa pakertaa vaik välil masentaa / ja duunii.. /
…jotain”

Tällast skeidaa räpäytteli Cheek Linnan juhlissa 2012. Samaa älyvapaat läppää heittää ihan pokkana muutki uusrikkaat ja sadannen sukupolven massikeisarit, eli just ne snobit jotka ei snaijaa työnteost yhtikäs mitää.

Haluttais tietää kuka siivoo Tampere-talon sit ku bailut on ohi. Kuka moppaa eliitin byyttaamat skumpat? Siinä saattaa skidisti masentaa pakertaa.

Hei Sale, persut, 60 tonnii vuodessa tienaavat keskituloset ja muut “työväen puolustajat”! Haluttais tietää onks teil hajuu kuka pyyhkii sotaveteraanien perseet ja paljoks ne saa hynää siitä. Tiedoks Urpilaiselleki, et ei ainakaan 60 tonnii vuodessa.

Terkut kans Soinille, et kukas se unohtikaan Suomen duunarit? Ne matalapalkka-alojen duunarinaiset? Jotka muuten on tullu tänne Afrikasta?

Kakkua päin Salen bläsii ja solidaarisuutta työläisille, työttömille, köyhille, prekaareille, opiskelijoille, siirtolaisille, mamuille, maailmankansalaisille, asunnottomille, maattomille alkuperäiskansoille, kynnyksiin ja lasikattoihin juuttuville, pakkosteriloiduille, kriminalisoiduille, syrjäytetyille, terapoiduille, laitostetuille ja loppuun palaneille!

Kaikki messii luokkaflaidiksee!

t. Stadin ringetteremmi

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kumoa päästöjen tarve – kumoa ilmastonmuutos

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

“Annex 1 [industrialised] countries need a 70% reduction in emissions consumption in 10 years to give us an outside chance of holding temperatures to a 2C rise. They need to cut emissions by 10% annually. We need to be fully de-carbonised in the 2020-30s, and that means planes, fridges, everything [must emit far less] to give a bit of an opportunity for poorer parts of the world to develop.”If we had started in the 1992 it might have been different. But now it needs a complete shift in mindsets,” Make the rich change their ways to avoid a 2C rise, says top scientist

Ympäristöpiirit ovat löytäneet syylliset ilmastonmuutokseen. Uuden tutkimuksen mukaan reilu 60% kasvihuonepäästöistä johtuu 90 yhtiön toiminnasta. Mutta kumpi oli ensin muna vai kana? Kysyntä vai tarjonta? Miksi nämä yhtiöt tuottavat päästöjä?

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Keskustelu Starhawkin kanssa

Keskustelu Starhawkin kanssa pakanallisesta hengellisyydestä, feminismistä, konsensuksesta ja anarkismista.

Starhawk on anarkisti, pakana, ekofeministi, permakulttuurin harjoittaja. Hän on kirjoittanut muun muassa uuspakanallisen kirjallisuuden klassikoksi nousseen Spiral Dancen ja mahdollista anarkistista tulevaisuutta kuvaavan romaanin Fifth Sacred Thing. Starhawk on toiminut opettajana ja aktivistina 60-luvulta lähtien, ja hän oli mukana ruohonjuuritasolla globalisaation vastaisessa liikkeessä 90-luvulla Yhdysvalloissa, jolloin hän myös teoretisoi yhteisöllisiä ja hierarkiattomia sosiaalisia käytäntöjä.

Seuraava teksti on lyhennetty, suomennettu ja muokattu versio haastattelusta, jonka Bolobolo -kollektiivin jäsenet tekivät Starhawkin kanssa hänen kotonaan Pohjois-Kaliforniassa. Haastattelu on ilmestynyt englanninkielisinä Incendary Times -zinessä.

 
Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 2: 1900-1923)

Lue lisää:
Osa 1: 1869-1897
Osa 3: 1939-1957
Osa 4: 1959-1968


Francesc Ferrer i Guardia

Uuden vuosisadan alkaessa Barcelonan anarkistit ja libertaarit pyrkivät tuomaan järjestystä ja yhtenäisyyttä työväenluokan taisteluihin luomalla libertaarista koulutusta korvaamaan vahvasti patriarkaalista ja katolilaista kasvatusta. Tämän kehityksen yksi tärkeimmistä nimistä oli Francesc Ferrer i Guardia, joka – ottaen vaikutteita etenkin ranskalaisilta vapaa-ajattelijoilta ja anarkisteilta kuten Paul Robinilta – loi ensimmäisen “vapaakoulun”, Escola Modernan Barcelonaan vuonna 1901. Vuosisadan vaihteen Espanja oli edelleen pahasti alikehittynyt mitä tuli koulutukseen ja noin 52% ihmisistä oli edelleen lukutaidottomia, etenkin naiset jotka usein pakotettiin kotitöihin jo nuoresta pitäen. Barcelonassa lukutaidottomia oli 48% väestöstä. Ferrer i Guardian ei kuitenkaan tarvinnut aloittaa täysin nollasta, sillä Katalonian ja Etelä-Ranskan alueella oli jo muutaman vuosikymmenen ajan toiminut useita “libertaarisia ateneumeja” (ateneu llibertari), jotka toimivat hyvin samalla tavalla kuin nykyiset vallatut “sosiaalikeskukset”, ne olivat itseorganisoitumisen ja vapaan koulutuksen keskuksia.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Peristerakis: Kadotettua vallankumousta etsimässä

Situationisti Raoul Vaneigem antoi haastattelun Fifin Kreikan-kirjeenvaihtajalle Ateenassa. Mitä annettavaa lähes kahdeksankymppisellä vallankumouskirjailijalla on vuonna 2013?

Harmaahapsinen, mietteliään näköinen vanha herrasmies istuu ateenalaisen auditorion etuosassa.

Sali on täynnä puhujaa huomattavasti nuorempaa tummanpuhuvaa väkeä, siloposkista ja sänkipartaista, vallankumouksellisia kai, vaikka koko sana on banalisoitunut miltei käyttökelvottomaksi 1900-luvun lopun trendikkäiden radikaaliliikkeiden myötä. Ehkäpä tästä voisi osaltaan syyttää myös illan puhujaa.

Harmaantunut herrasmies on belgialainen Raoul Vaneigem, vallankumouksellinen kirjailija, jonka vuonna 1967 ilmestynyt esikoisteos Revolution of everyday life on edelleen poliittisten kirjakauppojen ja anarkistisen infoshoppien myyntihitti. Vaneigemiä kutsutaan myös situationistien kakkosmieheksi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Venäjän uuden anarkistiliikkeen erittäin lyhyt historia

Nyky-Venäjä on maailman mielenkiintoisin paikka olla anarkisti. Miten tähän on tultu?

Neuvostoliiton anarkistit hävitettiin 1930-luvulla lähes totaalisesti. Vain kourallinen säästyi. Muutamat heistä ehtivät nähdä uuden anarkistiliikkeen nousun 1980-luvulla, esimerkiksi Moskovan 1920-luvun anarkistiliikkeeseen osallistuneet sisarukset Tatjana ja Anna Garaseva, joista Anna auttoi Aleksandr Solženitsyniä Vankileirien saariston taustamateriaalin kokoamisessa. 90-vuotiaana vuonna 1987 kuollut Zora Gandlevskaja liittyi Moskovan toisinajattelijoiden liikkeeseen heti palattuaan sisäisestä karkotuksesta Stalinin kuoltua, ja hänen asunnostaan tuli yksi dissidenttiliikkeen kokoontumispaikoista.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 1: 1869-1897)

Lue lisää:
Osa 2: 1900-1923
Osa 3: 1939-1957
Osa 4: 1959-1968

 

Barcelona on kaupunki, jonka kehitys on monessa mielessä kulkenut käsi kädessä radikaalin politiikan kanssa. Jopa kaupunkisuunnittelussa, aikana jolloin Barcelona kasvoi ulos sen historiallisesta alueesta sitä ympäröiviin kyliin, nielaisten ne sisäänsä, jouduttiin ottamaan huomioon radikaalien poliittisten ryhmien uhka. Tästä johtuu kaupungin ihastusta aiheuttava kaupunkisuunnittelu kävelykatuineen ja puistoineen – ne olivat oman aikansa ratkaisu yhteiskunnalliseen kriisiin, jonka aihutti työläisväestön kurjat olot ja nouseva poliittinen radikalismi. Kaupungin historian avainkohdat anarkismin kehityksessä ovat melko hyvin tunnettuja, mutta on myös lukematon määrä tarinoita, jotka jäävät useasti vähemmälle huomiolle.

Siksi tarjoan oman kokoelmani tarinoita anarkistien ja pomminheittäjien Barcelonasta, oman rakkaudentunnustukseni kaupungille, josta löydän itseni vuosi toisensa jälkeen. Kuten legendaarinen anarkisti Lucio Urtubia sanoi toisesta radikaaleille tutusta kaupungista, Pariisista: “tässä vitun kaupungissa on jotain joka vetää puoleensa ja vaikka kuinka haluaisin lähteä, palaan aina ennen pitkää takaisin”. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen lähinnä niin sanotun “anarkistisen terrorismin” aikaa Barcelonassa, jolloin siviiliuhrit olivat vielä arkipäivää myös anarkistien iskuissa ja työkalut hyvin epäluotettavia. Toinen osa käsittelee libertaarista koulutusta ja syndikalismia ja kolmannessa kirjoitan sisällissodan jälkeisen ajan “autonomisista taisteluryhmistä” (grupos autonomos de combate).

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Haltioituminen vastaan känni

Vetää lärvit, vetää perseet olalle, vetää naamat, olla jurrissa, olla tuubassa, olla pöhnässä. Jokainen on kuullu, että arktisilla kansoilla on sata sanaa lumelle. Meillä on sata kännille. Lisäämme vettä tappion kulttuurin myllyyn.

Eipäs hätäillä - huomaan kyllä virnuilusi. "Ovatko nämä anarkistit niin nipoja, että tuomitsevat jopa anarkismin ainoan hauskan piirteen- mellakoiden jälkeiset kaljat ja baari-illat, joiden kuluessa luodaan  teorioita uudesta vallankumouksen jälkeisestä maailmasta. Ja miten he sitten pitävät hauskaa, herjaamalla sitä vähää iloa mikä meillä on, niinkö? Eikö elämässä muka koskaan saisi relata ja huvitella?"

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

Criminal self-help has another advantage over resort to the law. You retain your autonomy and possibly even have an opportunity for creativity. If you go to the police, that’s all you can do. Whatever happens after that, if anything does, is out of your hands. You may even be disadvantaged if you later resort to private retaliation because you have, in advance, notified the police that you are a suspect if something happens to your enemy. If, on the other hand, you go in for do-it-yourself justice right from the get-go, you are at least self-sufficient.
Bob Black
“Wild Justice” - Crime as an Anarchist Source of Social Order  (2011)

Käyttäjän toiminnot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_anarkisminet

anarkismi.net

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta

Ilon militantti

Ilon militantti