"Yksikään hallitus ei taistele fasismia vastaan tuhotakseen sen. Kun porvaristo huomaa valtansa lipsuvan, se esittelee fasismin pitääkseen kiinni etuoikeuksistaan."
Buenaventura Durruti
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 23.09.2014 @ 15:13
Lähetä artikkeli sähköpostina Tulostettava versio Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Jos Berkin Elvan oli terroristi, niin olen minäkin

Fifi: Peristerakis

image

15-vuotias turkkilaispoika kuoli kyynelkaasuammuksen osumaan Istanbulissa.

Poliisi tähtäsi leipäostoksille menevää Berkin Elvania kyynelkaasukapseleita ampuvalla kranaatinheittimellä päähän viime kesäkuussa Istanbulissa. Elvan vaipui osumasta koomaan ja kuoli tiistaina, 11. maaliskuuta, oltuaan 269 vuorokautta koomassa. Uutinen Elvanin kuolemasta johti mielenosoituksiin ja mellakoihin pitkin Turkkia. Ihmisiä kerääntyi pitkin viikkoa erilaisiin muistotilaisuuksia myös monissa muissa kaupungeissa ympäri maailmaa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 4: 1959-1968)

Lue lisää:
Osa 1: 1869-1897
Osa 2: 1900-1923
Osa 3: 1939-1957

Vuonna 1959 Espanja oli maa joka eli jatkuvassa poikkeustilassa. Ranskan puolelta iskuja tekevät Maquit ja useat heitä tukevat ryhmät iskivät edelleen jatkuvasti fasistihallintoa ja sen tukijoita vastaan. Vaikka kyseiseen vuoteen mennessä suurin osa Maqeista oltiin jo tapettu tai vangittu, oli heistä kuuluisin “El Quico” Sabate edelleen vapaalla jalalla. Vuodesta 1945 lähtien, Quicon ryhmä oli tehtaillut pankkiryöstöjä, salamurhia, pommi-iskuja, sekä nerokkaita propaganda-iskuja, kuten vuoden 1955 syyskuussa, Francon vieraillessa Barcelonassa. Tällöin heidän onnistui poliiseiksi pukeutuneina päästä Francon kulkueen reitille ja käyttäen rakentamaansa tykkiä, he ampuivat kerrostalon katolta satoja fasismin vastaisia flaijereita Via Laietanalle, yhdelle Barcelonan isoimmista kaduista, juuri ennen kuin Francon saattue heidät ohitti. Katalonian lipun väriset, espanjan ja katalaaninkieliset flaijerit leijailivat alas taivaalta ja osoittivat jälleen kerran, että Barcelona ei ikinä kumartaisi fasisteille, niin kauan kuin yksikään Maqui olisi hengissä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Ateena: Giorgio Agamben ja valtaa purkava valta

image

Ateenassa 16.11.2013

Heijastus tämän päivän demokratiasta on erityisesti täällä Ateenassa jossain mielessä häiritsevä sillä se velvoittaa pohtimaan demokratian loppua siellä missä se alkujaan syntyi. Itse asiassa, hypoteesi jonka haluan esittää on, että tämän päivän Euroopassa vallitseva, epäonnistunut hallinnollinen paradigma ei ole ainoastaan ei-demokraattinen mutta sitä ei voi myöskään pitää politiikkana. Pyrin siis seuraavassa osoittamaan, että eurooppalainen yhteiskunta ei ole enää poliittinen yhteiskunta, se on jotain täysin uutta — jotain joka kaipaa kunnollista terminologiaa ja jota varten meidän täytyy kehittää uusi poliittinen strategia.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

On aika ajatella todellista anarkiaa

[Peristerakis]

Filosofi Giorgio Agamben puhui Ateenassa vallan lakkauttamisesta

Filosofi Giorgio Agamben vieraili Ateenassa viime marraskuussa. Kreikkaan hänet oli kutsunut vasemmistokoalitio Syriza, joka on ahkerasti laivannut Ateenaan erilaisia tunnettuja ”vasemmistoälyköitä” ympäri Eurooppaa. Agambenin ohella Ateenassa ovat vierailleet muun muassa Jacques Rancière, Alain Badiou ja Slavoj Žižek.

Jos asiat olisivat olleet minun käsissäni, tämä artikkeli olisi kirjoitettu jo joulukuussa ja se olisi ollut paljon laajempi ja kaikin puolin parempi, mutta näin ei käynyt ja tässä sitä ollaan. Odotin nimittäin toiveikkaana aikani saavani tähän juttuuni Agambenin vastauksia eräisiin kysymyksiin, joita hänen puheesta herätti.

Filosofi kun lupasi, ja lupasipa vielä sähköpostitse uudelleen, mutta haastatteluun en koskaan saanut vastausta. Niinpä tyydyn tässä vain välittämään, mitä sanottavaa filosofilla oli vasemmistokoaliton jäsenille.

Mutta ennen kuin syvennyn asiaan, on syytä kertoa muutamalla sanalla itse ajattelijasta.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Murray Bookchin: Anarkosyndikalismin aave, osa 2

[Ensimmäinen osa]

 

Valitettavasti taaksepäin katsovat suuntaukset eivät missään nimessä puutu itseään anarkisteiksi kutsuvien joukostakaan, joista jotkut ovat palanneet mystisiin, usein avoimen primitivistisiin ajatuksiin, joiden kanssa erilaiset ekoteologiat ja jumalattaren palvonnat kulkevat yhdessä. Toiset ovat taas kääntyneet kritiikittömästi anarkosyndikalismin ikuisiin totuuksiin, vaikka se tuli loppuunsa historialisena voimana Espanjan Sisällissodan aikoihin vuosina 1936-39.
Ekoteologioista on olemassa tarpeeksi kriittistä kirjallisuutta, jotta vakavat ihmiset voivat ajaa nuo aaveet pois feminismistä ja ekologiasta. Kuitenkin anarkosyndikalismi, yksi kaikkein kuppikuntaisimmista libertaarisista suuntauksista nykypäivänä, herättää vieläkin suuria määriä sympatiaa, koska sillä on juurensa aikanaan kumouksellisessa työväenliikkeessä.

 


Työläiset ja kansalaiset

Entä mitä anarkosyndikalistit tarkoittivat “proletariaatilla”, paitsi ne jotka olivat valmiita sisällyttämän “maataloustyöläiset” liittoihin (mitä CGT ei tehnyt ja CNT jätti pitkälti huomiotta 1920-luvun lopulla ja varhaisella 1930-luvulla)?

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Demokratia syö omaa naamaansa, mutta niin tekee myös talous

Anarkistin kohtuuton vankilatuomio Kreikassa herätti pohtimaan koko poliittis-ekonomisen järjestelmän olemusta.

Demokratia nakertaa omia periaatteitaan. Tätä tapahtuu niin kroonisesti ja kaikkialla, että olen alkanut ajatella, että ainoa demokratian todellinen periaate on se, ettei varsinaisia konkretiaan asti ulottuvia periaatteita ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan. Antaumuksellisesta periaatteiden noudattamisesta on heikosti näyttöä, mutta laiminlyönneistä sen sijaan näyttöjä löytyy ja paljon. Voisi siis todeta empirian olevan väitteeni puolella.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Murray Bookchin: Anarkosyndikalismin aave, osa 1

Yksi ihmisten sitkeimmistä heikkouksista on yksilöiden ja ryhmien taipumus, ankarasti fragmentoituneen todellisuuden aikoina, palata takaisin vanhentuneisiin, jopa arkaaisiin ideologioihin, jotta he saisivat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen. Voimme nykypäivänä löytää tämän niin oikealta, jossa ihmiset elvyttävät natsismin ja taistelunhaluisen nationalismin aaveita, sekä myös “vasemmalta” (mitä ikinä tuo sana enää tarkoittaakaan), jossa monet ihmiset herättelevät omia aaveitaan, joko Neoliittisia jumalatarkultteja, joita monet feministiset ja ekologiset lahkot ylistävät tai yleistä antisivilisoitunutta ilmapiiriä, joka ilmenee keskiluokkaisten nuorten ihmisten parissa kautta koko englantia puhuvan maailman.

Valitettavasti taaksepäin katsovat suuntaukset eivät missään nimessä puutu itseään anarkisteiksi kutsuvien joukostakaan, joista jotkut ovat palanneet mystisiin, usein avoimen primitivistisiin ajatuksiin, joiden kanssa erilaiset ekoteologiat ja jumalattaren palvonnat kulkevat yhdessä. Toiset ovat taas kääntyneet kritiikittömästi anarkosyndikalismin ikuisiin totuuksiin, vaikka se tuli loppuunsa historialisena voimana Espanjan Sisällissodan aikoihin vuosina 1936-39.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Erotteleva nationalismi ja väistämätön rasismi

[Paljastettu.fi]

HISTORIAA JA NATIONALISMIA

Kun savu hälveni ja ruumiit oli laskettu toisen maailmansodan jälkeen, harva enää kaipasi paluuta niihin arvoihin ja niihin ajatuksiin, jotka johtivat maailman paloon jo ensimmäisessä maailmansodassa ja jotka lopullisesti ajautuivat karikkoon Adolf Hitlerin toimiessa koko rappion syntipukkina. Karikkoon ei ajautunut pelkästään natsismi, vaan karikkoon ajautui Ranskan vallankumouksen jälkeisen ajan synkin ruumiiden aiheuttaja: nationalismi.

Voi hyvällä omalla tunnolla sanoa nationalismin olevan tuhoisin aate tai ajatuskontruktio, jonka ihminen on omaksi vitsauksekseen luonut. Maailma on täynnä suuria kaiken selittäviä tarinoita, ideologioita sekä uskontoja, joiden poliittiset ambitiot päällisin puolin näyttävät aiheuttavan ihmisille kärsimyksiä, mutta mikään niistä ei ole toiminut tuhovimmassaan ilman nationalismin perimmäistä motivointia.

Usko ja ideologia ovat mainioita keppihevosia ja historia on täynnä tapauksia, jossa ideologialla oikeutettiin vain se perimmäinen halu: vallata tilaa itselle, omalle Kansalle, omalle rodulle, omalle verelle.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Koulussa on käytävä

Kun aloin kiinnostua itsemääräämisoikeudesta ja anarkismista, olin vielä peruskoulussa. Mietin, että valta koulujen sisällä tulisi hajauttaa tasaisesti kaikille: kouluryhmät olisivat siihen sopivan kokoisia. Koulu on kuitenkin jo pohjimmiltaan pakotettu yhteisö, eikä päätöksentekorakenteen parantaminen välttämättä auta, jos yhteisö ei perustu kaikkien haluun olla siinä mukana ja kaikkien oikeuteen yhdessä rakentaa sitä. Koulussa opitaan sama tekemisen malli, joka on syytä osata myös työelämässä, yritysmaailmassa ja politiikassa. "Koulussa ei kuulukaan olla kivaa", totesi ala-asteen kuvaamataidon opettajanikin. Työajalla tehdään asioita käskystä, vapaa-ajalla voi puuhailla omiaan. Ja tehdä läksyjä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Koulu on mielen vankila

Koulutus on yksi modernin länsimaisen yhteiskunnan peruspilareista, ja lähes kaikille lapsille itsestäänselvyys. Koulua on lähes mahdoton välttää. Se säätelee niin lasten kuin heidän huoltajiensa elämää yhdeksän vuoden ajan, määrittäen rytmin, jonka mukaan eletään.

Yksi modernin koulun lähtölaukauksista kuultiin 1800-luvun alun Preussissa, missä hahmoteltiin keskitetyn koulun perusperiaatteet. Uuden järjestelmän tarkoituksena oli muodostaa tottelevaisia sotilaita ja työntekijöitä, sekä yhtenäisesti ajattelevia alamaisia. Kouluissa opittiin tottelemaan mukisematta esivaltaa. Työkaluina lasten muokkaamiseen käytettiin muun muassa tiukkoja aikatauluja ja tilan rajoituksia. Yksilön aiempaan kokemukseen perustuva tieto ei ollut tässä uudessa laitoksessa olennaista, vaan siitä siirryttiin hajotettuun abstraktiin tietoon, joka oli opettajien ”hallussa”. Koulun puitteissa määritellään vieläkin, mikä on ”oikeaa” tietoa ja kenellä tätä tietoa on. On tärkeää muistaa, että vaikka koulussa uusinnettava tieto esitetään neutraalina, se edustaa vain joidenkin ihmisryhmien näkemystä. Tämä tieto pakotetaan kuitenkin kaikkien tiedoksi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 3: 1939-1957)

Lue lisää:
Osa 1: 1869-1897
Osa 2: 1900-1923
Osa 4: 1959-1968

Espanjan sisällissota päättyi vuonna 1939 fasistien voittoon, Hitlerin ja Mussolinin avustaessa Francon joukkoja ja niin sanotun “demokraattisen lännen” pysyessä pelkurimaisesti sodan ulkopuolella, lukuunottamatta tuhansia kansainvälisiä työläisiä jotka vastasivat kutsuun puolustaa vallankumousta. Noin 60 000 espanjalaista anarkistia ja antifasistia jatkoi fasisminvastaista taistelua ensin Espanjan rajojen ulkopuolella “liittoutuneiden” kanssa Toisen Maailmansodan taisteluissa ja myöhemmin monet palasivat Etelä-Ranskan kaupunkeihin ja kyliin organisoidakseen uusia ryhmiä jatkamaan Francon hallituksen vastaista taistelua Espanjan rajojen sisällä. On tärkeää ymmärtää, että monet espanjalaiset anarkistit ja antifasistit uskoivat että heidän kaadettua Hitler ja Mussolini, olisi seuraavaksi Francon vuoro ja että jenkkien ja brittien aseet suunnattaisiin seuraavaksi kohti Madridia. Tieto siitä että “länsi” ei puuttuisi Francon hallituksen puuhiin oli kuin keskisormi kaikille fasismia vastaan taistelleille, joista suurin osa oli menettänyt kaiken ja eli nyt pakolaisina köyhyydessä ja nälässä tai vangittuina. Länsimainen demokratia oli jälleen osoittanut olevansa pelkkä Pääoman käsinukke ja pettänyt työväenluokan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Queer-kumous

Queer hajottaa marssivien anarkistien suorat rivit. Se pakottaa anarkismin puhumaan etuoikeuksista ja syrjivistä rakenteista. Queer ojentaa kätensä anarkismille ja näyttää normikriittisyyden avulla, kuinka yhteiskunnassa resurssit kasaantuvat aina etuoikeutetuille, valkoisille, miehille, ei-vammaisille ja heteroille. Samalla queer on tiukka vaatimus: anarkistien on lakattava osallistumasta kulttuuristen etuoikeuksien uusintamiseen ja vahvistamiseen.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kohti viikon loppua: Ajan tyrannia

Paul Cudenec

Jotkut yksiköistä, joilla aikaa mitataan, ovat kiistattomia. Maan pyöriminen oman akselinsa tai auringon ympäri ovat selviä syitä 'päivän' tai 'vuoden' olemassaololle - ja kuukausikin käy enemmän tai vähemmän yksiin todellisen kuun kierron kanssa.

Samaa ei kuitenkaan voi sanoa viikosta, kummajaisesta, jonka taustat ja tarkoitus ovat epämääräiset. Jos Raamatussa onkin viitattu 'seitsemännen päivän' lepoon, se ei tarkoita, että seitsenpäiväinen viikko olisi ollut mitenkään yleinen kautta vuosisatojen.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Johdatus anarkiaan

HKI: Vappupäivä 2013

Liian pitkään olemme luopuneet nautinnosta tuotannon ja kehityksen hyväksi.

Vaikuttaa siltä, että niillä jotka haluavat ylläpitää läntistä järjestelmää, olisi suuri valta ylitsemme, mutta se on vain näennäistä. Sinä ja minä ylläpidämme järjestelmää suorittamalla päivittäisiä tehtäviämme, joten voimme myös hankkiutua siitä eroon.

Mitä anarkia on?

Kuten useimmat hyvät ideat, anarkismi on pohjimmiltaan melko yksinkertaista. Ihmiset ovat parhaimmillaan eläessään vapaina auktoriteeteista, tehdessään yhteistyötä ja päätöksiä keskenään, ennemmin kuin vastaanottaessaan määräyksiä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

“Rosvojoukon” luokkasota

Juha Suoranta

Valtio iskostaa ja oikeuttaa olemassaolonsa paitsi valtiollisin ”juhlahetkin”, kuten itsenäisyyspäivin, ja niihin liittyvine symbolisine käytäntöineen (juhlat, kirkonmenot, liputus) sekä muine epäolennaisuuksineen myös paljon kotoisammiksi käynein tavoin ja muodoin: lainsäädännöllä ja sen mukaan toimivilla yhteiskunnallisilla laitoksilla ja järjestelmillä (esimerkiksi koululaitoksella ja sosiaaliturvajärjestelmällä). Suomessa Linnan juhlat ovat pyhä toimitus, ja usein, mitä pyhempää, sitä ajattelemattomampaa, tyhmistävämpää.

Aktivistien vastavallan sivistyksellisen toiminnan tavoitteena on herätellä ihmisiä pohtimaan erilaisia yhteiskunnallisia (ja kansallisia) itsestäänselvyyksiä ja huomaamaan, että yhteiskunnassa on kenties jotain vikaa – ja että asioista on mahdollista ajatella toisin kuin on käynyt tavalliseksi ajatella. (Vastavallan harjoittama kritiikki on usein nimenomaan järjestelmäkritiikkiä, jolloin tietyt elämän yksityiskohdat ja vivahteikkuus saattavat jäädä turhan vähälle huomiolle.)

Ei olekaan ihmeellistä, että vastavalta hyödyntää itsenäisyyspäivää tavoittelemalla tiedostusvälineiden kautta niin sanotun suuren yleisön huomion saamista julkisilla tapahtumilla, kuten Tampereella 6.12. 2013 järjestetyt Kiakkovierasjuhlat.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Anarkistinen mellakka

Peristerakis (fifi.voima.fi)

Uusi vastakkainasettelujen aika alkaa.

Kuudes joulukuuta on kiinnostava päivä, erityisesti Ateenassa elävälle ihmiselle, joka aktiivisesti seuraa suomalaista mediaa. Kuten viime vuonna kerroin, samaan aikaan kun Suomen tasavallan presidentti pyrkii parhaansa mukaan nostattamaan kansallistunnetta ja ylläpitämään myyttiä pohjoisen valtion kansankokonaisuudesta, Ateenassa muistetaan Kreikan poliisin, eli valtion viranomaisen, vuonna 2008 murhaamaa 15-vuotiasta Alexandros Grigoropoulosia. Molemmat ovat omalla tavallaan hyvin valtiollisia päiviä.

Kreikan ja Suomen poliittinen historia ja nykypäivä on paljolti erilainen, mutta merkittäviä yhtäläisyyksiä löytyy myös. Tänä vuonna samainen perjantai-ilta kehittyi poikkeuksellisesti myös Suomessa mellakaksi. Tähän ilmiöön kiteytyi paljon juuri sitä, mikä näitä molempia poliittisia kokonaisuuksia yhdistää nyt ja nähdäkseni tulevaisuudessa vielä enemmän: poliittinen kahtiajako, joka ei tapahdu oikeisto–vasemmisto-akselilla vaan anarkistisen ja autoritaarisen välillä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Terkut Salen posselle Stadin ringetteketjulta

“Tänään Linnassa Jennin ja Salen kaa / jos oot ulkona varmasti
paleltaa/ jaksakaa pakertaa vaik välil masentaa / ja duunii.. /
…jotain”

Tällast skeidaa räpäytteli Cheek Linnan juhlissa 2012. Samaa älyvapaat läppää heittää ihan pokkana muutki uusrikkaat ja sadannen sukupolven massikeisarit, eli just ne snobit jotka ei snaijaa työnteost yhtikäs mitää.

Haluttais tietää kuka siivoo Tampere-talon sit ku bailut on ohi. Kuka moppaa eliitin byyttaamat skumpat? Siinä saattaa skidisti masentaa pakertaa.

Hei Sale, persut, 60 tonnii vuodessa tienaavat keskituloset ja muut “työväen puolustajat”! Haluttais tietää onks teil hajuu kuka pyyhkii sotaveteraanien perseet ja paljoks ne saa hynää siitä. Tiedoks Urpilaiselleki, et ei ainakaan 60 tonnii vuodessa.

Terkut kans Soinille, et kukas se unohtikaan Suomen duunarit? Ne matalapalkka-alojen duunarinaiset? Jotka muuten on tullu tänne Afrikasta?

Kakkua päin Salen bläsii ja solidaarisuutta työläisille, työttömille, köyhille, prekaareille, opiskelijoille, siirtolaisille, mamuille, maailmankansalaisille, asunnottomille, maattomille alkuperäiskansoille, kynnyksiin ja lasikattoihin juuttuville, pakkosteriloiduille, kriminalisoiduille, syrjäytetyille, terapoiduille, laitostetuille ja loppuun palaneille!

Kaikki messii luokkaflaidiksee!

t. Stadin ringetteremmi

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kumoa päästöjen tarve – kumoa ilmastonmuutos

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

“Annex 1 [industrialised] countries need a 70% reduction in emissions consumption in 10 years to give us an outside chance of holding temperatures to a 2C rise. They need to cut emissions by 10% annually. We need to be fully de-carbonised in the 2020-30s, and that means planes, fridges, everything [must emit far less] to give a bit of an opportunity for poorer parts of the world to develop.”If we had started in the 1992 it might have been different. But now it needs a complete shift in mindsets,” Make the rich change their ways to avoid a 2C rise, says top scientist

Ympäristöpiirit ovat löytäneet syylliset ilmastonmuutokseen. Uuden tutkimuksen mukaan reilu 60% kasvihuonepäästöistä johtuu 90 yhtiön toiminnasta. Mutta kumpi oli ensin muna vai kana? Kysyntä vai tarjonta? Miksi nämä yhtiöt tuottavat päästöjä?

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Keskustelu Starhawkin kanssa

Keskustelu Starhawkin kanssa pakanallisesta hengellisyydestä, feminismistä, konsensuksesta ja anarkismista.

Starhawk on anarkisti, pakana, ekofeministi, permakulttuurin harjoittaja. Hän on kirjoittanut muun muassa uuspakanallisen kirjallisuuden klassikoksi nousseen Spiral Dancen ja mahdollista anarkistista tulevaisuutta kuvaavan romaanin Fifth Sacred Thing. Starhawk on toiminut opettajana ja aktivistina 60-luvulta lähtien, ja hän oli mukana ruohonjuuritasolla globalisaation vastaisessa liikkeessä 90-luvulla Yhdysvalloissa, jolloin hän myös teoretisoi yhteisöllisiä ja hierarkiattomia sosiaalisia käytäntöjä.

Seuraava teksti on lyhennetty, suomennettu ja muokattu versio haastattelusta, jonka Bolobolo -kollektiivin jäsenet tekivät Starhawkin kanssa hänen kotonaan Pohjois-Kaliforniassa. Haastattelu on ilmestynyt englanninkielisinä Incendary Times -zinessä.

 
Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 2: 1900-1923)

Lue lisää:
Osa 1: 1869-1897
Osa 3: 1939-1957
Osa 4: 1959-1968


Francesc Ferrer i Guardia

Uuden vuosisadan alkaessa Barcelonan anarkistit ja libertaarit pyrkivät tuomaan järjestystä ja yhtenäisyyttä työväenluokan taisteluihin luomalla libertaarista koulutusta korvaamaan vahvasti patriarkaalista ja katolilaista kasvatusta. Tämän kehityksen yksi tärkeimmistä nimistä oli Francesc Ferrer i Guardia, joka – ottaen vaikutteita etenkin ranskalaisilta vapaa-ajattelijoilta ja anarkisteilta kuten Paul Robinilta – loi ensimmäisen “vapaakoulun”, Escola Modernan Barcelonaan vuonna 1901. Vuosisadan vaihteen Espanja oli edelleen pahasti alikehittynyt mitä tuli koulutukseen ja noin 52% ihmisistä oli edelleen lukutaidottomia, etenkin naiset jotka usein pakotettiin kotitöihin jo nuoresta pitäen. Barcelonassa lukutaidottomia oli 48% väestöstä. Ferrer i Guardian ei kuitenkaan tarvinnut aloittaa täysin nollasta, sillä Katalonian ja Etelä-Ranskan alueella oli jo muutaman vuosikymmenen ajan toiminut useita “libertaarisia ateneumeja” (ateneu llibertari), jotka toimivat hyvin samalla tavalla kuin nykyiset vallatut “sosiaalikeskukset”, ne olivat itseorganisoitumisen ja vapaan koulutuksen keskuksia.

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

If yesterday ten villages revolted, one thousand villages must rise tomorrow, even if we have to fill the holds of a hundred (prison) ships like the Buenos Aires. Defeat is not always failure. The future does not always belong to those who triumph. We never play our last card.
Isaac Puente, spanish anarchist

Käyttäjän toiminnot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_anarkisminet

anarkismi.net

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta

Ilon militantti

Ilon militantti