"I die, as I have lived, a free spirit, an Anarchist, owing no allegiance to rulers, heavenly or earthly."
Voltaire de Cleyre
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 30.05.2015 @ 21:17
Lähetä artikkeli sähköpostina Tulostettava versio Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Jos jotain uudistetaan

Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen politiikkaa seuraava somekuplani kuohui. Kuten joka vaalien jälkeen, ihmiset itkevät menolippua pois maasta, kauhistelevat leikkauspolitiikkaa ja puhkuvat miten (muiden) olisi pitänyt äänestää toisin.

Mikä tahansa hallituskokoonpano olisi kuitenkin tehnyt samat leikkauspäätökset. Ne voisivat jakautua pidemmälle aikavälille ja muutama puolue voisi mielenosoituksellisesti marssia ulos hallituksesta, mutta niin kauan kuin valtiota ajatellaan budjetin eikä ihmisten kautta, suunta tulee olemaan tämä. Törkeiden leikkausten tekeminen kerralla voi kuitenkin olla hyväkin herättäjä. Mitä pidemmällä aikavälillä kurjistustoimenpiteitä tehdään, sitä harvempi tajuaa ihmetellä. Kerralla kouraan lyöty leikkauspaketti sen sijaan loksauttaa leuat ja saa veren kiehumaan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Vasemmistolta puuttuu byrokratian kritiikkii

[toimitus]

Vasemmisto on luovuttanut byrokratian kritiikin oikeistolle ilman taistelua. Vuoden 2015 historiallisen huono vaalitulos kertoo mielikuvituksen puutteesta.

Vuoden 1968 kapinan aikaan radikaalit Pariisissa maalasivat seinille iskulauseita vaatien mielikuvituksen vapauttamista: ”Kaikki valta mielikuvitukselle”. Taustalla oli pettymys kapitalistiseen todellisuuteen ja sen hampaattomiin haastajiin puoluevasemmistossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Totaalinen byrokratian kritiikki kuului ja kuuluu yhä edistykselliseen yhteiskunnalliseen liikehdintään. Byrokratia tukahduttaa kyvyn kuvitella vaihtoehtoja vallitsevalle järjestykselle ja pysäyttää muutoksen.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Ydinvoima ja kohtalo

[tyhjä joukko]

Keskustelu ydinvoimasta on ollut käynnissä Suomessa jotakuinkin 1950-luvulta saakka. Viime vuodet se on pyörinyt viivästyneen Olkiluoto 3 -laitoksen, Fennovoiman Pyhäjoelle kaavaileman voimalan sekä eduskunnan 2010 myöntämien uusien ydinvoimalalupien ympärillä. Puheenvuorot ovat karkeasti ottaen koskeneet joko ydinenergian turvallisuutta (onnettomuusriskejä, päästöjä, sivu- ja seurannaisvaikutuksia sekä uraanintuotannon ympäristöhaittoja) tai energiamuodon kannattavuutta (hintaa, hyötysuhdetta ja taloudellisuutta) suhteessa muihin energia muotoihin.

Ydinvoima on kuitenkin paljon pelkkää talous- tai ympäristöajattelua suurempi kysymys. Tärkeä ydinvoimaa koskeva näkökulma, jonka harvoin kuulee, on kyseisen energiamuodon poikkeuksellinen kyky kytkeä erilaisten maantieteellisen alueiden elämänkohtalot itseensä – aina ydinreaktorin suunnittelemisesta alkaen sadoiksi ellei
tuhansiksi sukupolviksi eteenpäin. Syynä kohtalokkuuteen on tietysti ydinpolttoaineen radioaktiivisuus, jota ajatellessa joudumme väistämättä pohtimaan vaikeasti käsitettävän pitkiä ajanjaksoja sekä aineen erikoista ominaisuutta säteillä ja vaikuttaa näin kaikkeen eloperäiseen.

Seuraavassa pohdin minkälaisia ehtoja energiantuotanto radioaktiivisilla aineilla asettaa talousjärjestelmälle, poliittiselle- ja työkulttuurille sekä yhteiskuntajärjestykselle ylipäätään. Ydinturvallisuus tarkoittaa käytännössä yhteiskuntakehityksen pysäyttämistä jotakuinkin sellaiseksi kuin mitä se on nyt, ellei jopa luopumaan niistä vapauksista joita modernien demokratioiden aikana on saavutettu.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Mikä on valtio?

Valtio on aina ollut keskeinen osa kapitalismia. Valtioiden kehitys kulki käsi kädessä uuden ajan Euroopassa, jossa porvariston nousu ja keskusvallan luominen merkitsivät siirtymää pois vanhasta feodaaliyhteiskunnasta. Sittemmin moderni eurooppalainen valtiomuoto on laajentunut kaikkialle maailmaan ja siitä on tullut pääasiallinen yhteiskuntien järjestäytymistapa.

Valtio perustuu ihmisten hallinnalle ja kontrolloinnille. Sen tarkoituksena on muokata väestöstä työvoimaa kapitalistisen tuotannon tarpeisiin. Tässä keskeisenä työkaluna on yksityisomistus, jonka valtio turvaa lainsäädännön ja rakenteellisen väkivallan avulla. Ihmiset, jotka eivät pysty elättämään itseään omilla omistuksillaan, joutuvat kokoamaan toimeen tulonsa mistä saavat. He ovat työväenluokkaa, jonka sisälle valtio on synnyttänyt jakolinjoja esimerkiksi etnisyyden, sukupuolen ja seksuaalisuuden perusteella.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Näkymätön komitea: Kadotkaamme

Viides luku Näkymättömän komitean tuoreesta kirjasta "Ystävillemme" (À nos amis).


1. Omituinen tappio

Jos koki tai näki Ateenan joulukuun 2008, tietää mitä tarkoittaa "kansannousu" läntisessä metropolissa. Pankit olivat palasina, poliisiasemat piiritettyinä, kaupunki hyökkääjien käsissä. Luksuskauppojen ikkunoita ei enää korjattu, koska se olisi pitänyt tehdä joka aamu uudestaan. Mikään normaaliuden poliisivallasta muistuttanut ei säilynyt tältä liekkien ja kivien aallolta, jonka kantajat olivat kaikkialla ja jonka edustajia ei ollut missään. Jopa Syntagma-aukion joulukuusi poltettiin. Jossain vaiheessa järjestysjoukot vetäytyivät kyynelkaasun loppuessa. On mahdotonta sanoa kuka sen jälkeen otti kadut haltuun. Puhuttiin "600 euron sukupolvesta", "lukiolaisista", "anarkisteista", albanialaisten maahanmuuttajien "roskasakista" tai mitä nyt ikinä keksivätkään sanoa. Kuten tavallista, lehdistö syytti "huppupäitä". Jos totta puhutaan, niin anarkistit jäivät tämän kasvottoman raivonpurkauksen varjoon. Ilman mitään seremonioita heiltä vietiin yksinoikeus naamioituneeseen hurjuuteen, innostaviin seinäkirjoituksiin ja jopa polttopulloihin. Yleinen kansannousu, jota he eivät enää raaskineet kuvitella, oli juuri siinä, mutta se ei muistuttanut sitä mitä heillä oli ollut mielessään. Oli syntynyt aiemmin tuntematon ryhmähenki, joka ei laantuisi ennen kuin tuhkana olisi kaikki mikä tuhkaksi ansaitsee tulla. Aika oli tulessa. Nykyisyys särjettiin maksuna kaikesta siitä tulevaisuudesta, joka meiltä oli varastettu.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Miksi emme siedä poliisia

[vappurieha]

Tämä kirjoitus on pohdinta poliisin (väki)valta-asemasta, ja siihen suhtautumisesta – teksti ei kosketa pelkästään viime tai tätä vappua Suomessa, vaan tilannetta ylipäätään, kaikkialla. Kunkin olisi hyvä pohtia omaa suhtautumistaan poliisiin, ja on hyvä tehdä selväksi, ettei jokainen niele sen auktoriteettiasemaa. Vappuna kaikkien tulisi voida marssia riveissämme ilman pelkoa poliisin läsnäolosta tai vapaudenriistoista, toimikaamme sen mukaan. Huolehditaan toisistamme, eikä anneta poliisin pilata juhliamme. -Vire Lampinen, kirjoittaja

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Työväen yhtenäisyydestä

[vappurieha]

Jos jostain tietää vapun lähenevän, niin siitä että eri työväen järjestöt alkavat lähestyä toisiaan ja näyttävät unohtavan päivänpoliittiset kiistansa. Vappu on päivä, jolloin koko työväenliikkeen kirjo jalkautuu kaduille ja juhlapuheissa vakuutellaan että olemme kaikki yhtä perhettä, vaikka vapun jälkeen olemme taas nokat vastakkain. Mitä työväen yhtenäisyys sitten voisi käytännössä tarkoittaa?

Yhtenäisyys olisi tietysti helppoa, jos tavoitteista, ideologiasta tai strategioista olisi yksimielisyys, mutta sellaista tilannetta ei ole työväenliikkeen historiassa ollut, lukuunottamatta paikallisia tai lyhytaikaisia poikkeuksia. Suomessa työväenliike jakautui järjestöittäin lopullisesti viimeistään vuoden 1918 epäonnistuneen vallankumousyrityksen jälkeen. Sen seurauksena osa ammatillisesta liikkeestä ja SDP jäivät sosiaalidemokraateille, joiden tärkeimmäksi ideologiseksi tehtäväksi jäi radikaalin työväenliikkeen demonisointi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kapis-klassikoita: Mitä demokratia on

Kapinatyöläinen 40b (2007)

Mika Sakki

Sumerilainen kuvaus luokkayhteiskunnasta 2700 eaa. Ylhäällä kuningas ja hovi, alhaalla työväestö.


Kouluhistoriasta saa helposti sellaisen käsityksen, että ennen edustuksellisen ”demokratian” muotoutumista kaikkialla maailmassa vallitsi yksinvaltius ja tyrannia. Tätä ennen ”demokratiaa” ei esiintynyt missään muualla kuin vähän aikaa eräissä kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa antiikin aikana. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Ihmiskunnan vanhin yhteiskuntamuoto ovat pienet tasa-arvoiset metsästäjä-keräilijäyhteisöt. Koko maailmassa on muinoin vallinnut eräänlainen primitiivinen anarkia ja demokratia.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Vapaa yliopisto on avoin kaikille!

Yliopistoa sopeutetaan yhä kiihtyvällä vauhdilla kapitalismin logiikkaan. Tämä tarkoittaa tutkimuksen voimakasta tuotteistamista ja sen sitomista suoraan yritysten voitontavoittelun tarpeisiin. Uusliberaalit toiminta- ja ajattelumallit läpäisevät kuitenkin yliopistoa vielä syvemmin. Tutkijoiden ja opiskelijoiden odotetaan muuttuvan yrittäjäksi ja myyvän itseään ja tutkimustaan. Samanaikaisesti niin työntekijöisen kuin opiskelijoiden täytyy herkeämättä tehostaa toimintaansa. Ajattelu, oppiminen, kirjoittaminen, tutkiminen ja jopa yhteiskunnallinen toimiminen muutetaan akateemisiksi pelimerkeiksi, joilla ostetaan työpaikka ja sosiaalinen asema tulevaisuudessa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Nikos Maziotisin mietteitä Syrizasta ja Kreikan vaaleista

Tammikuun vaalit olivat taas yksi kansalaisdemokratian "voiton marssi". Se oli lisätodiste mädän poliittisen järjestelmän tilasta, jossa yli kolmannes äänioikeutetuista käänsi selkänsä demokratian "fiestalle" ja jätti äänestämättä. Vaalirekistereihin on kirjattu noin 9 800 000 ääniokeutettua, joista 63,5%, noin 6 180 000, antoi äänensä. Loput 3 620 000, eli 36,5%, eivät äänestäneet. Syriza sai 36% annetuista äänistä, eli noin 2 200 000 ääntä, mikä tarkoittaa sitä, että Syrizan hallitus perustuu alle neljänneksen tukeen äänioikeutetuilta.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

”Palaan takaisin itsenäisyyspäivän lailla”: Aileen Wuornosin tapaus

Luin tämän tekstin eilen naistenpäivänä ja tein nopean käännöksen muistutukseksi siitä, että rikoksista epäiltyihin ja tuomittuihin naisiin kohdistuva demonisointi on tappava tosiasia niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa.
-Kääntäjä

Amerikkalainen (USA) laki vakuuttaa yhteiskunnan siitä, että lakisysteemi on jotenkin neutraali, mutta tämä on selvästi ymmärrettävissä näin ainoastaan miesnäkökulmasta. Kun keskustellaan perinteisestä itsepuolustuksesta, nähdään ensisijaisesti mies puolustamassa itseään murhaajalta, tai mies suojelemassa omaisuuttaan ja/tai perhettään kotiinsa tunkeutujalta tai ryöstöltä. Sitä (itsepuolustusta) ei yleensä ajatella avioliiton, perheväkivallan tai seksityöläisen näkökulmasta. Floridalainen seksityöntekijä Aileen Wuornos on nainen, jonka näkökulmaa ei käsitelty. Hänet tuomittiin kuolemaan seitsemän miehen taposta, ja hän odotti kuolemantuomiotaan kaksitoista vuotta, kunnes hänet teloitettiin myrkkyruiskeella vuonna 2002, 46 vuoden ikäisenä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Tunteettomat miehet

[ajatuslaatikko.wordpress.com]

Vuonna 1967 Valerie Solanas julkaisi pahamaineisen SCUM-manifestin. Teos saattoi, tulkinnasta riippuen, osoittaa halveksuntaa koko miessukupuolta kohtaan tavalla, joka, kenties tarkoituksellisestikin, siirsi lukijan huomiota pois kirjoituksen lukuisista merkittävistä havainnoista. Kirjan ilmeisen liioittelevasta sävystä huolimatta, sen kuvaus miehestä monin tavoin puutteellisena ihmisenä on itse asiassa varsin osuva. Täysin toinen asia kuitenkin on, mikäli nämä viat ovat sisäänrakennettuna ensimmäisestä hengenvedosta lähtien vaiko ei. Tämä teksti on minun tulkintani miehen “viallisuudesta” etenkin tunne-elämän kannalta, sekä tekijöistä jotka tähän johtavat.

Aivan ensimmäisenä on otettava huomioon, ettei tämän kirjoituksen tarkoituksena ole stereotyyppisen (ja, saannen huomauttaa, täysin epärealistisen) radikaalifeministikarikatyyrin tavoin tehdä minkäänlaista selitystä miessukupuolen “absoluuttisesta alemmuudesta”. Olen feministi, täydellisen tasa-arvon kannattaja mutta miessukupuolen edustaja itsekin. Kun tämä seikka on sisäistetty, jatkakaamme itse pääasiaan.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Hannah Arendt ihmisoikeuksista

Ihmisoikeuksia käytetään usein perusteluina oikeistolaista politiikkaa – rasismia, syrjintää ja seksismiä – sekä totalitarismia vastaan. Joillekin ne puolestaan ovat ainoa toivo suojautua valtioiden väestöään kohtaan harjoittamilta julmuuksilta. Filosofi Hannah Arendtin mukaan ihmisoikeuksien kriittinen tarkastelu kuitenkin paljastaa näihin oikeuksiin sisältyvän perustavanlaatuisen oikeudettomuuden, joka tarjoaa juridisen kivijalan rakenteelliselle sorrolle tehden ihmisoikeuksista hataran niin uhanalaisen elämän kuin politiikan tai ajattelunkin perustana. Ontuvat argumentit voidaan aina uhrata poliittisen kiistelyn tantereilla ja kohtuullisen pienin tappioin, mutta silloin kun kyse on elossa säilymisen, terveyden, osallisuuden, turvan ja hyvän elämän kaltaisista akuutista tarpeista, saattavat pohjasta lahot ihmisoikeudet johtaa katastrofaalisiin seurauksiin – kuten historia on useasti osoittanut ja parhaillaan osoittaa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Helsingin graffitisota

[Suvi Auvinen]

Alle vuorokausi. Niin kauan kesti, ennen kuin Perussuomalaisten Hämeentien vaalitoimiston ikkunan graffiti oli uudelleenmaalattu Helsingissä.

Koko ikkunaepisodi on ollut viihdyttävää seurattavaa, lähinnä Persujen ylimitoitetun säälipisteiden keruun ja Vasemmistoliiton syyttelyn takia.

Kun Hämeentien vaalitoimiston ikkuna rikottiin ensimmäisen kerran, iskusta julkaistiin tiedote Takku.netissä. Ikkuna korjattiin, mutta rikottiin pian uudestaan. Persut luovuttivat ja vaneroivat ikkunansa päällystäen vanerin mainoksillaan.

Uutena vuotena vaneri spreijattiin tekstein Fuck PS ja (A). Spreijaus peitettiin mainoksilla, kunnes Persut eilen 2.2.2015 julkistivat mainostempauksenaan puhtaan vittuilun anarkisteille kuvaten ikkunassaan Luokkaretki lähiöst linnaan-tapahtuman aikana valokuvatut fillaritelinesankarit.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Syriza ei pysty pelastamaan Kreikkaa

[CrimethInc.]

Miksi Kreikan kriisistä ei ole parlamentaarista ulospääsyä?

Vuosia kestäneen talouskriisin ja kurjistuspolitiikan jälkeen kreikkalaiset äänestivät valtaan sosialististen, kommunististen ja vihreiden puolueiden muodostaman koaltion, Syrizan. Syriza on luvannut toimia kurjistamispolitiikkaa ja valtiorepressiota vastaan ja näyttää olevan ymmärtäväinen autonomisia liikkeitä kohtaan.

Kreikan ulkopuolella monet kuulivat Syrizasta ensimmäistä kertaa joulukuussa 2008, jolloin se kieltäytyi tuomitsemasta mellakoita, jotka puhkesivat poliisin murhattua Alexandros Grigoropoulosin. Syriza oli silloin vielä alle 5% kannatusta nauttiva radikaali vasemmistopuolue. Sen jälkeen siitä on tullut Kreikan vahvin puolue, joka on vetänyt puoleensa maltillisempien puolueiden äänestäjiä ja yhteiskunnallisten liikkeiden jäseniä, jotka eivät ole aiemmin olleet lainkaan kiinnostuneita puolueista. Jopa osa Kreikan anarkisteista toivoo, että vuosia jatkuneen väkivallan ja repression jälkeen Syrizan voitto tarjoaisi liikkeille hengitystilaa.

Mutta tarjoaako Syrizan voitto yhteiskunnallista muutosta vaativille liikkeille happea, vai tukehduttaako se ne? Olemme nähneet vastaavia lupauksia “toivosta ja muutoksesta” aiemminkin: erityisesti Obaman presidenttivaalikampanjan yhteydessä Yhdysvalloissa, mutta myös Lulan ja muiden vasemmistopoliitikkojen noustua valtaan Latinalaisessa Amerikassa. Brasiliassa oli maailman voimakkaimpia ulkoparlamentaarisia liikkeitä Lulan noustessa valtaan vuonna 2002. Hänen voittonsa oli kuitenkin niin iso takaisku yhteiskunnalliselle liikehdinnälle, että vasta vuonna 2013 brasialialaiset pystyivät jälleen haastamaan uusliberaalit projektit, jotka Lulan hallitus peri edeltäjiltään.

Syrizan voiton seuraukset tulevat koskemaan koko maailmaa - erityisesti niitä yhteiskunnallisten liikkeiden jäseniä, joita Syriza toivoo edustavansa. “Syrizan malliin” perustuvat puolueet ovat nousussa ympäri Eurooppaa. Kreikan tilannetta seuraa huolellisesti sekä kansainväliset rahoituslaitokset että miljoonat kapitalismin häviäjiin lukeutuvat ja tilanteeseensa täysin leipiintyneet ihmiset. Samoin tekevät myös nationalistiset ja fasistiset ryhmät, jotka toivovat voivansa käyttää heidän raivoaan omiin tarkoituksiinsa.

Meidän on ymmärrettävä miksi nämä puolueet keräävät niin paljon kannattajia, mikä on niiden rakenteellinen rooli kapitalismin ja valtion ylläpitäjinä, ja kuinka niiden nousu ja väistämätön lasku muuttavat vastarinnan dynamiikkaa. Varsinkin anarkistien on valmistauduttava poliittisen ympäristön muutosta seuraaviin intensiivisiin taisteluihin, sillä muuten löydämme itsemme yksinäisinä ja nurkkaan ajettuina.

Ei suojaa myrskyltä

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Charlie Hebdo ja Euroopan uhkakuvat

[totaaliblogi]

Al-Qaidaan kytköksissä olevien ääri-islamistien isku ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimitukseen on järkyttänyt ihmisiä ympäri Eurooppaa. Ne, joita tapauksen yksityiskohdat kiinnostavat, ovat niistä varmasti jo perillä. Isku vaikuttanee niin vahvasti Euroopan militarisoitumisen tulevaisuuteen, että sille on omistettava kirjoitus tässäkin blogissa.

Iskun sijaan haluan kuitenkin keskittyä sitä seuranneeseen reaktioon. Jos isku oli huolestuttava, niin antimilitaristisesta näkökulmasta sitä seurannut reaktio oli moninkertaisesti huolestuttavampi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

SYRIZA nousussa – miten käy Kreikan liikkeille?

29.12.2014 Kreikan hallitus epäonnistui jo kolmatta kertaa yrityksesään nimittää valtiolle uusi presidentti, kun oikeistolainen pääministeripuolue Uusi demokratia ei saanut tarvittavaa enemmistöä ehdokkaalleen. Lain mukaan hallituksen on tällöin hajoitettava itsensä ja järjestettävä uudet eduskuntavaalit kuukauden kuluessa. Kreikassa järjestetään ennenaikaiset vaalit 25.1., joihin vasemmistopuolueiden koalitio Syriza suuntaa galllupkärkenä. Vasemmistohallitus voi toisaalta luoda elintilaa yhteiskunnallisille liikkeille, mutta se voi helposti demobilisoida liikkeet ja kiihdyttää niiden sulautumista valtiovaltaan.

Tämä teksti herätti hieman huomiota takku.netissä jo aiemmin syksyllä, joten toivottavasti suomennos kirvoittaa keskustelua nyt, kun aihe on ajankohtainen. Tämän tekstin pysytellessä varsin yleismaailmallisella tasolla olisi tärkeää, että sitä täydennettäisiin ajankohtaisella analyysillä Kreikan tämän hetkisestä tilanteesta sen erityisyydessään.

[roarmag]

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Suuntana sosiaalinen vallankumous

Topias Virtanen

Toveri Juan Caradura pureutui kahdessa tekstissään1 Kapinallisesta anarkiasta2 mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen keskusteluun strategiasta, taktiikasta ja anarkistien suunnasta. Kun puhun anarkistien suunnasta, tarkoitan sillä ensisijassa Suomen alueella vaikuttavien anarkistien toimintaa. On selvää, että vallankumouksen tulee olla kansainvälinen, mutta taistelu on aina paikallista. Anarkian tulee päästä yli alakulttuurisuuteen perustuvasta sisäänpänkääntyneisyydestä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Vielä pari sanaa “Kapinallisesta anarkiasta”

Lue myös: Pari sanaa "kapinallisesta anarkiasta"

[Juan Caradura]

Vuonna 1996 joukko pääosin italialaisia anarkisteja teki “pakkolunastus” aktion Santander - pankkiin, Cordoban kaupungissa Espanjassa. Heidän nimensä olivat Claudio Lavazza, Giovanni Barcia, Michelle Pontolillo ja Giorgio Eduardo Rodríguez Dip. Ryöstöä seurasi tulitaistelu, jonka aikana kaksi kyttää kuoli ja toverit jäivät kiinni. Myöhemmin oikeudenkäynnin alettua Claudio Lavazza luki lausuntonsa oikeudelle:

“En halua yrittää oikeuttaa toimintaani tässä salissa, oikeuden mielipide ei merkitse minulle mitään enkä aio tehdä minkäänlaisia sopimuksia luokkavihollisteni kanssa. En myöskään aio puolustella itseäni yleisen mielipiteen edessä, saman joka katsoo välinpitämättömänä ihmisten jokapäiväistä kärsimystä, tappaen tuhansia ja sitten järkyttyy kahden poliisin tappamisesta. Kun me laukaisemme aseemme he kutsuvat meitä murhaajiksi ja kun kytät tappavat se on oikeutta.”

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Marinin jalanjäljissä - Barcelonan “Operaatio Pandora”

[Juan Caradura]

Vuonna 1996 alkoi Italiassa oikeusprosessi kymmeniä anarkisteja vastaan. Sen pisti liikkeelle valtakunnan syyttäjä Antonio Marini ja siitä tuli Italian pisin oikeusprosessi. Vuonna 2004 viimeiset tuomiot luettiin ja 68:sta alunperin kiinniotetusta vain 11 tuomittiin. Vuoden 2010 elokuussa Chilen poliisivoimat aloittivat “Operaatio Salamanterin” ja sama käsikirjoitus toisti jälleen itseään – ratsattuja “sosiaalikeskuksia”, salamavalojen välkettä ja poliitikkojen yrityksiä ymmärtää “radikaaleja”, samalla kutsuen heitä terroristeiksi. Yksi termi, mikä on toistunut aina Marinin päivistä on “Vallan keskukset”, kun milloin poliisit, milloin poliitikot ovat puhuneet vallatuista sosiaalikeskuksista. Median ja poliitikkojen retoriikkaa on syytä tarkastella, sillä sen ainoana tarkoituksena on tuoda anarkismi “terrorismin vastaisen sodan” piiriin.

Ensimmäinen | Edellinen | 1 2 3 4 | Seuraava | Viimeinen

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

Tunnen että hakkaamme päitämme metallikaltereita vasten. Monet päät tulevat murskautumaan, mutta jonain päivänä murskautuu myös kalterit.
Nikos Kazantzakis

Käyttäjätiedot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_vappu_15

Vallaton vappurieha 2015

banneri_antivaalit

antivaalit.info

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_oulutopia

OulUtopia

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta