"I'll kill no innocent if I kill the first bourgeois I meet."
Leauthier
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 31.07.2014 @ 04:13
Lähetä artikkeli sähköpostina Tulostettava versio Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Solidaarisuutta Barcelonan pidätetyille anarkisteille

Takku.net:n Espanjan kirjeenvaihtaja Juan Caraduran teksti BCN 5:n tueksi ja liitteeksi Helsingissä järjestettävälle tukikeikalle 5.7.2014

Marraskuun 13. päivä 2013 Espanjan kansallinen poliisi iski näyttävällä tavalla Barcelonan anarkisteja vastaan. Perinteikkäässä työväenkaupunginosassa el Carmelissa, se hyökkäsi yksityisasuntoon automaattiasein varustautuneena ja pidätti kaikki sisällä olleet. Samaan aikaa poliisi ratsasi toisen asunnon ja pidätti vielä yhden ihmisen.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Anarkismi ennen kriisiä

[Antti Rautiainen]

Suomalaisen anarkistiliikkeen historiallisesta huippukaudesta on aikaa yli sata vuotta, se osui vuosiin 1906-1909. Tuolloin ensimmäisen punakaartin hajoittamiseen tyytymättömät järjestäytyivät maanalaisiksi ryhmiksi, jotka kävivät aseellista taistelua Suomen senaatin ylläpitämää tsaarinvaltaa vastaan. Osa näistä toimijoista mielsi itsensä anarkisteiksi. Tosin anarkistisen teorian tuntemus oli näillä työläisillä lähinnä vuonna 1906 suomeksi käännetty Pjotr Kropotkinin "Taistelu leivästä", mikä ei tietenkään ollut lainkaan huonompi teos jos piti valita käännettäväksi ja luettavaksi yksi ainoa. 

Helmikuun manifestin vuonna 1899 aloittanut ensimmäinen sortokausi johti esivallan suurimpaan legitimiteettikriisiin Suomessa sitten ison vihan. Marraskuun manifesti vuonna 1905 poisti poliittisen kuohunnan aiheuttaneet välittömät syyt, mutta helmikuun manifesti oli laittanut liikkeelle voimia jotka halusivat paljon enemmän. Aseellinen vastarinta, jossa anarkistit olivat mukana keskeisinä toimijoina, kohdistui ennen kaikkea tsaarinvaltaa vastaan. Ainakin osa anarkisteista kuitenkin piti vihollisinaan myös kotimaista eliittiä, jonka koettiin siirtyneen esivallan puolelle Viaporin kapinan aikana. Vaikka anarkistit kokivat olevansa osa aktivistiliikettä, heidän ja porvarillisen Suomen Aktiivisen Vastustuspuolueen välillä oli juopa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Vankila on rikos

Vankilat eivät paranna ketään. Ne eivät ehkäise rikoksia. Vankilat rakentavat esteitä sieltä vapautuneiden takaisin yhteisöön palaamiselle. Kun näin on, minkä ihmeen takia vankiloita on edes olemassa?
 
Kerran vankeusrangaistukseen tuomitun todennäköisyys palata tiilenpäitä mittaamaan on moninkertainen verrattuna keneen tahansa muuhun. Muun muassa tämä osoittaa, etteivät vankilat toimi kuntoutumispaikkoina tai parantoloina.
Usein esitetty selitys rikosten uusimiselle on, että viimeistään vankeudessa ensikertalainenkin oppii käyttäytymään kuten kunnon konna. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea.
Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kapina vs. Organisointi: eräästä aiheettomasta selkkauksesta, osa 2

Tämän tekstin 1. osa julkaistiin takussa 2010. Toinen osa, kirjoittajan sanoin "jonkinlainen jälkiliite", jäi silloin pöytälaatikkoon keskeneräisenä käännöksenä, mikä ei minusta ollut mikään suuri katastrofi koska se
"on sinäänsä lukemisen arvoinen ja sisältää hyviä pointteja, mutta se on ehkä vähän enemmän painottunut teoreettiseen väittelyyn. Eka osa painottunee ytimekkäämmin käytännön eteenpäinviemiseen, ja suurin osa pointeista tullee esille vaikka sitä lukisi erikseen."
Yleisön pyynnöstä laitetaan nyt tämäkin vihdoinkin julkaisuun, vaikka on kulunut 4 vuotta.

1. osassa esitellään silloin kasvussa ollutta anarkistiliikkeen jakautumista "kapinalliseen" ja "organisaatiomieliseen" leiriin[1] Yhdysvalloissa, Kreikassa ja muualla, ja käydään läpi kummankin leirin heikkouksia ja vahvuuksia, sekä myös miten ne ovat käytännössä toisiaan täydentäviä ja hyötyisivät enemmän toistensa arvostamisesta ja kuuntelemisesta. Tässä osassa arvostellaan kahta tekstiä kummaltakin puolelta.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Poliittisen väkivallan uhrit ja tekijät

[Suvi Auvinen]

Poliittinen väkivalta kuohuttaa. Eilen julkaistu aihetta sivunnut blogikirjoitukseni poistettiin: seuratessani sivun liikennettä huomasin, että kirjoitus ilmiannettiin noin joka viides minuutti. Syytä en tiedä, mutta epäilen raflaavan otsikon olleen osallisena tuomiossa.

Poliittinen väkivalta nähdään ääriryhmien toimintana. Niin äärioikeistoa kuin radikaalivasemmistoakin syytetään poliittisen ilmapiirin kiristymisestä ja retoriikan kovenemisesta. Vaikka ääriryhmien väliseen sotatilaan voi olla syytä suhtautua vakavasti, eivät natseja jahtaavat antifasistit tai väärää etnistä alkuperää olevia henkilöitä hakkaavat natsit ole suurin poliittista väkivaltaa käyttävä ryhmä. Todelliset poliittisen väkivallan lietsojat ja käyttäjät löytyvät valtapuolueista.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Mihail Bakunin: Lisäosa kirjaan Valtiousko ja anarkia

(1873)

Väärinkäsitysten välttämiseksi koemme tarpeelliseksi huomauttaa, että sillä mitä kutsumme kansan ihanteeksi ei ole mitään tekemistä niiden poliittisten ja sosiaalisten rakenteiden, kaavojen ja teorioiden kanssa, joita porvarilliset oppineet ja harrastelijat huvinsa vuoksi muotoilevat. He tekevät sen irrallaan kansan elämästä, ja armostaan sitten jakelevat sitä tietämättömille massoille näiden tulevaisuuden organisaation välttämättömänä muotona. Meillä ei ole mitään uskoa noihin teorioihin, ja jopa niiden parhaimmisto näyttäytyy Prokrusteen vuoteina, liian kapeina voidakseen kattaa kansan elämän suuren ja voimakkaan laajuuden.

Jopa kaikista rationaalisin ja syvällisin tiede ei pysty muovaamaan tulevaisuuden sosiaalisen elämän muotoa. Se voi määrittää vain negatiiviset olosuhteet, jotka ovat loogista seurausta vallitsevasta yhteiskunnasta. Näin ollen, tällaisen kritiikin keinoin on yhteiskunta- ja taloustiede torjunut perinnöllisen yksityisomaisuuden, ja sen seurauksena ottanut abstraktin, negatiivisen, katsantokannan, jossa kollektiivinen omaisuus on tulevaisuuden yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Samaan tapaan se on torjunut valtion tai valtiouskon perimmäisen ajatuksen, mikä tarkoittaa ylhäältä alas rakentuvaa hallitusta, joka perustellaan jollain kuvitteellisella oikeutuksella, oli se sitten teologinen, metafyysinen, taivaallinen, intellektuaalinen tai tieteellinen. Näin ollen se on ottanut vastakkaisen, tai negatiivisen, position: anarkia. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnan kaikkien yksiköiden ja osatekijöiden, sekä niiden vapaaehtoisten federaatioiden, vapaata ja riippumatonta järjestäytymistä alhaalta ylös. Ei minkään edes vaaleilla valitun auktoriteetin käskystä tai jonkun tieteellisen teorian sanelemana, vaan elämän itsensä moninaisten vaatimusten luonnollisen kehityksen tuloksena.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Mitä pinkki voi antaa lisää mustaan?

Miksi pinkkimusta blokki erottautuu mielenosoituksissa vaaleanpunaisella muista anarkisteista? Eikö kokomustan lipun alla ole tilaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille? Toisaalta, mitä lisättävää pinkkimustalla joukolla on anarkistien visioon valtiottomasta, hierarkiattomasta maailmasta? Mikä on pinkkimustan blokin merkitys nykyanarkismille?

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Vappumarssi, poliisi ja lipputanko

[Vallankumouksen hedelmiä]

Vappu 2014, Helsingin Rautatientori. Noin neljä tuhatta ihmistä kokoontuu perinteiselle vappuaamun työväenmarssille. Osallistun samalla hengellä kuin aikaisempina vuosina: luvassa on tylsähkö lipunheilutusmarssi, joka on mielenosoitukseksi maltillinen jopa suomalaisilla mittapuilla. Anarkistitkin ovat olleet marssissa mukana 1980-luvulta alkaen.

Kun saavun Rautatientorille kymmenen minuuttia ennen marssin lähtöä, panssaroitujen ja aseistettujen poliisien saartorengas peittää osaa kulkueesta. Aleksis Kiven patsaan vieressä on 12 poliisiautoa parkissa. Torin toisella laidalla on lisää kypäräpäisiä mellakkajoukkoja. Twitteristä näkyy, että ratsupoliiseja valmistellaan lähistöllä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

“Nyt saa riittää!” ei riitä

Helsingissä järjestettiin 25.4. Nyt saa riittää -mielenosoitus, johon osallistui yli tuhat ihmistä. Hallituksen leikkaukset ja politiikan kurjuus ovat saaneet tunteet kuohumaan ja sadat ihmiset lähtemään kadulle. Lienee paikallaan selventää (yhden) anarkistin näkemyksiä poliisista, edustuksellisesta demokratiasta, pienpuolueista ja yhteiskunnallisesta muutoksesta.

Hallitus alas! ja kaikki muutkin edustajat

Edustuksellinen demokratia eli parlamentarismi on kriisissä. Hallitus tekee elämäämme kurjistavia päätöksiä riippumatta puolueista jotka sen muodostavat. Poliitikot vahvistavat omaa asemaansa ja pyrkivät samalla tekemään kaiken vastarinnan mahdollisimman vaikeaksi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Ukraina – liikkuva maa vailla valtiota?

[Olli Tammilehto/Fifi]

Ukrainan hallitus ei voi luottaa siihen, että armeija noudattaa sen käskyjä. Monessa mielessä tämä on loistava asia.

Ukrainan viime kuukausien tapahtuminen valtavirtakommenttien lukeminen on minulle yhtä tuskaa. Tuntuu kuin tuon paljon kärsineen maan todellisuus muuttuu irvikuvakseen kahden suuren propagandakoneiston kuperissa ja koverissa peileissä.

Venäjän välittämä kuva Kiovan tapahtumista muistuttaa hämmästyttävän paljon niin sanotun lännen versiota Itä-Ukrainan tapahtumista: molemmat tahot korostavat ulkopuolisten voimien osuutta.

Venäjän mukaan Kiovassa tapahtui helmikuussa fasistinen vallankaappaus, jota länsi tuki. Tässä kuten useimmiten propagandassa on totta toinen puoli: Äärioikeistolaisilla ryhmittymillä oli merkittävä asema Kiovan Itsenäisyyden aukiosta ja vallatuista hallintorakennuksista käytyjen kamppailujen johdossa. Uuteen hallitukseen tuli kolme äärioikeistolaisen Svoboda-puoleen edustajaa. USA ja EU sekä ilmeisesti myös niiden tiedustelupalvelut auttoivat jossain määrin. Olennaista on kuitenkin, että kyse oli hyvin voimakkaasta kansanliikkeestä, joka halusi päästä eroon presidentti Janukovytšistä, mutta joka suhtautui hyvin kriittisesti kaikkiin puolueisiin – myös valtaan nousseisiin.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Rudolf Rocker: Anarkosyndikalismi - 1. luku

[2. luku]

1. ANARKISMI: SEN PÄÄMÄÄRÄT JA TARKOITUKSET

Anarkismi on tietty nykyajan henkinen virtaus, jonka kannattajat ajavat kaikkien taloudellisten monopolien sekä kaikkien poliittisten ja sosiaalisten pakkojen poistamista yhteiskunnasta. Nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän tilalle anarkistit haluavat kaikkien tuotantoon osallistuvien voimien yhteistyölle perustuvan vapaan yhteenliittymän, jonka ainoana tarkoituksena on tyydyttää yhteiskunnan jokaisen jäsenen välttämättömät tarpeet. Tämän sosiaalisen yhteenliittymän tavoitteisiin eivät kuulu etuoikeutettujen vähemmistöjen erityisetuudet. Nykyisten valtio-organisaatioiden poliittisten ja byrokraattisten laitosten hengettömien koneistojen tilalle anarkistit haluavat vapaiden yhteisöjen liiton. Näitä vapaita yhteisöjä liittävät toisiinsa yhteiset taloudelliset ja sosiaaliset edut ja ne järjestävät tehtävänsä keskinäisen sovun ja vapaiden sopimusten perustalle.

 

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Katkelmia anarkismista Suomessa (1900-2000)

Anarkismi Suomen suuriruhtinaskunnassa

Anarkismi ei ole toistaiseksi noussut kovin suosituksi aatteelliseksi suuntaukseksi Suomessa, mutta sen kannattajia on asunut alueella jo Suomen suuriruhtinaskunnan ajoista lähtien. Anarkistisilla ajatuksilla oli vähäistä kannatusta 1900-luvun alun suomalaisessa työväenliikkeessä ja maassa oleskeli runsaasti venäläisiä vallankumouksellisia ja sotilaita, joista osa oli anarkisteja. Myös tuon ajan tolstoilaista liikettä voidaan pitää ainakin osin anarkistisena. Anarkistisia vaikutteita virtasi Suomeen Venäjän lisäksi Pohjois-Amerikasta palanneiden siirtolaisten mukana. Anarkosyndikalistisen IWW:n jäseniä olivat esimerkiksi Merimiesunionin pitkäaikainen puheenjohtaja Niilo Wälläri ja muusikko Hiski Salomaa.

Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa (SDP) toimi 1900-luvun alkupuolella joitakin anarkisteja. SDP:n edustajakokouksessa vuonna 1909 Kotkassa, Amerikasta palannut ja Pjotr Kropotkinia suomentanut, Kaapo Murros esitti puoluetovereilleen anarkosyndikalistista linjaa, joka anarkisteihin jyrkän kielteisesti suhtautuneen Antti Hyvösen mukaan ”sai osittain kannatusta eräiden edustajien taholta”. Murros suhtautui epäillen luokkataistelun mahdollisuuksiin eduskunnasta käsin ja ehdotti jonkinlaista hajautettua kunnallista ja osuustoiminnallista strategiaa. Yrjö Sirola muiden mukana hyökkäsi kokouksessa tällaisia ajatuksia vastaan painottaen parlamenttityön tärkeyttä ja yleislakkoromantiikan periaatteellista virheellisyyttä. SDP:n yleistä asennoitumista anarkisteihin kuvastanee Helsingissä jo 1906 lentolehtisenä levitetty Otto Wille Kuusisen kirjoitus Anarkia ja vallankumous. SDP:n puoluetoimikunnan tuolloinen varajäsen arvosteli kirjasessa kovasanaisesti väkivallan ja yksilöterrorin tielle lähteneitä ja tuomitsi tällaiset menettelytavat ”anarkistisina”. Kotkan edustajakokous kehotti puolueosastoja valppauteen tällaisten ilmiöiden suhteen ja erottamaan sellaisiin osallistuneet keskuudestaaan.

 

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Onnela ulkopuolelta katsottuna

[Peristerakis]

Uutisia lukemalla Suomi näyttäisi uivan oudossa liemessä.

Olen ollut Suomesta sen verran kauan poissa, että käsitykseni siitä, mitä siellä pohjolassa ”todella” tapahtuu on alkanut hiljalleen hämärtymään. Laitoin sana todella lainausmerkkeihin, sillä käsitys siitä, mitä tämä todellinen tapahtuminen on kovin monitulkintaista. Näiden tulkintojen tekemiseen vaikuttaa ehkäpä eniten oma osallisuutensa tapahtumista tai kokemuksen niiden keskellä olemisesta. Juuri se minulta täällä kaukana puuttuu, ja tilanne on varmasti molemminpuolinen. Suomen valtavirtauutiset käsittelevät Kreikkaa hyvin harvoin ja suurpiirteisesti. Kreikkaa horjuttavista skandaaleista vain kaikkein tärkeimmät, törkeimmät tai mediaseksikkäimmät päätyvät sinne teidän otsikkovirtaanne ihmeteltäviksi.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

"Emme voi sallia hallitsijoiden järjestävän jälleen vuotta 1914!"

Huhtikuun 2014 numerossaan perinteikäs saksalainen libertaarilehti Graswurtzelrevolution haastatteli yhteiskuntatieteilijä Vadim Damieriä Venäjän ja Ukrainan nykytilanteesta, Krimin kriisistä ja uuden sotilaallisen konfliktin uhasta. Damier toimii kv. sihteerinä anarkosyndikalistisen Kansainvälisen työväenliiton Venäjän osastossa (KRAS-MAT).

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Jatko-osa keskeytyneeseen väittelyyn nimettömyydestä ja hyökkäyksestä

image

Väittely on asian syvällistä käsittelyä kahden tai useamman osapuolen vastakkainasettelun kautta. Joidenkin mielestä väittelyt ovat hajottavia ja niitä pitäisi vältellä, mutta mielestämme niitä täytyy ruokkia. Sillä väittelyn tarkoitus ei ole julistaa voittajaa, jonka eteen kaikkien tulisi polvistua, vaan rikastaa kaikkien tietoisuutta. Väittelyt selkeyttävät ajatuksia. Erilaisten ajatusten selkeä muotoilu ja keskinäinen kilvoittelu (väittely!) valottaa niiden hämäriä nurkkia ja osoittaa heikot kohdat. Siitä on hyötyä jokaiselle. Se auttaa kaikkia osallistujia hiomaan, korjaamaan tai vahvistamaan omia ajatuksiaan. Siitä on hyötyä myös jokaiselle seuraajalle, jotka voivat valita puolensa tai olla valitsematta.

Anarkistiliikkeen historia on täynnä väittelyitä. Vaikka ne ovat olleet ajoittain tuskallisia, niistä kaikista on ollut hyötyä. Mutta liikkeen historia on myös täynnä väittelyiden puuttumista, ajatuksia joita kukaan ei koskaan haastanut ja mikä jätti jokaisen lojumaan alustaviin varmuuksiinsa (tai epäilyksiinsä). Oliko tarpeettomiksi koettujen kiistojen välttelystä hyötyä? Mielestämme ei, päinvastoin, koska väittelyjen välttämisellä estettiin myös hedelmällistä keskustelua.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Kapis-klassikoita: Miksi Neuvostoliiton talous (ja kaikki muukin) on päin persettä

Julkaistu alunperin Kapinatyöläisen numerossa 8 vuonna 1991.

Joidenkin ihmisten mielestä Neuvostoliiton talous on päin persettä, koska Neuvostoliitto on "sosialistinen". Heh heh! Neuvostoliitto on aina ollut kapitalistinen diktatuuri. Jos tuotantovälineitten valtiollinen omistus on sosialismia, on suurin osa historiallisista valtioista ollut "sosialistisia".

Neuvostoliiton talous - Työläisten itsehallinto on hallitsevan luokan pahin vihollinenMuinaisissa valtioissa tyranni jakoi maat "läänityksinä" yläluokan jäsenten kesken - sama systeemi kuin tänään Neuvostoliitossa.

Tuotantovälineiden periminen isältä pojalle on yleensä suhteellisen uusi keksintö. Ruotsi-Suomessa "valtiososialismin" lakkautti Kustaa Vaasa.

"Sosialistisiksi" julistautuivat nimellisesti järjestyksessä Meksiko, Ukraina, Gruusia ja Neuvostoliitto. Lenin suuttui neljänneksi jäämisestä ja valloitti Ukrainan ja Gruusian, mutta ei kyennyt pärjäämään Meksikolle, joka maapallon toiselta puolen huuteli: "Lällällää!".

30-luvulla USA:ssa oli todellinen kansanliike, jonka mukaan täytyy hyökätä Meksikoon ja valloittaa se, koska Meksiko on "bolsevistinen ja sosialistinen". Ei hätää! Uusi edullinen sopimus Meksikon öljyvarojen hyödyntämisestä ja Meksiko muuttui USA:ssa "kapitalistiseksi".

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Jos Berkin Elvan oli terroristi, niin olen minäkin

Fifi: Peristerakis

image

15-vuotias turkkilaispoika kuoli kyynelkaasuammuksen osumaan Istanbulissa.

Poliisi tähtäsi leipäostoksille menevää Berkin Elvania kyynelkaasukapseleita ampuvalla kranaatinheittimellä päähän viime kesäkuussa Istanbulissa. Elvan vaipui osumasta koomaan ja kuoli tiistaina, 11. maaliskuuta, oltuaan 269 vuorokautta koomassa. Uutinen Elvanin kuolemasta johti mielenosoituksiin ja mellakoihin pitkin Turkkia. Ihmisiä kerääntyi pitkin viikkoa erilaisiin muistotilaisuuksia myös monissa muissa kaupungeissa ympäri maailmaa.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Barcelona, rakastettuni – tarinoita “Tuliruusun” kaduilta (osa 4: 1959-1968)

Lue lisää:
Osa 1: 1869-1897
Osa 2: 1900-1923
Osa 3: 1939-1957

Vuonna 1959 Espanja oli maa joka eli jatkuvassa poikkeustilassa. Ranskan puolelta iskuja tekevät Maquit ja useat heitä tukevat ryhmät iskivät edelleen jatkuvasti fasistihallintoa ja sen tukijoita vastaan. Vaikka kyseiseen vuoteen mennessä suurin osa Maqeista oltiin jo tapettu tai vangittu, oli heistä kuuluisin “El Quico” Sabate edelleen vapaalla jalalla. Vuodesta 1945 lähtien, Quicon ryhmä oli tehtaillut pankkiryöstöjä, salamurhia, pommi-iskuja, sekä nerokkaita propaganda-iskuja, kuten vuoden 1955 syyskuussa, Francon vieraillessa Barcelonassa. Tällöin heidän onnistui poliiseiksi pukeutuneina päästä Francon kulkueen reitille ja käyttäen rakentamaansa tykkiä, he ampuivat kerrostalon katolta satoja fasismin vastaisia flaijereita Via Laietanalle, yhdelle Barcelonan isoimmista kaduista, juuri ennen kuin Francon saattue heidät ohitti. Katalonian lipun väriset, espanjan ja katalaaninkieliset flaijerit leijailivat alas taivaalta ja osoittivat jälleen kerran, että Barcelona ei ikinä kumartaisi fasisteille, niin kauan kuin yksikään Maqui olisi hengissä.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

Ateena: Giorgio Agamben ja valtaa purkava valta

image

Ateenassa 16.11.2013

Heijastus tämän päivän demokratiasta on erityisesti täällä Ateenassa jossain mielessä häiritsevä sillä se velvoittaa pohtimaan demokratian loppua siellä missä se alkujaan syntyi. Itse asiassa, hypoteesi jonka haluan esittää on, että tämän päivän Euroopassa vallitseva, epäonnistunut hallinnollinen paradigma ei ole ainoastaan ei-demokraattinen mutta sitä ei voi myöskään pitää politiikkana. Pyrin siis seuraavassa osoittamaan, että eurooppalainen yhteiskunta ei ole enää poliittinen yhteiskunta, se on jotain täysin uutta — jotain joka kaipaa kunnollista terminologiaa ja jota varten meidän täytyy kehittää uusi poliittinen strategia.

Tulostettava versio Lähetä artikkeli sähköpostina Tilaa aihe 'Takku - Artikkelit - Pohdinnat (Atom)'

On aika ajatella todellista anarkiaa

[Peristerakis]

Filosofi Giorgio Agamben puhui Ateenassa vallan lakkauttamisesta

Filosofi Giorgio Agamben vieraili Ateenassa viime marraskuussa. Kreikkaan hänet oli kutsunut vasemmistokoalitio Syriza, joka on ahkerasti laivannut Ateenaan erilaisia tunnettuja ”vasemmistoälyköitä” ympäri Eurooppaa. Agambenin ohella Ateenassa ovat vierailleet muun muassa Jacques Rancière, Alain Badiou ja Slavoj Žižek.

Jos asiat olisivat olleet minun käsissäni, tämä artikkeli olisi kirjoitettu jo joulukuussa ja se olisi ollut paljon laajempi ja kaikin puolin parempi, mutta näin ei käynyt ja tässä sitä ollaan. Odotin nimittäin toiveikkaana aikani saavani tähän juttuuni Agambenin vastauksia eräisiin kysymyksiin, joita hänen puheesta herätti.

Filosofi kun lupasi, ja lupasipa vielä sähköpostitse uudelleen, mutta haastatteluun en koskaan saanut vastausta. Niinpä tyydyn tässä vain välittämään, mitä sanottavaa filosofilla oli vasemmistokoaliton jäsenille.

Mutta ennen kuin syvennyn asiaan, on syytä kertoa muutamalla sanalla itse ajattelijasta.

Ensimmäinen | Edellinen | 1 2 3 4 | Seuraava | Viimeinen

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

William: "I'm sure we can all pull together, sir." Vetinari: "Oh, I do hope not. Pulling together is the aim of despotism and tyranny. Free men pull in all kinds of directions.
Terry Pratchett
The Truth 

Käyttäjän toiminnot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_anarkisminet

anarkismi.net

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta

Ilon militantti

Ilon militantti