Vaalien alla on monet antaneet jälleen äänensä pistämällä paskaksi vaalimainoksia. Hesarin mukaan vaalimainoksia rikottiin poikkeuksellisen paljon viime viikon aikana. Mainoksia hajotettiin erityisesti Rautatieaseman kulmilla, Arabianrannassa, Pasilassa ja Puistolassa.

Lokakuun viidennen vastaisena yönä tehtiin kaksi samanaikaista hyökkäystä liberaali- ja konservatiivipuolueen toimistoja vastaan. Kummastakin toimistosta rikottiin ikkunat ja toiseen maalattiin graffiteja.

Isku tehtiin koska meillä ei ole osoittaa tälle päällemme pakotetulle edustuksellisen demokratian järjestelmälle muuta kuin halveksuntaa. Välittämättä siitä kuka vaalit voittaa, ainoa asia joka muuttuu on se kuka tekee päätökset puolestamme. Kaikki nämä puolueet/poliitikot/hallitukset ovat osallisina pääoman kiihdyttämiseen G8:n ja SPP:n (Pohjois-Amerikan Turvallisuus ja Vauraskumppanuusohjelma) kaltaisilla hankkeilla, puhumattakaan olympialaisista, jotka pidetään Brittiläisessä Kolumbiassa maalla, jota sen alkuperäiset asukkaat eivät koskaan ole luovuttaneet. Meitä naurattaa ajatus siitä että paperinpala laatikossa on todellista demokratiaa. Olemme antaneet äänemme.

[anarchistnews.org]

Aikaisempi teksti "Mitä demokratian jälkeen?" päivitetty Päämajasta tulleiden uusien ohjeiden mukaiseksi.

Teksti tulostusvalmiina pamflettina kirjastossa.

---

Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan?

Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?

Ex-workers collective CrimthIncin tekstistä "Your politics are boring as fuck" innoittuneena luonut Samuel Pidgin.

---

Hyväksy se, politiikkanne on vitun tylsää. Miksi muutoin kaikki kavahtaisivat kun sana sanotaan? Miksi äänestysprosentti on pudonnut kaikkien aikojen alimmilleen? Miksi hyvinvointiyhteiskunnassamme nähdään mellakoita ja politiikkaanne tyytymättömien vastarintaa?

Totuus on, että politiikkanne on tylsää, koska se on todella yhdentekevää. Nykypolitiikan radikaaleimpana toimintana pidetyt mielenosoitukset ovat menettäneet vaikuttavuutensa. Me tiedämme, että antiikkiset mielenosoitustavat - marssiminen kyltit käsissä, yhteislaulut ja kokoontumiset - ovat tänä päivänä voimattomia saamaan aikaan mitään muutosta, koska niistä on tullut ennakoitava osa status quoa. Tiedämme etteivät nämä voimattomat mielenosoitukset voi saada aikaan todellista muutosta maailmassa, jossa elämme päivästä päivään. Samoin on äänestämisen laita. Me tiedämme, että riippumatta siitä kuka istuu nostamassa korkeaa palkkaa pitkän pöydän ääressä, mitä lakeja on kirjoissa, minkä ismin alla intellektuellit marssivat, meidän elämämme pysyy muuttumattomana. Tiedämme, että kyllästyneisyytemme on todiste siitä ettei tämä "politiikka" ole avain todelliseen elämän muuttamiseen. Emme ole kiinnostuneita politiikastanne, sillä elämämme on jo kyllin tylsää!

Olemme avanneet 21.9.2008 "Antivaalit"-blogin osoitteessa http://antivaalit.blogspot.com . Blogissa pyrimme tuomaan esiin erilaisia vaihtoehtoja edustukselliselle demokratialle ja pohtimaan muita vaikuttamistapoja kuin vaaleissa äänestäminen. Käsittelemme aihetta sekä politiikan, vallitsevan järjestelmän että äänestämisen kannalta. Miksi ihmiset äänestävät? Miksi äänestämättä jättäminen nostattaa niin voimakkaita tunteita? Mikä on ja minkä tulisi olla poliittista? Onko äänestäminen patrioottinen velvollisuus ja etuoikeus ja äänestämättömät välinpitämätöntä, kouluttamatonta roskaväkeä josta ei tarvitse välittää? Onko hallitsevan järjestelmän muuttaminen utopia, johon ei kannata edes pyrkiä?

OPEC-öljyntuottajamaihin kuuluvassa Algeriassa on viime aikoina koettu jälleen kasvavaa kuohuntaa, kun mellakat ovat lisääntyneet kymmenissä eri kaupungeissa. Mellakoiden taustalla on vastustus tiukkaa keskushallintoa sekä kurjistuneita elämisen olosuhteita kohtaan. Tilanne tuo mieleen 2001 Kabylian maakunnassa puhjenneen kapinan, joka levisi kaikkialle maahan. Tuolloin kapina kohdistui virastojen ja poliisiasemien lisäksi myös poliittisiin puolueisiin ja äänestyspaikoille.

Kabylian kapinan synnyttäneet olosuhteet eivät ole vuosien varrella muuttuneet. Elinolosuhteet ovat heikentyneet, ja alle 30-vuotiaista 70 prosenttia on työttöminä, asunnottomuuden ollessa myös kasvussa.

http://anttirautiainen.livejournal.com/20916.html

Kirjoitus julkaistu aiemmin Kapinatyöläisessä #38 sekä Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisussa "Prekaariruoska? Portfoliopolvi, perustulo ja kansalaistoiminta".

Nuorten äänestysaktiivisuus on kasvussa. Monen puolueen nuorisojärjestö on onnistunut pysäyttämään jäsenmääränsä laskun, muutamalla se on jopa nousussa. Miksi ilomme nuorison välinpitämättömyydestä puoluepolitiikkaa kohtaan osoittautui ennenaikaiseksi? Mikä on vikana nuorisossa, kun se edelleen lähtee tallaamaan pitkin vuosikymmeniä sitten umpikujiksi osoittautuneita polkuja?

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2007.

Olli Tammilehto tapasi vuoden 1968 Pariisin kapinan näkyvimpiin johtajiin kuuluneen Daniel Cohn-Benditin, joka on nykyisin vihreä europarlamentaarikko. Tämä oli lennähtänyt syyskuussa Suomeen osallistuakseen Euroopan vihreiden kokousta. Ajoittain kiivas mutta ystävällissävyinen keskustelu käytiin tyhjässä eduskunnan kokoushuoneessa.

Olli Tammilehto: Millaisen yhteiskunnan puolesta kamppailit keväällä 1968?

Daniel Cohn-Bendit: Silloinen Ranska oli moraaliltaan hyvin vanhanaikainen. Nuorten ihmisten autonomiaa ei tunnustettu.

OT: Mutta mitkä olivat päämääränne?

DC: Se on monimutkainen asia. Kielenkäyttö oli paljolti sosialistista, mutta olennaista oli pyrkimys saada lisää vapautta. Silloin nuorten ja naisten elämä oli vaikeaa. Esimerkiksi naimisissa olevan naisen piti saada aviomiehensä lupa pankkitilin avaamiseen.

OT: Sinähän itse olit tuolloin anarkisti.

DC: Niin olin antikommunisti ja antitotalitaristi ja myös antikapitalisti. Meillä oli selvä näkemysero maolaisten ja muiden silloisten marxilaisten ryhmien kanssa.

Julkaistu 30.5.2006 - Lisähuomautus lisätty ja käännöstä tarkistettu 15.2.2008
Teksti tulostusvalmiina pamflettina kirjastossa

---

John Holloway

1. Miksi olemme täällä Porto Alegressa? Sanoaksemme EI. EI sodalle, EI ympäristön tuhoamiselle, EI epäoikeudenmukaisuudelle ja riistolle, EI uusliberalismille, EI kapitalismille. Me tulemme kokonaisesta kapinoiden, tottelemattomuuksien, kieltäytymisten maailmasta, jossa ihmiset sanovat EI kapitalismille: "EI, me emme aio elää elämäämme kapitalismin määräysten mukaan, me aiomme tehdä mitä pidämme välttämättömänä ja toivottavana, emmekä mitä pääoma käskee meitä tekemään." Nämä kieltäytymiset voidaan nähdä repeäminä, murtumina kapitalistisen herruuden järjestelmässä. Toisinaan ne ovat niin pieniä, etteivät edes niihin osalliset itse näe niitä kieltäytymisinä, mutta joskus ne ovat yhtä isoja kuin Lacandonan viidakko tai argentinazo kolme vuotta sitten, tai Bolivian kansannousu vähän yli vuosi sitten.

Lähde: http://community.livejournal.com/anarkistinen/798.html

Parlamentarismin olennainen ongelma ei ole kierot poliitikot, ei manipuloitavissa oleva äänestäjäkunta eikä muutosprosessin etananvauhti. Keskeisin ongelma ei myöskään ole pintajulkisuus, siltarumpupolitiikka, lehmänkaupat eikä puoluekuri. Parlamentarismia ei paranna poliitikkojen moraalin kohennus eikä äänestäjäkunnan valistaminen. Parlamentarismin keskeisin ongelma on se, että se on yksinkertaisesti väärin.