Aiheesta aiemmin
Psykiatriset sairaalat halutaan lakkauttaa
Pitkäniemen sairaalaan nuoret potilaat eivät päässeet ulos jopa kuuteen viikkoon
Kaivannon sairaala aiotaan sulkea - potilaat Pitkäniemeen
Tutkimus: Huumaavat sienet auttavat riippuvuuksien hoidossa / "Taikasieniä" aletaan syöttää masentuneille

Psyykkiset häiriöt työttömyyttä suurempi ongelma
http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikk ... 25811.html



Ruotsissa ja Englannissa on havahduttu siihen, että ihmisten psykkiset häiriötilat ovat tulevaisuudessa suurempi ongelma yhteiskunnalle kuin massatyöttömyys ja köyhyys. Britanniassa on miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät psykoosista, masennuksesta tai ahdistuksesta. Psyykkisten sairausten takia ennenaikaisella eläkkeellä Britanniassa on jo nyt enemmän ihmisiä kuin on työttömänä.

Brittiläinen työmarkinatutkija Richard Layard kirjoittaa ruotsalaisen Tulevaisuustutkimuslaitoksen Framtider-julkaisussa, että psyykkiset häiriöt ovat Britaniassa jo suuri yhteiskunnallinen ongelma. Layardin mielestä viimeistään nyt olisi panostettava kunnolla korkealuokkaiseen, laajaan terapiaan. Sen lisäksi hän painottaa työn ja työpaikan merkitystä kuntoutuksessa.Tällä hetkellä lääkärien on helpompi määrtä pillereitä kuin määrätä potilas kuntoutukseen, kirjoittaa Layard.

Kognitiivinen terapia

Brittiläinen National Institute for Health and Clinical Excellence suosittaa kasvavaan ongelmaan kognitiivisen terapian lisäämistä, joka on Layardin mukaan todettu yhtä tehokkaaksi kuin antidepressiiviset lääkkeet. Myös potilaat menisivät usein mieluimmin terapiaan, kuin söisivät lääkkeitä, joilla on erilaisia sivuvaikutuksia.

Layradin mukaan ei ole itsestään selvää, että lääkkeet olisivat myöskään aina yhteiskunnalle halvin vaihtoehto. Jo yhdellä terapiakäynnillä viikossa on todettu saatavan hyviä tuloksia. Vaara sairastua uudelleen masennukseen lääkityksen loppumisen jälkeen myös pienenee, jos potilas saa lääkityksen ohella säännöllistä terapiahoitoa.

Työttömyys ja itsemurhat

Framtider-julkaisun viimeisessä numerossa pohditaan myös lisääntyvätkö nuorten psyykkiset häiriöt kasvavan nuorisotyöttömyyden seurauksena. Lisäksi filosofi Johan Eriksson kysyy kriittisessä puheenvuorossaan, palvelevatko tämän päivän vallalla olevat terapiamuodot vain sitä, että saadaan ihmiset nopeasti ja halvalla takaisin työelämään. Lisäksi tarkastellaan sitä vallitseeko syy-yhteys taloudellisten laskusuhdanteiden, työttömyyden ja itsemurhien välillä.

YLE Uutiset / Arto Nurmi

Lue myös:
Lapset popsivat yhä enemmän psyykenlääkkeitä

Johan Eriksson kysyy kriittisessä puheenvuorossaan, palvelevatko tämän päivän vallalla olevat terapiamuodot vain sitä, että saadaan ihmiset nopeasti ja halvalla takaisin työelämään.

Sitähän se on, onko joku kuvitellut muuta.
Tätä yhteiskuntaa vaivaa sellainen tabu kuin lopun/romahduksen pelko. Ihminen yritetään pitää väkisin pystyssä vaikka terapeuttisinta olisi päästää tämä romahtamaan. Ihmisiä on kuitenkin peloteltu mielisairailla ja mielisairaudella, vaikka pelottavat jutut siinä liittyvät lähinnä erilaisiin kiduttaviin pakkohoitomuotoihin.

Minä olen iloinen siitä, että olen vähän vinksahtanut. Siitä huolimatta minä olen nopeasti ja halvalla työelämässä; huonosti ovat valinneet kun terveetkin on ihan ilman töitä. Minun vinksahtaneisuuteni liittyy siihen, että minä luotan ihmisiin. Se ei ole järkevää oman elämänikään valossa. Toisaalta minut ja minun vinksahtaneisuuteni kuolema korjaa noin 40-vuoden säteellä.

Minä olen platformisti, sellainen joka kertoo toisille olevansa iloinen anarkisti ja haluaa toistenkin heittävän auktioriteetit ja kapitalismit nurkkaan. Koska he harvemmin niin tekevät, niin
a) vika on minussa, meissä, liikkeessä
b) vika on niissä muissa
B johtaa takaisin siihen, etten luota ihmisiin, joten etsinkin vikaa itsestäni ja tästä liikkeestä. Olenkin sen löytänyt, se johtuu siitä että seurataan vaihtoehtoa B: pahat natsit, pahat paskalakit, pahat moottoripyöräjengit, paha vanu, pahat revarit, pahat kommunalistit jne.
No, kaikista ei tule anarkisteja, mutta miten me voisimme muuttaa liikettämme, että tulisi mahdollisimman monesta.

Minusta tällaiset pohdiskelut ovat mielekkäämpiä kuin oman äitini tai oman lapsuuteni pohtiminen. Joku tietysti saattaa käyttää minua hyväksi kun minä luotan ihmisiin ja se saattaa järkyttää mielenterveyttä, mutta kun ei ole mieli terve alun perinkään niin mitä minulla on menetettävää.

Tosin kerran kyllä kävi niin että ihan sellainen keittiöpsykologi sanoi minulle, että "kuules, kyllä sinä olet ihan täyspäinen" täysin dissaten minun laajan elämänhistoriani terapiatätien vatvomishuoneissa.

Jouduin näkemään miten eräs minulle läheinen ihminen menetti järkensä. Kun kävin tapaamassa häntä sairaalassa, hän sopersi vain opintopisteistä ja tenttipäivistä. Ikään kuin koko elämä riippuisi siitä valmistuuko maisteriksi tiettyyn päivämäärään mennessä.

Nuorten mielenterveyden häiriöt yhä kasvussa
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135251294464

Kela korvasi viime vuonna yli 400 000 sairauspäivää alle 30-vuotiaiden mielenterveyden häiriöiden takia. Määrä on 44 prosenttia suurempi kuin vuonna 2004, kertoo Kela.

Alle 30-vuotiailla naisilla masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on lisääntynyt lähes 49 prosentilla ja samanikäisillä miehillä 40 prosentilla. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut 16–19-vuotiaiden miesten ikäryhmässä, jossa sairauspäivärahakausien määrä on lisääntynyt 75 prosenttia.

Naisilla suurin muutos on tapahtunut 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa masennuksen takia johtuneet sairauspäivärahakaudet ovat lisääntyneet 52 prosenttia, kirjoittavat tutkimusprofessori Raimo Raitasalo ja pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemi Kelan Sosiaalivakuutus-lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan.

Sen sijaan mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden nuorten lukumäärä väheni hieman ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Viime vuonna mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 1 848 alle 30-vuotiasta. Se on 65 nuorta vähemmän kuin vuonna 2007.

Raitasalo ja Maaniemi toteavat, että nuorten mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden lisääntymisen taustalla on useita tekijöitä.

"Kasvu ei johdu mistään yksittäisestä syystä vaan terveydentilaltaan herkästi haavoittuvia nuoria tukevan sosiaalisen turvaverkon haurastumisesta. Tämä koskee perheen, koulun ja opiskelun, työn ja terveydenhuollon muodostamaa kokonaisuutta", tutkijat toteavat.

Kela korvasi vuonna 2008 mielenterveyden häiriöiden vuoksi 4,1 miljoonaa sairauspäivärahapäivää, mikä on neljännes kaikista korvatuista sairauspäivärahapäivistä.


Teemu Luukka
Helsingin Sanomat

Suomalaiset käyttävät paljon psykoosilääkkeitä

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/12/s ... 90829.html

Suomalaiset käyttävät psykoosin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä selvästi enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Psykoosilääkkeitä syötetään suomalaisille myös muuhun kuin psykoosien hoitoon. Suomalaiset eivät kuitenkaan sairasta psykooseja muita enempää.

Kolme psykoosilääkettä on keikkunut pitkään Suomen myydyimpien lääkkeiden joukossa. Psykoosilääkkeet ovat syrjäyttäneet kärjestä muun muassa sydän- ja verisuonilääkkeet.

Suomessa käytetään psykoosilääkkeitä kaksinkertainen määrä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Luvut selviävät Fimean eli entisen Lääkelaitoksen niin sanottujen päiväannoslukujen mukaan. Määrät ovat myös kasvussa.

Skitsofreniaa ja muita psykooseja

Psykoosilääkkeiden alkuperäinen tarkoitus on skitsofrenian ja muiden psykoosien hoito, kertoo professori Jouko Lönnqvist Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

- Puolet psykooseista on skitsofreniaa. On myös muita psykooseja, tyypillisiä ovat mielialapsykoosit ja maaniset psykoosit. Näiden ohella psykoosilääkkeillä on runsaasti muuta käyttöä, joka on asianmukaista. Siellä on myös harmaa alue, josta voidaan kysyä, onko lääkehoito ihan kohdallaan.

Suomalaiset eivät sairasta psykooseja muita pohjoismaalaisia enempää. Harmaan alueen psykoosilääkkeiden käyttäjiä on tuhansia ellei kymmeniätuhansia.

Psykoosilääkkeitä käytetään esimerkiksi vankien rauhoittamiseen sekä alkoholi- ja päihderiippuvaisten hoitoon, koska ne eivät aiheuta lääkeriippuvuutta. Samasta syystä lääkkeitä käytetään lasten ja nuorten vaikeisiin käytöshäiriöihin. Suurin käyttäjäryhmä ovat kuitenkin vanhukset.

Lönnqvist korostaa, että lääkkeen antamisen syystä tulisi keskustella kriittisesti ja avoimesti.

Vanhukset rauhoitetaan psykoosilääkkeillä

Suomalaiset vanhukset käyttävät psykoosilääkkeitä kaksin-, jopa kolminkertaisesti verrattuna muihin pohjoismaalaisiin. Sekä laitoksissa oleville että kotona asuville vanhuksille määrätään psykoosilääkkeitä muistihäiriöihin, rauhoittamiseen ja unilääkkeiksi.

Professori Sirpa Hartikainen Kuopion yliopistosta sanoo, että Suomesta puuttuu vanhusten hoidon ja erityisesti muistihäiriöisten hoidon osaamista.

- Meillä on hyvin lääkekeskeinen hoitoperinne. Lääkkeet yksinkertaisesti jäävät päälle, Hartikainen sanoo.

YLE Uutiset / Helena Ala-Mettälä

Psyykenlääkitys yleistä vanhainkodeissa
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... inkodeissa


Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva.

Mitkä olivat vuosituhannen alkupuolen trendit vanhusten lääkehoidossa? Vastauksen antaa perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettava Helka Hosia-Randellin väitöskirja. Sen mukaan vuonna 2003 helsinkiläisten vanhainkotien asukkaista käytti:

* 80 % psyykenlääkkeitä
* 55 % laksatiiveja eli suolen toimintaa helpottavia lääkkeitä
* 45 % mielialalääkettä
* 43 % antipsykootteja
* 33 % D-vitamiinivalmistetta
* 28 % kalsiumvalmistetta
* 28 % unilääkkeitä
* 26 % rauhoittavia lääkkeitä

Vanhusten psyykenlääkitys oli kansainvälisesti vertaillen runsasta, mutta D-vitamiinin saanti puutteellista. Nykysuosituksiin ylsi tuolloin vain neljä prosenttia vanhainkotien vanhuksista, ja vain joka viides sai D-vitamiinia silloisenkaan suosituksen mukaan riittävästi.

Vanhainkodin asukas sai keskimäärin kahdeksaa eri lääkettä. Mahdollisesti haitallisille lääkkeiden yhteisvaikutuksille altistui tutkimuksen mukaan viisi prosenttia vanhuksista.

Väitöskirja viittaa myös lääkityksen runsauden mahdolliseen syyhyn: aiempien tutkimusten valossa antipsykoottien runsaalla käytöllä ja henkilökunnan vähyydellä saattaa Suomessa olla yhteys. Esimerkiksi erään vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan henkilökuntaa oli vanhusta kohti arkisin keskimäärin 0,43 henkilöä. Hyvä henkilökunnan määrä olisi nykysuositusten mukaan 0,8 hoitajaa potilasta kohden.

Jo 2003 vanhusten lääkitys näytti kuitenkin olevan vähenemässä. Vielä vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi dementikoista 87 prosenttia sai psyykelääkitystä, 2003 enää 80 prosenttia. Dementikkojen mielialalääkkeiden käyttö oli vähentynyt 47 prosentista 41:een, rauhoittavien lääkkeiden 38 prosentista 25:een ja unilääkkeiden 49 prosentista 23 prosenttiin.

Tuoreeseen väitöskirjaan koottu tutkimustieto on ollut vanhusalan ammattilaisten tiedossa vuosia. Kuinka lääkityskäytännöt helsinkiläisissä vanhainkodeissa ovat seitsemässä vuodessa kehittyneet?

”Hyvää kehitystä on nähtävissä, ja siihen on myös satsattu”, sanoo Helsingin vanhustyön kehittämispäällikkö Helena Soini.

Soinin mukaan esimerkiksi unilääkkeitä käyttää säännöllisesti enää alle kymmenen prosenttia kaupungin omien vanhainkotien asukkaista, lähes puolet vähemmän kuin maan vanhainkodeissa keskimäärin. Antipsykootteja käyttää 29 prosenttia, mikä taas on enemmän kuin Suomessa keskimäärin.

Ravitsemukseen on Soinin mukaan pyritty puuttumaan, jolloin laksatiivien käyttö on hänen tuntumansa mukaan vähentynyt ja asukkaiden D-vitamiinin saanti parantunut.

Entä kuinka lääkityskäytännöt ovat kehittyneet koko Suomen vanhainkodeissa?

”Joissakin palvelutaloissa ja vanhainkodeissa on ryhdytty tekemään lääkehoidon kokonaisarviointeja ja parannettu lääkehoitoa, mutta toisissa ei ole”, sanoo professori, geriatri Sirkka-Liisa Kivelä.

”Vanhukset ja nimenomaan pitkäaikaishoidossa olevat eivät ole tasa-arvoisia. Toiset ovat erittäin hyvän hoidon piirissä, pääsääntöisesti ympärivuorokautisissa palvelutaloissa. Toiset ovat ala-arvoisessa hoidossa, jossa ei ole mitään päivittäistä toimintaa, vaan maataan lääkkeillä tuhottuna sängyn pohjalla. Meiltä löytyy erittäin huonoa lääkehoitoa tälläkin hetkellä”, Kivelä sanoo.

Tutkimus: Skitsofrenialääke kutistaa aivoja
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135257402722

(8.6.2010)

Tutkijat ovat osoittaneet ensimmäisen kerran, että lääkkeet voivat aiheuttaa aivoissa rakenteellisia muutoksia hämmästyttävän nopeasti. Tutkimuksessa skitsofrenian hoidossa käytettävä lääke kutisti tiettyjä aivoalueita vain kaksi tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen.

Saksalaisessa tutkimuksessa terveille ihmisille annettiin skitsofrenian hoidossa käytettävää haloperidolia. Noin kaksi tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen koehenkilöille kehittyi heikkouksia liikkeen hallinnassa, mikä on haloperidolle tyypillinen sivuvaikutus. Aivokuvaus kuitenkin paljasti, että samanaikaisesti koehenkilöiden aivojuovion (corpus striatum) harmaa aine oli kutistunut.

Tulos oli tutkijoille täydellinen yllätys.

"Olemme tienneet, että aivoissa voi tapahtua rakenteellisia muutoksia muutamassa päivässä, mutta näin suuri muutos kahdessa tunnissa oli täysin odottamatonta", sanoo tutkimusta johtanut Andreas Meyer-Lindenberg Heidelbergin yliopistossa.

Lisäksi aivojuovio laajeni entiseen kokoonsa, kun lääkkeen vaikutus lakkasi.

Haloperidoli vaikuttaa estämällä tiettyjen dopamiinireseptoreiden toimintaa aivojuoviossa. Koska aivojuovio säätelee liikkumista, lääke aiheuttaa aluksi liikkeiden kömpelöitymistä ja muita motorisia vaikeuksia.

Tähän asti on ajateltu, että haloperidolin vaikutus olisi kemiallinen ja liittyisi lähinnä reseptorien salpaamiseen. Uusi tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että vaikutus voi johtua koko aivoalueen väliaikaisesta kutistumisesta.

Koska kutistuneet aivoalueet palautuvat entiselleen lääkkeen vaikutuksen loputtua, kutistuminen ei luultavasti ole merkki hermosolujen tuhoutumisesta. Tutkijat eivät kuitenkaan osaa selittää, mistä nopea kutistuminen johtuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Neuroscience.

Skitsofrenia ja masennus ajavat nuoret suomalaiset eläkkeelle
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... 06/1149540



Jopa puolet nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveysongelmista. Kansaneläkelaitoksen mukaan alle 35-vuotiaista jo yli 20 000 saa työkyvyttömyyseläkettä.

Sanomalehti Karjalaisen keräämien tietojen mukaan mielenterveysongelmat ovat nuorilla aikuisilla ylivoimaisesti yleisin eläköitymisen syy.

Mielenterveyden keskusliiton kuntoutuspäällikkö Maija Nykoppin mukaan yleisimpiä eläköitymiseen johtavia mielenterveysongelmia ovat skitsofrenia ja masennus. Nykopp kertoo, että eläkkeelle saatetaan siirtää liiankin helposti.

- Esimerkiksi ihan vakava skitsofrenia alkaa usein nuorella iällä ja siinäkin sitten aika helposti määritetään kokonaan työkyvyttömäksi ja eläkkeelle. Varmaan näissä nuorissa, jotka nyt ovat työkyvyttömyyseläkkeellä, varmaan olisi mahdollisuuksia oikealla kuntoutuksella palata työelämään.

Huumeiden aiheuttamat mielenterveysongelmat lisääntymässä

Tulevaisuutta ajatellen Nykopp pelkää lisääntyvää huumeiden käytöstä johtuvia mielenterveyden ongelmia.

- Huumeiden käytön seurauksena on lisääntyvässä määrin tällaisia vakavia mielen sairauksia ja mielenterveysongelmia, joita ihan huumeet aiheuttaa.

Kuntoutuspäällikkö Nykopp peräänkuuluttaa nuorten mielenterveysongelmissa ennalta ehkäisevää kuntoutusta ja avohoitoa.

- Se että näin paljon nuoria on työkyvyttömänä mielenterveyssyistä on osittain kiinni myös puutteellisesta avohoidosta ja pitkäkestoisesta kuntoutuksen suunnittelusta ja sen puuttumisesta.

Nykopp kertoo, että nuorten mielenterveysongelmat eivät välttämättä ole lisääntyneet, vaan niitä on alettu tiedostaa entistä enemmän.

MTV3- Cyrila Cibulka, Lotta Stenroos

Hoitajien asenteet vievät potilaan lepositeisiin
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135259527818


Pakkotoimien käyttö vaihtelee merkittävästi eri puolilla maata.

Suomen psykiatrisilla sairaalaosastoilla käytetään liikaa eristystä ja lepositeitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on perustanut työryhmän selvittämään keinoja, joilla nämä pakkotoimet saataisiin vähenemään.

Vuonna 2008 pakkotoimien kohteina oli raporttien mukaan 3 050 suomalaista eli kymmenen prosenttia kaikista sairaalahoidossa olleista psykiatrisista potilaista.

Pakkotoimien käyttö vaihtelee merkittävästi eri puolilla maata. Eniten niihin turvaudutaan Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja vähiten Ahvenanmaalla. Potilaat ovat siis eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa mukaan.

Vaihteluun vaikuttavat potilaiden määrä ja kunto, sairaalan tilat ja henkilökunnan määrä. Ne eivät kuitenkaan riitä selittämään eroja. Kyse on hoitokulttuurista eli siitä, miten potilaita on totuttu kohtelemaan.

Vanhan Vaasan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa työskentelevä Alice Keski-Valkama väitteli pakkotoimista viime keväänä. Hän sai tutkimuksessaan selville, että useimmiten pakkotoimien syy oli "sekavuus".

Kategoriat "uhkaava väkivalta" ja "toteutunut väkivalta" eivät edes yhdessä yltäneet samoihin lukuihin kuin epämääräinen "sekavuus". Näin oli joka ikinen vuosi Keski-Valkaman käyttämässä 15 vuoden tutkimusaineistossa, joka kattoi koko Suomen.

"Toki on joskus todella vaikeaa erottaa se, milloin sekavuus aktualisoituu väkivallaksi", vaikeiden potilaiden kanssa työskentelevä Keski-Valkama myöntää.

Tulos kuitenkin herätti kysymyksen siitä, miksi pelkkä sekavuus ilman väkivallan uhkaa riittää niin usein syyksi sulkea ihminen eristykseen. Yleensähän pakkotoimia perustellaan turvallisuudella.

"Kun hoitajien paukut loppuvat eikä jakseta kuunnella vaikeaa potilasta, ensimmäinen keino ei saisi olla se, että potilas viedään eristykseen. Pitää olla kykyä sietää vaikeita tilanteita ja tuntea vaihtoehdot pakkotoimille", ylihoitaja Kimmo Mustonen Päijät-Hämeen keskussairaalasta sanoo.

Liiallinen pakkotoimiin turvautuminen on tunnustettu jo 1990-luvulla, mutta parannusta ei ole saatu aikaan edes lainmuutoksilla. Kimmo Mustonen selvitti lainmuutosten ja valvonnan lisääntymisen vaikutusta pakkotoimien määrään omassa sairaalassaan.

Muutosten jälkeen eristysten kestot olivat jopa pidentyneet.

Jo ennen THL:n työryhmää joissakin sairaaloissa on kuitenkin herätty potilaan ihmisoikeuksia rajoittavien pakkotoimien epäeettisyyteen. Varsinaissuomalaisessa Halikon sairaalassa on kehitetty malli, jolla eristykset saatiin vähenemään puoleen kahdessa vuodessa.

Mallia kehittäneen suunnittelija Pekka Makkosen mukaan asennemuutos lähtee siitä, että hoitohenkilökunta arvioi omaa toimintaansa kriittisesti. Niinpä henkilökunnan on jokaisen pakkotoimen jälkeen täytettävä arviointilomake. Sen tärkein kysymys kuuluu: "Mikä on potilaan näkemys eristystilanteesta?"

"Potilaat ovat kertoneet, että pakkotoimet ovat heidän mielestään aivan hirveitä", Makkonen kertoo.

Asiasta lisää [eilisen] sunnuntain Helsingin Sanomissa.

Psykiatrisessa hoidossa laittomia menetelmiä Harjavallassa

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Psyk ... 5259586673

Harjavallan sairaalassa on kuntoutettu psykiatrisen hoidon potilaita lainvastaisilla menetelmillä aiemmin 2000-luvulla. Näin katsoo eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen.

Sairaala muutti käytäntöjään heti, kun kuuli Valviran viime vuoden lopulla antaman lausunnon. Lisäksi lääninlääkäri oli tiennyt sairaalan menetelmistä eikä estänyt niitä. Siksi oikeusasiamies Jääskeläinen pitää riittävänä, että hän ilmoittaa sairaalalle sen menetelleen vastoin lakia.

Kyse on osastosta numero 25. Siellä käytettiin kuntoutusmenetelmää, jossa potilaat etenevät yksilöllistä tahtia viidelle eri tasolle. Ylimmälle tasolle päästyään he saivat etuja kuten ulkoiluja, omat vaatteet, kaapin avaimen itselleen ja omat tupakat.

Etenemiseen vaikutti potilaan vointi ja sääntöjen sekä hoitosuunnitelman noudattaminen. Jos potilas rikkoi sääntöjä neljästi viikossa, hän tippui yhden tason alaspäin. Vakavasta rikkeestä putosi aloitustasolle.

Harjavallassa käytettyä menetelmää kutsutaan vaihekuntoutushoidoksi. On olennaista, että potilas suostuu siihen vapaaehtoisesti. Hänen pitää myös ymmärtää hoitosopimuksen merkitys. Muuten potilaalle on tarjottava tavallista hoitoa.

Valviran (sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) mukaan vapaaehtoisen hoidon ja tahdosta riippumattoman hoidon raja oli Harjavallassa häilyvä. Erittäin huolestuttavana Valvira piti merkintää, jonka mukaan eräs potilas otettaisiin tarkkailuun, jos hän ei allekirjoita hoitosopimusta.

Valvira toteaa myös, että monet potilaan "tason alenemiseen" vaikuttavat rikkeet eivät perustuneet lakiin. Tällaisia olivat valehtelu ja kaapin siistinä pitäminen. Perusoikeuksia rajattiin paljon enemmän, kuin laki sallii muun muassa pukeutumisen, peseytymisen ja omaisuuden hallussapidon osalta.

Edellinen oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio teki tarkastuksen sairaalaan syksyllä 2008. Hänen aloitteestaan Valvira alkoi selvittää sairaalan toimintaa.

Oikeusasiamies Jääskeläisen toteaa, että vaihekuntoutushoitoa ei olisi saanut toteuttaa potilaan tahdosta riippumatta sen jälkeen, kun mielenterveyslaki muuttui vuonna 2002.

Psykiatriaan käytetään muuta maata vähemmän rahaa pääkaupunkiseudulla

http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/09/p ... 55078.html



Pääkaupunkiseudulla käytetään huomattavasti vähemmän resursseja psykiatriseen hoitoon kuin muualla maassa keskimäärin. Esimerkiksi Vantaalla avohoitoon käytetään 40 prosenttia vähemmän rahaa kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Laitoshoitoon Vantaa käytti 16 prosenttia vähemmän resursseja kuin muut suurkaupungit keskimäärin.

Espoossa kaupungin psykiatriseen avohoitoon käyttämät resurssit olivat vuonna 2008 viidenneksen alle muiden suurkaupunkien keskitason, ja laitoshoitoon kaupunki käytti noin kahdeksan prosenttia vähemmän rahaa keskiarvoon nähden.

HUS-alueella on 0,87 aikuis- ja nuorisopsykiatrian sairaansijaa tuhatta asukasta kohti. Valtakunnallisessa vertailussa tämä on vähän, toisaalta sairaanhoitopiirin väestö on keskimääräistä terveempää.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tavoitteena on vähentää sairaansijoja entisestään ja lisätä avohoitoa.

Julkaisu: Psykoosilääkkeitä käytetään käytöshäiriöihin
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?o ... p;Itemid=4



Kelan tutkimusosasto ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat julkaisseet Perhepiirissä-kirjan.

Kelan tutkijoiden Ulla Hämäläisen ja Olli Kankaan toimittamassa kirjassa kuvataan, miten lapset, nuoret ja perheet voivat Suomessa. Julkaisu liittyy hallituksen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan.

Yksi kirjan aiheista on lasten ja nuorten psyykenlääkitys. Tutkimuksessa todetaan, että 7-15-vuotiaiden psyykenlääkitys on Suomessa harvinaista.

Masennuslääkkeet ovat yleisimmin käytettyjä, mutta nuorten aikuisten keskuudessa myös uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö on merkittävää. Psykoosilääkkeiden käyttäjäprofiili viittaa siihen, että psykoosilääkkeitä käytetään yhä enemmän myös käytöshäiriöihin.

Tutkimuksen perusteella nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden psyykenlääkkeiden määräämiskäytännöissä ja todennäköisesti myös hoitoresursseissa on huomattavia alueellisia eroja.

Kahdessa Perhepiirissä-kirjan artikkelissa tarkastellaan lastensuojelun huostaanottoja. Kirjan mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten vanhemmilla on huomattavia ongelmia työmarkkinoille kiinnittymisessä sekä terveydessä ja toimintakyvyssä.

Vanhemmat kärsivät useimmiten köyhyydestä, ja he ovat vahvasti riippuvaisia sosiaaliturvasta. Vanhemmat saavat toimeentulotukea tuntuvasti useammin kuin lapsiperheiden vanhemmat keskimäärin.

Artikkelin mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen, vaikka ne ovat jo ennen huostaanottoa yleisempiä kuin vertailuväestön perheissä keskimäärin.

Aiheeseen liittyen: Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy

Taikasienten ainesosa lievittää ahdistusta

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tai ... 5259954365

Hallusinogeenisten madonlakkien sisältämä psilosybiini on osoittautunut tehokkaaksi ahdistuksen lievittäjäksi. Yhden ainoan psilosybiiniannoksen ahdistusta lievittävä vaikutus tuntui vielä puolen vuoden kuluttua sen ottamisesta.

New Yorkin yliopiston tutkimuksessa oli mukana 12 terminaalivaiheen syöpää sairastavaa potilasta. Tutkimukseen valittiin tarkoituksellisesti niin sanottuja toivottomia tapauksia, sillä he eivät monestikaan saa apua ahdistusta lievittävistä lääkkeistä.

Potilaat saivat yhden annoksen joko psilosybiinia (0.2 milligrammaa kiloa kohden) tai niasiinia. Potilaat itse eivät tienneet kumpaa lääkettä he olivat saaneet, mutta 80 prosentissa tapauksista, he arvasivat sen oikein. Ryhmässä, joka oli saanut psilosybiiniä, mieliala alkoi kohentua selvästi kahden viikon kuluttua psilosybiinin ottamisesta. Useimmat psilosybiiniryhmässä olleista myös vähensivät kipulääkkeiden käyttämistä.

Psilosybiinillä ei havaittu haittavaikutuksia.

Tutkijoiden mukaan kyseessä on vasta pilottitutkimus ja psilosybiinin turvallisuutta on selvitettävä lisää. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta 40 vuoteen kun psilosybiinin käyttöä käsitellään arvostetussa psykiatrisessa tiedesarjassa. Muutama vuosi sitten psilosybiini oli tosin esillä yhdessä LSD:n kanssa tehokkaana sarjoittaisen päänsäryn vaimentajana.

Tutkijat varoittavat ihmisiä lääkitsemästä itseään suoraan madonlakeilla, sillä ne voivat aiheuttaa paniikkioireita ja muita pelkotiloja. Kaikki madonlakkilajit eivät edes sisällä psilosybiiniä

Tutkimuksen julkaisi Archives of General Psychiatry.

Huumesienistä apua syöpäpotilaille

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/ ... 60283.html

Hallusinogeeneja sisältävistä sienistä voi olla apua syöpäpotilaille. Yhdysvaltalaistutkijat ovat havainneet pilottitutkimuksessaan, että vaikutuksiltaan LSD:n kaltaiset psilosybiinisienet helpottivat syövän loppuvaiheesta kärsivien potilaiden oireita.

Vakavasti sairaat koehenkilöt, joille annettiin yksi annos niin sanottua taikasientä, olivat vähemmän masentuneita ja ahdistuneita kuin lumeainetta saaneet potilaat. Positiivinen vaikutus kesti jopa puoli vuotta.

Samanlaisia tutkimuksia tehtiin 1950- ja 60-luvuilla, mutta ne päättyivät kun LSD tuli katukauppaan ja sen käyttö kiellettiin lailla. Yhdysvalloissa 14 osavaltiota sallii marihuanan käytön lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tutkijoiden mukaan hallusinogeenejä voitaisiin tutkia yhtenä tapana helpottaa syöpäpotilaiden tuskaa.

Tutkimus on julkaistu Archives of General Psychiatry -lehdessä.

Leipäjono-blogissa oli kerrassaan hieno postaus päihdeongelmista ja niiden syistä, laitan nyt tähän kun en äkkiseltään löydä mitään päihdeaiheista viestiketjua, kun tässä postauksessa myös käsitellään mielenterveysongelmia.

Tekstin lopussa mennään turhauttavasti abstraktiin puoluepolittiseen reformismiin, mutta muuten tosi rad.

Norsupyssyllä päin Hakaniemenrantaa - vihaisen hetken nostalgiaa

Joku ehkä muistaa, että teknisten ongelmien takia viime vuodenvaihteessa oli pitkänpitkä tauko. Alla oleva teksti on kirjoitettu 10.12.2009, ja se löytyi hetki sitten edellisen koneen - sen hajonneen - tiedostoista, jotka luojan kiitos olivat tallessa.

En muista, miksi teksti jäi silloin julkaisematta. Ehkä en halunnut luistaa liikaa blogin varsinaisesta aiheesta; ehkä pelkäsin reaktioita; ehkä kone vain petti juuri silloin. En muista. Joka tapauksessa, blogin aihepiirin laajennuttua muutenkin seurausten sijasta myös syihin, katson tämän nyt sopivasti täydentävän edellistä, sisällöllisesti turhan tyngäksi jäänyttä postausta ruokajonoista ja päihteistä.

Syrjäytymisen ymmärtämiseksi on ymmärrettävä, että päihdeongelmilla ja rikollisuudella on aina taustansa, olivat ne miten moninaisia hyvänsä. Hyvät ihmiset, toivon siis inhimillisyyttä ja ymmärrystä myös niitä kohtaan, jotka aurinkoisilla ostareilla herättävät sääliä, inhoa ja häpeää, autioilla asemalaitureilla pelkoa. Kiitos ja kumarrus, alla pieni paluu lähes vuoden takaiseen kirjoitushistoriaan.

10.12.2009

Lueskelin jonkin aikaa sitten Mikko Salasuon blogikirjoituksia Cityn sivuilta, ja aloin odottaa mielenkiinnolla "Marginaalin marginaali" -tekstissä mainittua tutkimusta huumekuolemista.

Tänään tutkimuksen julkaisusta on lopulta uutisoitu. Muuten tuskin olisin liittänyt tutkimusta tämän blogin aihepiiriin, ellen aivan äskettäin olisi törmännyt keskusteluihin sekakäyttäjistä ruokajonoissa. Keskustelut sai aikaan nuori mies, jonka jalat eivät jonossa kantaneet ja joka poikkeuksellisesti haettiin paikalta sinivalkoisin voimin. Tämä siis on hyvin harvinaista, koska yleensä ruokajonossa koitetaan skarpata eikä sekaisin haluta näyttäytyä tutuille. Huomattavan päihtyneitä ei myöskään päästetä jonoihin sisälle.

Ruokajonoissa käy tavallisten pienituloisten lisäksi myös päihdeongelmaisia, niin alkoholisteja kuin huumeiden- ja sekakäyttäjiäkin. Jälkimmäisiin ei yleensä kiinnitetä huomiota, koska päihdeongelma ei välttämättä näy mitenkään päällepäin. Vasta, kun joku niistä kymmenistä sattuu olemaan näkyvästi pihalla, aletaan kauhistellen pohtia pitääkö vessoissa nyt varoa neuloja. "Kauheeta, se seiso aiemmin ihan mun takana, onneks lompakko ei ollu taskussa, onneks en puhunu sille mitään - eihän sitä ikinä tiedä mitä sellaset saattaa tehdä!"

Suuri yleisö mieltää mielellään, että köyhyydellä on jotain tekemistä päihteiden väärinkäytön kanssa. Joko dokataan sossumassit tai pahimmassa tapauksessa käytetään omat ja muidenkin rahat törkykalliisiin laittomiin päihteisiin, joiden saamisen pakonomainen tarve ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Myymään luisevaa narkkarinpersettä, väijymään viattomien lasten viikkorahoja koulujen porteilla ja ryöstämään väkivalloin baarista kotiutuvia perusherroja. Huumeiden käytössähän ei ole mitään järkeä, eikä sitä voi ymmärtää, joten nisteiltä voi odottaa mitä tahansa järjetöntä. Juopot ovat tuttu juttu, mutta kaiken ymmärryksen tuolla puolella oleviin huumeidenkäyttäjiin voi liittää kaikkein absurdeimpiakin pelkoja.

Monet päihdeongelmaiset ovat minimituloisia, ja monet minimituloiset päihdeongelmaisia. Onneksi on toivottavasti turhaa edes mainita, että monet minimituloiset ovat tavallista päihteettömämpiä, ja monet päihdeongelmaiset ihan hyvin toimeentulevia perheellisiä ja palkansaajia. Jälkimmäiset tosin putoavat helposti kyydistä. Pahimmassa tapauksessa hoitoon hakeutuminen voi olla se, mikä aiheuttaa niitä paljonpuhuttuja sosiaalisia ongelmia, ellei niitä ole ennestään.

Joskus blogin alkuaikoina kirjoitin ruokajonojen ja köyhien sisäisestä kastijaosta, jonka alimmalla portaalla ovat ne, joita voi syyttää itseaiheutetuista ongelmista. Jonoissa käyvistä päihdeongelmaisista selkeä enemmistö on keski-ikäisiä vanhan ajan alkoholisteja, nuorempi päihdepolvi taas lähes poikkeuksetta huumeiden- tai sekakäyttäjiä. Ehkä räikein ero näiden ryhmien välillä on se, että nuori polvi ei örise, rehaa, haise pahalta tai usein edes ole peruskansalaisen silmissä tunnistettavissa päihteidenkäyttäjiksi. Toisaalta, silloin jos ollaan näkyvästi sekaisin, ollaan sitten kunnolla, kuten tämä notkeapolvinen nuori mies.

Salasuon blogauksessa mainitun THL:n ja Nuorisotutkimusverkoston huumekuolematutkimuksen uutisoinnissa kerrotaan, että "eniten huumeisiin kuolee Suomessa vakavista mielenterveysongelmista ja fyysisistä sairauksista kärsiviä henkilöitä. Huumeita saatetaan käyttää esimerkiksi kivun hoitoon." Samoin kuin 90-luvun irtisanomiset masensivat ja alkoholisoivat laajan ryhmän keski-ikäisiä, nykyään vaikeudet saada hoitoa mielenterveysongelmiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin luovat vankkaa pohjaa itselääkinnälle ja sitä kautta riippuvuudelle. Usein päihdeongelmaisten mielenterveysongelmista julkisuudessa puhuttaessa annetaan ymmärtää, että ongelmat ovat nimenomaan käytön seuraus, eivät syy.

Hoitoon hakeutumisen jälkeen voi toimivan masennuslääkkeen löytäminen vaatia parin vuoden kokeilusarjoja eri lääkeaineilla, ja selkäkipua ei välttämättä hoideta mitenkään. Jatkuvan kivun murtaessa mielialaa ja työkykyä hakeudutaan helposti yksityiselle hakemaan Buranaa vahvempia kipulääkkeitä. Esimerkiksi opiaattipohjaiset lääkkeet auttavat usein myös paniikkihäiriöön ja parantavat toimintakykyä sosiaalisissa tilanteissa.

Kun potilaan epätoivo ja avuntarve ylittää tietyn pisteen, ei valmisteen laillisuudella tai laittomuudella ole enää olennaista merkitystä. Varsinkin, jos kyse on ihan oikeasta lääkevalmisteesta, jonka saaminen oireiden ollessa aitoja on kiinni vain omalääkärin hoitomenetelmistä. Parin saunakaljan suomalainen ei useinkaan näe reseptilääkkeen oireenmukaista käyttöä (vaikkakin ilman reseptiä) huumeidenkäyttönä. Selkäkipuihin määrättävät Tramalit ja Tramadolit ovat opiaattipohjaisia kipulääkkeitä, samoin kipulääkkeenä - ennen suht yleisestikin - käytetty Temgesic on samaa tavaraa kuin korvaushoitolääkkeenä käytettävät Subutex ja Suboxone, joten liukuma kipulääkkeestä huumausainepuolelle on vain lääkkeen milligrammoista kiinni.

Huumeidenkäyttäjät eivät ole alinta kastia pelkästään ruokajonostatuksensa puolesta, vaan heittopusseja myös viranomaisasioinnissa, päihdehoidossa ja terveydenhuollossa. Väärinkäyttöepäily riittää usein siihen, että diagnosoituihin oireisiin määrätyt reseptit lopetetaan, jolloin viimeistään lääkitystä haetaan katukaupasta. Ongelmat seuraavat toisiaan, kasautuvat ja hoitamattomina pahenevat.

Sivupalkin artikkelilistan kokoaminen havainnollistaa aina ajoittain Suomen poliittisen keskustelun asemasotia; parhaillaan on menossa vasemmiston ja uusliberaalin vihersiiven pallottelu sosiaaliturvauudistuksesta, työmarkkinajärjestöjen asemasta ja opintotuen kehittämisestä. Vasemmistoliitto ja erityisesti sen nuori siipi osoittavat syyttävällä sormella vuorotellen ("oikeisto" )hallitusta, vihreitä ja "porvareita" yleensä. Porvarillista mainetta kantava SYLkin sai tänään oman osansa kritiikistä.

Ja se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa - yleisasiantuntija Soininvaara tulittaa juoksuhaudastaan takaisin tiukan provosoivasti valituilla sanakäänteillä: "Vasemmisto pitää köyhät köyhinä".

Vihreiden ja perinteisen vasemmiston välinen ideologinen asemasota tuntuu välillä suuremmalta blokilta edistyneelle sosiaaliturvakeskustelulle kuin oikeiston ja vasemmiston lähtökohtaiset näkemyserot. Oikeisto on perustavanlaatuisesti eri mieltä siitä, missä määrin yhteiskunnalla tulisi olla yksilön suhteen oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta se sentään tunnustaa sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn (joskus jopa hoidon) kustannustehokkuuden.

Usein tuntuukin, että uudistustarpeen tunnustaminen on perusturvakeskustelussa tärkeämpi yhteinen nimittäjä kuin arvopohjainen ajatus yksilön subjektiivisesta oikeudesta perustoimeentuloon, ja suurin este/hidaste ne tahot, joiden olemassaolon perusteita nykyjärjestelmän muutos uhkaisi, tapahtuisi se missä muodossa hyvänsä. Minimiturvan suuruuden sitominen ansiosidonnaiseen ja puoluekytkeytyneistä ammattiliitoista riippumattoman ansiosidonnaisen jääminen idea-asteelle kääntävätkin rumpulippaisen Lahtiskani kohti Hakaniemenrantaa.

Pitkäaikaistyöttömillä hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/p ... 28063.html


Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär on selvittänyt, miksi pitkäaikaistyöttömät eivät työllisty tukitoimista huolimatta.

Valtaosa vaikeimmin työllistyvistä pitkäaikaistyöttömistä on niin sairaita, etteivät kykenisi töihin. Lääkärilehdessä julkaistun selvityksen mukaan työttömien sairauksia ei ole kuitenkaan koskaan hoidettu. Koko maahan suhteutettuna pitkäaikaistyöttömistä on sairaita 50 000.

Kuntoutuslääkäri Raija Kerätär on kierrellyt kymmenkunta vuotta Pohjois-Suomen työvoiman palvelukeskuksia ja selvitellyt, miksi moni pitkäaikaistyötön ei työllisty lukemattomista tukitoimista ja kokeiluista huolimatta. Hän on koonnut yhteen toissavuoden kokemuksensa artikkeliksi Lääkärilehteen.

- Suurin syy on, että he ovat niin sairaita, ja että sairaudet ovat hoitamattomia, Kerätär kiteyttää.

Palvelukeskukset listasivat hänelle 250 pitkäaikaistyötöntä, joille oli tarjottu lukuisia kursseja, monenlaisia tukitoimia ja työkokeiluja. Kerättären tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia tästä pitkäaikaistyöttömien kovasta ytimestä oli täysin terveitä.

Runsaalla puolella rajoittavia mielenterveyshäiriöitä

Kerättären hämmästykseksi 65 prosenttia poti työkykyä heikentäviä mielenterveyden häiriöitä.

- Suurin ryhmä oli mielialahäiriöt ja seuraavaksi suurin ryhmä olivat kehitysvammaiset, lähinnä heikkolahjaiset. Runsaasti oli pelko-ahdistusoireita, sosiaalista jännittämistä ja paniikkioireita. Myös skitsofreenikkoja löytyi, Kerätär summaa.

Kerätärtä ihmetytti, miten tämä joukko seuloutui esille vasta, kun heitä on palloteltu vuosia työttömyyskortistossa. Yksikään sairaista ei ollut saanut hoitosuositusten mukaista hoitoa.

Sairaudet passivoivat

Sairaudet selittävät työllistymisvaikeuksia. Mielenterveyshäiriöt passivoivat ja vetäyttävät. Sairaat pelkäävät sosiaalisia tilanteita ja linnoittauvat siksi koteihinsa.

Joukossa on paljon nuoria, mikä erityisesti huolestuttaa Kerätärtä. Nuoret ovat keskeyttäneet toistuvasti ammattikoulutuksen. Sairaudestaan johtuen he eivät myöskään jaksa jonottaa ajanvaraukseen, varata aikaa lääkärille tai sitoutua hoitoon.

- Ei näitä ihmisiä auta työ, vaikka se olisi vieressä tai vaikka koulutuspaikkoja olisi maailma täynnä, jos he eivät yksinkertaisesti pysty sinne menemään, Kerätär summaa.

YLE Uutiset / Hilkka Säävälä

^ Työttömyys sinänsä on jo medikalisoitu, joten miksi kaivaa lisätodisteita sille, mihin jo ennestään uskotaan? Yllä olevasta tulee ilmi esimerkiksi se, miten ujouskin on nykyään mielisairautta, koska se näyttää huonolta työnantajan silmissä. Kaikki tunnemme myös ns. "kuntouttavan" työn käsitteen. Elämä kietoutuu työn ympärille, kaikki elämä on työelämää, eikä tässä suhteessa ole mitään eroa oikeistoliberaalin ja vasemmistolaisen ajattelun välillä (Paavo Arhinmäki on vasemmistolaisen työkiihkoisuuden malliesimerkki).

Hyvinvointivaltion yleisen ihmiskäsityksen mukaan terve ihminen haluaa omistaa elämänsä jokaisen hetken työnteolle ja työkyvyn ylläpitämiselle. Lasten kanssa leikkiminen on terveen ihmisen mielessä sekä oman työvireyden ylläpitoa, että lasten tulevan työkyvyn varmistamista. Kaikki poikkeamat tästä normista, esimerkiksi vain sen kyseenalaistaminen, tulkitaan merkiksi patologiasta. Terve ihminen työtä tekee. Miksi siis taivastelemme totalitaarisen Neuvostoliiton psykiatrisia vainoja? Oma psykiatriamme on paljon laaja-alaisemmin systemaattisemmin politisoitunutta.

Työkyvyttömien mieliä ei enää edes yritetä parantaa

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/koti ... taa/619972


Mielen ongelmia ei hoideta kunnolla, jos näköpiirissä ei ole töihin paluu.

Mielenterveysongelmaisista pyritään parantamaan enää ne, joista on vielä täysipainoiseen työhön, sanovat mielenterveyskuntoutujat ja heidän kanssaan toimivat.

Muut saavat vain lääkkeitä ja apua akuuttiin kriisiin – sitäkin tosin monesti viikkojen viiveellä.

Heidän kohdallaan terapia tarkoittaa muutaman viikon välein tapahtuvaa lyhyttä kuulumistenvaihtoa.

Toimenpiteillä ei enää tähdätä parantamiseen tai kuntouttamiseen.

Tuoreessa tutkimuksessa yksikään mielenterveyden ongelmista kärsinyt pitkäaikaistyötön ei ollut saanut suositusten mukaista hoitoa sairauteensa.

Masennusoireet vähenevät eläkkeellä

http://www.yle.fi/uutiset/terveys_ja_hy ... 65890.html

Suuri osa ikääntyneiden uupumuksesta ja masennuksesta karisee eläkkeelle siirryttäessä, toteaa ranskalaistutkimus. Tutkijoiden mukaan iäkkäiden työntekijöiden työhyvinvointiin tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota ennen terveysongelmien alkamista. Tutkimus on julkaistu British Medical Journalissa.

Tutkimuksen mukaan ranskalaisten työntekijöiden uupuneisuus ja masennusoireiden määrä vähenivät jyrkästi eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

Työterveyslaitoksen professorin Mika Kivimäen mielestä tutkimus tuo esiin eläkepoliittisen haasteen.

- 40 - 50 ikävuoden jälkeen ikääntymiseen liittyvät terveysongelmat lisääntyvät, ja henkiset ja fyysiset voimavarat heikkenevät asteittain. Samanaikaisesti vaatimukset työssä eivät helpotu, sanoo Kivimäki.

Tutkimukseen osallistuneen tutkijan Jussi Vahteran mukaan tulokset huolestuttavat, sillä Suomessa kuten muissakin EU-maissa on painetta pidentää työuraa myöhentämällä eläkkeellesiirtymisikää.

- Kuitenkin merkittävä osa työntekijöistä on uupuneita jo 55 vuoden iässä. Heidän työkykynsä tukemiseen olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota, Vahtera toteaa.

Kansainvälisenä yhteistyönä tehdyssä tutkimuksessa seurattiin vuosittaisilla kyselyillä yli 14 000 Ranskan valtiollisen kaasu- ja sähköyhtiön työntekijää uupumusoireita.

YLE Uutiset

^^^ ylläoleva vähän toisin sanoin: http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koul ... 016383/139