"Men will never be free until the last king is strangled with the entrails of the last priest."
Denis Diderot
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 26.11.2014 @ 03:06
 Forum Index >  Media, kyltyyri ja viihde >  Lehdet, pamfletit ja artikkelit New Topic Post Reply
 Jani Kaaro: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle
   |  Tulosta
...
  17.02.2014 @ 15:51

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... 085?sivu=1

Kolumni: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle

Jani Kaaro

Ajattelin tässä kolumnissa tarjoutua koekaniiniksi ihmiskokeeseen. Siinä minulle annetaan lääkärin valvonnassa aloittelijan annos heroiinia.

Tämän lisäksi tarjoudun ottamaan heroiinia kliinisessä ympäristössä muutaman päivän peräkkäin ja lopettamaan yhtäkkiä. Haluan nimittäin tietää pitääkö lukemani paikkansa.

Heroiinin vaikutuksia tutkittiin tieteen metodein 1920-luvulta 1960-luvulle, minkä jälkeen heroiinista tuli laitonta ja tutkimukset lopetettiin. Tutustuin näihin varhaisiin tutkimuksiin hiljattain, ja suhteessa siihen, mitä olen heroiinista lukenut ja kuullut, tuloksissa oli paljon nieltävää.

Parhaiten toteutetut kokeet suoritettiin Harvardin lääketieteellisessä koulussa 1960-luvun alussa. Niissä terveille vapaaehtoisille annettiin heroiinia, morfiinia tai vaihtoehtoisesti plaseboa siten, että edes tutkijat eivät tienneet, mikä ryhmä sai mitäkin ainetta ennen kuin tulokset oli analysoitu.

Tulokset olivat johdonmukaiset kautta linjan. Suurin osa ihmisistä ei raportoinut saavansa heroiinista tai morfiinista minkäänlaista mielihyvää. Ne, jotka kokivat jonkinlaista mielihyvää, eivät maininneet mitään poikkeuksellisesta euforiasta.

Tavallisimmin raportoituja oireita olivat väsymys, sumuinen olo, huimaus, kutina ja pahoinvointi.

Olisiko euforian puute voinut johtua liian pienestä annostuksesta? Tuskin. Sveitsiläiset tutkijat selvittivät asiaa harvinaisessa tutkimuksessa vuonna 2001. Siinä vapaaehtoisille annettiin korkeita annoksia ensin morfiinia, sitten heroiinia. Eräs tutkimuksen löydöksistä oli se, miten heikko näiden aineiden euforiaa aiheuttava vaikutus oli – ja että annoskoon nostaminen vähensi euforian tunnetta.

Entäpä jos tulokset johtuivat siitä, että ensimmäinen kerta ei aiheuta euforiaa? Tutkijat ovat kysyneet itseltään saman kysymyksen ja selvittäneet sitäkin.

Kaksi vapaaehtoista, jotka ottivat heroiinia useana päivänä peräkkäin, kuvasivat kokemusta British Medical Journalissa vuonna 1969 seuraavasti: "Heroiini ei tuota minkäänlaista iloa. Nämä seitsemän päivää ovat olleet pelkkää synkkää kärsimystä."

Entä sitten ne vieroitusoireet? Ehkäpä ihmiset eivät käytä heroiinia euforian vuoksi vaan siksi, että kerran makuun päästyään, he eivät pääse siitä eroon vieroitusoireiden vuoksi? Mutta sekään ei aivan näytä pitävän paikkaansa.

Kanadalainen lääketieteellinen komissio totesi vuonna 1973, että "vakavat opioidivieroitusoireet näyttävät olevan pikemminkin poikkeus kuin sääntö; useimmat heroinistit ja heitä hoitavat lääkärit vertaavat vieroitusoireita flunssaan".

Tutkijat ovat kuvanneet myös lukuisia tapauksia, joissa markkinoilla ollut heroiini on ollut niin heikkoa, ettei sillä ole voinut olla plaseboa kummempaa vaikutusta. Silti heroinistit ovat jatkaneet sen käyttöä kuin se olisi aitoa tavaraa. Jos totuus on käynyt ilmi, he ovat olleet hyvin noloja.

Heroiinista mainittakoon vielä kiintoisa yksityiskohta Zürichista. Siellä kaupunki sallii heroinistien tulla sairaalaan hakemaan päivittäinen annoksensa ilmaiseksi, jotta heidän ei tarvitse tehdä rikoksia ostaakseen saman katukaupasta.

Moni onkin saanut klinikalta apua, mutta vielä useampi jättää mahdollisuuden käyttämättä – ja tiedättekö miksi? Yksi syy on siinä, että sairaalan loisteputkien alla – vailla kaikkea nistimytologiaa ja omaa kollektiivia – aineessa ei ole sitä potkua, mitä he odottavat.

Jos tämä kaikki tulee teille yllätyksenä, ja reaktionne on hölmistynyt epäusko, sama oli täällä. Kuinka monta tiedejuttua olenkaan kirjoittanut siitä, että addiktio on aivosairaus, pysyvä neurofysiologinen muutos aivoissa. Siksi soitin psykiatri Hannu Lauermalle, jolla on paljon kokemusta heroinisteista ja muistakin huumeriippuvaisista.

Tutkimukset olivat hänenkin mielestään hieman yllättäviä, mutta kliiniseen kokemukseensa nojaten hän pitää niitä uskottavina. Heroiiniaddiktio nimittäin tuntuu monesti vaativan enemmän kuin pelkän heroiinin.

Tässä kolumnissa aionkin väittää, että addiktioissa ylipäänsä on kyse paljon enemmästä kuin addiktion kohteista tai sen vaikutuksesta aivoihin. Jos haluamme ymmärtää heroinisteja, emme voi hakea selitystä vain heroiinista.

Jos haluamme ymmärtää peliaddiktia, emme löydä selitystä vain mielihyväkeskuksesta. On katsottava laajemmin elämää, yhteisöä ja kulttuuria, josta addiktiot nousevat.

Sallikaa minun siis aloittaa perusteluni eläimistä. Se on luonnollinen paikka aloittaa, sillä suuri osa siitä, mitä tiedämme addiktiosta ja sen neuroysiologiasta, on peräisin eläinkokeista.

Eläinkokeissa koe-eläimillä on vapaa pääsy niin sanottuun skinnerin boksiin, jossa eläin voi itse käydä hakemassa päivittäisen annoksensa tutkittavaa huumetta.

Tutkijat lukevat boksin seinässä olevasta mittarista, kuinka innokkaasti rotta on käynyt huumaamassa itseään, ja päättelevät sen pohjalta, miten pahasti se on addiktoitunut. Havainto saa vahvistuksensa aivojen anatomisesta tutkimuksesta.

Kanadalainen huumausainetutkija Bruce Alexander oli ensimmäisiä, jotka alkoivat epäillä, että addiktio saattaisi olla sivutuote koe-eläinten surkeasta elämästä.

Kuvittele, että olet sosiaalinen rotta, ja sinut eristetään lajikumppaneistasi. Sinut pannaan läpinäkyvään häkkiin, jossa ei ole virikkeitä saati sen vertaa sahanpurua, että sen alle voisi kaivautua piiloon. Sen päälle lisätään vielä kivuliaat tutkimusoperaatiot; verinäytteet, kokeet ja kanyylit. Alkaako morfiini tai heroiini yhtäkkiä kuulostamaan houkuttavalta vaihtoehdolta?

Alexander ja kollegat panivat pystyyn klassisen kokeen, joka tunnetaan nimellä Rat Park Experiment. Normaaleista koeoloista poiketen rottapuistossa oli tilaa lähes koko huoneen verran. Häkin sisustus haettiin luonnosta, ja siellä oli sammalta, oksia, maanalaisia käytäviä ja mahdollisuus kiipeillä. Rotat saivat elää omassa sosiaalisessa ryhmässään ja elää luonnollista elämää. Lisäksi niille oli jatkuvasti tarjolla erittäin voimakkaasti addiktoivaa morfiinia.

Tulokset osoittivat kaksi asiaa. Ensinnäkin, morfiini ei kiinnostanut rottia lainkaan. Toiseksi, vaikka tutkijat tekivät kaikkensa saadakseen rotat addiktoitumaan morfiiniin – he ruiskuttivat sitä pakolla joihinkin yksilöihin päivä toisensa jälkeen tai tekivät liuoksesta niin makeaa, ettei mikään rotta voinut sitä vastustaa – he eivät saaneet rotissa aikaan vakavaa addiktiota.

Tutkijat päättelivät, että jos rotat saavat elää luontaista ja lajityypillistä elämää omassa sosiaalisessa yhteisössään ne eivät a) osoita kiinnostusta päihteisiin ja b) eivät addiktoidu odotetulla tavalla huumeisiin, jotka toisessa kontekstissa olisivat niille erittäin addiktoivia.

Päteekö tämä myös ihmisiin? Selittääkö sosiaalinen ympäristö, miksi jotkut addiktoituvat ja toiset eivät? Jos näin on, meidän pitäisi löytää siitä kahdenlaisia todisteita. Ensinnäkin eheiden sosiaalisten yhteisöjen pitäisi suojata ihmisiä addiktioilta. Toiseksi, kun sosiaaliset yhteisöt hajotetaan tai ihmiset revitään niistä juuriltaan, addiktioiden pitäisi lisääntyä.

Historia tarjoaa molemmista runsaasti esimerkkejä.

Kaikki varmasti tietävät, miten vaikeasti alkoholisoituneita ja huumeriippuvaisia monet Pohjois-Amerikan intiaaniyhteisöt ovat tänä päivänä. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina. Monet intiaaniheimot käyttivät esimerkiksi alkoholia vuosisatojen ajan ilman mitään todisteita laajamittaisesta addiktiosta.

Antropologi Colin Samsonin mukaan Quebecin Innut tutustuivat alkoholiin jo 1700-luvulla. Turkiskauppiaat koettivat aktiivisesti addiktoida heitä saadakseen heidät työskentelemään itselleen viskipalkalla.

Osa varmasti alkoholisoituikin, mutta mitään todisteita laajamittaisesta alkoholismista Innujen historiassa ei ole olemassa, vaikka antropologeja lappasi heimon vieraana 1800-luvulta lähtien. Ajan antropologien mukaan alkoholia käytettiin lähinnä osana uskonnollisia seremonioita ja kiitosuhrina hengille.

Ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa nykyisessä mittakaavassa alkoivat vasta 1960-luvun tienoilla. Silloin Innut siirrettiin pois omalta maaltaan ja pakotettiin luopumaan elintavastaan. Heistä tuli riippuvaisia Kanadan hallituksesta, ja he menettivät kulttuurinsa ja merkityksensä kansana.

Tämä kaava toistuu jokaisen Pohjois-Amerikan intiaaniheimon, Uuden-Seelannin maorien, Australian aboriginaalien ja Skandinavian ja Venäjän saamelaisten parissa. Kaikilla kansoilla on ollut kosolti tilaisuuksia addikoitua johonkin päihteeseen, mutta ongelmat laajamittaisen addiktion kanssa alkavat vasta kun yhteisöt tuhotaan ja ihmiset revitään juuriltaan.

Alexanderin teorian mukaan addiktiot – mitkä tahansa addiktiot – ovat nimenomaisesti ihmisten tapa sopeutua juurettomuuteen; elämään vailla oman sosiaalisen ryhmä lohtua. Addiktiot eivät siis ole pelkästään mielihyvää tai pakoa todellisuudesta, vaan pyrkimys löytää jokin korvike sille sosiaaliselle yhteisölle, joka heiltä otettiin pois tai jota he eivät koskaan saaneet.

Teorian valossa onkin huomionarvoista, miten tärkeää addikteille on kontakti toisiin addikteihin. Heroinistit liikkuvat omissa porukoissaan, jotka jakavat aineen ja pitävät huolta toisistaan.

Peliaddiktit ovat jatkuvassa kontaktissa oman virtuaalisen yhteisönsä kanssa. Ne ovat pyrkimyksiä rakentaa oma yhteisö – miten puutteellinen tai risainen tahansa – sen yhteisön tilalle, mitä heillä ei koskaan ole ollut. Vanhalla ystävällä olikin tapana sanoa humalan noustessa: "Tuntuu kuin tulisi kotiin."

Tämä "kodin" tunne on tärkeä syy siinä, miksi addiktioista luopuminen on monille niin vaikeaa; siinä ihminen joutuu hylkäämään elämäntavan ja yhteisön, jonka hän on tuntenut omakseen, ja joka on hyväksynyt hänet. Miten hän koskaan pärjäisi sen ulkopuolella?

Katsotaan sitten vielä mikrotasolla, miten juurettomuus voi vaikuttaa myös meidän addiktioidemme taustalla. Meitä ei ole revitty juuriltamme, kuten intiaaneja, mutta juurettomuutemme on toista laatua.

On lapsia, joita vanhemmat eivät koskaan osanneet rakastaa; nuoria, joita ei koskaan huolittu mihinkään porukkaan; aikuisia, jotka ajelehtivat työttöminä; ihmisiä, joiden annettiin ymmärtää pienestä pitäen, etteivät he kelpaa mihinkään.

Eivätkä juurettomuuden ongelmat koske vain huono-osaisia. Varakkaiden perheiden lapset voivat tuntea olevansa kykenemättömiä täyttämään heihin kohdistuvia odotuksia, ja he haluavat riuhtaista itsensä niistä irti.

Näille ihmisille ei koskaan annettu edes mahdollisuutta kasvattaa juuria mihinkään yhteisöön, tai he katkaisivat ne itse. Sosiaaliselle eläimelle tällainen irtolaisuus tuottaa kuitenkin psyykkistä kipua. Oli se sitten alkoholi, heroiini tai uhkapeli mikä kivun vie pois – kivun katoaminen koukuttaa.

Psyykkisen kivun tunne voi olla selitys myös sille, miksi terveet ihmiset eivät kokeissa ole saaneet heroiinista euforiaa. Auttavatko vitamiinipillerit, jos ei ole vitamiininpuutosta? Eivät. Entä auttavatko kipulääkkeet, jos ei ole kipua? Eivät.

Heroiini on nimenomaisesti kipulääke, ja ilman kipua on todennäköisesti turha odottaa kovin voimakasta vastetta – ellet sitten ole 18-vuotias, ja ota sitä vastaan ihannoimaltasi desperadolta, joka hehkuttaa miten mahtavaa se on.

Zoomatakseni takaisin makrotasolle, haluan mainita vielä voimasta, joka tietyllä tavalla altistaa kokonaiset kansakunnat addiktioille.

Oli kyseessä nimittäin sademetsän heimo, jolta hakkuut tuhoavat kodin; itäeurooppalaiset siirtotyöläiset Olkiluoto III:n työmaalla; filippiiniläiset naiset, jotka jättävät omat lapsensa kotimaahan hoitaakseen rikkaiden amerikkalaisten muksuja; tai yritysjohtajat, jotka ovat liian kiireisiä tutustuakseen lapsiinsa, nykyinen versio markkinataloudesta repii ihmisiä ja yhteisöjä juuriltaan valtavalla mittakaavalla – ja tilalle se tarjoaa vain palveluita ja kaapit täyteen roinaa.

Missään tämä markkinatalouden ja addiktioiden yhteys ei näy tällä hetkellä niin traagisesti kuin Venäjällä, jossa alkoholiongelma ei ole koskaan ollut näin paha. Alexanderin teoriaa mukaillen on helppo nähdä, kuinka sosialismin hajoaminen jätti ihmiset juurettomiksi.

Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas. Nyt venäläiset lääkitsevät psyykkistä kipuaan vodkalla ennennäkemättömällä intensiteetillä, mikä vie yhä useamman aikaiseen hautaan.

Suurella monitieteilijällä,Gregory Batesonilla, oli tapana sanoa, että addiktio on yksi isoista kysymyksistä – kysymys, jonka varassa sivilisaatiot nousevat tai kaatuvat. Jos se on totta, ennuste on heikko.

Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville. Se ei epäröi kajota mihinkään sosiaaliseen yksikköön, jos talous vaatii sen hajottamista tai uudelleen järjestämistä.

Eikö moderni maailma siis tee meistä kaikista eräänlaisia reservaatti-intiaaneja? Onhan meillä mönkijöitä, autoja, pelejä, vehkeitä ja pakasteruokaa. Olisi mahdollisuus tehdä sitä tai ruveta tähän, kun vain viitsii.

Vähemmän on yhteisön tuntua. Vähemmän on maata, johon kasvattaa juurensa. Addiktiot ovat korvikkeita tälle hengen köyhyydelle.



       
  Quote
Hedonisti
  17.02.2014 @ 22:59

Kiinnostava teksti.

Olen aina sanonut, että addiktio on ainoa asia mikä on todellista. Kaaron tekstiin suhteutettuna tämän voisi tulkita niin, että onnellisuus, yhteisöllisyys ja hyvinvointi ei ole todellista. Todella todellista on vain vieraantuminen, kärsimys ja psyykkinen kipu. Todellista siksi, että vain se muuttaa — jopa peruuttamattomasti — maailmaa. En tällä sano, etteikö positiivisia asioita voisi silti olla tai niiden kanssa elää. Postitiiviset kokemukset avaavat metafyysisen taivaan, kipu on materiaalista ja se on.

       
  Quote
New Topic Post Reply


 All times are EET. The time is now 03:06 am.
Normal Topic Normal Topic
Locked Topic Locked Topic
Sticky Topic Sticky Topic
New Post New Post
Sticky Topic w/ New Post Sticky Topic w/ New Post
Locked Topic w/ New Post Locked Topic w/ New Post
View Anonymous Posts 
Able to Post 
HTML Allowed 
Censored Content 

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

Even road-building, arguably a comparatively simple task in industrial society, is a highly complex process. To take into account the production and supply of materials, the relationship of the road to its destinations, its durability and the effects its construction will have on society as a whole, is not a simple question of political decision-making followed by an obedient execution of the will of "the People," unless every one of these processes - from the mining and production of the materials to the secondary effects of the road on the neighborhoods or ecosystems it passes through - could be thoroughly discussed, decided, and eventually regularly overseen by the assemblies, which would surely condemn people to endless meetings and paralyze society altogether.
David Watson
Beyond Bookchin - Preface for a Future Social Ecology  (1996)

Käyttäjätiedot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_anarkisminet

anarkismi.net

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta

Ilon militantti

Ilon militantti