Ne, jotka todella hakevat radikaalia muutosta, eivät voi hakea vakuutuksia päättäjiltä, sillä ainoa vakuus joka meillä voi olla on kunniamme säilyttäminen vallankumouksellisina ihmisinä maailmassa, jossa emme voi elää vapaana. Kaikki muu on traagista naiiviutta tai elämästä tehtyä vieraannuttavaa mystifikaatiota. Anarkistit, jotka eivät muodosta liikettä ja joilla ei ole sen koommin linjauksia kuin keskusjärjestöjäkään, elävät itseorganisoinnin tilanteissaan monenlaisilla eri tavoilla. He jättävät kentän auki kaikille kokeiluille. Juuri tästä syystä he välttävät visusti esittämästä täsmällisiä ohjeita ja ideologisia reseptejä siitä miten homma pitäisi hoitaa. Ainoa periaate josta pidämme tiukasti kiinni - ei pelkästään anarkistien suhteen, vaan kaikkien niiden suhteen jotka pyrkivät nykytilanteen kumoamiseen tähtäävän itsemääräämisen polulle - on se että mitä vapaampia olemme, sen parempi.