Kirje Amadeu Casellasilta

Siitä lähtien, kun Katalonian vankilat ovat olleet "sosialistisen" PSC:n (partido de los socialistas de Catalunya) hallinnassa, ovat kuolemat vankiloissa lisääntyneet huomattavasti, etenkin viimeisen kolmen vuoden aikana Montserrat Turan ollessa oikeusministerinä. Pelkästään Brians 2:n vankilassa, joka on ollut käytössä vasta kaksi vuotta, kuolemantapauksia on ollut yli 30.

Jos otamme huomioon, että Kataloniassa on yhteensä 11 vankilaa, kuinka monta kuolemaa niissä tapahtuu, jopa ilman että laskemme mukaan kaikki ne kuolemat jotka tapahtuvat Terrassan vankisairaalassa, jossa vangit kuolevat vakaviin sairauksiin. Missä on paljonpuhuttu vankilajärjestelmän "inhimillisyys." Suurin osa näistä kuolemista ovat itsemurhia, jotka ovat seurausta viranomaisten valheista ja petoksista, sekä vankien eristämisestä perheistään keinona rankaista heitä jne.

Nämä ovat surullisia tilastoja hallitukselle, joka kutsuu itseään "vasemmistolaiseksi" ja "sosialistiseksi". Tunteekohan oikeusministeri Montserrat Tura ylpeyttä tuhotessaan ihmisiä työläisperheistä?

Yksi mielenkiintoinen asia on, että kuolleiden vankien joukosta ei löydy yhtäkään rikasta ihmistä, poliitikkoa, poliisia tai bisnesmiestä. Mutta tietysti, nämä ihmiset eivät joudu vankilaan. Tai jos joutuvat, he tekevät sopimuksia viranomaisten kanssa, jotka käsittelevät heitä silkkihansikkain.

Valta-asemissa olevien joutuminen vankilaan on viimeinen asia mitä haluamme, vai mitä Montserrat Tura?

Oletan myös, että olet pettynyt, koska minä en ole näiden kuolleiden joukossa, enkä tule koskaan olemaan, ainakaan huumeiden yliannostuksen tai itsemurhan takia.

Jos minä kuolen, se tulee olemaan seurausta jälleen yhdestä pitkästä nälkälakosta, johon minut pakotetaan koska vapauteni on riistetty, kuten myös useiden toverieni. Mutta kuten olet ehkä huomannut, minä en tule taipumaan, en tule luovuttamaan ja 20 päivä tammikuuta aloitan jälleen nälkälakon, tarvittaessa kuolemaan tai minun vapauttamiseeni asti.

Kuten näet, on aina ihmisiä muurien ulkopuolella, jotka ovat puolellani. He eivät kaikki ole anarkisteja kuten minä, eivätkä siten ole yhtä tottuneita taistelemaan kaltaisiasi autoritaarisia fasisteja vastaan. Mutta he ovat ihmisiä jotka äänestävät, ihmisiä jotka tulevat ymmärtämään, että seuraavissa Katalonian vaaleissa ääni PSC:lle on sama kuin ääni PP:lle (Partido Popular, konservatiivinen oikeistopuolue). Siksi toivonkin että he lähettävät teidät minne kuuluttekin: alas viemäristä. (en las cloacas catalanas=katalonian viemäreihin. suom.huom)

Taistelu on edelleen käynnissä, Montserrat Tura, älä ikinä unohda sitä!