Trayvon Martinin surmasta

30.03.2012 @ 09:20

Kolme kirjoitusta, jotka käsittelevät sitä kuinka vapaaehtoinen naapurustovahti George Zimmerman ampui aseettoman 17-vuotiaan Trayvon Martinin jenkkilän Floridassa. Käännetty osoitteesta anarchistnews.org.

Tarina on tuttu. Auktoriteettiasemassa oleva ihminen on kylmäverisesti ampunut nuoren mustan miehen. Vaikuttaa siltä, että tällaista tapahtuu melkein joka viikko. Eikä mikään muutu, paitsi ehkä murhat tuomitsevissa mielenosoituksissa jalkakäytävällä kävelee vähän enemmän ihmisiä. Vaatimukset oikeudesta kaikuvat kaupungin, osavaltion, valtakunnan ja koko maailman kaikilta kolkilta. Siitä huolimatta murhat jatkuvat. Jokaisella kerralla tragedia repii sydämemme vanhat haavat auki. Uusia syntyy yksityiskohtien käydessä ilmi.

Paitsi tällä kertaa tilanne oli hieman erilainen. Ampuja ei ollut kyttä univormussa. Hän oli ilman lupia toimiva naapurustopartion kapteeni, itse itsensä nimittänyt kyttä siviilivaatteissa. Ei kannata erehtyä. Vaikka Zimmerman ei ollut virkamerkkiä kantava paikallisen poliisilaitoksen työntekijä, hän oli joka tapauksessa poliisi. Selvästikin hän halusi matkia ympärillään olleita murhaavia rasisteja, leikkiä fantasiaa omassa naapurustossaan.

Tummaihoinen poika nähdään pääosin valkoisessa naapurustossa. Zimmerman näkee pojan ulkopuolisena ja seuraa häntä naapuruston läpi. Poika puhuu puhelimessa tyttöystävälleen kuinka outo mies seuraa häntä. Zimmerman puhuu puhelimessa poliisille ja kertoo rasistisella ilmauksella seuraavansa "epäilyttävää henkilöä".

Huuto kuului naapurustossa. Laukaus. Huuto loppuu. Poika on kuollut, yhdellä laukauksella rintakehään. Kytät saapuvat paikalle ja Zimmerman ilmoittaa olevansa ampuja. Univormuasuinen poliisi hyväksyy välittömästi Zimmermanin valheen itsepuolustuksesta ja alkaa peitellä murhaa. Poliisi päättää suojella murhaajaa, koska hän toimi poliisin intressien mukaisesti, mikä osoittaa taas kerran kuinka poliisi ei koskaan "palvele ja suojele" yhteisön todellisia tarpeita. He kohtelevat Zimmermania kuin aseveljeä. Kytät toimivat valtion tukemana jenginä, joka pitää loitolla ne, jotka eivät sovellu ahneuden maailman herrojen suunnitelmiin sekä auttavat niitä, jotka sopivat.

 



Taas yksi provosoimaton lynkkaus etelässä. Tällä kertaa se aiheutti paniikin. Nyt pitäisi olla uusi aikakausi; emmekö päässeet eroon lynkkauksista? Monet uskoivat meidän elävän jossain rotusorron jälkeisessä Amerikassa. Trayvon Martinin murha on hajottanut tämän myytin. Sen synnyttämä raivon on levinnyt nopeasti sosiaalisten verkkojen kautta ja se on leviämässä myös kaduille eri puolilla maata. Emme voi enää teeskennellä, että olemme päässeet eroon yhteiskuntaa jakavista vanhoista värirajoista.

Tällä hetkellä viha kohdistuu pääosin George Zimmermaniin, mutta pelkkä murhaajan rankaiseminen ei tuo oikeutta. Trayvonin murha ei ollut seurausta pelkästään kytäksi haluavasta "mädästä omenasta", joka toimi omien ennakkoluulojensa ja stereotypioidensa pohjalta. Se oli pikemminkin seurausta tuhoon tuomitusta instituutiosta, joka antaa valtaa virkamerkkiä kantaville tappajarasisteille sekä muille samaan tapaan toimiville, vaikka heillä ei olisikaan virkamerkkiä ja valtion antamaa asetta. Hyökkäysten ei tulisi kohdistua yksilöön vaan järjestelmään, joka tuottaa kerta toisensa jälkeen murhia, sellaisia kuten Trayvonin, Ariston Waitersin, Joe Staffordin sekä monien muiden tapauksessa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun "auktoriteettihahmo" on tappanut rodun takia Flordian Sanfordissa. Eikä tämä ole myöskään viimeinen kerta, jos mielenosoitukset rajoittuvat järjestettyihin mielenilmauksiin, jossa ennaltamäärätyt puhujat puhuvat epämääräisesti "oikeudesta" ja "vastuunkannosta". Keskittyminen pelkkään murhaajan rankaisemiseen sivuuttaa murhaan johtaneet kokonaisolosuhteet. Emme voi olettaa, että poliisin tekemät nuorten mustien miesten murhat loppuvat, mutta poliisi-instituutio säilyy. Vaikka Zimmerman ei olekaan valan vannonut poliisi, hän on tässä tapauksessa toteuttanut samaa "roolia". Sanfordin poliisilaitos on myös auttanut murhan peittelyssä ja kohdellut Zimmermania kuin hänellä olisi virkamerkki. Poliisi on tuonut julki ristiriitaisia todistajanlausuntoja luodakseen hämärämmän kuvan tapahtumista. He eivät myöskään tehneet mitään välitöntä tutkimusta Zimmermanille ja antoivat faktojen kadota ennen julkituloa.

Vaikka järjestelmä on järkyttävän ja kohtalokkaan paska, emme voi unohtaa yksilön tekoja. Zimmermanin teko oli selvästikin kauhea ja on aiheuttanut vahinkoa kaikille. Tekoon täytyy tulla vastaus, mutta on vaikea päättää millainen. On hankalaa arvioida etäisyyden päästä yhteisödynamiikkaa ja soveliasta konfliktinratkaisua. Kaikkialla maassa suurin osa vaatii Zimmermanin asettamista syytteeseen ja pitää sit sopivana tapana saada oikeutta. Poliisipäällikkö on jo eronnut yhteisöpaineen takia, koska Zimmermania ei pidätetty. Emme voi unohtaa Zimmermanin tekemää järkyttävää surmatyötä. Mutta ihmisen lähettäminen vankilateolliseen kompleksiin ei koskaan ole oikeutta. Joidenkin mielestä tämä voi olla äärimmäinen näkökanta, mutta toisille on selvää, että vaikka Zimmermanin teko oli tuomittava, vankilatuomio asettaisi vain hänet niiden alle, jotka tekevät rasistisia väkivallantekoja päivittäin. Yhden henkilön rankaiseminen vankilajärjestelmän kautta vain ylläpitää karmeaa järjestelmää.

Jotkut saattavat koittaa puolustaa Zimmermanin tarkoitusperiä, vaikka hänen tekonsa ovatkin yleismaailmallisesti tuomittavia. "Hän vain yritti suojella naapurustoaan ilman turvautumista poliisiin, eikö siitä kuuluisi kiitokset?" Tietenkin tarvitaan yhteisöjä, joissa ei turvauduta poliisiin konfliktien ratkaisemisessa. Mutta Zimmerman ei ollut liikkeellä tältä pohjalta. Hän turvautui erittäin paljon poliisiin, kuten käy ilmi 46:sta puhelinsoitosta, jotka hän teki poliisille vuoden aikana. Zimmerman yritti matkia poliisin käytöstä, ottaa itselleen teeskennellyn auktoriteettiaseman nimittämällä itsensä naapurustopartion kapteeniksi. Häntä ei kiinnostanut lämminhenkisen yhteisön luominen vaan tila, joka olisi vapaa "ulkopuolisista". Zimmermanille kaikki mustat miehet ovat automaattisesti epäilyttäviä ulkopuolisia. Tällaista rasismia ei voi hyväksyä eikä Zimmermanin tule päästä pälkähästä ilman seurauksia. Valtion tarjoamat seuraukset eivät riitä; ne eivät estä tällaisten tekojen jatkumista vastaisuudessa.

Trayvon Martinin murhasta raivostuneet mielenosoittajat ovat alkaneet lähteä kaduille useissa yhteisöissä. Tähän asti suuri osa raivosta on kohdistunut vain tähän yhteen tapaukseen, mutta meidän tulee rohkaista raivon laajenemista koko rasistiseen poliisi-instituutioon. Trayvonin murha on seurausta samasta koneistosta, joka on Atlantassa tappanut Ariston Waitersin ja Joetavius Staffordin pelkästään viimeisen puolen vuoden aikana. Trayvonin suruaikana ei tule unohtaa heidän nimiään eikä lukemattomia muita poliisiväkivallan uhreja. Trayvonin kuoleman herättämää kollektiivista raivoa ei tulisi suunnata pelkkään yhden ihmisen oikeustuomioon eikä sen tulisi rajoittua epätoivoisiin vetoomuksiin esivallalle väkivallan lopettamiseksi. George Zimmermanin vankilatuomio tai uusi lainsäädäntö ei olisi voitto tässä taistelussa. Nouskaa iskemään sikoja vastaan, jotka yrittävät hallita meidän elämiämme.

Kaikkia poliiseja vastaan
Vankilat tuleen
 


 

Hupparin syytä

Hiljattaisessa Fox & Friends -ohjelmassa eräs huomattavan typerä kommentaattori sutkautti: "Mielestäni huppari on vähintään yhtä syyllinen Trayvon Martinin kuolemaan kuin George Zimmerman". Toinen juontaja teki myös terävän havainnon: "Vaikutelma on todellisuutta". Mikään ei voisi pitää enempää paikkaansa Fox Newsille ja sen katsojille. Jos kyseisen kanavan suoltamat monet barbaarisuudet kertovat yhtään mitään, ne kertovat siitä kuinka fantasia hallitsee jumalan lailla havaittavan todellisuuden yli. Fox Newsille tosiasiat eivät ole vain kulutustavaraa: niiden jatkuva poispyyhkiminen on edellytys normatiivisen fantasian uusintamiselle. Tästä syystä on niin kovin turhaa yrittää suostuttelemalla vakuuttaa äärioikeistoa (tai edes suurinta osaa liberaaleista). Vaikka naapurustopartion fanaatikko ampuu hengiltä aseettoman mustan lapsen, kutsuen häntä "mutakuonoksi" hätäkeskuspuhelun aikana, syyllistäminen kohdistuu uhriin ja asiaa kieputetaan niin paljon, että ihmiset voivat "uutisosion" jälkeen pitää postmodernin rasisminsa ennallaan: "Ah, mikä helpotus! Loppujen lopuksi tuon lapsen kuolema oli luonnollista ja väistämätöntä. Loppujen lopuksi se oli yhtä paljon hänen ja hänen vanhempiensa vika kuin mitä se oli Zimmermanin vika."

Kuten tavarakierron tapauksessa, kapitalistisen fantasian laki on yleinen ekvivalenssi. Luodaan binäärinen minimiasettelu, josta syntyy kaksi tasavertaisena vastapuolena esitettävää osapuolta. Tämä on kaavana orwellilaiselle iskulauseelle "reilua ja tasapainoista". Lopputuloksena mikään selkeä kanta ei kelpaa: Zimmermania ei voida tuomita suoralta kädeltä ilman jonkinlaista hyväksyntää. Kapitalistinen fantasia eristetään kaikilta vastaväitteiltä, koska se kääntyy sisäänpäin; se torjuu historian menneisyyden ja nykyisyyden, vaimentaa raakuudet, epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden. Kapitalismi ei koskaan tunnusta eriarvoisuutta, koska se kukoistaa ekvivalenssin samanarvoisuudesta. (Tämä on liberaalin kapitalismin salaisuus). Näin ollen, jos Trayvon Martin oli yhtä syyllinen kuin murhaajansa, siitä seuraa se, että Martinin kuolema oli seurausta kahden samanarvoisen kohtaamisesta kadulla. Kuten Marx sanoi, "kun oikeudet ovat tasa-arvoisia, voima vallitsee". Ongelma on siinä, että Martinin tapauksessa osapuolet eivät missään vaiheessa olleet tasa-arvoisia. (Ovatko koskaan?) Zimmerman, taustastaan huolimatta, on eräänlaisen valkoisen ylivallan kannattaja; hän kantaa normatiivisen (valkoisen ylivallan) ideologian viittaa, jonka myötä tulee muukalaisvihamielinen paranoia, joka johti Martinin kuolemaan. Jollain tapaa Martin koettiin uhkaksi. Uhkia ei pidä neuvotella vaan ne pitää eliminoida; tämä on toinen kapitalistinen laki.

Onko vaikutelma todellisuutta? Ei tietenkään, mutta vaikutelmat selvästikin välittävät kontaktiamme todellisuuteen - ainakin vähintään minimitasolla rationaalisten olosuhteiden alla, jotka harvemmin pätevät Fox Newsin kohdalla. Joka tapauksessa, tämän normatiivisen kapitalistisen ideologian ohjeiston alla (joka pätee yhtä lailla liberaaleihin kuin konservatiiveihin) vaikutelma ei välitä kontaktia todellisuuteen vaan sen sijaan sulkee pois kaiken mahdollisen todellisiin faktoihin objektiiviselta pohjalta perustuvan kontaktin. Todellisuus ei ole kapitalistisen ajattelun perusta; se vain nostetaan fantasiaa kiertävälle radalle - satelliittina tai alibina, mutta ei (kuten vallankumouksellisessa tai kriittisessä ajattelussa) perustana. Tästä syystä, välittämättä siitä miten vahvalta rauhan ja oikeuden asia silmissämme näyttää, se ei koskaan onnistu taivuttamaan puolelleen rauhan ja demokratian vastustajia. Kun ne ampuvat meidät hengiltä, oikeuttavat fantasiat keksitään jälkikäteen. Voidaksemme luoda muutosta, meidän täytyy hajottaa ympärillämme oleva vankila.

Viime syksynä Union Cityssä, kun yhteisön jäsenet ja poliittiset organisaattorit puhuivat yhdessä Ariston Waitersin ja Edward Dubosen murhia vastaan, NAACP:n Georgian osaston johtaja huusi: "Ei koskaan enää!" Mustat radikaalit kehottivat lavalta käsin väkijoukkoa estämään mustien nuorten tappamiset "keinolla millä hyvänsä". Valtio selvästikin ylläpitää väkivalta- ja valtamonopoliaan keinolla millä hyvänsä, ja tietenkin Fox News pitää tiukasti kiinni fantasiastaan keinolla millä hyvänsä, mutta ei ole toivoakaan siitä, että liberalismi tai reformismi pystyisi koskaan pärjäämään tämän pienen sanonnan sisältämälle päättäväiselle sitoutumiselle. Kun Malcolm X alkoi käyttämään kyseistä sanontaa vuosikymmeniä sitten, hän puhui mustalle väestölle tuohon aikaan pakotetusta uhkavaatimuksesta - tottele, tai muuten. Alistu vallitsevalle, tai muuten. Segregaatio. Äänioikeuden vieminen. Malcolm tarjosi toista ratkaisua: "vaalilippu tai luoti". Musta Amerikka puolustaisi itseään, tai muuten.

Noihin aikoihin tuollaisessa vastaparissa oli tolkkua. Musta Amerikka ei saanut reilua osuuttaan vaalijärjestelmässä ja silti mustia nuoria lähetettiin Vietnamiin kuolemaan - ja minkä vuoksi? Kapitalistisen valtiovallan vuoksi. Kaikista anteeksiantamattomin murha on se, jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin tyydyttää loputon himo valtaan ja väkivaltaan. Asiat eivät ole niin kirkkaita tänä päivänä, mutta se johtuu vain siitä, että Amerikka on elänyt harhoissa kaikki nämä vuodet. Nyt kun mustat poliitikot ovat liittyneet hallitsevaan eliittiluokkaan, ovatko asiat muuttuneet paljoa paremmaksi? Mustia lapsia ammutaan edelleen ilman rangaistusta, oli asialla sitten poliisi itse tai fasistit, jotka ovat sisäistäneet poliisivaltion niin täydellisesti ettei heitä enää erota aidosta asiasta. Yhtä lailla musta Amerikka on edelleen ällistyttävän köyhä: mustat ovat keskimäärin kaksikymmentä kertaa köyhempiä kuin valkoiset; toisin sanoen, mustien vauraus on 5% valkoisten vauraudesta. Täällä Atlantassa enemmistö on mustia, mutta kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on koko maan suurin. Kansallisesti vaurausero on kolminkertaistunut kolmenkymmenen vuoden aikana, vaikka koulutuksen ja terveydenhuollon kustannukset ovat moninkertaistuneet pelkästään kymmenessä vuodessa. Kapitalismi jatkaa kulkuaan. Taas yksi aseeton musta nuori ammuttu hengiltä. Niin monet amerikkalaiset ovat unohtaneet mitä "keinolla millä hyvänsä" tarkoittaa: mitkään vaalit, säädökset tai asetukset eivät tule kukistamaan köyhyyttä tai järjestelmällistä rasismia.

Amerikkalaiset rakastavat demokratian vaatimista, mutta turhan usein ne kannattavat tekopyhyyttä. Vatsastapuhuvan ideologian aktivoimina he saarnaavat vapautta markkinoilla, jossa kaiken vaurauden suurenemmistö on pikkuriikkisen hallitsevan luokan käsissä, jossa työläiset ovat niin pahasta palkkajärjestelmän köyhdyttämiä,  että heillä ei ole muuta myytävää kuin oma työvoimansa, ja jossa yhteisön jäsenen joutuessa surmatyön uhriksi, yhteisö ei voi tehdä mitään muuta kuin vedota niihin joilla on valta yhteisön yli ja jotka ovat itse vastuussa niin suuresta määrästä kuolemaa ja kärsimystä. Näin ollen, huolimatta kaikesta tuohtumisesta jo ennen kuin Ariston Waitersin ruumis oli ehtinyt kylmetä, hänen tappajansa - lempinimeltään "Konekivääri" Lewis - oli takaisin samoissa hommissa. Mikään ei ole muuttunut, paitsi että taas yksi syytön musta on kuollut. Järjettömyyden määrä on niin suuri, että valtakunnantelevision mielenvikaiset kommentaattorit syyttävät kuolleita ja eläviä samalla mitalla.

Mitä tarvitaan massaliikkeeseen, joka torjuu valtiovallan perinteiset lähteet, pilkkaa normatiivisen ideologian fantasioita ja voimauttaa ihmiset tekemään muutoksen itse? Vielä yksi mustan nuoren kuolema? Mites puolitoista miljoonaa kuollutta irakilaista? Melkein viisi miljoonaa kuollutta afgaania? Kenties kolmas suuri sota Lähi-idässä? Vaiko omaisuuden arvon raju putoaminen ja vielä yksi markkinaromahdus? Kapitalismi - sen koko koneisto, normatiivinen uskonto, koulut, valtio sekä markkinat - on jo osoittanut olevansa epävakaa, massamurhaava, tehoton ja huomattavan raaka järjestelmä. Vallankumousta vaativat olosuhteet ovat liberaalien ja joidenkin ns. vallankumouksellisten mielestä jossain kaukaisessa, epmääräisessä tulevaisuudessa. Kuitenkin ne ovat jo täällä. Silti mikään ei muutu paitsi puhe, ja kaiken sydämessä on vuosisatoja vanhasta rasismista pyörivä järjestelmä.

Valkoinen ylivalta on amerikkalaisen kapitalismin voiteluaine. Pysyvästi köyhä alaluokka koostuu pitkälti värillisistä työläisistä, joista monet ovat maahanmuuttajia. Jos valkoisen ylivallan oheisvaikutuksena, ikään kuin jonkinlaisena laskettavissa olevana tilastona, on tietty määrä kuolleita mustia lapsia, niin jos kapitalismin ylläpito sitä vaatii, olkoon niin! Jos yhä edelleen löytyy niin pahasti itseään pettäviä ihmisiä, että he saarnaavat kapitalismin ihmeistä tai omasta suhteellisesta mukavuustasostaan, se on vain heitä kannatteleva fantasia, joka suojelee heitä ympäröivältä maailmalta. Kuinka kätevää onkaan, että miljoonat ihmiset käyvät läpi päivittäisen rituaalin, jossa he menevät umpinaisiin koneisiin, jotka kuljettavat heidät ankeanharmaiden kaupunkialueiden betonikäytävien läpi. Autokulttuuri! Pirstottuna, fyysisesti eristettynä, emotionaalisesti irrallisena, älyllisesti köyhdytettynä, sosiaalisesti pilkottuna, poliittisesti äänettömänä, taloudellisesti orjuutettuna... mikä muu voisi ylläpitää tai selittää vallitsevia olosuhteita, aseettoman mustan lapsen kylmäveristä murhaa, paitsi fantasian ylivoimainen valta?

Trayvon Martin on kuollut. Luodit lävistivät hänen kehonsa. Hän kuoli huutaessaan apua. Kun lisäämme hänen nimensä kuolleiden kasvavaan listaan, meidän tulisi ajatella sekä strategisesti että realistisesti sitä mitä voimme tehdä kiihdyttääksemme taistelua rasismia, kapitalismia ja valtiota vastaan. Mielenosoitus ei riitä. Kampanja ei riitä. Jos harhaisten fantasioiden pahantahtoinen verkko on vallitsevien olosuhteiden liikuttava voima, meidän tulee myös kohottaa tietoisuuden tasoa. Meidän täytyy kehittää toimintaa, joka on kekseliästä ja poikkeuksellista. Paitsi itsemme vuoksi, myös kuolleiden muistoksi.

[anarchistnews]

(2) Kommenttia


Takku
http://takku.net/article.php/20120330102026874