Kysymys etuoikeudesta

03.01.2012 @ 00:12

Anarkistipiireissä puhutaan tätä nykyä paljon etuoikeudesta. Keskusteluissa nousee alati esille sellaisia ilmaisuja kuin "miehen etuoikeus", "valkoisen etuoikeus" tai "ensimmäisen maailman etuoikeus". Ilmaisuja käytetään ilman sen syvempiä perusteluja, aivan kuin kaikkien tulisi tietää tarkalleen mitä tarkoitetaan puhuttaessa etuoikeuksista. Eikä olekaan erityisen vaikeaa tajuta mistä on kyse. Etuoikeuksilla tarkoitetaan seuraavaa: mikäli joku kohtaa tässä yhteiskunnassa vähemmän sortoa ja hyväksikäyttöä kuin joku toinen henkilö, on hän etuoikeutettu tähän nähden. Tällainen lähestymistapa kysymykseen etuoikeudesta on kuitenkin hyödytön tarkastellessa asiaa anarkistisesta ja kapinallisesta näkökulmasta. Se saa merkityksensä vain suhteessa reformistiseen ajatukseen ihmisten tasavertaisuudesta lain silmissä, millä voidaan tarkoittaa vain ihmisten tasavertaisuutta sorron ja hyväksikäytön silmissä. Niille meistä, joilla ei ole mitään kiinnostusta oikeuksia kohtaan, vaan jotka haluavat vapauden määritellä oman elämämme ja täten kokevat että ainoa saavuttelemisen arvoinen tasa-arvo on yhtäläinen pääsy kaikkeen siihen mikä tekee oman olemassaolomme määrittelemisen mahdolliseksi - eli niille meistä joille yhteiskuntajärjestyksen tuho ja todellisuuden kumouksellinen uudelleenjärjestäminen ovat ensiaskelia oman elämämme haltuunotossa - täytyy muodostaa hyvin erilainen etuoikeuden käsite.

Elämme luokkayhteiskunnassa. Tämä on ollut totta siitä asti kuin valtio ja pääoma ovat syntyneet varakkuuden ja vallan keskittymisestä harvoille. Nämä harvat ovat määrittäneet kaikkien ihmisten elämien olosuhteet laitoksellistamalla heidän valtaansa ylläpitävät ja laajentavat sosiaaliset suhteet. Valtaapitävä luokka on rakentanut nämä suhteet tavalla, joka pakottaa hyväksikäytetyt luokat selviytymisensä nimissä osallistumaan näiden suhteiden toisintamiseen, täten varmistaen luokkayhteiskunnan säilymisen. Tämän perusteella voi sanoa hallitsevan luokan rakentavan sosiaaliset suhteet tavalla, jolla yhteiskunnan kehitys tulee aina palvelemaan ensisijaisesti hallitsevaa luokkaa ja sen tarpeita. Missä tahansa luokkayhteiskunnassa - eli missä tahansa yhteiskunnassa, jossa valtio ja markkinatalous ovat olemassa - voi sanoa siis vain hallitsevan luokan olevan aidosti etuoikeutettu.

Hallitseva luokka ei kuitenkaan pakota passiivista kansaa hyväksymään valtaansa. Luokkayhteiskunnan historia on aina ollut luokkataistelun historiaa: sorrettujen kamppailua ottaa elämänsä ja ne sosiaaliset olosuhteet, jotka määrittävät heidän olemassaolonsa, takaisin haltuun. Tästä syystä on hallitsevan luokan edun mukaista rakentaa sosiaaliset suhteet niin että ne jakavat sorrettujen luokkaa erillisiin lokeroihin hämmentääkseen heidän käsitystään luokkataistelusta ja siitä, kuka on vihollinen. Hallitseva luokka onnistuu tässä lukuisten sellaisten instituutioiden, identiteettien ja ideologioiden avulla kuin kansallisuus, rotu, sukupuoli, ammatti, seksuaalinen suuntautuminen ja niin edelleen. Se myöntää tiettyjä yhteiskunnallisia lokeroita edustaville ihmisille erityisiä "etuoikeuksia", jotka saavat merkityksensä tietyn lokeron sisällä. Mutta tilanne jossa ne, jotka määrittävät jonkun elämän omilla ehdoillaan, myöntävät jollekin etuoikeuden ei ole yhtä kuin tilanne, jossa hän olisi etuoikeutettu. Tämä tulee erityisen selväksi kun kuka tahansa hallitsevan luokan ulkopuolinen ei pysy ruodussa. Hänen niin sanotut etuoikeutensa tapaavat kadota hyvin nopeasti.

Lisäksi, nämä "etuoikeudet" joita hallitseva järjestys myöntää sorrettujen joukossa tietyille yhteiskunnallisille lokeroille eivät tarkoita mitään muuta kuin sorron ja hyväksikäytön intensiteetin väljentymistä suhteessa toisiin sorrettuihin. Täten, miehet tulevat vähemmän todennäköisesti seksuaalisesti ahdistelluiksi kuin naiset ja tapaavat saada suurempaa korvausta samasta työn sorron asteesta. On epätodennäköisempää että valkoinen ihminen joutuu syrjityksi työmarkkinoilla, poliisin härnäämäksi tai pitkäksi ajaksi vankilaan uhrittomasta rikoksesta kuin ei-valkoinen. Heteroseksuaalien ei tarvitse yleisesti ottaen odottaa tulevansa hakatuksi tai hyljeksityksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Lista voisi jatkua ja jatkua, mutta asia lienee osoitettu. Kaikki nämä niin kutsutut etuoikeudet eivät ole mitään muuta kuin näihin tiettyihin yhteiskunnallisiin lokeroihin kuuluville myönnettyä vähäpätöistä helpotusta sorron olosuhteisiin. Niiden tarkoitus on vakuuttaa nämä ihmiset siitä, että heillä olisi enemmän yhteistä sortajiensa kuin niiden kanssa, joille ei ole myönnetty samoja "etuoikeuksia" ja vakuuttaa muut siitä että heidän todellinen vihollisensa ei ole hallitseva luokka, vaan pikemminkin ne, joille on myönnetty vähemmän rankka sorron taso.

Tässä valossa, moralistiset vaatimukset jollekin tunnistaa oma etuoikeutensa ja luopua siitä ovat merkityksettömiä. Ne eivät palvele mitään tarkoitusta kapinallisessa hankkeessa, joka tähtää kaiken vallan hävittämiseen. Kuten olemme nähneet, syyllisyyden riivaamien radikaalien valittelut niin kutsutuista etuoikeuksistaan ovat vain väline rakentaa yhteiskunnallisia identiteettejä, jotka palvelevat hallitsevaa luokkaa luodessaan keinotekoisia jakoja sorrettujen joukossa. Joten mikäli haluamme edistää kaiken vallan ja etuoikeuden hävittämisen kumouksellista hanketta, tehtävämme ei ole luopua jostain olemattomasta etuoikeudesta, joka ei ole koskaan ollut meidän omamme, vaan paljastaa ja jättää taaksemme ne keinotekoiset identiteetit, jotka tukahduttavat yksilöllisyytemme ja rampauttavat meitä taistelussamme hallitsevaa järjestystä vastaan. Koska vain hallitseva luokka on aidosti etuoikeutettu, tulemme pääsemään etuoikeudesta eroon vasta kun olemme hävittäneet kaiken vallan.

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli A Question of Privilege julkaistu Willful Disobedience-lehdessä vuonna 2001.

(0) Kommenttia


Takku
http://takku.net/article.php/20120103011200673