Miksi en äänestä

Vaalisirkus saapuu taas täydellä höyryllä kaupunkiin, ja oikealta sekä vasemmalta meille muistutetaan kuinka äänestäminen on kansalaisvelvollisuus ja kuinka ei voi valittaa jos ei äänestä.

Kaikenkarvaiset populistit koittavat kalastella karjaa taakseen keinolla millä hyvänsä. Osa valehtelee häikäilemättä päin naamaa, osa tasapainoilee hiuksen hienosti siinä mitä kerrotaan ja mitä ei. Millainen kuva annetaan. Luvassa kun on kelpo palkkapussin lisäksi myös valtaa.

Jos on nöyryyttävää tulla hallituksi, vielä nöyryyttävämpää on tulla hallituksi omissa nimissään. Tälläkään kertaa en aio vaivautua vaaliuurnille.

Äänestämättömyys ei kuitenkaan ole minulle mikään moralistinen kanta. En paheksu ihmisiä, jotka käyvät äänestämässä. Kyseessä on loppujen lopuksi vain taas yksi suhteellisen merkityksetön henkilökohtainen kulutusvalinta, ja toisin kuin iskulauseet antavat ymmärtää, kuluttaja ei ole kuningas, vaan alamainen.

Mutta jos äänestäminen tekona ei huoleta, niin usko politiikkaan huolettaa.

Äänestää voi välinpitämättömästi, valita pienin paha, mutta olla kuitenkin laittamatta toivoaan mihinkään poliittiseen puolueeseen tai ehdokkaaseen. Uskon ja toivon laittaminen äänestyslipukkeeseen on kuitenkin vaarallisen naiivia. Pienempi paha on toteutuessaankin paha, jota vastaan taistella. Työväenluokasta lähtenyt herrakin on hallitsijaksi päästyään herra eikä työläinen.

Politiikan spektaakkelissa kyse on siitä kuka meitä hallitsee ja millä valheilla, ja on äärettömän nöyryyttävää joutua painostetuksi valitsemaan oma hallitsijansa. Tässä suhteessa äänestämättömyys on ääni politiikkaa vastaan, ja meillä on selvästi suurin "puolue".

Mutta usko äänestämättömyyteen tekona itsessään on aivan yhtä naiivi kuin usko äänestämiseen. Kuten jotkut vasemmistolaisemmat anarkismikriitikot jaksavat toistaa, äänestämättömyys ei vielä tarkoita yhtään mitään. Ei muuta kuin mittaa nukkuvien kannatusta, sekä luonnollisesti antaa oikeuden valittaa poliittisesta järjestelmästä kokonaisuutena.

Todellinen merkitys on aktiivisella toiminnalla parlamentaarisen kehyksen ulkopuolella. Suoralla toiminnalla.

Kerta toisensa jälkeen on nähty miten pienilläkin aktiivisilla ryhmillä on ajan myötä saavutettu suuria tuloksia. Sillä että lähdetään liikkeelle ja tehdään itse.

En käy äänestämässä, koska en halua antaa hyväksyntääni politiikalle tai yhdellekään hallitsijalle. Kyse on myös itsekunnioituksesta. Mitä muut tekee on täysin heidän oma asiansa.

Lähivuosina tulemme näkemään leikkauksia, yhteiskunnan polarisoitumista ja energiaperustan hupenemista. Oli kyse sitten taistelusta fasismia, ilmastonmuutosta tai kapitalismia vastaan, niin minkäänlaisen toivon laittaminen poliitikkoihin on vaarallinen illuusio.

Kukaan poliitikko ei tule antamaan meille päätäntävaltaa omista elämistämme, se täytyy ottaa itse, kävi sitten äänestämässä tai ei.

Toisenlainen maailma on mahdollinen, mutta se syntyy ruohonjuuritason suoralla toiminnalla, politiikan ulkopuolella ja sitä vastaan.