Tord Björk: Miksi solidaarisuus Venäjän ympäristöaktivisteille ja antifasisteille on tärkeää

Liikenne ja kaupunkisuunnittelu ovat ilmastoasian ytimessä. Jatkuvasti kasvavan tieliikenteen päästöt nähdään usein keskeisimpänä ongelmana ilmastonmuutoksen ratkomisessa teollisuusmaissa. Yhtä usein liikenteen ilmastovaikutusten vähentämiseksi asetetut tavoitteet ovat ilmastopolitiikan suurimpien epäonnistumisten joukossa. Nykyinen kehitysmalli perustuu kasvavalle sosiaaliselle eriarvoisuudelle sekä valtioiden sisällä että niiden välillä. Kuljetusten jatkuva lisääminen ja ihmisiä eristävä kaupunkisuunnittelu ovat välttämättömiä, jotta kehitysmallin valta-asemaa voidaan ylläpitää ja luonnon sekä ihmisten riistoa jatkaa. Ei siis ole sattumaa, että jotkut vakavista ympäristökonflikteista koskevat tieliikennettä ja kaupunkisuunnittelua.

Voimakkaamman repression aikana on nähtävissä erilaisten liikkeiden keskinäistä lähentymistä. Tilanne vaatii solidaarisuutta erilaisten liikkeiden välillä ja kansainvälisesti. Kasvava repressio on aiheuttanut protestoijille tukalat olot ja huomattavaa epävakautta mobilisoitumisvalmiudessa. Kansanliikkeet tarvitsevat paitsi joukkotukea kotimaassaan, myös sitä, että kamppailua käydään samanaikaisesti muissa maissa. Ajoittain myös kansainvälinen tuki on tarpeen. Tilanne on ollut erityisen vaikea Keski- ja Itä-Euroopassa, missä ihmiset ovat menettäneet uskoaan kollektiivisiin protesteihin. Liikkeet toimivat ääriolosuhteissa vailla näkyvää yleistä kannatusta. Ne kohtaavat vakavaa repressiota ja väkivaltaa niiden taholta, jotka kannattavat vahvaa kansallisvaltiota tai yhtiöitä. Eräs aktivisti tapettiin uraaninkäsittelylaitosta vastustaneella ympäristöleirillä Siperiassa vuonna 2007, kun oikeistolaiset ääriainekset hyökkäsivät pieneen leiriin hakaten suurimman osan sen osallistujista. Viranomaiset vastasivat syyttämällä leirin järjestäjiä hyökkäyksen provosoinnista.

Moskovassa tilanne on samanlainen. Hyvin harva uskaltaa nousta vastarintaan, ja ne jotka niin tekevät, tulevat helposti pahoinpidellyiksi tai murhatuiksi. Euroopan Sosiaalifoorumissa 2010 venäläinen Laillisuusperiaate-instituutti järjesti seminaarin Venäjän oikeistolaisesta ekstrimismistä. Seminaarissa osoitettiin, että oikeistolaisen väkivallan seurauksena kuolee vuosittain yli sata ihmistä. Instituutin entinen johtaja, sosiaalidemokraattinen asianajaja Stanislav Markelov oli usein puolustanut antifasistisia anarkisteja. Kun Markelov tuli ulos Venäjän armeijan Tšetšeniassa tekemiä rikoksia käsitelleestä lehdistökonferenssista, hänet ja Anastasia Baburova ammuttiin rakennuksen portaille Moskovan keskustassa.

Vuotta myöhemmin, 19. tammikuuta, Moskovassa järjestettiin näiden kahden murhatun aktivistin muistoksi massamielenosoitus, joka oli suurin neljään vuoteen. Tuhannet ihmiset Venäjän liikkeiden eri aineksista osallistuivat poliisin häiritsemään mielenosoitukseen, jossa vahvana tekijänä olivat anarkistiset antifasistit. Monissa poliittisissa kamppailuissa Venäjällä – niin ympäristökamppailuissa kuin taistelussa maahanmuuttajiin tai Venäjän federaation reuna-alueilta tulleisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan – antifasistit ovat solidaarisuustoiminnan pääasiallisia järjestäjiä. He ovat myös se osa liikettä, joka ei anna periksi oikeistolaisen ekstrimismin eikä repression edessä. Tämä on äärimmäisen tärkeää aikana, jolloin näkyvää joukkotukea ei ole. Yhdistävä tapahtuma tammikuun yhdeksäntenätoista mahdollisti voimistumisen uusiin ponnisteluihin vahvoja taloudellisia intressejä vastaan, kuten Himkin metsän tapauksessa. Aiemmin Himkin paikallishallintoon vahvasti sidoksissa olleet riistäjät olivat onnistuneet tukahduttamaan liikkeen väkivaltaisella iskulla yhtä sen puhetorvea, toimittaja Mihail Beketovia vastaan. Murhayritys vuonna 2008 ei onnistunut, eikä virallisia tuloksia rikostutkinnasta ole. Monet Himkin asukkaat uskovat paikallisviranomaisten olleen osallisina hyökkäykseen.

Riistäjien takana olevia vahvoja vaikuttajia ovat liikenneministeriö ja ”voittoa tavoittelematon organisaatio” Avtodor, jossa yhdistyvät valtion laitoksen ja liikeyrityksen toiminnot. Hanketta suunnitellaan ensimmäisenä suuren mittakaavan julkisen ja yksityisen kumppanuusprojektina, jossa on mukana läntisiä investoijia – EBRD (Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki) ja Euroopan investointipankki. Välittävä linkki tulee olemaan North-West Investment Company tukenaan ranskalaiset yritykset Vinci ja Eurovia, joilla on laaja kokemus eurooppalaisten sijoittajien miellyttämisestä. Ympäristölait olivat kuitenkin suunnitelmien esteenä.

Protestoijat yrittivät lopettaa tiehanketta varten tehdyn laittoman hakkuun, mutta heitä vastassa oli yhdistelmä erilaisia voimia. Poliisivoimat auttoivat laittomia riistäjiä huolimatta protestoijien kannalla olevasta oikeuden päätöksestä. Toinen lannistava voima oli yleinen epäusko kollektiiviseen protestointiin Venäjällä. Tämä epäilevä asennoituminen piti protestoijien määrän pienenä lukuun ottamatta hyvin laajaa tukijajoukkoa, joka ulottui liberaaleista puoluejohtajista, Euroopan Sosiaalifoorumeihin osallistuvasta vaihtoehtoisesta globalisaatioliikkeestä ja kuuluisista rock-tähdistä anarkistisiin ja perinteisiin ympäristönsuojelijoihin, jotka eivät ole aiemmin olleet mukana yhteenotoissa. Kun protestit jatkuivat, kutsuttiin lopulta oikeistolaisia ekstrimistejä hakkaamaan protestoijia, minkä jälkeen poliisi pidätti ympäristönsuojelijat.

Vastauksena repressioon noin 90-300 aktivistia hyökkäsi anonyymisti Himkin kaupungin hallintorakennusta vastaan kivin ja graffitein. Ketään ei pidätetty välittömästi. Maksim Solopov ja Aleksei Gaskarov pidätettiin myöhemmin. Poliisi tarvitsi tuloksia reagoidessaan vallan symboleihin kohdistuneeseen suoraan toimintaan. Koska Solopov ja Gaskarov ovat julkisesti tunnettuja antifasistien puolestapuhujia, heidät oli helppo löytää. Poliisin esittämät syytteet ovat hyvin kyseenalaisia. Solopovin ja Gaskarovin paikallaolosta ei ole todisteita. On myös vaikea nähdä, miksi hyvin harvat yleisön ja poliisin tuntemat henkilöt olisivat osallistuneet iskuun. Yleisten ”ekstrimismin vastaisten” lakimuutosten mukaan hallintorakennukseen kohdistuva tempaus on hyvin vakava rikos, josta voi seurata seitsemän vuotta vankeutta.

Seurannut Himkin protestiliikkeen johtajan, Jevgenia Chirikovin väkivaltainen pidätys elokuun neljäntenä osoittaa selvästi, että viranomaiset valehtelevat ja esittävät poliittista teatteria, jota ohjaavat muut kuin lain ja järjestyksenvalvonnan intressit. Poliisi on ottanut Jevgenia Chirikoviin yhteyttä useissa tapauksissa. Ollessaan todistajana Stanislav Markelovin murhassa ja toimittaja Mihail Beletoviin kohdistuneessa hyökkäyksessä Chirikova asioi oma-aloitteisesti poliisiasemilla. Nyt OMON-erikoispoliisivoimat, joita käytetään mellakoita ja terroristi-iskuja vastaan, pidättivät hänet laskelmoivalla ja brutaalilla tavalla heti Maksim Solopovin ja Aleksei Gaskarovin pidätyksiä vastustaneen lehdistötilaisuuden jälkeen. Moskovan alueen sisäasiain johtokunnan (eli Moskovaa ympäröivän alueen poliisi, ei itse kaupungin) tiedottaja väitti myöhemmin, että Chirikova pidätettiin, koska hän ei ollut reagoinut haasteisiin, jotka liittyivät (oletettavasti anarkistien ja antifasistien tekemiin) Himkin hallintorakennukseen kohdistuneeseen iskuun. Mutta Chirikovalle ei oltu koskaan annettu haasteita, eikä siten mahdollisuutta saapua vapaaehtoisesti poliisiasemalle. Sen sijaan päätettiin järjestää poliittinen teatteri, joka perustui valheellisille väitteille. Chirikova kommentoi jälkeenpäin, että hänen pidätyksensä vaikutti ympäristönsuojelijoille kohdistetulta näytökseltä, varoittavalta esimerkiltä.

Kyseessä eivät ole ainoastaan Himkin metsä, taloudellisen voiton tavoittelu paikallis- ja valtionhallinnossa ja hallinnon intressejä puolustavan poliisin väärinkäytökset. Kyse on myös Venäjän nykyisen kehitysmallin oikeutuksesta. Kehitysmalli perustuu pitkälti kiinteään siteeseen, joka yhdistää yksityiset hyötyintressit ja hallituksen. Hallitus pitää tavalliset ihmiset passiivisina massamedian avulla sekä poliisin ja oikeistolaisten ekstrimistien väkivallan yhdistelmällä. Autoritaarisen järjestelmän edustajat eivät usko sen kapasiteettiin saada spontaania tukea harjoittamalleen riistolle. Siksi he näkevät kaikenlaiset protestit - paikallisiakin asioita koskevat – uhkana koko järjestelmälle. Tämä tekee järjestelmästä erityisen vaarallisen niille, jotka organisoivat protesteja.

Panoksena ovat kansainvälinen/translokaali ilmasto-oikeudenmukaisuusliike ja muut järjestelmää kritisoivat liikkeet. Olemme juuri niin vahvoja kuin heikoin lenkkimme. Lisäksi, Venäjällä nähtävissä olevaa kasvavaa repressiota esiintyy kaikkialla. Viranomaiset saavat jatkuvasti lisää juridisia keinoja lopettaa mikä tahansa protesti ”ekstrimismin” aiheuttamana. Kaikki perinteiset oikeuskäsitykset yksilöllisestä vastuusta ja todisteista karisevat. Himkin tapauksessa erityisesti Maksim Solopoviin ja Aleksei Gaskaroviin kohdistetut syytteet ovat ratkaisevia. Ne voidaan haastaa yhdistämällä ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset yhteisessä kamppailussa repressiota vastaan.

On huomionarvoista, että ne, jotka kannattavat maksullisen moottoritien rakentamista Himkin metsän läpi, torjuvat kaikki kompromissit laajalle levinneen ympäristönsuojelullisen, riistoa vastustavan mielipiteen suhteen. Näin on siitä huolimatta, että moottoritien kannattajat ovat poliittisesti melko haavoittuvassa asemassa. Kahden kolmasosan investoinneista on suunniteltu tulevan läntisiltä rahoittajilta EBRD:n ja Euroopan investointipankin kautta, joiden kummankin tiedetään pitävän silmällä ympäristövaikutuksia ainakin mikäli vaikutukset ovat liian ilmeisiä ja voimakkaita. Ne eivät myöskään halua tulla yhdistetyiksi hankkeisiin, joista muodostuu liian kiistanalaisia, ja joihin liittyy väkivaltaista repressiota. Silti vallanpitäjät ovat päättäneet jatkaa paineen lisäämistä protestoijia kohtaan. Tarkoituksena on jakaa vastustajat niin, että voitaisiin luoda kuva väkivaltaisista, aggressiivisista aktivisteista, jotka toimivat yhteiskuntaa vastaan, ja toisaalta rauhanomaisista ja harmittomista mielipiteenmuodostajista. Jos riistäjät voittavat ja saavat tarvitsemansa eurooppalaisen taloudellisen tuen, merkitsee se eurooppalaiselle ilmastomielipiteelle historiallista tappiota.

Venäläinen vastustajien joukko on päättänyt näyttää voimansa pysymällä yhdessä. Protestijohtaja Chirikovaa voi hyvällä syyllä kuvailla valtavirran ympäristönsuojelijaksi, jolla on säädyllisiä, perehtyneitä argumentteja. Hän oli yksi pidätettyjen antifasistien Solopovin ja Gaskarovin puolesta pidetyn lehdistötilaisuuden puhujista. On vaikea uskoa, että hänen huomiota herättävä pidätyksensä heti lehdistötilaisuuden jälkeen olisi mitään muuta kuin yritys leimata koko ympäristöprotesti väkivaltaiseksi ja lietsoa pelkoa. Mutta vallanpitäjät epäonnistuivat yrityksessään jakaa venäläinen liike. Markelovin ja Baburovan muistelun aikana tapahtuneen voimien yhdistämisen tuloksena syntynyt tammikuun yhdeksännentoista komitea pyytää solidaarisuutta.

Kansainvälisten liikkeiden on nyt näytettävä, että moottoritietä vastustavan paikallisen mielipiteen huomiotta jättäminen kohtaa jyrkän vastalauseen. Koko globaalin ympäristöliikkeen ja kaikkien kansanliikkeiden on näytettävä, ettei oikeistolaisen ekstrimismin käyttöä ja repressiota hyväksytä Moskovassa eikä missään muuallakaan.

Kasvavan repression on nähty kohdistuvan Kööpenhaminan ilmastokokouksen protestoijiin, maattomien liikkeeseen Brasiliassa, maahanmuuttajiin ja kaikenlaisiin mielenosoittajiin. Tukahduttamista ei tapahdu ainoastaan köyhdytetyissä maissa vaan myös rikkaissa teollisuusmaissa. Repressiota on vastustettava yhteisin ponnistuksin. Viranomaiset ovat hylänneet kaikki aikaisemmat käsitykset ilmaisun vapaudesta ja todisteista. EU-rahoituksen todennäköinen ja välttämätön osuus hankkeessa EBRD:n ja Euroopan investointipankin kautta avaa mahdollisuuksia mittaville hanketta vastustaville protesteille Euroopassa. Meidän on rakennettava yhteistä solidaarisuutta yli rajojen ja ryhmien.

Tord Björk

Tord Björk on ruotsalainen pitkän linjan aktivisti, joka on viime aikoina toiminut mm. ilmastoasioiden parissa.