John Bowden: "Olosuhteet nuorisovankiloissa"

Vuonna 2004 15-vuotias Gareth Myatt kuoli ollessaan kolmen henkilökunnan jäsenen "hillittävänä" Rainsbrook Secure Training Centre -nimisessä yksityisessä lapsivankilassa Warwickshiressa. Samana vuonna 14-vuotias Adam Rickwood hirtti itsensä toisessa yksityistetyssä lapsivankilassa, Durhamissa sijaitsevassa Hassockfield Secure Training Centressä. Tuomari totesi myöhemmin että vähän ennen Adamin kuolemaa häntä "hillinneet" vartijat käyttivät lainvastaisia voimakeinoja. Kuusi vuotta myöhemmin, vangittujen lasten vanhempien ja lasten oikeuksia ajavien ryhmien jatkuvan kampanjoinnin jälkeen paljastui tiedonvapauslain nojalla saatu järkyttävä virallinen opas lapsiin, niinkin nuoriin kuin 12-vuotiaisiin, käytetyistä kurinpitokeinoista.

Vankeinhoitovirasto julkaisi oppaan 2005, ja se luokiteltiin salaiseksi valtion asiakirjaksi. Siinä kasvatuslaitosten henkilökuntaa ohjeistetaan käyttämään fyysistä väkivaltaa lapsiin niin kutsutuilla "hillinnän ja itsepuolustuksen tekniikoilla". Oppaan kuvailemat fyysisen voiman menetelmät ovat laillisesti niin kyseenalaisia että valtio oli valmis menemään oikeuteen asti taistelemaan sen julkistamista vastaan, huolimatta informaatiokomissaarin päätöksestä oppaan julkistamiseksi. Virkamiehet olivat aiemmin jopa kieltäytyneet toimittamasta kopiota parlamentin ihmisoikeuskomitealle. Lopulta oikeusministeri pakotettiin perääntymään ja julkistamaan opas; sen itsensä selittävä sisältö häpäisi julkisuudessa oikeusministeriön pidättyväisyyden.

Jotkut oikeusministeriön, jota nykyään johtaa ajattelultaan liberaali Ken Clark, hyväksymät huostaanotettujen lapsien "hillitsemiseen" käytetyt keinot pitävät sisällään rystysten iskemisen lasten kylkiluihin ja jalkojen raapimisen kengillä. Se myös antaa henkilökunnalle luvan: "Laittaa suoristetut sormet nuoren kasvoille, ja sitten siirtää saman käden suoristetut sormet nuoren nivusiin". "Laittaa rystyset koulutettavan rintalastaan ja siirtää sitten kättä ylös ja alas." "Iskeä kyynerpäällä peräjälkeen nuoren kylkiluihin kunnes ote irtoaa." "Nenänvenytyksen tekniikat" - terävät iskut lapsen nenään - on vetoomustuomioistuin jo todennut rutiininomaiseksi ja laittomaksi käytännöksi ainakin yhdessä lastenkodissa. Tällaisten brutaalien kontrollin ja rankaisun keinojen ulkoistaminen voittoa tavoittelevien yksityisten yritysten pyörittämille instituutioille herättää selkeitä moraalisia kysymyksiä.

Laitosten henkilökunnalle annetut ohjeet paljastavat laskelmoivan ymmärryksen siitä että tällaiset "kontrollin tekniikat" saattavat johtaa vakavaan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan; "tekniikat saattavat aiheuttaa kallonmurtuman ja väliaikaisen tai pysyvän sokeutumisen seurauksena silmämunan repeämisestä tai verkkokalvon irtoamisesta". Lisäksi myönnetään että jotkut tekniikat saattavat aiheuttaa tukehtumisen; henkilökunnalle kerrotaan, että kun lapsille tehdään päälukkoja, niin "jos hengitys vaarantuu se saattaa johtaa hätätilanteeseen".

Lasten oikeuksia ajavan CRAE-järjestön kansallinen koordinaattori Carolyne Willow sanoin kuinka "opas on erittäin järkyttävä, se on esimerkki valtion hyväksymästä institutionalisoidusta lasten pahoinpitelystä. Mikä sai entiset ministerit uskomaan että 12-vuotiaat lapset ovat niin poissa kontrollista että henkilökunnalle tulee opettaa kuinka lyödä rystyset heidän kylkiluihinsa? Sallisimmeko sen että opettajat koulutettaisiin tarkoituksella satuttamaan ja nöyryyttämään lapsia?

Mieleen nousee kuvat Abu Ghraibin vankilasta Irakissa, kun ohjeet neuvovat pakottamaan vaikeat lapset "polvilleen samalla kun toinen henkilökunnan jäsen ottaa pään hallintaansa tarttumalla samaan aikaan niskan takaa ja leuasta". Tässä asennossa lapselle laitetaan teräksiset käsiraudat. Willow kuvailee tätä "lapsen ritualistiseksi nöyryyttämiseksi ja selväksi ihmisoikeusrikkomukseksi".

Philip Noyes, strategian ja kehityksen johtaja lapsiin kohdistuvan julmuuden estämiseen pyrkivässä järjestössä, sanoi: "Nämä järkyttävät paljastukset kuvaavat huostaanotettuihin lapsiin kohdistettua julmaa ja alentavaa väkivaltaa. Ajoittain nämä pidättelytekniikat ovat johtaneet lapsilla murtuneisiin käsiin, neniin, ranteisiin ja sormiin. Kivulias hillitseminen on selvä lapsen ihmisoikeuksien rikkomus, joka kohdistuu joihinkin kaikista haavoittuvaisimpiin nuoriin, eikä sillä ole sijaa kelvollisessa yhteiskunnassa."

Maaliskuuta 2009 edeltäneen kahdentoista kuukauden aikana voimalla hillitsemistä käytettiin 1 776 kertaa Ison-Britannian neljässä nuorisovankilassa.

Lordi McNally vastasi 21. heinäkuuta 2010 parlamentin ylähuoneessa esitettyihin kysymyksiin oppaan kuvailemista keinoista: "Käytämme sanaa 'lapsi' hyvin arkisesti kuvailemaan usein hyvin suurikokoisia ja erittäin väkivaltaisia nuoria ihmisiä näissä keskuksissa", ja "meillä on myös velvollisuus huolehtia henkilökunnasta, joka on tekemisissä näiden usein hyvin väkivaltaisten nuorten ihmisten kanssa". Usein häriintyneet ja kurittomat lapset, jotkut vasta 12-vuotiaita, muuttuvat lordi McNallyn mielessä suuriksi ja fyysisesti väkivaltaisiksi nuoriksi aikuisiksi hänen yrittäessään puolustella mitä CRAEn lainopillinen johtaja Swaine kuvailee "henkilökunnalle annetuiksi ohjeiksi rikkoa ihmisoikeuksia, sillä ohjeet antavat henkilökunnalle luvan tarkoituksella satuttaa lapsia muissa kuin henkeä uhkaavissa hätätapauksissa".

Todellisuudessa opas paljastaa asenteen ja mielenlaadun, joka uskoo siihen että vaurioituneet ja jo valmiiksi raa'asti kohdellut lapset saadaan sopeutumaan käyttämällä vielä lisää raakuutta ja julmuutta. Todellisuudessa tällainen hoito luo yhä vakavammin häiriintyneitä nuoria, jotka ovat pahasti vieraantuneita ja vihamielisiä yhteiskuntaa kohtaan. Näissä laitoksissa luodaan tikittäviä aikapommeja, jotka myöhemmin tuodaan laajempaan yhteiskuntaan. Suhteeton määrä vakavasti väkivaltaisia rikoksentekijöitä ja pitkäaikaisvankeja on tuotosta lastenkodeissa ja nuorisovankiloissa vietetystä lapsuudesta, joissa fyysinen pahoinpitely ja väkivalta ovat rutiinia heidän hoidossaan. Kun huostaanotetuille lapsille opetetaan että valtaa edustaa valta satuttaa ja hallita, silloin he lopulta oppivat tuon opetuksen ja käyttävät sitä omassa elämässään. Se mitä lapsivankiloiden muurien takana kylvetään tullaan lopulta niittämään laajemmassa yhteisössä. Kampanjaa lopettaa huostaanotettuihin lapsiin kohdistettu väkivalta ei tulisi nähdä iltapäivälehtien ja väkivallasta vastuullisten tapaan "liberaalihörhöjen" pelleilynä; laajemman yhteiskunnan tulee ymmärtää että on sen oman edun mukaista lopettaa vangittujen lasten epäinhimillistäminen.

John Bowden
Elokuu 2010
HMP Perth

[325]