John Bowden: "Solidaarisuus on ainoa aseemme"
Pohdinnat | lauantai, 7.08. 2010 @ 11:57
Katselukertoja: 633
Avainsanat: john bowden anarkistinen musta risti solidaarisuus vankila
"Tehokkaan ja toimivan vankituen voima ei mielestäni ole koskaan käynyt ilmi paremmin kuin siinä miten vankilaviranomaiset antoivat tässä tapauksessa periksi, ja oli äärimmäisen voimauttava kokemus olla osana sitä."
John Bowden
On paljon opittavaa onnistuneesta vankitukikampanjasta John Bowdenin tueksi ja Anarkistisen Mustan Ristin puolustukseksi. Silloin kun tovereita vastaan hyökätään, ei ole aika tuudittautua itsetyytyväisyyteen, vaan aika päättäväiselle ja määrätietoiselle toiminnalle. Kollektiivinen voimamme ja solidaarisuutemme ovat ainoat aseemme taistelussamme valtiota vastaan.
John Bowden tarjoaa tässä oman arvionsa kampanjasta itsensä ja AMR:n puolesta, vankilan sosiaalityöntekijä Matt Stillmania vastaan, joka kriittisessä ehdonalaisraportissaan kuvaili AMR:ää "terroristisena" ja "puolisotilaallisena" organisaationa, johon John on ollut yhteydessä.
Päätös käynnistää kampanja Stillmanin AMR:stä kertomia valheita vastaan tehtiin jonkin aikaa ennen kuin järjestelmä itse asiassa kävi minua vastaan, ja joidenkin ulkopuolella olleiden ystävien ja tovereiden kanta oli, että päätös oli ennenaikainen ja tulisi olemaan lopulta enemmän haitaksi houkuttelemalla tukahduttamista minua vastaan, ja vaikuttaen rajusti tuolle kesälle suunniteltuun ehdonalaiskuulemiseen. Mitä minuun tulee, päätös korostaa Stillmanin valheita oli hyvin paljon strateginen kysymys, ja sen takana oli oma huoleni siitä että jos olisin vältellyt vankilaviranomaisten haastamista Stillmanin raportin suhteen sen ensi hetkistä lähtien, silloin tuo raportti olisi päätynyt kyseenalaistamattomana ehdonalaislautakunnan eteen tuona samana kesänä. Hänen väitteidensä pohjalta, että minulla on yhteyksiä terroristiryhmään, ehdonalaislautakunta ei tulisi koskaan päästämään minua vapaaksi, eikä mikään jälkeenpäin tehty protestointi tulisi muuttamaan sitä mihinkään. Tiesin että mikä tahansa kampanja Stillmanin paljastamiseksi valehtelijana tulisi organisoida välittömästi, huolimatta siitä mitkä sen lyhyen tähtäimen seuraukset olisivat minulle, ja olin näin ollen täysin varma vedotessani AMR:ään välittömän solidaarisuuden puolesta. Onneksi entinen vanki Mark Barnsley luotti arviointikykyyni ehdottomasti, ja asettui heti tukemaan minua.
Kuten odottaa saattoi, tukahduttaminen oli julmaa ja raakaa, mutta siihen mennessä olin jo julkisesti paljastanut Stillmanin valheet, ja varoittanut siitä että olen Skotlannin vankilaviranomaisten hyökkäyksen kohteena. Kun ne sen jälkeen siirsivät minut korkeimman turvallisuustason vankilaan, päätös nähtiin välittömästi sellaisena kuin se todella oli - suora kosto. Tämän seurauksena ne eivät koskaan olleet kovin varmoja tilanteesta, etenkin koska heidän tapansa kohdella minua nähtiin selvästi Stillmanin naurettavien väitteiden motivoimana, eikä sen takana ollut mitään väitettä varsinaisen käytökseni suhteen. Onnistumalla organisoimaan kampanjan Stillmania vastaan heti alusta lähtien, en vain provosoinut Skotlannin vankilaviranomaisia toimimaan minua vastaan, vaan myös tein heidän toimintansa pitkälti tyhjäksi jo ennalta, kun tukahduttamisen todellinen asiayhteys oli selvillä sen tapahtumiseen mennessä. Ne kantoivat jatkuvasti minulle kaunaa siitä että onnistuin tekemään sen, ja syyttivät minua usein siitä että olin luonut poliittisen viitekehyksen heidän rangaistukselleen, mikä lopulta heikentäisi ja tuhoaisi heidän yrityksensä oikeuttaa ja selittää kohteluni millään muulla tavalla.
Skotlannin vankilaviranomaisten käytös sen jälkeen kun minut oli siirretty takaisin korkeimman turvallisuustason vankilaan oli hyvin todellisella tavalla sen kasvavan paineen sanelemaa, jota ulkopuolella ollut kampanja kasasi niiden päälle, ja tämän seurauksena ne selvästi tunsivat tarpeen "ratkaista" ongelma. Alusta asti rakentui suhde ulkopuolella olleen kampanjan päättäväisyyden ja voiman, sekä korkeampien vankilabyrokraattien ja ammattilaisten välille, kun jälkimmäiset yrittivät selvitä tilanteesta - kaikki vastuu järjestelmän strategiasta vietiin pois niiltä jotka olivat käynnistäneet tapahtumaketjun, Castle Huntlyn vankilan hallinto, ja siirrettiin niille jotka vaikuttavat suoraan päämajatasolla. Ilman näkyvää solidaarisuuskampanjaa ja tukea olisin mädäntynyt loputtomiin korkeimman turvallisuustalon rotankolossa ilman että järjestelmä olisi tehnyt mitään.
Sen päivänselvän vaikutuksen lisäksi, mikä kampanjalla oli Skotlannin vankilaviranomaisiin, sillä oli myös huomattava psykologinen vaikutus minuun. Jopa kaikista vaikeimpina hetkinäni, jolloin kamppailin pystyäkseni taas olemaan korkeimman turvallisuustason olosuhteissa, tieto siitä, että ulkopuolella hyvät ja omistautuneet toverit kampanjoivat ja taistelevat puolestani, piti minua kasassa ja antoi minulle verrattomasti voimaa. Eristäminen on vankilajärjestelmän käyttämä ase vankien heikentämiseksi ja lannistamiseksi, ja siirtoni takaisin korkeimman turvallisuustason vankilaan oli selvästikin yritys lannistaa minut, sekä katkaista yhteydet ystäviin ja muihin ulkopuolella oleviin henkisen ja psykologisen tuen lähteisiin. Etenkin AMR Leeds oli päättänyt ettei niin tule käymään, ja he pitivät huolen että vankilaani tulvi tukikirjeitä ja -kortteja päivittäin muistuttamaan ja rohkaisemaan minua siitä, että sillä ei ole väliä kuinka syvälle järjestelmä minut tänne hautaa, minua ei tultaisi unohtamaan, ja mitä pidempään minua pidettiin siellä, sitä kiihkeämmäksi kampanja muuttui. Vartijat ja vankilan hallinto seurasi saamaani runsasta postia, ja sillä oli selvä vaikutus siihen miten minua kohdeltiin. Ne halusivat selvästikin välttää yhteenottoa, eivätkä halunneet ottaa riskiä siitä että tilanne eskaloituisi ulkopuolella olleiden tukijoideni kanssa. Tämä tarjosi minulle arvokasta psykologista tilaa sopeutua ympäristööni ja keskittyä Stillmanin valheiden paljastamiseen.
Pian sen jälkeen kuń minut oli palautettu korkeimman turvallisuustason olosuhteisiin Glenochilin vankilaan, laitoksen hallinto päätti tarjota kommunikaatioyhteyden minun ja vankilan korkeimman johdon välille, ja välittäjäksi nimitettiin psykologi Charlie Kelly. Alunperin Kellyä ohjeistettiin taivuttelemaan minua siihen että olisi omien etujeni mukaista pitää pääni alhaalla ja olla keikuttamatta venettä. Kun tieto ulkopuolella olleesta kampanjasta tavoitti Skotlannin vankeinhoidon päämajan, Kellyn rooli muuttui varoitusten tuojasta neuvottelujen ja kompromissien etsijäksi. Yhdessä vaiheessa hän myönsi, että selkeän poliittisen tuen määrä oli yllättänyt ja hermostuttanut Skotlannin vankilaviranomaiset, jotka eivät yksinkertaisesti olleet tottuneet siihen että Skotlannin vangeilla on tuollaista poliittista tukea niin runsaassa määrin. Tottumattomina tällaiseen vankitukeen, Skotlannin vankilaviranomaiset olivat erittäin hämillään myös Stillmanin valheiden silkasta naurettavuudesta, sekä omasta kyvyttömyydestään puolustaa niitä. Normaalisti vankilajärjestelmä ja sen hallinnoijat toimivat luottavaisin mielin siitä että eivät joudu vastuuseen käytöksestään vankeja kohtaan. Mikä tahansa valhe, välittämättä siitä kuinka päivänselvä se on, voidaan kohdistaa ulkomaailmasta eristettyyn ja voimattomaan vankiin, eikä valheen käynnistämälle tukahduttamiselle ole pidäkkeitä. Kun Skotlannin vankilaviranomaiset tajusivat, että Stillmanin valheet paljastettiin julkisesti, ja että niitä vastaan kampanjoi järjestäytynyt poliittinen ryhmä muurien ulkopuolella, ne säikähtivät ja alkoivat ottamaan etäisyyttä Stillmaniin.
Puoli vuotta Glenochiliin siirtoni jälkeen Skotlannin vankeinhoitolaitos tilasi "päivitetyn psykologisen" riskikartoituksen minusta. Sen tekijänä oli psykologi Dawn Harris, ja johtopäätökset olivat rajussa ristiriidassa Stillmanin aiempaan raporttiin minusta. Kun Stillman oli kirjoittanut yhteyksistäni vaaralliseen puolisotiaalliseen ryhmään, joka on fanaattisesti omistautunut terrorismille, Harris viittasi AMR:ään täysin oikeutettuna ja rauhanomaisena ryhmänä, joka omistautunut vankien oikeuksien ajamiseen, ja on itse asiassa erittäin positiivinen kanava minulle purkaa suuttumustani vankilajärjestelmään! Tämä oli täydellinen täyskäännös Skotlannin vankilaviranomaisilta, jotka nyt epätoivoissaan yrittivät kampanjan lopettamista, vaikka se olisi tarkoittanut perääntymistä ja Stillmanin hylkäämistä. Harris suositti palauttamistani avovankilaan niin pian kuin mahdollista, ja tämä ilmaisi järjestelmän puolelta päättäväistä halua aselepoon ja AMR:n kampanjan lopettamiseen. Tehokkaan ja toimivan vankituen voima ei mielestäni ole koskaan käynyt ilmi paremmin kuin siinä miten vankilaviranomaiset antoivat tässä tapauksessa periksi, ja oli äärimmäisen voimauttava kokemus olla osana sitä.
Raporttinsa toimittamisen jälkeen Dawn Harris palasi Glenochilin vankilaan varoittamaan minua kampanjan jatkamisesta ja Skotlannin vankilajärjestelmän "rehellisyyden" heikentämisestä julkaisemalla internetissä vankilan sisäisiä raportteja minusta, kuten Stillmanin ja Harrisin raportit. Hänen viestinsä oli selvä: kampanja oli vahingoittanut järjestelmää, joka halusi sen loppuvan heti! Siinä vaiheessa olin jo sellaisessa asemassa, että pystyin mainitsemaan kampanjan olevan suorassa yhteydessä kohteluuni vankilassa, ja että kampanja jatkuisi aktiivisena ja äänekkäänä niin pitkään kuin minua sorretaan. Hänet lähetettiin tarjoamaan "sopimusta" - kampanjan loppuessa tilanteeni paranisi huomattavasti. AMR:n kampanja oli murtanut niiden tahdon jatkaa tukahduttamista, ja nyt ne etsivät epätoivoisesti ulospääsyä.
Tässä vaiheessa ne olivat jo hylänneet Stillmanin kokonaan, ja kolme kuukautta avovankilaan palaamiseni jälkeen valitukseni siitä että Stillman oli valehdellut AMR:n luonteesta hyväksyttiin virallisesti.
Leedsin Anarkistisen Mustan Ristin omistautuminen ja taisteluhenki puolestani oli onnistunut, ja sen tulisi olla oppitunti kaikille vankitukea tekeville aktivisteille siitä että voitto vankilajärjestelmää vastaan on mahdollinen, kunhan he vain ovat valmiita ja halukkaita aktiivisesti taistelemaan vankien puolesta.
John Bowden
[325]
Aiemmin John Bowdenilta:
Skotlanti: William Johnston ollut kuukauden nälkälakossa (3.10.2008)
Skotlanti: William Johnston voitti nälkälakkonsa (7.11.2008)
Takaisin vastarintaan (7.11.2008)
Solidaarisuutta ilman ennakkoluuloja (13.1.2009)
