Kreikka: Kirje Vallankumouksellisen Taistelun kolmikolta

Kreikan poliisin terrorismin vastainen yksikkö pidätti 10. huhtikuuta 2010 Ateenassa kuusi ihmistä: Nikos Maziotis, Panagiota "Pola" Roupa, Kostas Gournas, Vaggelis Stathopoulos, Sarandos Nikitopoulos ja Christoforos Kortesis. Heidät kaikki tunnetaan pitkästä osallistumisesta anarkisti/antiautoritaariseen liikkeeseen. Kaksi viikkoa myöhemmin Maziotis, Roupa ja Gournas tunnustivat osallistumisensa Vallankumouksellisen Taisteluna (Epanastatikos Agonas) tunnettuun järjestöön. Stathopoulos, Nikitopoulos ja Kortesis kiistivät syytteet ja sanoivat joutuneensa pidätetyksi vuosien anarkistitoimintansa vuoksi. He tekivät selväksi myös toverilliset poliittiset suhteet muihin pidätettyihin.

Alla Vallankumouksellisen Taistelun kolmikon kirje kokonaisuudessaan:

POLIITTINEN KIRJE YHTEISKUNNALLE

Otamme vastuun osallistumisestamme Vallankumoukselliseen Taisteluun. Ilmoitamme myös että toveri Lambros Foundas, joka kuoli Dafnissa 10. maaliskuuta 2010 poliisin kanssa käydyn taistelun jälkeen, osallistui myös Vallankumoukselliseen Taisteluun. Lambrosin käymä taistelu oli osa Vallankumouksellisen Taistelun kollektiivisesti päättämää kumouksellista projektia. Se oli taistelua vallankumouksen ja vapauden puolesta.

Ilmoitamme myös olevamme erittäin ylpeitä organisaatiostamme Vallankumouksellinen Taistelu. Olemme ylpeitä historiastamme ja jokaisesta poliittisen toimintamme hetkestä. Olemme ylpeitä toveristamme, jota tulemme aina kunnioittamaan.

Ja jos tukahduttamisen mekanismit uskovat että vangitsemisemme lopettaa meidät poliittisesti, ne ovat väärässä. Olimme sitten vankilan sisä- tai ulkopuolella, meille taistelu on ja tulee olemaan kysymys kunniasta ja arvokkuudesta.

Ja jos terroristit Papandreou ja Chrysohoidis nauravat pidätyksillemme; jos ne uskovat pystyneensä takaamaan riittävän turvan sosiaalifasistiselle puolueelleen jatkaa rikollisten projektiensa pakottamista yhteiskunnalle, heiluttaessaan häntiään amerikkalaisille herroilleen; jos ne toivovat eliminoineensa vakavan uhan hallinnolleen, voimme vakuuttaa niille että meistä ei ole niin helppoa päästä eroon.

Kun elämme ja hengitämme, teemme kaiken mahdollisen vahingoittaaksemme niiden antisosiaalista, rikollista projektia. 

Ja jos syyttäjämme sekä tämän maan poliittinen järjestelmä uskovat että niillä on koko yhteiskunta puolellaan, jos ne uskovat suurimman osan ihmisistä näkevän meidät "sosiaalisena uhkana", ne ovat väärässä. Enemmistölle sosiaalista uhkaa edustaa hallitus, joka säätää yhden antisosiaalisen paketin toisensa perään sen mukaan mitä valtiokoneistoa rasvaavat Pääoman korppikotkat suosittelevat. Terrorismi on valtapuolueiden vuosia pakottama uusliberaali politiikka, jota pienpuolueet ovat tukeneet tai sietäneet. Terrorismi on "vakausohjelman" soveltamista käytäntöön. Merkittävät väestönosat - tähän asti pelon lamauttamat - katsovat nyt ennennäkemätöntä hyökkäystä itseään vastaan, hyökkäystä joka on vasta rakentumassa.

Terrorismi ei ole sitä että jollain on selviytymisen perusteet. Se on sitä että palkkoja ja eläkkeitä leikataan. Se on sitä että pankki takavarikoi talon. Se on sitä että joka puolella on tappavia saasteita. Terrorismi on elämistä päivittäisen selviämispelon alaisuudessa.

Suurimmalle osalle yhteiskuntaa terroristeja ja rikollisia ovat hallitsijat: poliitikot, rikkaat ja etuoikeutetut kastit, jotka riistävät työläisiä ja kukoistavat pelkällä osallistumisella taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään. Yhteiskunnan viholliset ovat niitä jotka - vuosien varastamisen, rikastumisen sekä barbaarisesta ja törkeän epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä hyötymisen jälkeen - pyytävät meitä luovuttamaan verta, jolla pelastaa hallinnon ruumiin henki nyt kun järjestelmä käy historiansa suurinta kriisiä.

Kun vallassa olevat sosiaalifasistit väittävät, että heillä on yleinen mandaatti politiikkansa toteuttamiseen, ne provosoivat entistäkin enemmän yhteiskunnallista tyytymättömyyttä. Lisäksi ne ovat jo menettäneet oikeutuksensa sillä kukaan ei ole unohtanut kuinka PASOK vaalikampanjassaan huijasi suurta osaa yhteiskunnasta. Sama PASOK, joka otti viime vaaleissa vallan puhtaalla petoksella, valehteli köyhien auttamiseen pyrkineestä niin sanotusta "uudelleenjakamisen politiikasta", sekä valehteli luvatessaan palkkojen ja eläkkeiden nostoa, sekä tietä pois kriisistä nopeasti ja ilman kohtuutonta haittaa.

Ne valehtelivat tietämättä maan todellista taloudellista tilaa, ne valehtelivat talouden ja mahdollisuuksien tilasta, ja ne valehtelivat ilmeisesti voidakseen saada tarvittavat varat etuoikeutetuilta ihmisiltä. Ne varastivat vallan kuin petolliset valehtelijat. Jos ne olisivat ennen vaaleja paljastaneet pienimmänkin palan projektiaan, ne eivät olisi nyt hallituksessa, ne oltaisiin potkittu ulos koko parlamentista. Niiden havittelema sosiaalinen konsensus on jättimäinen vale herättämässä hurjaa sosiaalista raivoa.

Heti vaalien jälkeen, ennen kuin PASOK paljasti todelliset aikeensa, me Vallankumouksellisessa Taistelussa sanoimme että luvassa on kaikista brutaalein uusliberaali hyökkäys, joka käynnistettäisiin "kriisistä ja talousongelmista selviämisen" nimissä. Näin on käynyt.

Lisäksi puhuimme Papandreoun hallituksen välittömästä poliittisesta epäonnistumisesta, jonka odotamme näkevämme pian, sillä tässä on hyvin paljon kyse viimeistä käyttöpäiväänsä nopeasti lähestyvästä hallituksesta.

Vaikka niiden rikolliset kasvot on paljastettu, poliittisen vallan pitäjät jatkavat joka tapauksessa meidän pettämistämme, ja sanovat samalla kuinka se mitä he tekevät on "kaikkien parhaaksi". Papandreou ja hänen kaverinsa saavat meidät nauramaan, kun ne vetoavat isänmaallisuuteen, kun ne viittaavat ohjelmiinsa "kansallisen edun määrääminä ohjelmina", ja kun ne puhuvat "maan pelastamisesta". Ja tämän synkronoidun pilkan kulminaatio tapahtuu silloin kun ne sanovat konkurssin välttämistoimien olevan osattomien hyödyksi.

Kyse on "kansallisesta hätätilasta" kun ne ajavat suuria osia väestöstä köyhyyteen ja kurjuuteen voidakseen "vakauttaa markkinoita" ("markkinat" tarkoittavat "ylikansallisten talouseliittien lumaa raakaa petoa"), lopettaa spekulaatiot Kreikan velalla, ja lopulta laskea julkisia korkoja.

Tosiasiassa ne eivät halua suojella sen koommin maata kuin romahtavaa julkista sektoria. Suurin osa ihmisistä on jo heihin kohdistettujen raakojen toimien kuluttamia, ja niiden vararikko on edellytys etuoikeutetun sosiaalisen luokan ylläpidolle. Eläkkeitä sekä palkkoja karsitaan ja leikataan; satoja tuhansia ihmisiä tullaan irtisanomaan; verotarkastukset lisääntyvät; sosiaaliturvarahastojen annetaan rapautua - Valtion vuosikausia toteuttaman ryöstön ja välinpitämättömyyden politiikan jälkeen; terveydenhuoltoa ajetaan alas, kun julkiset sairaalat jätetään rapistumaan kunnes suljetaan, ja näin lopetetaan julkisen terveydenhoitojärjestelmän viimeiset kärsimykset.

Tilanne ei ole jotain väliaikaista, joka tulee parantumaan parin-kolmen vuoden aikana, kuten yhteiskunnalle on kovasti vakuuteltu, vaan jotain joka tulee muuttumaan pahemmaksi sitä mukaan kun poliittinen eliitti yrittää "saada maata pois kriisistä" - toisin sanoen, yrittää pelastaa taloudellisen ja poliittisen hallitsevan luokan.

Hallituksen kertomien jättimäisten valheiden jälkeen olemme kuulleet useita varsin innokkaita lausuntoja (esimerkiksi valtiovarainministeri Katselilta) siitä kuinka "Kreikan kriisi tarjoaa suuria mahdollisuuksia soveltaa talouden globaalin uudelleenjärjestelyn tarvitsemia muutoksia". Se tarkoittaa tietenkin "ainoaa mahdollisuutta ajaa läpi kaikki uusliberaalit uudistukset", joiden ehdottamista edelliset hallitukset eivät uskaltaneet edes ajatella, kun ne pelkäsivät sellaisten uudistusten aiheuttamien yhteiskunnallisten vastausten poliittisia kustannuksia.

Ne puhuvat ainoasta mahdollisuudestaan hankkiutua nopeasti ja lopullisesti eroon kaikista saavutuksista ja yhteiskunnallisista voitoista, yksityistää tuet ja terveydenhoito, vähentää rajusti työn kustannuksia, ja muuttaa Kreikka riistoparatiisiksi Pääomalle, paljon halpaa työvoimaa ilman oikeuksia. Ne puhuvat ainoasta mahdollisuudestaan toteuttaa kaikista julmin vaurauden uudelleenjakaminen alhaalta ylös.

Niitä ei kiinnosta pelastaa osattomia, jotka tuomitaan hitaaseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kuolemaan näiden uudistusten myötä. Ne haluavat pelastaa Kreikan kapitalistit, pankit, suuryritykset ja asevalmistajat. Ne haluavat suojella sijoittajia ja jokaista ahnetta Kreikan velalla pelailevaa opportunistia joka on tähän mennessä tehnyt voittoa. Ne haluavat suojella itseään ja muuta valtion poliittista eliittiä kaatumiselta, joka tarkoittaisi myös valtiokoneiston hajoamista. Ne haluavat suojella itseään ja etuoikeutettuja ihmisiä, jotka nauttivat järjestelmään osallistumisesta.

Osattomat, jotka ovat silkkaa kertakäyttötavaraa kulutettavaksi vallanpitäjien selviämistaistelussa, saavat nyt varmuudella osakseen kaikista rajuimman taloudellisen ja yhteiskunnallisen romahduksen mitä maa on nähnyt sitten saksalaismiehityksen. PASOK ojentaa maata ja merta suurpääomalle; se myy koko maan voidakseen pelastaa paikallisen poliittisen ja taloudellisen eliitin nahan.

Jos vain valheet voisivat loppua. Ketä ne toivovat huijaavansa sanoessaan talousromahduksen vaikuttavan pääosin vain köyhiin, kun ne yrittävät vakuuttaa meidät siitä että "kriisin ylittämisessä auttaminen" on oman etumme mukaista? Joka tapauksessa, jokainen meistä on jo kuollut siinä vaiheessa kun maa "on pelastettu". Ei tule olemaan työtä, köyhyys tarttuu jokaiseen kuin rutto, ihmiset sairastuvat ja kuolevat ilman että voivat tehdä asialle mitään, ja elintaso tulee olemaan sodassa olevan maan tasolla. Sillä olemme nyt sodassa. Tällä ei ole mitään tekemistä sillä sodalla johon valehteleva Papandreou viittaa. Hallitus ei julistanut mitään sotaa markkinoit ja keinottelijoita vastaan, kuten ne sanovat. Kaikki tähän asti kuulemamme naurettavat lausunnot, etenkin tällä hetkellä maan tuhoa hallinnoivan edellämainitun toimijan suusta, eivät tee muuta kuin harhauta yhteiskuntaa.

Kohtaamme ennennäkemättömän intensiivisen sosiaalisen ja luokkasodan. Etuoikeutetut ryhmittymät kokoavat ja yhdistävät voimiaan käydäkseen hyökkäykseen luokkaamme vastaan; hyökkäykseen, jollaista ei tässä mitassa ole aiemmin nähty. Tämä on sota, jonka kapitalistit ovat hallituksen tukemana julistaneet työläisiä vastaan. Tämä on vallan ja vaurauden pitäjien sota niitä vastaan jotka taistelevat.

Kohtaamme ainutkertaisen yhteiskunnallisen tilanteen, jossa etuoikeutettujen ja osattomien välillä olevat sosiaaliset ja taloudelliset siteet ovat yksi kerrallaan murtumassa. Jättimäinen yhteiskunnallinen murtuma on tuloillaan, yhdessä eliitin ja yhteiskunnan perustan ennennäkemättömän poliittisen vastakkainasettelun kanssa. Siinä on räjähtävää potentiaalia.

Tässä pääoman ja valtion käynnistämän ennennäkemättömän terroristihyökkäyksen tilanteessa, samalla kun ihmisten suunnaton enemmistö kokee sellaista pelkoa ja turvattomuutta jota eivät ennen osanneet edes kuvitella, olisi täysin naurettavaa vakuuttaa - viranomaisten tapaan - että pidätyksellämme on jotain tekemistä "yhteiskunnallisen uhan haastamisen" kanssa ja että Vallankumouksellisen Taistelun päämäärä oli "toden teolla pelotella väestöä", kuten syytteissä lukee.

Olemme varmoja siitä ettei suurin osa koe Vallankumouksellisen Taistelun pitkää ja johdonmukaista poliittista läsnäoloa "uhkana yhteiskunnalle", vaan pikemminkin poliittisena läsnäolona aina sorrettujen puolella, poliittista ja taloudellista eliittiä vastaan. Niiden puolella jotka elävät Vallan ikeen alla, niitä vastaan jotka käyttävät sitä.

Huolimatta hallituksen ja massamedian meihin kohdistamasta ideologisesta vastahyökkäyksestä, suurin osa väestöstä ymmärtää että sota meitä vastaan on sota niitä vastaan jotka haluavat tapella voimakkaasti vastaan; se on ahdistelun ja terrorin väline käytettäväksi niitä vastaan jotka suunnittelevat nousevansa vastarintaan vallan rikollista politiikkaa vastaan.

Jokainen, joka on katsonut tarkemmin Vallankumouksellisen Taistelun polkua, ymmärtää poliittisen järjestelmän ja sen liehittelijöiden mediassa esittämien vakuutusten vanhanaikaisuuden. kun ne sanovat että tekomme "muodostavat uhan koko yhteiskunnalle. Mitkä teoistamme terrorisoivat yhteiskuntaa tai olivat suunnattuja sitä vastaan? Hyökkäykset valtiovarain- ja työministeriöitä vastaan, joita enemmistö vihaa ja joissa kaikista antisosiaalisimmat linjaukset hyväksytään ja laitetaan käytäntöön?

Vaiko hyökkäykset mellakkapoliiseja vastaan, jotka terrorisoivat katuja päivittäin, jotka hakkaavat mielenosoittajia, ja joiden ainoa tehtävä on yhteiskunnallisten taisteluiden väkivaltainen tukahduttaminen? Onko sillä jotain tekemistä hyökkäyksissämme poliisiasemille, jotka antavat suojan hallinnon koulutetuille tappajille, ja jossa sikojen käsiin kaatuneita kidutetaan, hakataan ja murhataan päivittäin?

Oliko hyökkäys Voulgarakisia vastaan - joka oli henkilökohtaisesti sotkeutunut kahteen skandaaliin (salakuuntelu ja pakistanilaisten sieppaus), ja joka käytti ministerinsalkkuaan kasvattamaan perheensä omaisuuksia maakaupoilla (Vatopedin tapaus) - yhteiskunnan terrorisoimista? Suurin osa tässä maassa elävistä ihmisistä näkisi hyvin mielellään hänet, sekä kaikki muut valtion omaisuuden kyltymättömään varastamiseen vastaavalla tavalla sotkeutuneet, hirtettynä Syntagma -aukiolle.

Oliko hyökkäys Yhdysvaltojen suurlähetystöön yhteiskuntaa vastaan suunnattua terrorismia? Eivätkö syyttäjämme ja heidän esimiehensä tiedä että suuret osat Kreikan yhteiskuntaa otti tuon hyökkäyksen vastaan tyytyväisyydellä, sillä Yhdysvallat ei nauti täällä suurta suosiota.

Oliko hyökkäys ylikansallista Shelliä vastaan - joka on vuosikymmenien ajan ryöstänyt monien maiden luonnonvaroja, riistänyt kokonaisia kansoja, ja edesauttanut planeetan tuhoa - väestön terrorisoimista?

Tai oliko sitä hyökkäys Citibankia vastaan, yksi suurimmista kansainvälisten finanssiterroristien jengeistä, joka on vuosikymmenien ajan näytellyt tärkeää roolia pääoman kasautumisen prosessissa varastamalla lukemattomien maiden vaurauden keinottelemalla niiden valtionvelalla, ja viemällä ne usein peruuttamattomaan taloudelliseen ja sosiaaliseen turmioon? Oliko hyökkäys tätä monikansallista talousrikollista vastaan, joka on nyt kokemamme kriisin luojien johdossa, antisosiaalinen teko?

Tai oliko hyökkäys pörssiä vastaan - tuota rahan temppeliä vastaan, joka on yksi merkittävimmistä kanavista yhteiskunnallisen vaurauden ryöstämiseksi ja siirtämiseksi rahvaalta taloudelliselle eliitille - terrorismia yhteiskuntaa vastaan?

Ainoat jotka kauhistuivat, terrorisoituivat, näistä poliittisista iskuista olivat poliittiset ja taloudelliset vallanpitäjät. Kapitalistit ovat rikollisia, jotka ovat huolissaan "sijoituksistaan" ja pelkäävät etteivät kykene vaivatta ylittämään oman modernin diktatuurinsa rajoja. Jos nämä hyökkäykset muodostavat uhkan jollekin, ne on uhka vain niille jotka nauttivat nykyisestä hallinnosta ja sosiaalisesta orjuudesta juontuvasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta vallasta.

Näin ollen vangitsemisemme ei ole ratkaisu yleisen turvallisuuden ongelmaan, vaan täysin päinvastoin: se on yritys vastata poliittiseen uhkaan hallitusta vastaan, joka sallii pääoman ja valtion harjoittaa massaterroria väestön enemmistöä kohtaan. Vainoajiemme päämäärä on poistaa elementti, joka saattaisi kyetä herättämään yhteiskunnan poliittisesti. Niiden päämäärä on poistaa vallankumouksellinen uhka.

Suurelle osaa kansainvälistä poliittista ja taloudellista eliittiä (mukaanlukien IMF:n korppikotkat) globaali talouskriisi on jo ohi, ja talouden elpyminen on hiljalleen ottamassa sen paikan. Näkymät ovat hyvät, eikä Kreikan kriisi ole muuta kuin seurausta aikaisempien hallitusten huonosta hallinnosta. Taloudellisen ja poliittisen järjestelmän puolustajat ja selittelijät vain identifioivat "kriisin" kansainvälisen finanssijärjestelmän heilahteluihin, ja koska hallitusten antamat runsaskätiset lainat vaikuttavat pelastaneen sen, ne puhuvat nyt kuinka järjestelmän ongelmat lähenevät loppuaan, ja alkamassa on mahdollisesti pitkä ja vaikea taloudellisen toipumisen prosessi, mutta vain sillä ehdolla että hallitukset ottavat käyttöön välttämättömät niukkuusohjelmat.

Hallinnon analyytikot näkevät Kreikan kriisin samalla pinnallisella katseella, joka jakaa sen useisiin erillisiin (ja monille myös itsenäisiin) ulottuvuuksiin. Talouskriisi on niille pelkkää seurausta järjestelmän huonosta hallinnoinnista, josta voidaan joillain hienosäädöillä palata aikaisempaan harmoniseen tilaan.

Niille jotka osallistuvat järjestelmän johtamiseen, Kreikan talouskriisi on vain globaalin talouskriisin sekundaarinen vaikutus. Se on ongelma joka juontuu edellisten hallitusten huonosta julkisten varojen hoidosta. Tietenkään emme kyseenalaista tosiasiaa siitä että kaikkia nuo eri hallitukset järjestelmällisesti ja poikkeuksetta ryöstivät julkisia varoja. Kun valtio kanavoi vaurautta pois yhteiskunnan perustalta, jokainen hallintojengi rikastui ja eli haaskatuilla julkisilla varoilla. Aina silloin tällöin ne saattavat äänien toivossa heittää joitain leivänmurusia väestön loppuosalle. Isot varkaat keräsivät suunnattomia omaisuuksia, rakensivat kartanoita, ostivat jahteja, ja turvasivat itselleen luksuselämän samalla kun enemmistö elää valtion ja pääoman pakottamassa taloudellisen terrorin tilassa. Joka tapauksessa, kun IMF:n ja EU:n korppikotkat syyttävät edellisiä hallituksia julkisen rahan haaskaamisesta, ne eivät viittaa siihen mitä tarkoitamme, eivätkä ne viittaa miljardeihin euroihin, joita nuo hallitukset antoivat Kreikassa toimiville kapitalisteille eri puolilta maailmaa. Sen sijaan ne syyttävät edellisiä hallituksia siitä, että ne haaskasivat julkista rahaa palkkoihin ja eläkkeisiin, julkiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen, sekä verottivat liian kevyesti yhteiskunnan perustaa.

Kreikan valtio on ollut vararikossa jo pitkään, myönsi hallitus sitä tai ei. IMF:n, Euroopan Komission ja Euroopan Keskuspankin tukimekanismit ovat jo ottaneet vallan ohjakset itselleen, sekä tehtäväkseen lainata Kreikalle rahaa maksettavaksi niille jotka ottivat obligaatioita Kreikan julkisista varoista. Tämän "taloudellisen pelastuksen" vastapainona tulee olemaan monikansallisen pääoman toteuttama yhteiskunnan julma hävittäminen.

Kreikan talousongelmat (muut kuin vallanpitäjien toteuttama julkisten varojen ryöstö itselleen) juontuvat viime vuosina omaksutusta vallitsevasta kehitysmallista, sekä siitä linkistä jonka Kreikka muodostaa globaalin tuotantoprosessin ketjussa. Kreikan rooli Euroopassa on aina ollut eurooppalaisten tuotteiden markkina-alueena oleminen. Ja kun kallis euro esti eurooppalaisia tuotteita kilpailemasta paljon halvempien EU:n ulkopuolella valmistettujen tuotteiden kanssa, Kreikan pienet markkinat oli pakotettu kuluttamaan niin paljon "euroalueen" tuotteita kuin pystyi.

Toteamus siitä että "Eurooppa tarjoaa taloudellista turvaa Kreikalle" ei ole muuta kuin jättimäinen vale. Alusta asti Euroopan talousstrategian käsky Kreikalle on ollut hajottaa aikaisempi tuotantomalli ja pakottaa Kreikan valtio herättämään kuluttamista lainojen kautta. Kreikan hallitukset jatkoivat lainojen tarjoamista rahoittamaan EU:n yhtiöiden sijoituksia Kreikan markkinoille, ja auttoivat samalla kreikkalaisia kapitalisteja.

Lisäksi pankkiryhmittymiltä tulleen herkeämättömän propagandan jälkeen Kreikan yhteiskunta astui lainalabyrinttiin, jossa suuri osa nyt huomaa olevansa jumissa.

Jopa kriisin keskellä, kun Kreikan sekä julkinen että yksityinen velka on jo triljoona euroa, Euroopan Keskuspankin johtaja Trichet julisti innoissaan että "kreikkalaisilla on vielä varaa ottaa uutta lainaa". Toisin sanoen: jatkaa kuluttamista tukemaan Euroopan kriisin heikentämää kasvua sekä pankkien ja yhtiöiden jatkuvaa voitontekoa.

Kuvitteellinen kukoistus ja korkeat kasvulukemat eivät koskaan vastaa todellista taloustilannetta; pikemminkin ne heijastavat pääoman suunnattomia voittoja. Panimme tämän merkille jo 2005, aikana jolloin kaikki vielä puhuivat "Kreikan vahvasta taloudesta". Jopa silloin ennustimme suuria talousongelmia ja vararikon todellista riskiä, jonka Kreikka tulisi kohtaamaan globaalin kriisin puhjetessa.

Kaikenlaisille keinottelijoille/managereille ja suurpääoman omistajille kriisi ei jätä suuria voittomarginaaleja talouden perinteisillä sektoreilla. Edes monet pörssit eivät tarjoa riittäviä voittoja ahneiden kapitalistien tyydyttämiseksi, eikä myöskään raaka-aineiden tai maataloustuotteiden markkinat (huolimatta siitä että hinnat ovat liian korkeat globaalin kysynnän laskettua) tarjoa - ainakaan tällä hetkellä - mahdollisuutta samanlaiseen kasvuun kuin vuonna 2008. Ja kaikki tämä jatkuu huolimatta siitä, että sijoittajat tekevät kaiken voitavansa laajentaakseen tällä hetkellä pörssissä esiintyvää kuplaa.

Toisaalta taas kansallinen velka tarjoaa ylikansalliselle pääomalle parhaan tilaisuuden repiä - kriisin keskellä! - suunnattomia voittoja. Merkittävimpien kapitalististen maiden kansainvälisen velan kupla on nyt erittäin suuri, mutta kaikenlaiset keinottelijat eivät halua sen loppuvan. Ne haluavat juuri päinvastaista: jatkaa riistämistä loppuun asti. Julkisen velan suistuminen raiteilta keskeisissä maissa on seurausta niiden hallitusten antamista jättimäisistä talousapupaketeista globaalin finanssijärjestelmän pelastamiseksi. Lyhyesti sanottuna, suurimmalle osalle keskeisten maiden ihmisiä, talouskriisi on voitettu, ainakin toistaiseksi. Näiden maiden hallitukset aikovat järjestelmällisesti jättää maksamatta, ja puskea julkista vaurautta kriisin luoneiden suurten finanssiryhmittymien mustiin aukkoihin.

Finanssisektorin järjetön koko (ennen kriisiä vuonna 2006 maailman BKT oli 45 triljoonaa dollaria, ja kaikkien osakkeiden arvo ylitti 50 triljoonaa, kaikkien velkakirjojen arvo oli noin 70 triljoonaa, ja kaikkien johdannaisten arvo 470 triljoonaa - toisin sanoen, kymmenen kertaa suurempi kuin maailman BKT) on aika epäsuhtainen verrattuna siihen osallistuvien ihmisten määrään, sekä kehittyneimpien kapitalististen maiden talouksien kokoihin. Hallitusten yritykset kantaa harteillaan näiden pankki- ja sijoitushirviöiden velkoja tulee viemään vararikkoon monia näistä talouksista, jopa niitä jotka ovat tähän asti olleet vahvoja.

Koko planeetan taloudellinen eliitti edesauttaa tätä kaikkea, samalla kun se jatkaa uhkapeliä kansainvälisellä velalla. Suuri osa kriisin jäädyttämää käteistä nähtiin voitokkaana tapana selviytyä julkisesta velasta, näin ruokittiin kuplaa, ja se on ollut erittäin tuhoisaa väestölle, joka on pakotettu maksamaan sen puhkeamiset.

Kansalliseen velkaan kohdistettujen suurten spekulatiivisten hyökkäysten peli alkoi Kreikasta, joka huonon julkisen taloutensa ja suunnattoman velkansa takia vaikutti "täydelliseltä asiakkaalta" markkinoille. Suuret korot, jotka "sijoittajien" mukaan heijastavat taloudellista turvattomuutta ja kasvua potentiaalisessa velkaantuneisuudessa, tuottivat suuria voittoja kaikille jotka "pelasivat" Kreikan velalla, tähän asti. Kasvanut markkinoiden volatiliteetti on kerta toisensa jälkeen aina tarkoittanut suurempia voittoja.

Maailman koko talouseliitti otti osaa velkakuplan luomiseen, uskoen taas kerran voivansa lypsää jättimäisiä voittoja julkisista veloista. Loppujen lopuksi, puhemiestensä lausuntojen mukaan, "valtioiden ei anneta ajautua konkurssiin". Tämä on sama käsitys, joka nousi esiin edellisen velkakriisin aikana reunavaltioissa 80-luvulla. Niin silloin kuin nyt, suurkapitalistit olivat sitä mieltä että "suvereenit valtiot eivät ajaudu konkurssiin". Tuon ajattelun mukaan Kreikka onnistui hankkiutumaan velkoihin korolla joka ylitti 9% (ja oli ajoittain 15%), ja hallitus kaatui IMF:n, Euroopan Komission ja Euroopan Keskuspankin "pelastustehtävän" syliin, kun ne nyt yrittävät virallisesti pelastaa Kreikan valtiota taloudelliselta raunioitumiselta.

Kapitalistien lausunnot siitä että "suvereenit valtiot eivät ajaudu konkurssiin" ilmaisevat epäsuorasti sitä painetta, jota nuo samat kapitalistit käyttävät saadakseen hallintaansa velkaantuneita maita "pelastavat" kansainväliset mekanismit. Tällä tavalla ne eivät riskeeraa velkaan sijoittamaansa pääomaa, ja voivat rauhassa jatkaa voittojen takomista. Ylikansallisten kapitalistien ahneus kasvaa silti niin nopeasti, että edes IMF:n kaltaiset "pelastusmekanismit" eivät suoriudu siitä.

Kreikassa on paljon solvaavaa puhetta "keinottelijoista", mutta koskaan ei täsmennetä keitä ne ovat. Selvästikään kyseessä ei ole vain ylikansallisissa sijoitusyhtiöissä työskentelevä valkokaulusnuoriso, "istumassa tietokoneidensa edessä pelaamassa valtion velalla", kuten Papandreou hiljattain sanoi. Kyse on kokonaisesta taloudellisesta eliitistä. Suuri osa Kreikan velkaa on kreikkalaisten pankkien käsissä, ja niiden kautta Kreikan rahavallan "kerma" ja kaikki kunnioitettavat liikemiehet komentavat maan poliittista eliittiä.

Eikä unohdeta skandaalimaista prosessia jossa Kreikan pankit nostavat Euroopan Keskuspankista rahaa lähes nollakorolla, rinnakkaisena julkisen sektorin velkakirjoina jotka on saatu ilmaiseksi (edellisen hallituksen hyväksymän) 28 miljardin euron apupaketin kautta. Sitten ne tarjoavat lainoja valtiolle markkinoiden korkeimmalla korolla. Ja kaikki tämä tapahtuu sen jälkeen kun ne jo valmiiksi laittoivat miljardeja käteistä holveihinsa, ja takasivat näin oman likviditeettinsä samalla kun hallitus - joka nykyisissä olosuhteissa myy maata vastineena lainoista - pyytää niitä käyttämään apupaketin "epävirallisen" loppuosan.

Kuuluisa "ase", johon naurettava Papandreou yleensä tarttuu aina kun hän saa jotain verbaalista tukea korkea-arvoisemmilta "kavereiltaan" Euroopassa, ei osoita yhteenkään keinottelijaan. Ase on olemassa, mutta se osoittaa tämän maan väestön enemmistöön, saa ne alistumaan uhkauksiin, joita latelee hallitus ja Kreikan poliittisen järjestelmän pelastajat. Papandreou, modernin Tsolakogloun tavoin, on nyt ohjannut maan uuteen miehityksen aikaan - tällä kertaa ylikansallisen pääoman miehityksen alle, jossa IMF, Euroopan Komissio ja Euroopan Keskuspankki valvovat niukkuus- ja uudistusohjelmia "maan pelastamisen" iskulauseen alla. Kaikki tämä jotta saataisiin rahoitettua säännölliset maksut Kreikan valtion luotottajille.

Kaikki lupaukset "IMF:n uskottavasta roolista" ja muut yritykset maalata tapahtumista positiivinen kuva - jota on tehnyt yhtä lailla hallitus kuin IMF:n lakeijat itse - eivät ole paljonkaan arvoisia. Tiedämme että jokainen maa johon IMF koskee kokee tuhoisia seurauksia. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa IMF on ollut vastuussa talouksien, järjestelmien ja tuotantomallien tuhoamisesta, jotka eivät tuottaneet voittoja ylikansallisille korppikotkille joita IMF palvelee. Monissa tapauksissa nämä "hyödylliset" väliintulot ovat johtaneet nälänhätään, tauteihin, sisällissotaan, yhteiskunnalliseen katastrofiin sekä peruuttamattomiin ympäristövahinkoihin.

Kaikki kuulostaa huonolta vitsiltä, kun samoihin katastrofaalisiin seurauksiin vuosikymmeniä johtaneen IMF:n toiminnan jälkeen monet - pääosin vasemmistolaiset ja sosiaalidemokraatit - jatkavat IMF:n brutaalien uusliberaalien mallien kuvailemista "strategisiksi virheiksi". Ei voi olla niin, että ne uskovat kyseessä olevan vain kyvyttömyyttä. Ne tietävät tasan tarkkaan mitä tekevät, ja niillä on hyvin täsmälliset intressit.

Velka, jota valtio ei kykene maksamaan, tarjoaa mahdollisuuden taloudelliselle eliitille tuoda IMF:n avulla maa polvilleen, hävittää se, ja valloittaa. Vuodettuaan sen kuiviin, ne johtavat sen konkurssiin. Sitten tulevat pääoman korppikotkat, jotka pelkillä murusilla ostavat kaiken arvokkaan myöhemmin käytettäväksi kunnes kyseinen maa muuttuu kapitalistisen riiston paratiisiksi, jossa lopulta vallitsee epäinhimilliset työolosuhteet. Tämä on IMF:n suunnitelma Kreikan suhteen: suunnitelma joka johtaa nopeasti taloudellisen ja yhteiskunnallisen vallan hyperkeskittymiseen jopa harvempiin käsiin, ja ajaa ihmiset kurjuuteen.

Jos sallimme hallinnon rikollisten jatkavan tätä politiikkaansa, se taroittaa sitä että antaudumme kaikista häpeällisimmälle orjuudelle, ruokimme maan ja lastemme tulevaisuuden suurpääoman hain kitaan, ja hyväksymme elämän kansainvälisen taloudellisen ja poliittisen harvainvallan jatkuvan terrorin alaisuudessa.

Yksikään vapaa ihminen ei voi hyväksyä sellaista kohtelua. Yksikään kunniakas ihminen ei voi antaa periksi ilman taistelua. Kun järjestelmä polttaa itse sillat yhteiskunnan enemmistöön ja ottaa avoimesti vihamielisen aseman enemmistöä kohtaan, olisi vakava virhe yrittää rakentaa uudestaan nuo yhteydet alhaalta käsin. Tavalla tai toisella, poliittiseen järjestelmään osallistuvat vasemmistolaiset puolueet yrittävät heikentää yhteiskunnallista konfliktia ja tehdä kaiken mahdollisen välttääkseen lähestyvät sosiaaliset räjähdykset. Ja vaikka ne saattavat purra hammastaan hallitusten päätösten suhteen, ne eivät millään tavalla tule murtautumaan ulos järjestelmästä.

Toisella puolella osattomat odottavat uutta poliittista voimaa, riippumatonta mistään poliittisista motiiveista tai halusta manipuloida; voimaa joka kykenee luomaan poliittisen maaperän johon asettaa jalkansa ja josta käsin taistella modernin elämän pakottamia brutaaleja olosuhteita vastaan. Tämä uusi poliittinen voima ei voi olla mitään muuta kuin laaja radikaali liike - ilman pidäkkeitä tai epäröintiä, ilman syyllisyyskompleksia tai harhakuvia sen suhteen onko totaalinen yhteenotto hallinnon kanssa välttämätön - joka kykenee hahmottelemaan projektin järjestelmän tuhoamiseksi, sekä innoittamaan niin monia sorrettuja kuin mahdollista kohti vapaudellista suuntaa.

Tänä päivänä, kun löydämme itsemme elämästä markkinoiden puhtaan ja ankaran Diktatuurin alaisuudessa, kuka tahansa joka edelleen huutaa että "objektiiviset olosuhteet eivät ole valmiit" on joku, joka ei halua käydä kumoukseen käytännössä.

Objektiiviset olosuhteet ovat enemmän kuin ihanteelliset.

Luodaan vielä subjektiiviset olosuhteet vallankumouksen tekemiseksi. Tämä on tilaisuutemme.

KAUAN ELÄKÖÖN VALLANKUMOUKSELLINEN TAISTELU

IÄNKAIKKINEN KUNNIA TOVERI LAMBROS FOUNDASILLE

KAUAN ELÄKÖÖN VALLANKUMOUS

- Pola Roupa
- Nikos Maziotis
- Kostas Gournas


[This is our job]