(Tuleva Kapina) Lähtekää liikkeelle!

Sisältö:

• Miltä tahansa kantilta katsottuna
• Ensimmäinen piiri - "I AM WHAT I AM"
• Toinen piiri - "Hupi on elintärkeä tarve"
• Kolmas piiri - "Elämä, terveys ja rakkaus ovat epävarmoja – miksi työn tulisi olla poikkeus?"
• Neljäs piiri - "Yksinkertaisempaa, hauskempaa, liikkuvampaa, turvallisempaa"
• Viides piiri - "Vähemmän omistuksia, enemmän yhteyksiä!"
• Kuudes piiri - "Ympäristö on teollinen haaste"
• Seitsemäs piiri - "Me rakennetaan tänne sivistynyttä tilaa"
• Lähtekää liikkeelle!
• Löytäkää toisenne
• Järjestäytykää
• Kapina
• Loppusanat

Emme voi enää edes nähdä kuinka kapina saattaisi alkaa. Kuusikymmentä vuotta rauhoittamista ja historiallisten kuohuntojen vaientamista, kuusikymmentä vuotta demokraattista unilääkettä ja tapahtumien hallintoa on turruttanut todellisuuden kokemisen, kykymme aistia käynnissä olevaa sotaa. Meidän täytyy aloittaa elvyttämällä tuo kokeminen.

On hyödytöntä närkästyä avoimesti perustuslain vastaisista laeista. On turhaa laillisesti protestoida laillisuuden kehyksen täydellistä luhistumista vastaan. Meidän täytyy järjestäytyä.

On hyödytöntä osallistua tähän tai tuohon kansalaisryhmään, johonkin äärivasemmiston umpikujaan tai viimeisimpään "yhteisöponnisteluun". Jokainen organisaatio, joka väittää haastavansa nykyisen järjestyksen, matkii minivaltion muotoa, tapoja ja kieltä. Tähän mennessä jokainen kiihoke tehdä "politiikkaa toisella tavalla" on vain edesauttanut valtion lonkeroiden leviämistä äärettömyyksiin.

On hyödytöntä reagoida päivän uutiseen; sen sijaan meidän tulee ymmärtää, että jokainen sähke on manööveri strategioiden vihamielisellä kentällä, joka tulee purkaa; jokainen sähke on operaatio, jonka tarkoitus on herättää tietty reaktio. Nämä operaatiot itsessään tulisi ottaa näiden uutisten sisältämänä todellisena informaationa.

On hyödytöntä odottaa - läpimurtoa, vallankumousta, ydintuhoa tai yhteiskunnallista liikettä. Odottamisen jatkaminen on hulluutta. Katastrofi ei ole tulossa, se on täällä. Olemme jo sivilisaation romahtamisen sisällä. Ja se on tämä todellisuus, jonka sisällä meidän täytyy valita puolemme.

Odottamisen lopettaminen on, tavalla tai toisella, astumista kapinan logiikkaan. Se on sitä, että taas kerran kuulee johtajien äänessä olevan vaimean, mutta alati läsnäolevan kauhun värinän. Koska hallitseminen ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin sitä, että tuhansilla verukkeilla lykätään hetkeä, jolloin väkijoukko vetäisee lyhtypylvääseen, ja jokainen hallinnon teko ei ole mitään muuta kuin tapa olla menettämättä väestön kontrollia.

Lähdemme liikkeelle äärimmäisestä eristyneisyydestä, äärimmäisestä heikkoudesta. Kapinallinen prosessi täytyy rakentaa juuresta asti. Mikään ei vaikuta vähemmän todennäköiseltä kuin kapina, mutta mikään ei ole välttämättömämpää.