Warrior Publications pankin tuhopoltosta Ottawassa

Ottawassa hiljattain tapahtunut pankin tuhopoltto on herättänyt Kanadassa vilkasta keskustelua sekä anarkisti-/aktivisti- että intiaanipiireissä. Tässä Warrior Publicationsin kommentti tapahtuneeseen ja siitä käytyyn keskusteluun.

21. toukokuuta 2010
Miehitetty rannikon salishien alue
(Vancouver, Kanada)

18. toukokuuta 2010 tehty tuhopoltto Royal Bank of Canadaa vastaan Ottawassa oli selvästikin kolonialismin ja kapitalismin vastainen teko. Sillä on ollut vahva vaikutus eri puolilla maata, ja se herätti valtion raivon. Hyökkäys oli erittäin onnistunut sekä sabotaasina että propagandana: pankki tuhoutui lähes täysin, ja RBC:n osallisuus murhaavan öljyhiekkaprojektin rahoittamiseen saatiin jälleen kerran nostettua esiin .

Hyökkäyksen tekijöinä vaikuttaa olevan muuta kuin intiaanialkuperää olevat militantit, jotka toimivat osaltaan solidaarisina sekä Brittiläisessä Kolumbiassa (vuoden 2010 olympialaiset ja sen jälkilöylyt) että pohjoisessa Albertassa (öljyhiekka) elävälle alkuperäisväelle, joissa molemmissa RBC on ollut päärahoittajia.

FFFC-Ottawan teko ja tiedote puhuu puolestaan. Sitä seuranneina päivinä myös muut (hallituksen, yhtiöiden ja sikojen lisäksi) ovat tarttuneet tilaisuuteen puhua; ei RBC:tä tai alkuperäisväen tuhoamista vastaan, vaan pankin polttajia vastaan.

Jotkut ovat vedonneet alkuperäisväen taisteluun itseensä tuomitakseen hyökkäyksen. Jotkut intiaanireformistit ja byrokraatit ovat yrittäneet nostaa itsensä alkuperäisväkeä ja sen vastarintaa määrääviksi "johtajiksi". Eräs jetsettaava aktivitsi¹ totesi, että öljyhiekan vastaista taistelua tukevien on toteltava "etulinjassa" olevien "johtajuutta", johon kuuluu väkivallattomuus (vaikka ainoa "etulinja", jonka hän tuntee, löytyy lentokentän lähtöselvityksestä).

Tunnen henkilökohtaisesti Dene-intiaaneja Fort McMurrayn alueelta, jotka iloitsivat kuultuaan, että RBC oli poltettu antikolonialistisen solidaarisuuden tekona. He ovat todellisia ihmisiä - he ovat nähneet ja näkevät koko ajan, kuinka heidän perheenjäsenensä kuolevat syöpään, maa ja vesi saastuu, perinteinen elämäntapa tuhoutuu öljyhiekan ja RBC:n rahoituksen takia.

Jokainen Dene, tai jokainen intiaani, ei kannata iskua. Eikä jokainen "aktivitsi". Mutta kaikki eivät myöskään kannata sitä, että lennellään ympäri maailmaa osallistumassa konferensseihin ja mielenosoituksiin. Tai kävellään ympyrää kyltit kädessä. Silti tiedämme, tai meidän pitäisi tietää, että näitä kaikkia tarvitaan joskus, jotta voimme kasvattaa tietoisuutta, solidaarisuutta, toimintaa, ja näin saavuttaa päämääriämme. Tästä syystä esiin on nostettu taktiikoiden moninaisuuden kunnioittamisen periaate.

On ironista, että vuonna 2010 jotkut alkuperäisväen "puolustajat" yrittävät pakottaa "väkivallattomuuteen". Vuonna 2010, kaksikymmentä vuotta "Okan kriisin" jälkeen, jolloin aseistetut soturit haastoivat Kanadan sotilaat Kanehsataken ja Kahnawaken yhteisöissä.²

Väkemme on tehnyt yli 500 vuotta vastarintaa kolonisaatiota kohtaan käyttäen taktiikoiden moninaisuutta, johon ovat kuuluneet aseellinen vastarinta, tiesulut, valtaukset, protestit jne.. Kyllä, ihmisiä on kuollut ja loukkaantunut, omaisuutta on tuhoutunut jne. - mutta kolonialismi on jo perimmäiseltä luonteeltaan väkivaltaista.

Kanadan alkuperäisväestö kärsii tänä päivänä suuria tappioita. Itsemurhat, huumeet ja alkoholi, sairaudet, saastuneet vedet, vankilat, poliisiväkivalta, tuhanneet kadonneet tai murhatut intiaaninaiset. Nämä eivät ole johdu antikolonialistisesta vastarinnasta, vaan kolonialistisesta kansanmurhasta. Silti sen koommin Kanadaa kuin maan ja elämän tuhoamiseen osallistuvia yhtiöitä ei koskaan kuvailla "väkivaltaisiksi". Vain silloin kun niitä vastaan tapahtuu militantti hyökkäys, alkaa moralisoiva itku väkivallasta.

On pelkästään tekopyhää tukea kolonialismin institutionaalista väkivaltaa tai valtion väkivaltamonopolia ja samaan aikaan tuomita niiden väkivallan vastustajat.

Kyllä, vastarinnassa on myös väkivaltaa, on rakkautta ja riemua, on sydänsuruja, on katkeruutta ja vihaa sekä toivoa ja intohimoa. Eikö kuulostakin elämältä? Ja ne jotka vaarantavat vapautensa tässä elämän ja kuoleman taistelussa ansaitsevat tuomitsemisen sijaan kunnioitusta rohkeudestaan ja omistautumisestaan.

Täyden Vastarinnan hengessä - murskataan kapitalismi!
Kauan eläköön luokkasoturi!

[Warrior Publications]

Kääntäjän viitteet:
1. Alkutekstissä käytetty termi on: Actorvist.
2. "Okan kriisi" oli maakiista mohawkintiaanien ja Okan kaupungin välillä Kanadan Quebecissa kesällä 1990. Kaupungin suunnitelmat laajentaa golfkenttää ja asuinaluetta mohawkien perinnemaille synnyttivät kuukausia kestäneen konfliktin, jonka aikana aseistautuneet intiaanit sulkivat pääteitä. Lopulta Kanadan valtio turvautui armeijaan, intiaanit poistuivat barrikadeilta, mutta kriisin laukaissut golfkentän laajentaminen jäi lopulta tapahtumatta. [Wikipedia]