Kreikkalaisen anarkistin vastaus muutamaan kysymykseen

Keskiviikkoiltana 5. toukokuuta, yleislakkopäivän iltana, saimme puhelimitse yhteyden Gregoryyn, anarkistiin Thessalonikissa. Kysyimme häneltä muutaman kysymyksen Kreikan tilanteesta.

Olemme lukeneet paljon siitä mitä Kreikassa tapahtuu, mutta haluaisimme kuulla suoraan paikallista näkökulmaa. Voitko kuvailla mitä Kreikassa yleisesti ottaen on meneillään?

Tällä hetkellä maa on taloudellisessa ja poliittisessa kriisissä. Talous ei ole ollut näin huonossa jamassa koko modernina aikana. Tilanne johtuu korruptiosta hallituksessa. Edelliset neljä vuotta vallassa oli korruptoitunut oikeistopuolue, mutta viime syksyn vaaleissa valtaan nousi sosialistiseksi itseään kutsuva PASOK-puolue. Nyt kun PASOK on hallinnut kymmenen kuukautta, koko maa ja sen talous on päin persettä. Tästä syystä sanon kyseessä olevan myös poliittinen kriisi.

Ihmiset syyttivät oikeistopuoluetta ja sanoivat että tarvitaan sosialismia. Mutta nyt vaikuttaa siltä että ihmiset eivät usko enää kumpaankaan suureen puolueeseen.

Hallituksen vaihtumisen jälkeen on nähty niin paljon valheita. Alussa ne puhuivat kuinka Kansainväliseen Valuuttarahastoon ei tulla turvautumaan, kuinka ei tarvita tätä läpeensä paskaa "ratkaisua". Nyt ne puhuvat kuinka suunnitelma ei ole niin paha ja neljän vuoden päästä oltaisiin takaisin normaalissa ja terveessä tilanteessa.

Kolme päivää sitten, vain päivä vapun jälkeen, ilmoitettiin hallituksen uusista suunnitelmista. Lakkojen määrä kasvoi välittömästi. Tänään oli suuri yleislakko. Kaikissa kaupungeissa oli mielenosoituksia, julkinen liikenne ei kulkenut, kaikki oli kiinni. Tämän päivän mielenosoitukset olivat suuria. Viimeisen kuukauden ajan on ollut mielenosoituksia, mutta niissä on ollut paljon vähemmän ihmisiä. Aiemmin mielenosoituksissa toimintaan osallistui vain radikaaleja. Mutta viimeisimmissä mielenosoituksissa myös jotkut vasemmistolaiset ovat alkaneet tukemaan mustaa blokkia. Normaalisti ne yrittäisivät häiritä ja vastustaa mellakoijia, mutta nyt ilmapiiri on ollut hyväksyvämpi.

Tämä päivä oli tärkeä. Ateenassa oli suuri mielenosoitus, paljon toimintaa, sabotaasia ja tappeluja poliisin kanssa. Oli myös tuhopoltto pankissa ja kolme sisällä ollutta ihmistä kuoli. Mutta tähän mennessä emme tiedä siitä enempää, emme luota massamediaan.

Mutta joka tapauksessa, tilanne on nyt isolla. Olemme puhuneet paljon siitä että anarkisteilla on nyt tilaisuus levittää sitä mitä meillä on sanottavaa.

Nyt kun tuli IMF-suunnitelmat, leikkaukset ja kaikki uudet lait, ne pidättivät aseellisen militanttiryhmä Vallankumouksellisen Taistelun, joka on toiminut vuodesta 1995. Se oli täyttä median ja poliisin yhteistyötä. Alussa kun pidätetyt olivat vasta epäiltyjä, media toitotti pelkästään poliisin linjaa. Että enää ei ole terrorismia, sillä nämä ihmiset ovat terroristeja ja heidät on saatu kiinni. Tämä ennen kuin oli esitetty mitään todisteita, ennen kuin heitä oli edes vangittu.

Joka tapauksessa, tämän jälkeen ne löysivät todisteita, ja kolme kuudesta pidätetystä lähetti kirjeen jossa ottivat vastuun osallistumisesta kyseiseen sissiryhmään. He puhuivat myös paljon siitä mitä poliitikot ajattelevat ja tekevät, ja mitä uusia lakeja ollaan säätämässä. He kirjoittivat siitä kuinka IMF:n paskiaiset tekevät yhteistyötä paikallisten paskiaisten, poliitikkojen ja pankkien sekä suuryhtiöiden omistajien kanssa. Lainaavat rahaa yhdelle maalle jossa on suuri liike (anarkistinen, vasemmistolainen, työväenliike), haluavat kontrolloida sitä jotenkin. Että ok, joudumme lainaamaan rahaa, mutta haluamme varmuuden siitä että ei tule olemaan vastarintaa.

Uskon ettei ole sattumaa että heidät pidätettiin näinä päivinä. Kaikki mediat puhuivat vain siitä kuinka nyt ei ole enää terrorismia, ja huomiota ohjattiin pois taloudellisesta ja poliittisesta kriisistä. Puhuttiin vain pidätyksistä, eikä siitä miten asiat ovat päin persettä.

Kirje loppui niin että nyt on tilaisuutemme. Pari vuotta tästä, kun asiat ovat hyvin eri tavalla ja talouskriisin seuraukset ovat kaikkien nähtävissä, ehkä silloin ei ole enää uskoa lakeihin ja lainoihin, ehkä ei ole enää uskoa mihinkään hallitukseen. Ja nyt meidän tulisi edistää radikalismia. Uskon että se näkyi jo Ateenassa. Mielenosoituksessa oli jotain 100 000 ihmistä ja paljon toimintaa.

Ja ehkä voidaan saada myös ihmisiä vastaamaan valtion väkivaltaan. Meidän täytyy taistella vastaan väkivaltaisesti. Jotkut ihmiset sanovat että väkivaltaa ei tarvita, mutta tietenkin tarvitaan väkivaltaa, sillä valtio käyttää jakuvasti väkivaltaa meitä vastaan. Mutta nyt nämä tämän päivän kuolemat vaikeuttavat asioita paljon, nyt on paljon vaikeampaa saada ihmisiä hyväksymään tiettyjä toimintatapoja. Mutta siitä on vasta muutama tunti, joten sitä ei ole ehtinyt vielä miettiä kovin paljoa, mutta tällainen tunne minulla on nyt.

Millaisia reaktioita tämänpäiväinen kolmen ihmisen kuolema on herättänyt?

Tuskin olen oikea ihminen kertomaan tästä. Squatilla jossa asun ei ole televisiota, ja olen ollut menossa koko päivän. Tällä hetkellä ihmiset puhuvat asiasta ja koittavat käsittää mitä on tapahtunut. Mutta nyt on ehkä vielä liian aikaista sanoa mitään, sillä siitä on vasta muutama tunti.

Mutta kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun mitään tällaista tapahtuu. On ollut aseellisten ryhmien tekemiä poliittisia murhia, mutta tämä on eri asia, sillä kyseessä oli onnettomuus. Eikä kuolleet olleet poliitikkoja tai vastaavia, joten tämä oli tosi paska juttu.

Vuosia sitten kävi niin, että aseellisen ryhmän pommi tappoi ohikulkijan. Se järkytti kaikkia. Ja tietenkin ne pahoittelivat tapahtunutta tiedotteella lehtiin ja sanoivat etteivät halua enää jatkaa toimintaansa.

Miten vertaisit tämän päivän tilannetta joulukuun kapinaan 2008?

Ei niitä oikein voi verrata. Tilanne on hyvin erilainen. Joulukuussa se oli spontaania. Muutamassa tunnissa mellakoita oli kaikkialla maassa. Se tapahtui tuosta noin vaan. Seuraavana päivänä olimme kaduilla, ei ollut mitään julisteita kutsumassa mielenosoitusta, mutta silti Thessalonikissa oli jotain 600 ihmistä kaduilla. Se oli tosi erilaista.

Ihmiset oli niinkuin että nyt tuli mitta täyteen, kyse ei ollut vain siitä että mentiin ulos hajottamaan paikkoja koska olimme vihaisia turhasta kuolemasta. "Meillä ei ole paljoa mitään, ja nyt te vielä ammutte nuoren kadulle. Nyt riittää." Ja ihmiset menivät kaduille.

Kyse oli etenkin nuorista ihmisistä. Opiskelijat valtasivat koulujaan ja Ateenassa jopa hyökkäsivät poliisiasemille. Nuoret ihmiset todella lähtivät kaduille. Se oli kuin pamaus, jonka tapahtumista liike edesauttoi. Joulukuussa käytetyt toimintatavat olivat niitä joita anarkistiliikkeellä on ollut tapana käyttää.

Mutta tuolloin oli ilmassa myös suurta hämmennystä, sillä väkivalta meni uudelle tasolle. Enkä usko että olemme onnistuneet kovin hyvin tällaisen väkivallan käyttämisessä. Jotkut ihmiset olivat niin että nyt on meidän tilaisuutemme lähteä ulos hajottamaan paikkoja. Toiset taas sanoivat, että kun niin monet ihmiset olivat saaneet tarpeekseen ja lähtivät ensi kertaa kadulle tappelemaan, meidän tulisi levittää propagandaa.

Tämä aiheutti hämmennystä ja ristiriitoja, kun toiset halusivat levittää propagandaa ja toiset kohottaa väkivallan tasoa paljon korkeammalle. Ja myös valtion vastaisku ja tukahduttaminen oli kovempaa kuin aiemmin.

Mutta tilanteita ei voi kunnolla verrata. Nyt on paljon ihmisiä jotka näkevät mitä on tulossa. On talousromahdukset ja poliitikotkin puhuvat kuinka asiat ovat menossa huonommaksi. Mutta kun suurin osa tajuaa konkreettisesti että tällä kertaa tämä koskettaa heitä suoraan, he lähtevät kaduille. Sillä he eivät halua menettää sitä mitä kapitalismi heille antoi, kuten suuret telkkarit ja talot.

Suuri ero on siinä että joulukuu oli spontaania ja silloin oli paljon väkivaltaa, jollaista ei ennen oltu nähty. Kuten mielenosoitus joka täällä oli ampumista seuranneena maanantaina. Siinä tuhottiin 94 kauppaa, pankkia, liikehuoneistoa. Niistä 24 poltettiin. Kaikki vain yhdessä mielenosoituksessa. Se oli ensimmäinen kerta kun mitään tällaista tapahtui Kreikassa.

Ja myös osallistujat ovat erilaisia. Silloin suurin osa oli nuoria ja opiskelijoita. Nyt suurin osa on työläisiä ja ay-väkeä.

Suurin osa uutisista joita luemme kertoo Ateenasta, onko Ateenan meiningillä isoja eroja Thessalonikiin?

Mitään isoja eroja ei ole. Jotain eroja tulee tietenkin siitä että kaupunki on vähän eri tavalla rakennettu, täällä on enemmän opiskelijoita kun taas Ateenassa on enemmän paikallisia, mutta henki on sama.

Luemme paljon uutisia sabotaasista, iskuista, mellakoista ja kaupunkisisseistä. Mutta mitä muuta tapahtuu, sellaista joka ei spektaakkelittomuuden takia pääse uutisiin, mutta jolla on suuri merkitys arjen kannalta.

Kreikassa on talonvaltausliike, ja monissa kaupungeissa on yksi tai useampi squatti. On pari anarkistilehteä joita voi ostaa lehtikioskeista ja joka paikasta. Suurin osa anarkistilehdistöstä on eri ryhmien julkaisuja joita levitetään suoraan, ei lehtipisteiden kautta.

Meillä ei varsinaisesti ole radikaalia työväenliikettä. On joitain pieniä ryhmiä, jotka ovat olleet aktiivisia vasta vähän aikaa.

Sitten on aika iso tee-se-itse -liike joka toimii myös musiikin saralla.

Ja on kaikenlaista normaalia squateilla tapahtuvaa juttua. Työryhmiä, ruokaa, elokuvia, keskusteluja.

Ja sitten on vielä pieni EVR ja MVR -liike.

Yhteisöradioasemia on jotain neljästä viiteen.

Onko mitään yhteisöpuutarhoja tai vastaavia

Eipä juuri. Squateilla on kyllä omia puutarhoja, mutta ei mitään laajemmassa mittakaavassa tapahtuvaa.

Onko yleisessä ilmapiirissä viitteitä siihen että ihmiset olisivat valmiita hylkäämään politiikan kokonaisuudessaan, vai onko vaatimus vain siinä että vanhat poliitikot vain vaihdettaisiin uusiin?

Kuules, on vasta neljä päivää siitä kun hallitus ilmoitti suunnitelmista. Eli kukaan ei ole vielä tuntenut sen seurauksia. Uskon että jollain tapaa suurin osa ihmisistä haluaa vain tilanteen palaavan normaaliksi. Että he voisivat vain pitää kaiken sen mitä kapitalismi on heille tarjonnut ja elää rauhassa.

Mutta sitä ei koskaan tiedä. Katsotaan vaikka mitä tapahtui Argentiinassa. Alussa ihmiset halusivat vain sen mitä heillä oli ollut, mutta sitten alkoivat perustaa kollektiiveja ja luomaan jotain uutta. En tiedä.

Mikään ei ole vielä alkanut. Tilanne on käytännössä sama kuin ennenkin. Seuraukset nähdään sitten kun ihmiset ovat menettäneet työpaikkojaan eikä rahaa enää ole. Sitten voidaan nähdä miten ihmiset reagoivat.

Kreikassa on vastarinnan perinne. On liikkeitä (vasemmistolaisia, opiskelija-, työväen- ja anarkistiliikkeitä) ja toivon että monet ihmiset, etenkin nuoret joilla ei ole mitään menetettävää, radikalisoituvat ja haluavat kaiken tai ei mitään. Mutta en usko kovin paljoa siihen että niin käy. Se on vain minun mielipiteeni ja joku voisi sanoa minua pessimistiksi, mutta en pidä kreikkalaisesta perusluonteesta.

Vaikuttaa siltä että poliisi oli tänään aika kovakourainen. Onko poliisin taktiikoissa näkynyt mitään muutoksia?

Joulukuun 2008 jälkeen tukahduttaminen oli rajumpaa ja raaempaa kuin aiemmin. Kun me nostamme väkivaltaa uusille tasoille, ne nostavat tukahduttamista uusille tasoille. Viimeisen vuoden aikana on perustettu kaksi uutta poliisiryhmittymää. Voi haistaa kuinka poliisin toiminta on silkkaa diktatuuria. Puhuvat nollatoleranssista.

Viimeisen vuoden aikana PASOKin noustua valtaan on käynyt selväksi ettei nollatoleranssi kosketa pelkästään antiautoritaareja, vaan kaikkia jotka koittavat tehdä asioita eri tavalla. Ja tarkoitan todella kaikkia. Ensi kertaa poliisi on alkanut rajoittamaan myös oikeistoa, fasisteja ja natseja. Viime vuosina oikeistohallituksen aikaan poliisi tuki niitä. Mutta nyt on nollatoleranssi kaikkia kohtaan.

Poliittisten vankien määrä on nyt ennätyskorkealla. Tukahduttamisen määrä on selvässä nousussa. Eikä vain Kreikassa, vaan kaikkialla Euroopassa.

Pari kuukautta sitten kreikkalainen poliisi sanoi medialle, että mikäli he eivät pysty pitämään tilannetta hallinnassa, Kreikkaan lähetetään eurooppalaiset poliisijoukot pitämään järjestystä. Onko tästä ollut enää mitään?

Uskon että kun katsotaan mikä tilanne Euroopassa on tällä hetkellä, niin ne yrittävät kaikkensa pitääkseen tilanteen kasassa. Eihän EU voi tietenkään sallia sitä että yksi maa olisi täysin erilainen, kaikkien täytyy olla enemmän tai vähemmän samaa. Ne haluavat jonkinlaisen vahvan ja yhtenäisen Euroopan, jossa kaikilla on samat lait.

Mutta täällä on myös toisenlainen poliisikulttuuri. Mulla on sellainen käsitys että muualla Euroopassa poliisi tekee pääasiassa "vain työtään". Että ne eivät tee ylimääräistä eivätkä ole merkittävästi aggressiivisempia kuin mitä on käsketty.

Täällä tiedämme, tai siis ihan jokainen tietää, että poliisi on läpeensä korruptoitunut. Ne tekee kaikkia hämäriä juttuja, poliisiasemilla kidutetaan, ihmisiä lavastetaan... Tietenkin poliisi on kaikkialla valtion koira, vahtikoira.

Enkä oikein tiedä miten asia muualla Euroopassa ovat olleet. Asioita on vähän vaikea verrata, mutta tuntuu ehkä siltä että tukahduttamisen suhteen täällä nähdään nyt sitä mitä muualla Euroopassa oli jo kymmenen vuotta sitten.

Pelkästään viimeisen kuukauden aikana on perustettu 2500 uutta poliisinvirkaa. Ne perustivat uuden moottoripyörillä liikkuvan yksikön. Sanotaan että ei ole rahaa terveydenhoitoon tai muihin peruspalveluihin, mutta IMF-paketissa lukee että rahoitusta voidaan lisätä 'turvallisuuteen', poliisiin ja kontrolliin. Ja täällä on jo nyt todella paljon poliiseja ja kontrollia. En usko että ne tarvitsevat europoliisien apua.

Mitä uskot tapahtuvan seuraavaksi?

Mielestäni meidän ei tule hätiköidä sen suhteen mitä teemme ja sanomme. On parempi jos valmistaudumme huolellisesti, varaamme aikaa siihen ja seuraamme miten asiat muuttuvat. Sillä nyt olemme tilanteessa että asiat ovat muuttumassa.

Toivon että ihmiset saavat tarpeekseen laeista, hallituksista, kaikesta... ja haluavat luoda jotain uutta. Maailmalta on hyvin vähän esimerkkejä siitä kun on todella tapahtunut. Mutta uskon että meidän tulee ottaa vastuuta siitä mitä teemme ja haluamme tehdä, ja pohtia asioita syvällisemmin. Meidän ei tule hosua, jotta emme kiireessä tekisi virheitä.

Uskon että näinä aikoina yhteiskunnassa alkaa esiintyä enemmän yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta. Sillä ei ole väliä onko opettaja vai lääkäri, työpaikat tulee lähtemään, ja sitä tuntee solidaarisuutta ihmisiin jotka on samassa tilanteessa. Ja se saattaa yhdistää joitain ihmisryhmiä.

Tätä kautta ihmiset saattavat tajuta että vihollinen on jotain enemmän kuin pelkkiä poliitikkojen nimiä. Se on jotain syvempää, kuten sitä miten demokratia, kapitalismi, teknologia ja raha toimii.

Monet varmasti miettivät tällä hetkellä sitä mikä olisi paras tapa osoittaa solidaarisuutta Kreikassa taisteleville ihmisille. Onko jotain mitä haluat sanoa heille?

Heh, en oikein tiedä. Ei ole mitään yhtä tapaa miten ihmiset yhdessä maassa voisivat tehokkaasti tukea ihmisiä toisessa maassa. Uskon että se miten solidaarisuus nyt toimii on paras tapa. Tiedätte kyllä miten se toimii.

On tärkeää että kun tilanne on käynnissä yhdessä paikassa, ja pohditaan solidaarisuustoiminnan järjestämistä, niin ehkä tilanteet menevät eri tavalla siellä missä solidaarisuutta järjestetään.

Esimerkiksi kun täällä oli paljon mellakoita, solidaarisuustoimintaa oli kaikkialla maailmassa. Ja monessa paikassa solidaarisuustoiminta toi ihmisiä yhteen.

Tärkeää on kiihdyttää paikallisia taisteluita. Sillä vallanpitäjät ei halua että tällaisia mellakoita on Kreikassa, sillä se yllyttää ihmisiä tekemään vastaavaa myös muualla. Kun Ranskassa oli mellakoita, ne levisivät muualle Eurooppaan. Ja kun Kreikassa oli mellakoita, ne levisivät muualle. Vastarinnasta täytyy tehdä kansainvälisempää. Sillä asioiden pitää muuttua, eikä anarkia tai autonomia voi olla vain Kreikassa. Asiat tulevat muuttumaan vain jos ne muuttuvat laajemmin koko Euroopassa.

Kiitos erittäin paljon tästä kaikesta, onko enää mitään mitä haluat sanoa lukijoille näin lopuksi?

Heh, ei oikeastaan... olen vain tavallinen nuori tyyppi, ei mulla ole mitään tärkeää sanottavaa. Voin tietenkin sanoa jonkun klassisen latteuden kuten "nähdään barrikadeilla".

Mutta kiitos paljon tästä. On hienoa että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä mitä täällä tapahtuu, ja on hienoa päästä kertomaan siitä.