Keskiviikon tulipalosta, jossa kuoli kolme Marfin-pankin työntekijää, käydään Kreikan anarkisti / antiautoritaaripiireissä vilkasta keskustelua. Alla kaksi viestiä, ensimmäinen joukolta anarkistisia julkaisukollektiiveja, toinen Ateenan Antiautoritaariselta liikkeeltä.

Anarkia on kamppailua elämän, ei kuoleman puolesta

Joulukuussa 2008, tapahtumissa jotka seurasivat Alexandros Grigoropoulosin murhaa, anarkistinen /antiautoritaarinen liike vastasi massamedian fasistisiin "rauhaa, järjestystä ja turvallisuutta" -pyyntöihin aseistariisuvalla iskulauseella: "te puhutte kauppojen ikkunoista, me puhumme ihmiselämästä".

Mikä vaarallinen tekopyhyys saa jotkut nyt puhumaan pankin puuttuvista palosammuttimista ennemmin kuin elämistä, jotka menetettiin? Mikä orwellilainen todellisuuden vääristymä saa jotkut puhumaan murheellisesta tapauksesta ikään kuin se olisi jonkinlainen oikosulku?

Emmekö todella ymmärrä, että tämä tekopyhyys on samalla tasolla NATO:n murhaajien kanssa, jotka puhuivat "tahattomista haitoista"?

Emmekö todella ymmärrä, että työntekijöitään pankkiin painostaneen suurkapitalistin kiistaton ja ilmiselvä kyynisyys ja julmuus eivät sovita yhtään kuolemantapausta?

Emmekö todella ymmärrä, että jos käytetään sen pedon taktiikoita, joita vastaan taistellaan, muututaan sen kaltaiseksi?

Jos anarkistit kamppailevat jonkin puolesta, jos on olemassa jotain kamppailun arvoista, niin se on elämä, vapaus ja ihmisarvo. Sellaisen maailman puolesta, jossa kuolemalla ei ole enää mitään valtaa...

Thessalonikin keskustassa 6. toukokuuta järjestetyssä mielenosoituksessa, joka vastasi kaupungin sairaalatyöläisten liiton ja riippumattomien ammattiosastojen kutsuun, monet ihmiset - lähinnä anarkistit ja antiautoritaarit mielenosoituksen viimeisessä blokissa - huusivat toistuvasti: "nämä olivat murhia, meillä ei ole harhaluuloja, valtio ja Vgenopoulos murhaavat työläisiä". Tällaiset ajatukset ovat monille varmasti rauhoittavia. Mutta käsittävätkö he täysin tahtonsa sisällön ja seuraukset?

Emme tiedä, mitä tarkalleen ottaen tapahtui Marfin-pankilla iltapäivällä 5.5.2010. Tiedämme kuitenkin, että sillä hetkellä kun kuulimme suru-uutisen, ei kukaan meidän lähellämme voinut ehdottomasti kiistää, että asia oli niinkuin suuryhtiömedian syyttäjät olivat julistaneet. Tämäkin on traagista.

Sillä jos toimintamuotomme eivät ole sellaisia, että (ennen kaikkea meidän itse) on täysin mahdotonta edes kuvitella, että jotkut meidän kanssamme samassa poliittisessa tilassa toimivat ihmiset voisivat tehdä jotain sellaista, niin siinä tapauksessa me olemme jo valmistaneet tien murhenäytelmille (jotka johtuvat tappavasta vastuuttomuudesta, kieroutuneesta pahantahtoisuudesta tai huonosta suunnittelusta).

Yleistyneessä kapinassa sattuu vääjäämättä kuolemantapauksia; niitä sattui Los Angelesissa, niitä sattui Argentiinassa. Kellekään ei tullut koskaan edes mieleen syyttää jotain järjestäytynyttä poliittista suuntausta näistä kuolemista.

Se, että Marfin-pankissa kuolleen kolmen työläisen kuolemasta syytetään anarkiaa, paljastaa epäilemättä valtavan vastuun. Kuka voi olla piittaamatta etujoukkoajattelun ja ihmiselämän halveksunnan sallimisesta? On turha sanoa, että kokeneet anarkistit ovat kaikkien näiden vuosien kuluessa sytyttäneet palamaan niin ja niin monta pankkia, eikä kukaan ole joutunut vaaraan. On turha sanoa, että se oli Vgenopoulosin syy, koska hän pakotti työntekijät pysymään pankissa jossa ei ollut kunnollista paloturvaa jne.

Vastuuta ei voi välttää.

Jos todella on joitain ihmisiä, jotka pitävät itseään anarkisteina ja ovat silti niin vastuuttomia, että sytyttävät rakennuksia palamaan vaikka niissä on ihmisiä sisällä, niin tätä vastuuttomuutta on pakostakin jotenkin vaalittu.

Mikä pahempaa, jos on niin, että ollaan valmisteltu tie suurimmalle provokaattorien iskulle toisen maailmansodan jälkeisessä Kreikassa, niin siinä tapauksessa tapauksen seuraukset ovat pitkällä tähtäimellä paljon pahemmat kuin kolmen murhatun ihmisen murhenäytelmä.

Eikä vastaus ole, että "vihollinen on julma". Me tunnemme kyllä Piazza Fontanan tapauksen Milanossa ja Scalan Barcelonassa.

Vastaus on esiin nousemassa oleva tiivis vastarinta, joka kasvattaa juuriaan yhteisissä tiloissa eri puolilla maata - sinnikkyydellä ja kovalla työllä; toveruudella, vastavuoroisuudella ja solidaarisuudella. Vastaus on kamppailu elämän, ei kuoleman puolesta.

Panopticon julkaisut/lehti, Ulkolaisten Julkaisut, Stasei Ekpiptontes Julkaisut, Exarchia Julkaisut, Evianin lahden Mustapippuri, Nixtegersia-zine

(Allekirjoittaneet kollektiivit kreikaksi: Εκδόσεις-περιοδικό Πανοπτικόν, Εκδόσεις των Ξένων, Εκδόσεις Στάσει Εκπίπτοντες, Εκδόσεις Εξάρχεια, Μαύρο Πιπέρι του Ευβοϊκού, Περιοδικό Νυχτεγερσία)

[After the Greek Riots]

Toukokuun viidennestä

Tiedote

6.5.2010, Ateena

Yhteiskunta koki eilispäivän suuressa lakossa valtavan voiton, jota heikensi yritys langettaa sen syyksi traaginen tapaus, pettymys joka ei kuulu sille.

Tulipalo Marfin-pankissa tarjosi "lämpöä" poliittiselle ja sosiaaliselle järjestelmälle, jota kullan hyytävä kosketus on jo alkanut "jähmettämään".

Tämä traaginen tapaus, joka sattui Alexandran puistokadulta Syntagma-aukiolle ulottuneen yleisen suuttumuksen ulkopuolella, johtui "väkivallan spesialistien" kiihkoilusta. Väkivaltaisen etujoukon verhonnut kaapu on pudonnut ja paljastanut "rähisevän kiusankappaleen" roolin, roolin joka on yhteiskunnan ulkopuolella ja sitä vastaan. Roolit, määräily ja pakkomielle kokea olevansa yhteiskuntaa vastaan pikemminkin kuin sen rinnalla, johti kolmen työntekijän kuolemaan.

Paljastui, että sellaiset toimintamuodot ja perustelut kulkevat pomojen ja valtion rinnalla ja palvelevat niiden etua. Tällainen avoin lahja ylivallan voimille on jopa tehokkaampi kuin muodollinen yhteistyö pomojen ja valtion kanssa olisi ollut. 200 000 ihmisen valtava kulkue Ateenan keskustassa sitä vastoin on vastaus väkivallan rihkamakauppiaille. Yhteiskunnallinen viha ja muodot, joissa se aina ilmenee (squatit, yhteenotot ja mielenosoitukset), ovat yhteiskunnan itsensä valinta, eivät itse itsensä pelastajiksi nimenneiden.

Antiautoritaarinen Liike, pitäytyen johdonmukaisesti yhteiskuntakäsityksessään ja iskulauseessaan "suoraa yhteiskunnallista toimintaa - suoraa demokratiaa", kokosi tuhansia ihmisiä suureen, itse itseään vahtineeseen ja tiiviiseen blokkiin, kuten muutkin anarkistien organisoidut blokit. Se osallistui erottamattomana osana valtavan ja radikaalin yhteiskunnan osan ilmaukseen, joka osoitti ettei valtiolla ole yhteiskunnallista legitimiteettiä.

Haudanryöstöä tekevä hallitus yritti rakentaa konsensusta kolmen työntekijän kuoleman kustannuksella. Marfin-pankin työntekijät itse kuitenkin osoittivat tapauksen aiheuttajat: "Työtoverini tapettiin tänään tuottamuksellisesti. Tuottajina olivat pankki ja herra Vgenopoulos, joka henkilökohtaisesti sanoi, että kukaan joka ei tule töihin ei tule töihin myöskään seuraavana päivänä." Nämä syylliset tekevät työoloista palkkatyöläisten krematorioita. Tulipaloissa kuolleita ihmisiä eivät voi surra poliittisten johtajien kyyneleet, vaan ainoastaan kansanliike itse.

SUORAA TOIMINTAA, SUORAA DEMOKRATIAA

KUOLLEIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN MUISTOA KUNNIOITTAEN

KAIKKI KADUILLE

ATEENAN ANTIAUTORITAARINEN LIIKE

[After the Greek Riots]