Mitä meidän on rehellisesti sanottava keskiviikon tapahtumista?

Vaikka arvostankin tämän kirjoituksen alussa esitettyä järkymättömän asiallista lähestymistapaa, niin musta tämä ei kokonaisuudessaan yllä muuhun kuin anarkisteille suunnattuun yleiseen kehotukseen itsekritiikkiin ja -tutkiskeluun. Itsekritiikki on hyvä asia, mutta voi myös ennestään vahvistaa kriisitilanteesta johtuvaa toiminnallista lamaannusta. Tässäkin tekstissä jotkut kohdat ovat kumman defeatistisia:

"tarvitaanko 150-200 000 ihmisen mielenosoituksessa, jollaista ei ole viime vuosina nähty, ylipäätään jotain "tehostettua" väkivaltaa? Kun tuhannet huutavat "pala parlamentti, pala vitun paska" ja kiroavat kyttiä, onko yhdellä palaneella pankilla enää mitään uutta annettavaa liikkeelle?"

Aijaa, minä luulin anarkistien linjan olevan, että kun väki huutaa "pala parlamentti", niin anarkistien pitäisi olla ensimmäisiä viemään se käytäntöön? Enpä ole aiemmin lukenut tekstiä, missä anarkistit kehottavat toisia anarkisteja olemaan kiltisti ja laskemaan toivonsa "mielenosoituksen massavaikutelmaan"... Tai itse asiassa oon: mieleen tulee jenkkien "people power bloc" -tyypit ja vastaavat rauhanpoliisit. Tämän viestin kirjoittajat eivät varmaan ole yhtä hännättömiä revareita, mutta minusta tämä on aika outo hetki perääntyä tuunaamaan oman toiminnan virheettömyyttä ja poliittista korrektiuutta.

Realistisesti ajatellen on lähes väistämätöntä, että tällaista tapahtuu jossain vaiheessa sosiaalisen konfliktin kasvaessa. Näitä tulee lähes väistämättä tapahtumaan vielä useammin( jos konflikti ei laannu). Jos ei muuten, niin "puolivaltiollisten" tahojen toimesta - tai sitten vain siksi, että kapinan laajetessa myös vähemmän harjaantuneet kädet tarttuvat anarkistien esimerkillistämiin toimintakeinoihin. Tätä pitää tiedostaa, pitää olla " vastuullinen joka ikisestä poliittisesta valinnastaan". Mutta pitää miyös tiedostaa oman vastuunottokyvyn rajat. "Kreikan anarkistiliike" ei ole vastuullinen sosiaalisesta tilanteesta, Ateenan jokaisen pankin evakuoinnista, tai jokaisesta anonyymisesti heitetystä polttopullosta. Osa tästä vastuusta kuuluu oikeutetusti valtaapitäville ja heidän lahtaajille, mutta osa ei kuulu kenellekään.

Jep. Saman tapaista kritiikkiä on tullu myös alkuperäisen tekstin perään. Sieltä löytyy muutenkin kiinnostavia näkemyksiä. Esim:

They are taking responsibility for participating in a political scene that supports traditionally these kind of actions.

They were not policemen, nor businessmen, they were workers, the same class. If the rest of the working class does not understand what class unity is, it’s not their fault. --Gremlin

If in fact, anarchists were responsible for the tragic death at the Marfin building, then the criticism here is absolutely necessary. But I’m actually surprised that so many here are uncritically prepared to accept the bourgeois media’s and the State’s account of events as they unfolded. Why is that? --Richard

it is not necessarily ourselves who are the target of this propaganda. It is the larger population that may or may not stand with us when it’s necessary. ... Even though we know the movement cannot be held responsible, we must take responsibility anyway. --Coyote

“Our movement has not been strengthened because of the dynamic means it sometimes uses but rather, because of its political articulation.”

I disagree 100%, the reason that the Greek movement has gotten where it is, while other more pacifistic and unaggressive anarchist movements have failed, is because of the violence. I’m sorry, but it’s true. Violence has worked wonders for the Greek anarchist movement and will continue to do so. Obviously the 3 deaths raise questions about tactics, and people need to be VERY careful how they use violence, but this statement of yours is nonsense. Utter nonsense. --Exarchion

I think the best thing to do is to re-assess the situation, figure out what went wrong, and re-evaluate tactics to make sure this incident is not repeated. I don’t think it benefits anyone for the movement to be struck down and made “numb” by this. That won’t help those who have already died, and it won’t help those who stand to suffer in the future.

It may be best to be honest and express remorse. Be sympathetic to the public’s concerns. But also be assertive in reassuring them that it is never the movement’s intention to cause mindless mayhem, mindless destruction, or mindless death and injury. And then prove it to them. Don’t fold and don’t apologize or accept responsibility unless you are in fact responsible and prepared to accept the legal ramifications.

The movement is not, in its current stage, fit to engage in open combat with any government. The reason a police force doesn’t resort to using live ammunition to control a protest is because the government does not want to deal with the fallout of public outrage or international condemnation. However, that could change the moment public opinion changes. If the public feels threatened, then the government could use lethal force to subdue a crowd, and there would be no outrage thrown at the state for its actions.

I don’t think it’s wise to engage the state on that front, at least not at the current moment. The movement needs public support at this stage. At the very least, it needs to avoid public condemnation.

The saying goes that sometimes the appearance of strength is more valuable than strength itself. The movement, right now, has to play on the appearance of strength. This is, in actuality, the true purpose of these displays of violence. They are “shows” of destruction; their power is in the display. When ordinary people start to die, you give the state every reason to bring down the hammer on all of it.

In short, the movement is not yet ready to inflict or take on casualties. Aggression is a tool. Use it carefully. If you can accomplish more through restraint than aggression, then do so. --Psychox

Itse pysyn siinä mitä aiemmin sanoin...

Käännös kommentista:

http://www.occupiedlondon.org/blog/2010/05/07/what-do-we-honestly-have-to-say-about-wednesdays-events/#comment-9907

TARKISTUS TODELLISUUTEEN.

Jos sosiaalinen vastarinta kansainvälisen pääoman "säästöohjelmaa" vastaan jatkuu ja Kreikan hallitus osoittaa pientäkin merkkiä poliittisesta heikkoudesta, on suuri mahdollisuus sille että IMF/EU -sopimus kariutuu (EU on jo uhannut vetää tukensa pois). Se tarkoittaisi joko sitä että Kreikan hallitus julistaa maan konkurssiin, tai se joutuu järjestelemään velkansa uudestaan. Se suistaisi koko Euroopan pankkikriisiin, ja sitä kautta koko maailman. Mellakoiden aiheuttama markkinoiden sukellus toukokuun kuudentena kuvastaa tätä. Kreikkalaiset tulevat joka tapauksessa väistämättä kokemaan elintasonsa katastrofisen heikkenemisen. On välttämätöntä että Kreikan anarkistiliike ei anna myöten todistamattomalle loanheitolle, mutta sen tulee myös olla tietoinen haavoittuvuudesta valtion vääristelyille, kun valtio pyrkii kääntämään liikkeen taktiikat sitä itseään vastaan (tavalla tai toisella täytyy tunnustaa että rakennuksia vastaan käytettynä tuli on sokkoase, ja maanalainen aseellinen taistelu joutuu helposti rekuperoiduksi ja manipuloiduksi). Fyysisellä vastarinnalla ja hyökkäyksillä valtion voimia vastaan ammattiliittojen mielenosoitusten aikana on kansainvälinen vaikutus. Kuitenkin, koska se voidaan esittää, ja esitetään, puhtaasti tuhoavana, Kreikan anarkistiliikkeen tarvitsee miettiä myös rakentavampaa toimintaa. (Tässä en halua tuomita insurrektionistisia taktiikoita). Koska harhakuvat poliittisista puolueista ja ammattiliitoista ovat karisseet niin laajalti Kreikassa, ja niiden petollisuus on huomattu, on nyt tilaisuus edistää työpaikoilla ja yhteisöissä itseorganisoitumisen ajatusta - ilman ideologista kaunistelua. Tämä on ennenkokematon tilaisuus hyödynnettäväksi (opettajien radikaali tempaus yleisradion studiolla ei selvästikään ollut liiton siunaama, ja se osoitti että aidosti radikaali toiminta on mahdollista oikeaoppisten valtajärjestelmien ulkopuolella; toinen esimerkki on viimeaikaiset valtaukset). Liikkeen täytyy olla tässä pelissä edellä - levittää ajatusta yleiskokouksista missä mahdollista, käyttää esimerkkinä Argentiinan tapahtumia 2001-2 niin paljon kuin mahdollista ("KAIKKIEN niiden täytyy mennä!"), sillä edustuksellinen demokratia on niin spektaakkelimaisesti epäonnistunut tyydyttämään tavallisten ihmisten tarpeita, ja on päättänyt rankaista heitä omasta epäonnistumisestaan. Yleisen demokratian viesti tarvitsee uuden kanavan. (Yksinkertainen taktiikka spraymaalata "Naapuruston yleiskokous täällä keskiviikkoisin iltakuudelta").

Siinä missä Kansainvälinen Porvaristo haluaisi kovasti nähdä proletaarista passiivisuutta Ammattiyhdistysten pikkuvaatimusten, Stalinismin tai pampun avulla, jos se kohtaa edessään suoran demokraattisen itseorganisoitumisen, se tulee vain paljastamaan itsensä aidoimmillaan - murhaava rosvoluokka oman tunnustamattomien ristiriitojensa turvottamana.

Kreikkalaiset toverit ovat murtamassa valtion monopolia väkivaltaan ja heidän täytyy jatkaa sillä tiellä, mutta viisaasti, heidän täytyy myös ottaa vastaan haaste ideologisesta ghetosta ulos murtautumisesta, ja hajottaa valtion demokraattinen monopoli, ja sitä tehdessään laajentaa ja radikalisoida taistelua sekä kansallisesti että kansainvälisesti.