Maanjäristys Chilessä: Luokkayhteiskunta raunioiksi

Tervehdys kansainväliset toverit. Chilessä meillä on vaikeat ajat edessä hiljattaisen maanjäristyksen jälkeen. Eniten kärsineillä alueilla ihmiset lähtevät kaduille ryöstelemään. Tuemme tällaista toimintaa. Toivomme vain näkevämme tällaisen käytännön leviävän. Luonnonkatastrofi ei ole mitään verrattuna siihen väkivaltaan, jota pääoma meille langettaa joka päivä. Tänään ryöstämme pääomaa perustarpeidemme täyttämiseksi. Huomenna meidän täytyy ryöstää pääomaa tuhotaksemme suuremman katastrofin: pääoman ja sen suojelijan, valtion.

Kerättyään jännitettä 25 vuotta, Chileksi kutsutulla alueella olevat mannerlaatat vapauttivat suunnattoman määrän energiaa, mikä ihmisille tarkoittaa maanjäristystä, luonnonkatastrofia.

Emme elä vain missä vaan yhteiskunnassa, vaan kapitalismissa, kaikista äärimmäisimmässä ja keskittyneimmässä luokkayhteiskunnan muodossa. Katastrofit saattavat hyvinkin tulla luonnonvoimista. Niiden vaikutukset eivät ole luonnollisia, vaan sosiaalisia.

Sosiaalinen katastrofi, joka itsessään muodostaa kaupallisen talouden funktion, muuttuu näissä tapauksissa ilmiselväksi. Ne eivät ole porvariston koteja jotka hajoavat ja sortuvat. Ne eivät ole porvariston perheitä jotka on jätetty ilman perustarpeita. Ne eivät ole hallitsijoitamme jotka ovat ilman kommunikaatiota, ja pohjimmiltaan ilman mahdollisuutta liikkua paskoissa kaupungeissa joissa julkisella liikenteellä on kurinalainen rooli ihmiskauppatavaran liikuttamisessa.

Urbanismi ei ole viatonta. Maanjäristyksen vaikutukset ovat seurausta tiettyjen teollisuudenalojen - jota poliittiset vallat vaalivat hyvinä luokkaedustajina - tietoisista päätöksistä, sekä valtion harkituista säädöksistä ja suunnitelmista. Ne ovat vastuussa siitä että monilla proletaareilla ei kirjaimellisesti ole enää mitään muuta kuin yllään olevat vaatteet.

Vaikka rakenteellisista vioista ja hiljattain rakennettujen talojen romahtamisista vastuussa olevat liikemiehet saattavat saada jonkun tuomion ja sakkoja, poliisi tukahduttaa rikollisina kohtelemiaan proletaareja. Media kriminalisoi proletaarit, jotka rikkovat valtion pönkittämät normaalit roolit, pakkolunastavat kauppatavaraa jota kaikki palkkatyöläiset tuottavat suoraan tai epäsuorasti. Kuina kauan me vain nukumme, matkustamme bussilla ja katsomme televisiota, samalla kun kasvatamme pääoman arvoa? Jokainen median haastattelema on sanonut että kaikista tärkeintä on elämä, ja kaikki materiaalinen voidaan korvata. Tämä on täysin loogista. On oikeutettua ja välttämätöntä että otamme elämämme takaisin lunastamalla tavarat suoraan supermarketeista, apteekeista ja muista kaupallisen yhteiskunnan temppeleistä.

Valtion tukahduttamiskoneisto on jäämässä ihmismassan alle, joka on päättänyt varastaa varkailta. Concepciónin kaupungissa valtion on ollut pakko sietää ryöstelyä tiettyyn pisteeseen asti. Porvarilehdistön koirat ovat keksineet uudet jakolinjat niiden välille jotka varastavat perustarpeita, ja jotka ottavat toisenlaisia "tarpeettomia" tuotteita. Tajuamatta sitä itse, ne kiinnittävät huomion eroon todellisten ihmistarpeiden - jotka pääoma jättää järjestelmällisesti huomiotta - ja ylimalkaisen hyvinvoinnin välille. Jälkimmäisen tuotanto, edistäminen ja jakelu vaatii tarpeettomasti lukemattomien proletaarien energian. Jos tämä jako on todellinen, olemme varmoja ettei sillä ole väliä kriisin ja kollektiivisen toiminnan hetkellä. Varastelulle omistautuneilla proletaareilla on täysi oikeus varastaa pääomalta se mitä he arvelevat tarvitsevansa tyydyttääkseen halunsa ja tarpeensa suoraan.

Kaikista tuskallisin spektaakkeli on kunnon kansalaiset, jotka odottavat kauppojen avaavan ovensa, jotta he voisivat käyttää rahaa ja ostaa tavaroita, sillä he eivät halua "varastaa". Mitä tapahtui populaarikulttuurin viisaalle sanonnalle siitä että "varkaalta varastavalle kuuluu sadan vuoden armahdus?"

Sen sijaan että käyttäisivät kaiken voimansa uhrien pelastamiseen, asevoimat osoittavat kömpelyytensä ja pahan tahtonsa. Asevoimat viestittivät ettei hyökyaaltojen vaaraa ole, samalla hetkellä kun niitä tapahtui. Asevoimat haluavat tukahduttaa ryöstelijät. Ne ovat lähettäneet suuren osan joukoistaan etsimään ja pidättämään ihmisiä, jotka osana Chilen 55 000 ihmisen vankipopulaatiota ovat hyötyneet sekasorrosta ja rakennusvaurioista voidakseen paeta valtion tyrmistä. Tämän seurauksena Chilen valtio on kasvattanut maanjäristyksen uhrien määrää teloittamalla kadulle tovereita vain siitä syystä että nämä olivat uskollisia ihanteelleen vapaudesta.

Tässä hetkessä sanomme kapitalismia vastustaville proletaareille että meidän tulisi vahvistaa viestintäverkostojamme ja keskinäistä apua. Emme lakkaa kiinnittämästä huomiota katastrofin syvän sosiaaliseen luonteeseen, osallistumasta suoraan taistelevien yhteisöjen luomiseen, varastamasta käyttöarvoa, ja hyökkäämästä valtiota ja pääomaa vastaan. Historiasta tiedämme että aivan kuten planeetta, sosiaalinen kudos kerää jännitettä joka tuo meille suuren ja välittömän kapinan. Se on sosiaalista seismologiaa, eli luokkataistelua.

Kapitalismi on katastrofi!

Kauan eläköön ryöstely ja suora toiminta valtiota ja pääomaa vastaan!

Ottamalla elämämme takaisin, valmistelemalla seuraavaa kapinaa!

Kirjoitus julkaistiin alunperin anonyymisti hommodolars.org -sivustolla.

Suomennos perustuu Infoshop News -sivustolta löytyvään englanninkieliseen käännökseen.