Luo tunnus!
Kirjaudu
tiistai, 22.05. 2012 @ 22:50
 
Lisää Facebook-sivustolle

Lyhyt henkilökuva Efrain Plaza Olmedosta (1885-1925)

Chilen pääkaupunki Santiagossa marraskuussa hotellia pommittanut ryhmä oli nimennyt itsensä chileläisen anarkistin Efrain Plaza Olmedon mukaan. Mutta kuka oikein oli Efrain Plaza Olmedo?


Efrain Plaza Olmedo oli puuseppä ja anarkisti, joka tykkäsi lukea Max Stirneriä ja kumppaneita. Hän tykkäsi myös kirjoittaa, ja raapusti tekstin "Etsi itsellesi revolveri". Hän uskoi yksilölliseen toimintaan taistelun muotona kamppailussa pääomaa ja riistoa vastaan. Hän uskoi myös että oli välttämätöntä olla koko ajan aseistettu, ja siksi hän osi revolverin 1909, 23-vuotiaana. Talvella 1912 Efrain lähti Santiagon keskustasta tarkoituksenaan tappaa joku porvari. Hän ampui hengiltä kaksi yläluokan edustajaa. Sen jälkeen hän yritti paeta, mutta lynkkaushimoisten kansalaisten joukko pysäytti hänet välittömästi. Efrain huusi: "Olen iloinen kostettuani sorrettujen puolesta!"


Kuulusteluissa hän julisti että "vain väkivaltaisilla keinoilla voidaan kumota nykyinen asiain tila." Myöhemmin hän lisäsi ostaneensa revolverin "tappaakseen presidentti Pedro Monttin ja joitain sotilasjohtajia, jotka olivat vastuussa Santa Marian koulun verilöylystä*." Chilen presidentti Pedro Montt oli suoraan vastuussa Santa Marian verilöylystä, mutta hän lähti myöhemmin Eurooppaan, eikä Efrain näin ollen kyennyt tappamaan häntä.

Efrainin teon jälkeen lehdistö ja julkinen sana aloittivat jatkuvan keskustelun väkivallasta. Jotku La Batalla lehteen kirjoittaneet anarkistit sanoivat: "Toveri! Idiootit saattavat sanoa sinua murhaajaksi, mutta meidän mielestämme sinä olet oikeassa." Samaan aikaan kapinan palomiehet - ne jotka aina ottavat etäisyyttä puhumalla taustoista - kutsui häntä henkisesti häiriintyneeksi, ja sanoivat hänen tekonsa edustivat yksilöä joka oli äärimmäisen herkkä vallan väärinkäytölle.

Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä vaati tuomiota sanomalla: "Syytetty Plaza Olmedo ei kiistä lausuntoa jossa hän tunnusti kaksoismurhan ...että hän lähti kotoaan revolveri taskussa, tarkoituksenaan tappaa porvari... että jonkin aikaa sitten Iquiquessa tapahtuneen työläisten joukkosurman jälkeen, sekä El Tenienten kaivoksen katastrofin rohkaisemana, hän päätti hyökätä porvaristoa vastaan kostaakseen työväenluokan puolesta. Hän pitää tiukasti kiinni siitä että teko oli tahallinen, ja sanoo sen olleen seurausta anarkistisista ihanteistaan."

Toukokuun puolivälissä 1913 Efrain tuomittiin 20 vuoden vankeuteen, aikaisemman rikoshistorian puuttuminen esti kuolemantuomion langettamisen.

Plaza Olmedo jatkoi protestejaan myös kaltereiden takana. La Batallan tovereille lähettämissään viesteissä hän kertoi siitä kuinka vartijat pakottivat hänet osallistumaan sunnuntaimessuun laittamalla hänet käsirautoihin ja hakkaamalla. Tästä huolimatta pappi ei päässyt sanomaan sanaakaan, kun Efrain solvasi sekä pappia, vartijoita että tuomaria. Selliin palattuaan Efrain jatkoi papin ja tuomarin solvaamista, joten vartijat yrittivät laittaa hänet kahleisiin, mitä hän vastusti sellissä olleella rautatangolla, onnistuen tainnuttamaan yhden vangitsijoistaan.

Hänen jatkuva kahakointinsa johti lukemattomiin konflikteihin, ja hän myös yritti levittää ideoitaan muiden vankien keskuuteen. Nälkälakkojen ja mellakoiden määrä moninkertaistui, kuten myös vaatimukset Santiagon vankilan viranomaisia kohtaan, jotka rankaisivat häntä neljän vuoden eristyksellä ilman vierailuoikeutta. Myöhemmin hänet siirrettiin Talcan vankilaan, mikä katkaisi hänen yhteytensä tovereihin, mutta lisäsi tukea anarkistilehdistössä ja sen ulkopuolella.

Yrittäessään saada työläisten sympatiat puolelleen, nuorten upseerien liike kääntyi vasemmiston puoleen tammikuussa 1925 ja armahti Efrainin. Maaliskuun 1925 ensimmäisenä sunnuntaina hän jätti Talcan vankilan taakseen 39 -vuotiaana, oltuaan 13 vuotta poliittisena vankina, siitä 56 kuukautta täydessä eristyksessä. Myöhemmin hän kertoi Accion Directa -lehdelle: "Toverit, vankila ei piinannut minua. Elin koko ajan, huolimatta kaikista kurjuuksista." Vapautumisensa jälkeen hän osallistui aktiivisesti Santiagossa mielenosoituksiin halvempien vuokrien ja parempien elinolojen puolesta.

Conchalissa löytyi tienposkesta puun alta ruumis 27. huhtikuuta 1925. Se oli Efrain Plaza Olmedo. Anarkistilehdistö julisti: "Itsemurha vai murha? Ei väliä. Kaikki merkit viittaavat kapitalismiin ja valtioon eniten syyllisinä miehen kuolemaan, joka lämmön ja rakkauden täyttämillä sanoillaan, sekä vallankumouksellisella toiminnallaan, sai heidät miettimään kahdesti laittomia pyrkimyksiään."

[This is Our Job]

* Santa Marian koulun verilöylyssä 21. joulukuuta 1907, Chilen armeija hyökkäsi lakkoilevia kaivostyöläisiä vastaan, ja tappoi yhteensä noin 2000 ihmistä, joukossa työläisten vaimoja ja lapsia. [Wikipedia]

Trackback

Trackback URL for this entry: http://takku.net/trackback.php/2010022222132329

No trackback comments for this entry.

0 kommentti(a)

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Käyttäjiä paikalla

Vieraita sivustolla: 4

Tapahtumat

Pääkalenteri

perjantai 18.05.2012 -
keskiviikko 23.05.2012
tiistai 22.05.2012
keskiviikko 23.05.2012
perjantai 25.05.2012 -
sunnuntai 27.05.2012
perjantai 25.05.2012
perjantai 25.05.2012 -
sunnuntai 27.05.2012
perjantai 25.05.2012
torstai 31.05.2012 -
maanantai  4.06.2012
perjantai 15.06.2012

Miete

There was an absence of tradition, or rather, what pertained to the past was considered obsolete and unworthy of attention. The dominant trend, in theory, was to go all the way to anarchism and communism; in practice, it stood for non-organisation and for a free life. With it came a great fervour for propaganda, and in Paris and the provincial centres many, captivated by this atmosphere of a completely free life, flocked to the groups, which grew and became numerous. Few among them understood that these impatient spirits who were so easily drawn into the groups were, after all, few in number, and that even if a large circle of people thirsting for a free, unfettered life had been formed by the anarchists, it would have been at the cost of a great isolation from the people themselves, who watched the spectacle but took good care not to participate. Worse still, the people let themselves be beguiled by the authoritarian socialists, who demanded no intellectual or revolutionary effort from them - only their votes, that is, a surrender into the hands of new masters.
Max Nettlau
A Short History of Anarchism 

Oma tunnukseni





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

-


Mediakeskus


Uutisia ja ajankohtaista maailmalta