Obaman Imperiaalinen sota: Anarkistinen Vastaus

Aiemmin Takussa:Jatkuvaa etenemistä Afganistanissa?

Keskustellessa presidentti Obaman toimeenpanemasta USA:n hyökkäyksen laajentamisesta Afganistanissa ja Pakistanissa, on tärkeää, ettei keskitytä Obamaan henkilönä, vaan sosiaaliseen järjestelmään johon hän on sitoutunut: tarkemmin, sotaa käyvään kapitalistiseen kansallisvaltioon. "Sota on valtion terveys", kuten Randolph Bourne sanoi Ensimmäisen Maailmansodan aikaan. Se on kansallisvaltion tarkoitus, mitä se tekee, ja syy siihen, että se on edelleen olemassa huolimatta kehityksistä kohti kansainvälistä yhtenäisyyttä ja maailmanlaajuista koordinointia. Ydinaseiden aikakaudella ihmiskunta ei ole turvassa ennen kuin olemme lakkauttaneet nämä valtiot (erityisesti isot ja imperiaaliset, kuten Pohjois-Amerikan, Länsi-Euroopan ja Japanin valtiot) ja korvanneet niitä itsehallinnollisten työläisliittojen federaatiolla.

Kolmen kuukauden konsultoinnin ja pohdinnan jälkeen, Obama on julistanut tekevänsä mitä hän lupasi vaalikampanjansa aikana - nimittäin laajenta USA:n hyökkäys Afganistanissa ja Pakistanissa. Tämä ei ehkä ollut väistämätöntä (sillä hän on jo rikkonut useita vaalilupauksiaan, kuten toisella mantereella sijaitsevien vankiloiden lakkauttaminen, hallituksen avoimuuden lisääminen, "älä kysy, älä kerro"-käytännön lopettaminen , kaikkia kattava terveydenhuoltosuunnitelma, taloussuunnitelma työtätekeville, jne). Mutta se oli todennäköistä.

Kuten on todettu, hänen julkilausutuissa perusteluissa sodalle ei ole paljon järkeä: päästäkseen ulos Afganistanissa USA:n tulee lähettää enemmän sotilaita Afganistaniin. USA:n on taisteltava Al Qaidaa vastaan, vaikka Afganistanissa on jäljellä enää noin 100 Al Qaidan militanttia - Al Qaidan tukikohdat ovat pääosin Pakistanissa (mihin Obama viittasi epämääräisesti puhumalla "rajasta"), mutta USA ei ole lähettämässä sotilaita sinne (vaan pelkästään salaisia hyökkäyksiä miehittämättömillä lentokoneilla ja CIA-agenteilla). Yleisemmin, USA:n pitäisi olevinaan lisätä Pakistanin hallituksen päättäväisyyttä...lähettämällä enemmän joukkoja Afganistaniin. USA toivoo saavansa kansan puolelleen Afganistanissa ja Pakistanissa lähettämällä lisää ei-islamilaisia, vain englantia puhuvia joukkoja, mikä tulee takuulla lisäämään seudun kansan vastustusta. 18 kuukauden sisällä USA:n joukkojen pitäisi onnistua muuttamaan Karzain hallintoa yhdestä maapallon eniten korruptoiduista, osaamattomista ja oikeutuksettomista valtioista, vakaaksi hallitukseksi (demokratiasta nyt puhumattakaan). USA:n virheellinen politiikka kahdeksan vuoden ajalta olisi muutettavissa 18 kuukauden aikana (olettaen että USA:n joukot todella "alkavat" vetäytymään 18 kuukauden sisällä. Lupaukset ovat halpoja: USA on edelleen Irakissa). Kaikkea tätä on yksinkertaisesti mahdotonta uskoa, ja on vaikea uskoa että älykäs mies kuten Obama uskoisi siitä palaakaan.

Miksi sitten USA oikeasti lähettää lisää joukkoja tälle seudulle? Lähempänä Obaman järjenjuoksua on hänen lausunto kun hän julkisti ohjelmansa West Point:in sotilasakatemiassa 1 joulukuuta. Siinä hän puhui USA:sta globaalina mahtina, jonka talous kilpailee maailmanmarkkinoilla. Hänen lausuntonsa mukaan "kilpailu maailman markkinoilla on kovettunut...Vaurautemme...ansiosta pystymme kilpailemaan voitokkaasti tällä vuosisadalla, kuten olemme tehneet menneisyydessäkin." Näiden lausuntojen taustalla on tietoisuus siitä, ettei USA ole enää sama talousmahti joka se oli "menneisyydessä". Vaikka sillä on edelleen isoin kansallinen talous, USA on nykyään de-industrialisoiva velkavaltio, joka on häviöllä Eurooppaa ja Aasiaa vastaan globaalissa kilpailussa. Tätä on pahentanut maailmanlaajuinen Suurlama, joka on osoittanut koko kansainvälisen kapitalistisen järjestelmän lahoisuuden. USA:n hallitseva luokka, sen rikkaiden kerrostuma, ei tästä tykkää.

Joten he kääntyvät jäljellä olevan valttinsa puoleen: USA:n valtion valtaisa sotilaallinen voima - voimakkaampi kuin mikä tahansa mahdollinen vihollisvaltioiden liittoutuma. Heittämällä painonsa ympäriinsä USA toivoo saavansa takaisin maailmanlaajuista valtansa, tai ainakin hidastavansa sen vähenemistä. Obama muistutti kuuntelijoitaan siitä, että USA on pitkään ollut dominoiva maailmanmahti. "Maamme on kantanut erityisen taakan kansainvälisissä asioissa...Enemmän kuin mikään muu valtio, USA on allekirjoittanut globaalia turvallisuutta kuuden vuosikymmenen aikana..." Tätä hän modifioi tekopyhillä sanoilla "Mutta toisin kuin vanhojen aikojen suurmahdit, emme ole tavoitelleet maailmanhallintaa". Hän voi sanoa näin siksi, ettei USA ole hallinnut avoimesti siirtomaiden "omistuksen" kautta (paitsi Puerto Ricon ja muutamien muiden alueiden kohdalla), vaan hallitsemalla taloudellisesti maailmanmarkkinoita, niin että kaikkien on ostava ja myytävä USA:n ehdoilla ("uuskolonialismi"). Mutta aina "tarpeen" tullen, tätä on tuettu sotilaallisella voimalla, kuten  kahdessa imperialistisessa maailmansodassa ja suuressa määrässä pienempien ja heikoimpien valtioiden miehityksiä.

Siksi USA:n valtio ei voi hyväksyä saavansa turpaan pieniltä luolissa eläviltä terroristien ryhmiltä, eikä sallia pikku diktaattorivaltioiden härnätä sitä. Eikä se voi myöskään sallia maailman öljytarjontaa dominoivia seutuja sortua kaakseen, ainakaan USA:n hallinnon ulkopuolisesti, johtuen öljyn keskeisyydestä kapitalistiselle teolliselle taloudelle. Tähän kuuluvat sekä Lähi-Itä että Luoteis-Aasia (jossa saattaa kulkea öljyputkia).

Irrationaalinen käytös seuraa tilanteista joita ei voi käsitellä rationaalisesti. USA:n hallitsevan luokan on pakko yrittää hallita maailmaa, taloudellisesti ja siksi poliittisesti ja sotilaallisesti, johtuen globaalista kilpailusta. Mutta se ei kykene hallitsemaan maailmaa ja on häviöllä kansainvälisessä kilpailussa. Sen on pakko pyrkiä hallitsemaan Irakin, Afganistanin ja Pakistanin sorrettuja kansoja, mutta se ei kykene hallitsemaan niitä. Seuraa ristiriitainen ja irrationaalinen ulkomaanpolitiikka. Tämä oli ilmiselvää kun vallassa oli typerä G.W.Bush ideologisesti fanaattisine neuvojineen. Se on edelleen ilmiselvää nykyään, kun vallassa on älykäs ja järkevä Barack Obama.

Seuraukset tulevat todennäköisesti olemaan tuhoisia (kuten oli Vietnamin sodassa, jota myös johti maltillisia Demokraatteja - itse asiassa useimmat USA:n sodat ovat olleet Demokraattien johtamia, Ensimmäisestä Maailmansodasta alkaen). Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa, monet ihmiset ovat kuolleet, haavoittuneet, tai heidän elämänsä epävakautuneet - pääosin kansallisesti sorretut, mutta myös monet USA:n sotilaat. Nyt tulee kuolemaan vielä todella monia lisää. Puhumattakaan tuhoutuvasta vauraudesta, sekä miehitetyissä maissa ja USA:ssa (Obama sanoo, että sota tulee maksamaan 1 triljoona dollaria).

Ja taustalla häämöttää ydinsodan uhka - Ei vain USA:lla on ydinaseita, vaan myös Pakistanilla ja sen vanhalla vastustajalla ja naapurilla Intia. Lisäksi, samalla seudulla, USA uhkaa hyökkäävänsä Iraniin, koska se oletetusti tavoittelee ydinaseita, ja vastaavia uhkia tulee myös USA:n liittolaiselta Israel, jolla on myös ydinaseita. Tullaanko käyttämään ydinpommeja lähitulevaisuudessa? Tuskin, uskoisin; mutta aika kuluu, ja ennemmin tai myöhemmin niitä tullaan käyttämään. (Bushin hallinto on pyrkinyt luomaan pienempiä "bunkkerinposautus"-ydinpommeja, joita voisi käyttää pienissä sodissa kuten Irakin tapauksessa. Nämä olisivat poistaneet ydinaseiden ja tavanomaisten aseiden välisen eron. En tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä tämän suhteen.) Liberaalit ovat peräänkuuluttaneet, että USA johtaisi maailmanlaajuista ristiretkeä poistamaan kaikkia ydinaseita. Obama on puhunut tämän ajatuksen puolesta, mutta siitä ei voi tulla yhtään mitään, sillä USA ei voi luopua voimastaan uhkailla muuta maailmaa.

Meidän vallankumouksellisten anarkistien on vastustava näitä sotia kaikella voimallamme. Vaikka systeemi ei voi lakata sotimasta, sitä voidaan pakottaa lopettamaan yksittäisiä sotia. Tämä on mahdollista nostamalla hintaa, jota valtion on maksettava siitä sodasta. Jos kapitalistiset poliitikot kokevat, että nuoret ovat ryhtymässä radikaaleiksi ja militanteiksi, että työvoima on ryhtymässä levottomaksi, että sotilaat saattavat kapinoida, ja että paikallisväestö ei ole lopettamassa vastarintaansa - silloin he lopulta päättävät lopettaa sodan (kuten Vietnamissa).

Meidän tulisi osallistua laajempaan "rauhanliikkeeseen", osallistuen sen massakulkueisiin ja mielenosoituksiin. Usein me radikaalit väsymme mielenosoituksiin, nähdessämme kuinka vähän ne saavuttavat; mutta meidän ei tulisi unohtaa kuinka innostavia ne voivat olla uusille sodanvastaisille aktivistitulokkaiden kerrostumille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että peittelisimme ohjelmamme. Erityisesti meidän täytyy vastustaa tämän liikkeen johtajia (liberaaleja, sosiaalidemareita ja marxisti-leninistejä) johtuen heidän antautumisesta Demokraattipuolueelle. Jo vuosiin he ovat pidätelleet liikettä keskittymällä liberaalien Demokraattien tukemiseen ja äänestämiseen.

Meidän täytyy osoittaa niitä, joilla on todellinen voima lopettaa sotaa: sotilaat ja muut sotavoimat, ja työväenluokka. Rivisotilaiden ja heidän perheiden keskuudessa on esiintynyt kasvavaa tyytymättömyyttä sotaan liittyen. Meidän pitäisi suhtautua tähän positiivisesti, sen sijaan kuin moralistisella ylemmyydellä rivisotilaita kohtaan, jotka usein ovat köyhyyskutsuntojen uhreja. Vastaavasti on esiintynyt paljon tyytymättömyyttä sotaan liittyen työtätekevien ja heidän perheiden keskuudessa. Voimme ainakin tukea ajatusta lakoista sotaa, sotatuotantoa ja sotavarusteiden kuljetusta vastaan. Meidän tulisi vastustaa kaikkia yrityksiä käyttää sotaa tekosyynä hajoittamaan liittoja tai polkemaan palkkoja.

USA:n imperialismia välittömimmin vastustava voima näillä seuduilla on kansa. Meidän tulisi tehdä selväksi solidaarisuutemme kansallisesti sorrettulle kansalle (jotka ovat pääosin työläisiä, maanviljelijöitä ja pienyrittäjiä). Meidän tulisi puolustaa heidän oikeutta vastustaa USA:n hyökkäystä. Meidän ei tulisi olla "neutraaleja" maailman suurimman imperiumivallan ja Afganistanin sorretun kansan välillä. Mutta tämä ei vaadi minkään tietyn järjestön tai johtotahon tukemista tai hyväksymistä. Emme takuulla ole Talibanien "puolesta", heidän ollessa häikäilemättömän naisvihaavia, työväenvastaisia ja valtiota kannattavia. Emme halua heidän saavan valtionsa takaisin. Se asia on kuitenkin Afganilaisen kansan päätettäväksi, ei USA:n valtion, eikä länsimaisten anarkistien.

Meidän tulisi olla halukkaita tekemään yhteistyötä kenen tahansa kanssa joka vastustaa näitä sotia, samalla ilmaisten avoimesti ohjelmamme: loppu valtiolle, kansainväliselle kapitalismille (imperialismille), ja kaikille sorron muodoille.

/Wayne Price

Anarkismo.net: Obama's Imperial War - An Anarchist Response