Marcelo Villarroel: Proletaarit sodassa! Kumous on mottomme
Pohdinnat | torstai, 11.02. 2010 @ 12:57
Katselukertoja: 436
Avainsanat: chile vankila kirje marcelo villarroel anarkistinen musta risti
Tie on edessä eikä takaisin ole kääntymistä. Ei siksi ettemme voisi, vaan koska emme halua.
Päätös on tehty, ja se koskettaa koko päivittäistä olemassaoloamme: jatkuva kapina kaikkea vastaan mikä sortaa meitä; hallitsijoiden yhteiskuntarauhaa vastaan kohdistuvan laskelmoidun jatkuvan sabotaasin kestävä leviäminen; ihmisten kanssakäyminen, joka syntyy sydämestä ja sydämellä rakentuvien ajatusten, herkkyyksien ja hankkeiden yhteisöstä; jaettu kokemus vastarinnasta, joka kohdistuu siihen miten meitä yritetään muuttaa tilastoiksi riistettyjen armeijassa, jotka etsivät turvaa pääoma-valtion suojaverhon alta - alistuva turvallisuus ristiriidassa tarttuvan kumoukselliseen vapauteemme hyökätä, tuhota, olla odottamatta.
Koska olemme kyllästyneet keskustelemaan menetelmistä, kohteliaasti kuuntelemaan rehenteleviä pelkureita. Koska meitä ei kiinnosta yleiskokouksiin vaikuttaminen, liittojen "voittaminen puolellemme", tai vanhaksi tuleminen odottaessamme että "suuri enemmistö" ymmärtää tai hyväksyy protestimme.
Olemme yksi. Olemme kymmenen. Usein olemme tiiviitä ja käteviä soluja. Toisinaan olemme moninaisia suuria verkostoja. Olemme vahvoja ja myös heikkoja. Olemme ihmisyys rajattuna purkaukseen, jatkuvaan pulmaan, luovan tuhon intohimoon, impulsiivisen lapsuuden riemukkaaseen kunnioituksettomuuteen josta emme koskaan luopuneet.
Emme taistele politiikan puolesta. Ennen kaikkea taistelemme elämän puolesta. Onnellisen, inhimillisen globaalin yhteiskunnan ytimessä olevan puhtauden puolesta. Emme taistele kertakäyttöisen suosion tai yksilöllisen johtajuuden puolesta. Sen sijaan taistelemme koska kunniaamme ei voi rajata kehoihimme, ja se täytyy kanavoida kestävän antagonismin kautta joka hyökkää - nautinnolla - tämän myrkyllisen imperiaalisen järjestelmän yleistä normaaliutta vastaan.
Taistelemme jaettujen maailmojen moninkertaistumisen puolesta, vahvistaaksemme kollektiivista tietoisuutta joka mahdollistaa peruuttamattoman irroittautumisemme markkinoiden maailmasta, mikä todellakin on suurin rikoksemme.
Tie on edessä, päätös on tehty, ja olemme valmiita. Vapautumiseen tähtäävä sosiaalinen sota on käynnissä, ja kuka tahansa sen kiistää, kiistää samalla pääoman sekä sitä ylläpitävien asioiden olemassaolon. Meitä ei kiinnosta niiden vaalit, niiden demokratiat, niiden lait, niiden geopoliittiset blokit tai niiden kurjat sopimukset. Meitä ei kiinnosta niiden oppositiot, niiden vasemmistot, niiden oikeudet, niiden ay-mafiat, niiden liitot, niiden kansalaiset, niiden Chávezit, niiden Castrot, niiden työväentalot, niiden Kiinat, eikä mikään siinä vallankumouksellisessa turismissa joka täyttää tämän päivän radikaalimediat poliittisen toisinajattelun spektaakkelilla.
Meitä kiinnostaa konflikti, hyökkäys vankiloita ja pankkeja vastaan, sekä niiden viihdytysten keskusten hirvittävä häirintä.
Meitä innostaa jokapäiväisen riidanhalun kylväminen - tapahtui se sitten oveluudella tai laitteidemme taitavilla teknisillä ratkaisuilla - hyökkäävän vastarinnan asemasta, joka vallanpitäjien suureksi harmiksi leviää tällä hetkellä joka puolella Etelä-Amerikaksi kutsuttua maailman osaa.
Meiltä varastetaan unelma siitä että saamme elämiimme edes pikkaisen oikeutta, ja kostamme kaikkien niiden puolesta joita on mustamaalattu, terrorisoitu ja riistetty sen takia että pääoma-vankila-valtion kertomus vaatii sitä. Ei! Ei näin! Emme syntyneet jatkamaan niiden tarinaa orjuudesta. Emme hyväksy sitä, emmekä halua sitä!
Kuten muurahainen tankkia vastaan, kuten kivi ohjusta vastaan, kuten proletaarit kapinassa - kaikkine mahdollisine eroavaisuuksinemme, mutta myös sydämellä, raivolla ja historian suurimmalla mahdollisella arvostamisella - iskemme joka kerta kovempaa, aina sinne missä se eniten tuntuu. Nämä eivät ole pelkkiä sanoja, vaan yksilöllisesti ja kollektiivisesti toteutettu sitoutuminen/haaste.
Kommunismin ja anarkian puolesta, tavarahyödykkeiden tuhoamiseksi! Niin kauan kun on kurjuutta, tulee olemaan myös kapinaa!
- Marcelo Villarroel Sepúlveda, anarkistivanki korkean turvatason osastolla
Santiago, Chile
3. helmikuuta 2010
