Luo tunnus!
Kirjaudu
sunnuntai, 14.03. 2010 @ 13:35
 
Lisää radikaali.orgin uutisiin Lisää Facebook-sivustolle

Neljä ulkomaalaista pidätetty Oaxacassa heidän kysyttyä kuvernööriltä Brad Willin murhasta

Kolme yhdysvaltalaista ja yksi uruguaylainen turisti pidätettiin Oaxacan kaupungissa torstaina 28. tammikuuta heidän lähestyttyään kuvernööri Ulises Ruizia kaupungin keskustorilla ja kysyttyä häneltä Indymedian aktivisti Brad Willin murhasta.


 

Lehdistötiedote Oaxaca 30. tammikuuta 2010

 

Torstaina tammikuun 28. noin yhdeksän aikaan illalla Andrea Caraballo, Guadalupe Rodriguez Lopez, James Wells ja Jennifer Lawhorne olivat syömässä jäätelöä Oaxacan keskustorilla. Yksi meistä tunnisti kuvernööri Ulises Ruizin kasvot, joka oli noin kolmen metrin päässä meistä. Brad Willin, yhdysvaltalaisen toimittajan joka tapettiin Oaxacassa vuonna 2006, ystävänä yksi meistä hyödynsi tilaisuuden ja meni kysymään herra Willin tapauksesta, joka yhä tähän päivään asti on pysynyt selvittämättömänä. Emme saaneet vastausta kuvernööriltä joka jatkoi matkaansa ja me jatkoimme kävelyä aukiolla jäätelöidemme kanssa. Viisi minuuttia myöhemmin kuudesta kahdeksaan poliisia, osa univormuissa ja osa siviilivaatteissa, ympäröivät meidät vaatien nähtäväksi henkilöpapereitamme ja pakottivat meidät kävelemään heidän kanssaan paikallispoliisin autoon. Kun poliisit laittoivat meidät auton takaosaan, kysyimme miksi he veivät meitä pois ja minne meitä oltiin viemässä. Poliisit eivät suostuneet antamaan meille mitään tietoa. Olimme todella peloissamme ja huolissamme turvallisuudestamme.

Puolen tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme kaupungin liepeille Santa Maria Coyotepecin poliisiasemalle. Saavuttuamme sisälle meistä otettiin valokuvia ja meiltä kyseltiin kysymyksiä. Vaadimme asianajajan läsnäoloa, jonka poliisi eväsi. Vietimme siellä tunnin kommandopipoin naamioituneiden poliisien ympäröiminä, jotka nöyryyttivät ja uhkailivat meitä. Myöhemmin poliisit laittoivat meidät uudelleen poliisiautoon kertomatta meille minne olimme matkalla ja veivät meidät pois poliisiasemalta. Auto pysähtyi puolen korttelin päässä osavaltion oikeusministeriöstä ja poliisit käskivät meitä jättämään tavaramme kadun pimeyteen ja kun kieltäydyimme, he vaativat uhkailemalla meitä puoli tuntia samalla kuvaten meitä videokameralla. Mentyämme sisälle oikeusministeriön toimistoihin, poliisi käski meidän jättää tavaramme heille ja tekemään lausunnot yksi kerrallaan ilman lakimiehen läsnäolo. Pysyimme vankkoina päätöksessämme olla tekemättä mitään ennen lakimiehemme saapumista.

Yli tunnin odotuksen jälkeen meidät vietiin huoneeseen, jossa meidän oli tarkoitus saada soittaa lakimiehellemme. Huoneessa ollessamme yksi poliiseista luki meille asiakirjan, jossa selitettiin syytteemme ja meidän yllätykseksemme meitä syytettiin nujakoinnista ja vahingon tuottamisesta kahdelle poliisille. Asiakirjassa meistä annettiin pidätysmääräys ja ilman soittoa lakimiehellemme meidät työnnettiin ja revittiin ulos huoneesta samalla vääntäen yhden meistä kättä. Näin meidät vietiin selleihin kello 00.30. Puoli kahden aikaan meidän annettiin tavata lakimies, Jesus Alfredo Lopez Garcia, jonka suostuimme edustamaan meitä. Siinä vaiheessa tiesimme, että tulemme viettämään yön vankilassa. Läpi yön poliisi pelotteli meitä kyselemällä miksi olimme siellä. Pysyimme kannassamme ettemme olleet tehneet mitään aiheuttaaksemme vangitsemistamme, sillä emme olleet tehneet mitään laitonta. Hämmentyneinä teimme parhaamme nukkuaksemme kylmällä vankilan lattialla.

Seuraavana päivänä, perjantaina 29. tammikuuta, saimme tietää että syytteidemme vakavuus oli noussut. Yksi meistä vietiin tekemään lausunto jolloin hän sai tietää, että meitä syytettiin kahden poliisin pahoinpitelystä ja poliisiradion, jonka arvo on 3000 yhdysvaltain dollaria, vahingoittamisesta. Vaadimme yhä oikeutta olla tekemättä lausuntoa. Neljän aikaan iltapäivällä lakimiehemme kertoi meille, että todisteiden puutteessa meidät päästettäisiin vapaaksi ilman syytteitä tai takuita, kunhan käymme maahanmuuttoviraston puheilla. Päästyämme virastolle kaupungin keskustaan näytimme passimme ja viisumimme ja pian pääsimme vapaaksi.

Kuultuaan tilanteesta yhdysvaltain konsuli Mark Leynes kutsui meidät käymään hänen toimistollaan samana iltana ja sanoi olevansa todella pahoillaan siitä mitä meille oli tapahtunut. Haluaisimme kiittää lakimiestämme Jesus Alfredo Lopez Garciaa Mexican Protectorate for Human Rights -järjestöstä, ystäviämme ja perheenjäseniämme tuesta ja huolenpidosta.

 

Andrea Caraballo, Guadalupe Rodriguez Lopez Jennifer Lawhorne ja Jimmy Wells

 

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli: http://www.indybay.org/newsitems/2010/01/31/18636655.php

Trackback

Trackback URL for this entry: http://takku.net/trackback.php/2010020215124982

No trackback comments for this entry.

0 kommentti(a)

Allaolevista kommenteista on vastuussa vain niiden kirjoittaja. Sivusto ei ole vastuussa niistä.

Oma tunnukseni





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?


Mediakeskus


Uutisia ja ajankohtaista maailmalta

uutiset.radikaali.org

Ranua Rescue

Toinen Meksiko

Totuus seuraa perästä

Wikikko

Muutosvoima

Aamunkoi

Tresquat

Mustan Kanin Kolo

Vastavirta

Hirvitalo

Napapiiri

Satama

Nollatoleranssi


nollatoleranssi.info

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Käyttäjiä paikalla

Vieraita sivustolla: 10

Tapahtumat

Pääkalenteri

lauantai 13.03.2010 -
sunnuntai 14.03.2010
maanantai 15.03.2010
keskiviikko 17.03.2010
sunnuntai 21.03.2010
torstai 25.03.2010
torstai  1.04.2010
sunnuntai  4.04.2010

Kirjastossa

Kreikka ja tulevat kapinat & Kuinka kapina järjestetään?
The Panama Deception
Julma-Henri & Syrjäytyneet Ft. Asa: Rikrek

Miete

the greatest change we need to make is from consumption to production, even if on a small scale, in our own gardens. If only 10% of us do this, there is enough for everyone. Hence the futility of revolutionaries who have no gardens, who depend on the very system they attack, and who produce words and bullets, not food and shelter.
Bill Mollison