Luo tunnus!
Kirjaudu
perjantai, 3.09. 2010 @ 15:20
 
Lisää radikaali.orgin uutisiin Lisää Facebook-sivustolle

Neljä ulkomaalaista pidätetty Oaxacassa heidän kysyttyä kuvernööriltä Brad Willin murhasta

Kolme yhdysvaltalaista ja yksi uruguaylainen turisti pidätettiin Oaxacan kaupungissa torstaina 28. tammikuuta heidän lähestyttyään kuvernööri Ulises Ruizia kaupungin keskustorilla ja kysyttyä häneltä Indymedian aktivisti Brad Willin murhasta.


 

Lehdistötiedote Oaxaca 30. tammikuuta 2010

 

Torstaina tammikuun 28. noin yhdeksän aikaan illalla Andrea Caraballo, Guadalupe Rodriguez Lopez, James Wells ja Jennifer Lawhorne olivat syömässä jäätelöä Oaxacan keskustorilla. Yksi meistä tunnisti kuvernööri Ulises Ruizin kasvot, joka oli noin kolmen metrin päässä meistä. Brad Willin, yhdysvaltalaisen toimittajan joka tapettiin Oaxacassa vuonna 2006, ystävänä yksi meistä hyödynsi tilaisuuden ja meni kysymään herra Willin tapauksesta, joka yhä tähän päivään asti on pysynyt selvittämättömänä. Emme saaneet vastausta kuvernööriltä joka jatkoi matkaansa ja me jatkoimme kävelyä aukiolla jäätelöidemme kanssa. Viisi minuuttia myöhemmin kuudesta kahdeksaan poliisia, osa univormuissa ja osa siviilivaatteissa, ympäröivät meidät vaatien nähtäväksi henkilöpapereitamme ja pakottivat meidät kävelemään heidän kanssaan paikallispoliisin autoon. Kun poliisit laittoivat meidät auton takaosaan, kysyimme miksi he veivät meitä pois ja minne meitä oltiin viemässä. Poliisit eivät suostuneet antamaan meille mitään tietoa. Olimme todella peloissamme ja huolissamme turvallisuudestamme.

Puolen tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme kaupungin liepeille Santa Maria Coyotepecin poliisiasemalle. Saavuttuamme sisälle meistä otettiin valokuvia ja meiltä kyseltiin kysymyksiä. Vaadimme asianajajan läsnäoloa, jonka poliisi eväsi. Vietimme siellä tunnin kommandopipoin naamioituneiden poliisien ympäröiminä, jotka nöyryyttivät ja uhkailivat meitä. Myöhemmin poliisit laittoivat meidät uudelleen poliisiautoon kertomatta meille minne olimme matkalla ja veivät meidät pois poliisiasemalta. Auto pysähtyi puolen korttelin päässä osavaltion oikeusministeriöstä ja poliisit käskivät meitä jättämään tavaramme kadun pimeyteen ja kun kieltäydyimme, he vaativat uhkailemalla meitä puoli tuntia samalla kuvaten meitä videokameralla. Mentyämme sisälle oikeusministeriön toimistoihin, poliisi käski meidän jättää tavaramme heille ja tekemään lausunnot yksi kerrallaan ilman lakimiehen läsnäolo. Pysyimme vankkoina päätöksessämme olla tekemättä mitään ennen lakimiehemme saapumista.

Yli tunnin odotuksen jälkeen meidät vietiin huoneeseen, jossa meidän oli tarkoitus saada soittaa lakimiehellemme. Huoneessa ollessamme yksi poliiseista luki meille asiakirjan, jossa selitettiin syytteemme ja meidän yllätykseksemme meitä syytettiin nujakoinnista ja vahingon tuottamisesta kahdelle poliisille. Asiakirjassa meistä annettiin pidätysmääräys ja ilman soittoa lakimiehellemme meidät työnnettiin ja revittiin ulos huoneesta samalla vääntäen yhden meistä kättä. Näin meidät vietiin selleihin kello 00.30. Puoli kahden aikaan meidän annettiin tavata lakimies, Jesus Alfredo Lopez Garcia, jonka suostuimme edustamaan meitä. Siinä vaiheessa tiesimme, että tulemme viettämään yön vankilassa. Läpi yön poliisi pelotteli meitä kyselemällä miksi olimme siellä. Pysyimme kannassamme ettemme olleet tehneet mitään aiheuttaaksemme vangitsemistamme, sillä emme olleet tehneet mitään laitonta. Hämmentyneinä teimme parhaamme nukkuaksemme kylmällä vankilan lattialla.

Seuraavana päivänä, perjantaina 29. tammikuuta, saimme tietää että syytteidemme vakavuus oli noussut. Yksi meistä vietiin tekemään lausunto jolloin hän sai tietää, että meitä syytettiin kahden poliisin pahoinpitelystä ja poliisiradion, jonka arvo on 3000 yhdysvaltain dollaria, vahingoittamisesta. Vaadimme yhä oikeutta olla tekemättä lausuntoa. Neljän aikaan iltapäivällä lakimiehemme kertoi meille, että todisteiden puutteessa meidät päästettäisiin vapaaksi ilman syytteitä tai takuita, kunhan käymme maahanmuuttoviraston puheilla. Päästyämme virastolle kaupungin keskustaan näytimme passimme ja viisumimme ja pian pääsimme vapaaksi.

Kuultuaan tilanteesta yhdysvaltain konsuli Mark Leynes kutsui meidät käymään hänen toimistollaan samana iltana ja sanoi olevansa todella pahoillaan siitä mitä meille oli tapahtunut. Haluaisimme kiittää lakimiestämme Jesus Alfredo Lopez Garciaa Mexican Protectorate for Human Rights -järjestöstä, ystäviämme ja perheenjäseniämme tuesta ja huolenpidosta.

 

Andrea Caraballo, Guadalupe Rodriguez Lopez Jennifer Lawhorne ja Jimmy Wells

 

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli: http://www.indybay.org/newsitems/2010/01/31/18636655.php

Trackback

Trackback URL for this entry: http://takku.net/trackback.php/2010020215124982

No trackback comments for this entry.

0 kommentti(a)

Allaolevista kommenteista on vastuussa vain niiden kirjoittaja. Sivusto ei ole vastuussa niistä.

Oma tunnukseni





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?


Mediakeskus


Uutisia ja ajankohtaista maailmalta

Radikaali.org

Ranua Rescue

Toinen Meksiko

Hyökyaalto

Totuus seuraa perästä

Wikikko

Muutosvoima

Aamunkoi

Tresquat

Satama

Mustan Kanin Kolo

Vastavirta

Hirvitalo

Napapiiri

Kuuntele!

Lataa!

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Käyttäjiä paikalla

Vieraita sivustolla: 11

Uutta

Artikkeleita

Ei uusia artikkeleita

Kommentteja 2 päivää

Ei uusia kommentteja

Kirjasto 7 päivää

Ei uutuuksia kirjastossa

Linkit 2 viikkoa

Ei uusia linkkejä

Wiki 14 päivää

Ei mitään uutta

Kirjastossa

Ekologista itsepuolustusta Ruotsin Hälsinglandissa (uraanin etsintä, Nianfors)
Okupa (squatting) chronicle of a social fight
Asa - Persepolis

Miete

Veljet ja siskot, epämuodollinen mutta silti koordinoitu kapinallisen rakkauden ele on nyt takanamme. Se ilmaistiin, koettiin ja tunnettiin niin monilla eri keinoilla kuin vain luovuutemme, mielikuvituksemme ja halumme mahdollisti. En selvästikään ole ainoa, joka syvästi liikuttui vallankumouksellisen solidaarisuuden osoituksesta ja sen tuloksista. Enkä ole ainoa joka ei halua, että kaikki noiden päivien aikana kokemamme ja jakamamme jäisi vain eleeksi. Eleet ovat (hetkien, tovereiden ja tilanteiden) muistamista varten. AJATUKSET ja TEOT ovat eteenpäin menemistä varten.
Gabriel Pombo da Silva
(2010)