Reclaim the City - suoran toiminnan tilakonferenssi Helsingissä 23.1.2010

Aika hauska, kun koko kysymyksenajattelu on kirjoitettu helsinkiläisten näkökulmasta.

"Miksi valtausliike päätyy aina hajoilemaan sisäisiin ristiriitoihinsa?" En tiedä viitataanko tässä valtausliikkeellä johokin maanlaajuiseen liikkeeseen. Jos viitataan, niin kyse on aika törkeästä muiden alueiden valtaajien marginalisoinnista, koska esim. itse en koe olevani mitenkään osa samaa liikettä kuin vaikka helsingin valtaajat (en väitä, että kaikki helsingin valtaajatkaan kokisivat kuuluvansa johonkin tiettyyn liikkeeseen). Jos tässä taas viitataan eri kaupunkin yksittäisiin ja ainutkertaisiin liikkeisiin tai porukoihin jotka valtaavat taloja, niin musta on aika härski väite, että kaikki liikkeet päätyvät hajoilemaan sisäisiin ristiriitoihin, koska varmasti kaikki eivät jaa tätä näkemystä. Tuntuu siltä, että taas joukko helsinkiläisiä laajentaa oman kokemuksensa kattamaan kaikkia maan valtaajia.

"Mikä on seuraava suunta taistelussa yhteisestä kaupunkitilasta?" Tämäkin tuntuu hieman johdattelevalta kysymykseltä, joka antaa fiiliksen, että olisimme olleet samaa mieltä asiasta tähän asti. Ainakaan siitä ei tule esiin, että eri tahoilla saattaa olla hyvin erilaiset näkemykset siitä mihin suuntaan halutaan mennä.

"Kuinka monta sosiaalikeskusta tarvitaan lisää?" Minusta ei yhtään. En näe, että helsingin "sosiaalikeskus" -konsepti on toimiva, enkä näe minkä takia sitä tarvitsisi seurata muilla alueilla. Kannatan itse koko sosiaalikeskus termin hylkäämistä.

"Mistä löytyy muita samojen kysymysten parissa kamppailevia.." Luultavasti pääkaupunkiseudulta, jos kysymyksenasettelu säilyy tuollaisena. "..ja miten toimisimme yhdessä?" Järjestämällä Reclaim the City - suoran toiminnan tilakonferenssin viikko ennen kuin toisessa kaupungissa on tarkoitus kokoontua puhumaan valtaustoiminnasta eri asutuskeskusten välillä..?

"Mitä vielä odotat?" Niinpä.

Kai on normaalia että kukin puhuu asioista niin kuin niitä itse näkee. Toisaalta, hyvä tapa karkoittaa kaikki mahdolliset uudet (ja vanhat) ystävät, on puhua ylimalkaisesti kuin oma näkemys edustaisi kaikkia muita. Vielä jos ei missään vaiheessa myöskään kysy näiden muiden näkemyksiä, tai keskustele niistä (ja omasta), niin ei kuin paranee.

Milloinkohan tätäkin tapahtumaa on keksitty? vaikuttaa ohjelma ja toteutus aika nopeasti kyhätyltä.

Milloinkohan tätäkin tapahtumaa on keksitty? vaikuttaa ohjelma ja toteutus aika nopeasti kyhätyltä.

Joo. Etenkin kun viime elokuussa Helsingissä (Satamassa) pidetyssä tapaamisessa sovittiin, että Tampereella järjestetään tapaaminen tammikuussa, ja tamperelaiset laittoivat marraskuun tienoilla viestiä eri paikkakunnille kysyäkseen ideoita tapaamiseen.

Kas vaan, tapahtuman nimikin on nyt muuttunut suoran toiminnan tilakonferenssiksi siitä mitä se oli vielä viikko pari sitten.

Oon samaa mieltä kuin edellinen kommentoija sosiaalikeskuskonseptista ja sen kamalan nimen käytöstä. Samoin noiden iänikuisten Reclaim the City - ja Ota tila haltuun -jankutusten tunkeminen yhden jos toisenkin kaupunkitapahtuman sloganiksi alkaa nykyään kuulostaa sisällöttömyydessään lähinnä kiusalliselta. Tosin ois huippua, jos tän kaltaiset tapahtumat oikeasti onnistuvat rakentamaan vähän sisältöä noihin fraaseihin, vaikkapa onnistumalla tosissaan luomaan kaupunkiin jotain mielekästä, tai käyttämään tilaa johonkin/tekemään siitä paikan sen sijaan, että se vain abstraktisti tai symbolisesti "otetaan haltuun". Enivei, tärkeintä olis mun mielestä että talonvaltaajaporukoissa voitais tosissaan murtautua ulos alakulttuuri-identiteeteistä ja jättää (kaupunki)tilaan ja siihen liittyvään fraseologiaan ripustautuminen pois, ja alkaa luomaan uutta (vastarinnan) kulttuuria oli sitä tilaa tai taloo tai ei.

Mut ei siinä mitään, kiinnostava nähdä millainen tapahtumasta tulee, se kai tässä nyt on pääasia. Odotamme paljon myös Tampereen tapaamiselta!

"Miksi valtausliike päätyy aina hajoilemaan sisäisiin ristiriitoihinsa?" Yleisesti, siksi, että tässä maassa on autoritaarinen, uutta halveksuva ja macho finnuiittikulttuuri, joka tukahduttaa yritykset kaikenlaiseen keskusteluun. Ihmiset alentuvat olemaan johtajien myötäjuoksijoita. Toisaalta sitten Sataman piirissä on voimakkaita hahmoja, joiden välille syntyy eripuraa ihan itsestään. Lasken tällaiseksi myös itseni. Sitten on vielä koko joukko erilaisia mielenterveysongelmaisia. Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen mielenterveysongelma tai kaikki ovat jollain tasolla päästään terveitä, mutta joskus jonkun henkilökohtainen ongelma pääsee dominoimaan keskustelua. Rot tai kissakala, en muista kumpi, sanoi että Keski-Euroopassa narkit ovat ajaneet valtajat tiloista asuntovaunuihin ja että meidän pitäisi oikeasti olla tyytyväisiä siihen ettei näin ole käynyt täällä.

Tamperelaisten kannattaisi katsella Pekko Rinkisen "taidetta" Hirvitalolla ja kysellä, mitä feministit siitä ajattelevat.

Oletko kysynyt moneltakin tamperelaiselta feministiltä mitä nämä ajattelevat Rinkisen "taiteesta"? Tuosta sai sellaisen kuvan että tamperelaisten pitäisi tulla jonnekin muualle kysymään mitä Feministit ajattelevat?

No, mun mielestä ei tarvitse olla feministi muodostaakseen mielipidettä Pekko Rinkisen taiteesta tai kokeakseen sen loukkaavaksi tai seksistiseksi (olen "tamperelainen", "anarkisti" ja "nainen", ehkä jopa "feministi", ja suhtaudun erittäin jyrkän kieleteisen kriittisesti tapoihin, joilla Pekko tuo ilmi sanottavansa teoksissaan). Ja kyseinen taiteilija ei taida juuri olla mukana talonvaltaustoiminnassa, joten älä siitä huolehdi. Hirvitalon puolesta voisin uskoa, että tämän henkilön teoksia tuskin tullaan näkemään enää talolla, sen verran keskustelua on käyty aiheesta ja nähty miten paljon pahaa mieltä se (taideteos) aiheutti. Toivon, että viime kesäinen farssi tämän teoksen suhteen ei ole aiheuttanut sitä, että koet koko tampereen talonvaltausporukan jotenkin kielteisellä tavalla, koska viestistäsi jää vähän sellainen kuva.

En näe tamperelaista talonvaltausporukkaa kielteisellä tavalla, enkä totta puhuen näe helsinkiläisiäkään talonvaltaajia kielteisellä tavalla. Riidat ja konfliktit kuuluvat ihmisyyteen. Paljon pahempi olisi Duttonin kirjassa "The Finnuit" mainittu post-tribaalinen pakotettu asioista puhumattomuus, perinteisiin jämähtäminen ja autoritäärinen, maskuliininen hierarkia.  
 

Ikävää kuitenkin on, että talonvaltaukseen valikoituu porukkaa, jolla on sitä, mitä useimmilla muilla on vähän eli aikaa. Palkkaorjuus taitaa olla pahempi vankila antiautoritääreille kuin mitä oikeuslaitos keksii. Jos minut demosta heitetään putkaan niin minä saan muutaman kympin sakkoa, mutta jos minä jään ilman selitystä pois töistä, sakko on yli kaksi sataa (on saatu neuvoteltua, tosin). Vaikka talojen valtaaminen on minusta tärkeää, pitäisi keksiä tapoja kamppailla palkkaorjuutta vastaan. Sabotaasi esimerkiksi minun alallani, hoitoalalla, ei tule kysymykseen.

Se, että porukka valikoituu tietyllä tavalla johtaa siihen, että tietyt ongelmat ovat korostetusti esillä. 

Pekko Rinkisen taiteeseen tuskin on olemassa mitään Feminististä Mielipidettä, vaan eri feministeillä saattaa olla siitä hyvinkin erilaisia mielipiteitä.

Rinkisen teoksen nähtyäni en esimerkiksi tiennyt tekijästä mitään, ja tulkitsin sen itse niin että se on parodia kaikista ahdasmielisimmistä junttiasenteista seksuaalivähemmistöjä kohtaan, enkä näin ollen tiennyt onko sen takana joku naispuolinen (mahdollisesti lesbo ja feministi) taiteilija, vai onko se sitten joku sovinistitaiteilijan yritys ylläpitää heteronormatiivista patriarkaattia? Vai jotain muuta. Vaikeata tuo taiteen tulkitseminen, ja tarkoitus kai taiteessa on siinä että jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan, ilman että täytyy mennä kysymään Oikeaa Tulkintaa joltain asiantuntijalta tai jonkun alistetun ihmisryhmän kuvitelluilta edustajilta.

En tunne Rinkistä henkilökohtaisesti, ja tekijän tunteminen olisi saattanut vaikuttaa vahvasti teoksen tulkitsemiseen, mutta käsittääkseni tässä on toimittu ihan asiallisesti: Rinkisen teos aiheutti mielipahaa ja se otettiin pois. Ehkä teoksen tarkoituksena oli alunperinkin provosoida ja katsoa millaisia tulkintoja ja reaktioita se herättää? Ainakin itse pidän tällaisesta moniulotteisesti tulkittavasta provokatiivisesta rahvaantaiteesta enemmän kuin muodollisesta sivistyneestä hymistelystä ja seurapiirimäisestä oman erinomaisuuden korostamisesta äärimmäisen porvarillisen itsekurin ja -kontrollin alaisuudessa.

En kuitenkaan ymmärrä miten Rinkisen teos liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Työttömiä on erittäin paljon ja työttömillä usein ei juuri muuta olekaan kuin aikaa. Tässä suhteessa koen että talonvaltaus on juurikin taistelua palkkaorjuutta vastaan, sillä sen leviämisen avulla voidaan luoda rakenteita joissa riippuvuus työssäkäynnistä on pienempi.

Tätä kautta suhtaudun erittäin kriittisesti tähän viime vuosina vallalla olleeseen aktivistikulttuuriin, jossa talonvaltaamiseen suhtaudutaan ensisijaisesti jonain "poliittisena liikkeenä", johon osallistutaan jonkin poliittisen ideologian kautta omasta välittömästä elämästä jotenkin irrallisena 'duunina' tai velvollisuutena, ja rakennetaan mediaspektaakkelia johon kuuluu "liikkeen" linjaukset, puhemiehet/-naiset, yhteyksien solmiminen poliitikkoihin ja vaatimukset päättäjille.

Tässä suhteessa näkisin että nämä Reclaim the Cityt, Sosiaalikeskukset, Vapaat Tilat ja muut ensisijaisesti poliitiikkana koetut aktivistikulttuuriset turhakkeet eivät välttämättä tarjoa mitään sellaista jonka aikaansa tappava työtön kokisi omakseen, ja jonka kautta olisi helppo tulla rakentamaan omasta elämästä edes pikkaisen mielekkäämpää, ilman että hukkuu manifestien, mediaspektaakkelien ja lobbaamisen suohon.

Tätä kautta suhtaudun erittäin kriittisesti tähän viime vuosina vallalla olleeseen aktivistikulttuuriin, jossa talonvaltaamiseen suhtaudutaan ensisijaisesti jonain "poliittisena liikkeenä", johon osallistutaan jonkin poliittisen ideologian kautta omasta välittömästä elämästä jotenkin irrallisena 'duunina' tai velvollisuutena, ja rakennetaan mediaspektaakkelia johon kuuluu "liikkeen" linjaukset, puhemiehet/-naiset, yhteyksien solmiminen poliitikkoihin ja vaatimukset päättäjille.

Unohtamatta tietenkään mahtailevaa suunsoittoa, sekä tyhjiä lupauksia ja uhkauksia. Bluffaaminen on vaikea laji, ja sen kanssa tulee olla varovainen.

minusta tää rinkisen tapaus kuulostaa pikemminkin esimerkiltä skenestä joka toimii edes osittain. Toiv osataan sielläpäin puuttua myös vakavampiin ongelmiin kuin skenen ulkopuolisiin, provoileviin taiteilijoihin.

Ups, sanoin juuri sanat 'skene' ja 'toimia' samassa lauseessa...

Keskustelussa hyviä pointteja ja ärsyttävää henkeä, mutta itse tapahtuman ohjelma vaikuttaa varsin hyvältä.

Toivottavasti kaikki menee hyvin.

 Enpä tiennyt, että Rinkisen teos on poistettu. Ei siitä ole pitkä aika kun se oli vielä Hirvitalolla.

Minunkin on vaikea päättää, onko Rinkisen töissä kysymys junttiasenteista vai niiden parodiasta. Työ toi niin mieleen Seppo Lehdon, että minun oli vaikea uskoa, että se oli jonkun toisen tekemä ja ainakin Seppo Lehto on kovasti tosissaan tekojensa kanssa.

Minun on ylipäätään vaikea nähdä näissä feministiriidoissa sitä, kuinka paljon kysymyksessä on provokaatiota tiettyjä miesvihaajiksi koettuja feministejä vastaan. Jos se on provokaatiota, se on onnistunutta, sillä miesviha on tullut ilmeiseksi. Antiseksistinä minusta mitään sukupuolta ei tulisi vihata eikä lokeroida yksikantaan privilegioiduksi sosiaalikeskuksessa.  

Kun olen tämän sanonut, miesten naisiin kohdistama seksismiä on olemassa ilman että jälkimmäiset olisivat provosoineet tilannetta mitenkään. Se johtuu esimerkiksi edellä mainitsemastani suomalaisesta neo-tribaalisesta finnuiittiikulttuurista. 

Sosiaalikeskuksella pitäisi olla enemmän avoimuutta toimissa, etenkin kun jollekin halutaan antaa porttikielto taloon. Jälkeen päin pitäisi olla mahdollista kenellä tahansa tutustua talokokouksen pöytäkirjoihin koskien tätä kyseistä tapausta. Nyt kaikki toimii huhujen varassa ja ne, joilla on oikea tieto ovat etuoikeutettuja muihin nähden. Sosiaalikeskuksen listalle liittymisohjeet pitäisi olla julkisesti näkyvillä talossa.

Sen sijaan Satamassa on paranoia poliisia, moottoripyöräjengejä ja uusnatseja kohtaan. Vaikka ilmeisesti uusnatsipellet polttivat pihalla pitkään olleen sohvan - siitäkään ei lopullista varmuutta kai ole ja paskalakit ovat käyttäneet kaikki mahdolliset tilaisuudet päästäksen vaikeuttamaan talon käyttöä, näiden pelko on lähinnä sisäisen kurinpidon väline. Luodaan jatkuvasti kuvaa uhkaavasta ulkomaailmasta, vaikka harvoja oikeasti kiinnostaa mitä nörtit puuhastelevat tietokoneiden kanssa, tai mitä tapahtuu askartelutilaisuuksissa tai pyöräpajassa. 

HS-keskustelussa sanottiin sosiaalikeskuksen olevan "virtahepo Kyläsaaressa". Jos se kuvaa ihmisten asennoitumista laajemmin, niin se tarkoittaa vähän sellaista porukkaa, jota ei voi välttää huomaamasta, mutta jonka kanssa ei halua joutua tekemisiin mistään hinnasta, mutta poiskaan niitä ei saa. 

Tällainen asenne henkii militanttia neo-tribaalia finnuiittikulttuuria, joka korostaa heimon yhtenäisyyttä. Satamassa olijoista on tullut heimon ulkopuolisia. Samaa henkii asenne "töistä, jotka eivät enää suomalaisille kelpaa"  kuitenkin tieten, että niitä tekevät myös suomalaisia, suomalaiset, joista on tullut vähemmän suomalaisia, enemmän romanialaisten mustalaisten kaltaisia tai hippejä tai elämäntapaintiaaneja.

Oli miten oli, vastaus siihen ei voi olla oman, vastakulttuurisen heimon luominen.

Kun olin Tanskassa osoittamassa mieltä, tajusin eron Suomeen. Oikeasti jo amerikansuomalaisena näin Amerikassa sellaisen suomalaisuuden, joka ei ollut negatiivinen eikä tuhoisa. Tanskassa tajusin siis, että me olemme rakentamassa sellaista etnistä suomalaisuutta, joka on harppaus neo-tribaalisuudesta sivilisaation puolelle, mutta se askel on vietävä lopulliseen päätepisteeseensä. Siihen kuuluvat riidat, avoimet ovet ja avoimet kaapinovet.   

Ette sitten kuitenkaan ole lähettäneet sähköpostilla vastausta siihen missä paikka on? Lähetin to-pe yöllä viestin ja vastausta ei ole tullut. Kiva lähteä seisomaan tonne -15 asteeseen oopperan eteen venailemaan... Ihme perseilyä.

Ette sitten kuitenkaan ole lähettäneet sähköpostilla vastausta siihen missä paikka on? Lähetin to-pe yöllä viestin ja vastausta ei ole tullut. Kiva lähteä seisomaan tonne -15 asteeseen oopperan eteen venailemaan... Ihme perseilyä.

Kiva, että sinä olet niin optimisti, että vielä uskot, että joku sinut sieltä oopperan edestä käy hakemassa. Älä menetä luottamustasi ihmisiin! 

Minussa tämä herättää epäilyksen siitä, että kriittiset äänenpainot halutaan karsia heti alkuun pois. Vaikka anarkistinen kolme varttia on jo mennyt saattaa vielä sähköpostiviesti tulla. Oli miten oli, ei monella ole aikaa koko päivää kytätä sähköpostiaan. Jos kerta sanotaan, että kymmeneksi pitäisi viesti olla, niin sitten pitäisi olla kymmeneksi tai olla lupaamatta. Jos tilaisuus olisi ollut Satamassa, ei olisi tarvinnut tähänkään pelleilyyn ryhtyä. 

Kokemus on ainakin mulle osoittanut että kun ollaan tekemisissä anarkistien ja aktivistien kanssa niin yleensä hommat toimii 'vähän sinne päin' eikä kellokoneiston tarkkuudella. Ja kun ottaa sen huomioon jo ennalta, niin ei tarvitse päreitänsä polttaa. Ei muuta kun johonkin lämpimään juomaan teetä/kahvia ja surffailemaan netissä, toivottavasti se viesti vielä tulee.

"Minussa tämä herättää epäilyksen siitä, että kriittiset äänenpainot halutaan karsia heti alkuun pois."                 

Ei helvetti oikeesti..:D

Hyvä tapahtuma oli! Kiitos alullepanijoille ja paikalla olleille. Keskustelut oli välillä tosi hyviä ja hyviä pointteja tuli. Ehkä vähän enemmän konkretiaa olisin kaivannut puheista (tähän voisi päästä suunnitellummalla fasilitoinnilla). Toivottavasti realisoituu ainakin osa puheista ja suunnitelmista, joita kuultiin. Ruoka oli tosi tosi jees!!! Kiitos siitä kokanneille.

Bileiden musa vaihteli vähän turhan paljon laadultaan, mutta oli kiva höpistä tuttujen kanssa ja tutustua paremmin. Sinällään jäi vähän harmittamaan toi musan volyymi ja laatu koska nyt noi bileet oli ihan perus baari/klubitus meininkiä, mitä en ainakaan itse pahemmin kaipaa, ja mitä kyllä helsingistä löytyy ihan riittämiin jo ennestään. Voisi soittaa hiljasemmalla ja rauhallisempaa niin kuin alkuillasta, niin että vois rauhassa puhua isommassakin ryhmässä eikä tarvitse huutaa toisen korvaan. Ja jos taas haluaa soittaa (/järjestää) jotain tampattavaa, niin sitä voisi soittaa koko ajan eikä yhtäkkiä vaihtaa johonkin dance/soul/popiin(?).

Mut kivaa oli! Kannatti tulla ja kannatti järjestää!

joo, olihan ihan ok kiva meininki tuolla.

"Toivottavasti realisoituu ainakin osa puheista ja suunnitelmista, joita kuultiin."

noita ideoita ja "suunnitelmia" tuli vikassa keskustelussa ihan hulluna (ei nyt luetteleloida täällä ettei leviä luottamuksellista tietoa). Toivottavasti ihmiset lähtevät realisoimaan (suom. toteuttamaan) sellaisia juttuja mitä ovat motivoituneita kannattelemaan ja puurtamaan jatkuvasti valmiiksi asti (jos jotain "valmiiksi asti" on edes olemassa...). Ettei vaan taas yritetä tehä ihan vitun kaikkea yhtaikaa ja palataan loppuun nopeammin kuin voi sanoa "suhteellisuudentajunpuute". Ei se ole mikään LIIKKEEN ONGELMA!!1! jos Se Suuri Vallankumouskliimaksi ei tuu ihan huomenna heti nyt tai ei pystytä puuttumaan joka ikiseen systeemin vääryyteen: sori vaan, niitä piisaa. Toimintaa pitää pystyä tekemään pitkäjänteisesti, paree lähtee tarpeeks pienestä kasvattaakseen juttui pikkuhiljaa.

Vaikka en uskonnollinen ihminen olekaan niin sanon silti että aamen.

Olen samaa mieltä, kannatti tulla! Epäilykseni osoittautuivat vääriksi. Jouduin lähtemään kesken pois, mutta olin tyytyväinen avoimeen keskusteluun ja jaettuihin pamfletteihin. Onhan sama teksti valtausten laillistamista vastaan ollut Takussakin, mutta jotenkin ne tulee printtinä paremmin luetuksi. 

Siellä oli varsin sekalaista porukkaa, myös Tampereelta, vaikka tämän keskustelun perusteella konfliktit ihmisten kanssa eivät koske Tamperetta lainkaan. Ainakaan silloin kun minä olin paikalla, konflikteihin ei pureuduttu sen syvällisemmin, mikä oli annetun ajan puitteissa ihan viisasta. 

Paikkaan kyllä henki kylmä ilma ulkoa aika paljon. 

 Jostain syystä konflikteissa suoranaisesti osallisina olleet ihmiset loistivat poissaolollaan. Yksi heistä ei ollut kuitenkaan ollut tietoinen kokouksesta ja toisestakin tiedän, ettei hän seuraa Takkua. 

Itse olen ollut välillisesti osallisina näissä konflikteissa. Olen painottanut sitä, että jos valtaukselta joudutaan häätämään joku ihminen, niin siitä pitää olla selkeästi dokumentit esillä, muussa tapauksessa konfliktista tietämättömän ei voida odottaa luottavan alkuperäisen valtausporukan tekemään päätökseen. Satama on toiminut salamyhkäisesti ja salaseuramaisesti. Kokouksessa kävi ilmi, kuitenkin, että kun on yritetty toimia avoimesti, talokokouksessa on ollut esimerkiksi tyyppi, joka tulee pelkästään syyttämään ihmisiä bolsevikeiksi tai pelkästään tulee arvostelemaan asunnottomien ruoanjakelua. Nyt tarkoitus on muuttua suljetusta avoimemmaksi.

Noin kun asia kerrotaan, minä vähintään ymmärrän sen. Olen itse palkkaorjuudessa eikä minulla ole sen ulkopuolella elämää tällä hetkellä. Minä toivon, että hallinto olisi joustava tällaisten asioiden suhteen, silloin kun minulla on aikaa, touhuan valtauksella, mutta saattaa mennä monta kuukautta ettei ole aikaa edes käydä kokouksessa ja istua se alusta loppuun, saati sitten vielä olla bileissä kokouksen jälkeen.

Minä ihmettelen, mikä on se "halu", johon usein viitataan valtausten yhteydessä. Ainoa "halu", mikä minulla liittyy siihen on se, että sosiaalikeskus on niitä harvoja tiloja, joissa syrjintä on kielletty ja ihmisillä on ollut ainakin minun läsnäollessani riittävä kunnioitus tätä syrjintäkieltoa kohtaan.   

"Kokouksessa kävi ilmi, kuitenkin, että kun on yritetty toimia avoimesti, talokokouksessa on ollut esimerkiksi tyyppi, joka tulee pelkästään syyttämään ihmisiä bolsevikeiksi tai pelkästään tulee arvostelemaan asunnottomien ruoanjakelua."

:D Kuulostaa asialliselta...

Palkkaorjuudessa rappukäytävässä ollessani seuraavaa keikkaa odotellessani luin lisää saamastani pamfletista. Tällä kertaa oli voittoisaksi hehkutettu New Schoolin valtaus New Yorkissa. No, pamfletin tekijöiden mielestä demokratia ei ollut hyvä ja konsensuspäätöksentekokin oli huono. Lisäksi siinä suhtauduttiin halveksuvasti byrokraatteihin. Minähän - kun haluan läpinäkyvyyttä etenkin yksilön häätämistä koskevien pöytäkirjojen ja talolistan osoitteen näkymistä talolla - olen byrokraatti.

Sen sijaan siinä hehkutettiin ystäviä. Myös lauantain kokouksessa puhuttiin ystävien muodostamasta ryhmästä. Minä taisin kutsua silloin sitä suoraan "salaseuraksi". Sillä on myös muita nimiä, kuten "hyvä-veli seura" ja "korruptio".

Minä haluan pitää ystävät ja toverit erillään. Ystävä käyttää biovaltaa suhteessa minuun. Kun olin nuori idealisti, liityin uskonlahkoon. Siellä ei levitoitu katonrajassa eikä puhuttu kielillä, vaan puhuttiin esimerkiksi rauhasta hyvän tahdon ihmisten kesken, tehtiin hommat talkoilla ja kieltäydyttiin aseista. Päällisin puolin melko järkevää toimintaa. Kun ihmiset olivat sosiaalisia, pian kaikki olivat toistensa ystäviä. Niistä puhuttiinkin "ystävinä". Muita ystäviä meillä ei ollutkaan, sillä maailma oli Saatanasta ja demoninen (ja minä lisäisin - kapitalistinen). Eräänä helteisenä päivänä Maderassa kuitenkin havahduin hereille. "Veljen" puhe oli ollut rasistinen, kaiken lisäksi suuri osa porukasta oli muuta kuin valkoihoista, eikö häntä hävetä yhtään. Pian halkeama paisui repeämäksi. Oman mielenrauhani vuoksi minusta tuli petturi, enkä suostunut olemaan hiljaa epäkohdista. Minua vastaan etsittiin syytteitä ja minut erotettiin. Kukaan "ystävistä" ei saanut sanoa minulle sen jälkeen enää edes "päivää" tai joutuisi itse poispotkituksi kanssa. Minulla ei ollut enää myöskään "ystävän" kautta hankittua työpaikkaa eikä edes työlupaa. Jouduin elämään kadulla.

Ystävyys on kiristystä. Sosiaalikeskus Satamassa oli konflikti "radikaali feministi vs. väitetyt seksistit + 19 feministiä", jossa tämä radikaali feministi oli saanut häädön talolta. Minä vastustin häätöä ja vastustan vieläkin, ihan oman nurjan kokemukseni perusteella siitä miltä tuntuu tulla heitetyksi "ystävistä" koostuvan yhteisön ulkopuolelle, mutta meille kehittyi konflikti, koska minulle toveruus tässä häätöasiassa ei tarkoittanut sitä, että olisin toveri hänen radikaalifeministisissä taktiikoissaan. Hän ilmeisesti luuli, että ummistaisin silmäni hänen vioiltaan ja jätti varoitussignaalit huomiotta. Siihen päätyi se(kin) ystävyys ja keskustelu.     

Minun ystävyyteni ei ole ikinä sellaista enää, että ummistaisin silmäni, tuudittautuisin ihmisten suhteen valheelliseen rauhaan. 

Nyt minua kiinnostaa "halu". Mitä "halua" valtaus toteuttaa. Minä näen talonvaltaukset ja mellakat ikään kuin palavien tulitikkujen heittelemisenä metsässä, useimmat sammuvat, mutta jokin vielä polttaa koko metsän, eivätkä paskalakit pysy perässä, mikä se niistä on. Sataman seinillä olevien maalausten perusteella siellä ainakin halutaan väkivaltaa, mutta ehkä se edustaa vain taiteilijan näkemystä. Me muut emme saa maalata (kuin portaikkoon).

Minä en oikein tykkää väkivallasta, olen nähnyt sitä paljon läheltä ja kerran haistanutkin. Olen tosin sadisti ja narsisti, mutta se on eri asia. Siinä vaiheessa kun pelkkä väkivalta on siirtymässä vaiheeseen murhaaminen ihmisillä on sellainen elämästä luopumisen katse silmissään eikä sitä unohda koskaan. Se unissakin tuijottaa vastaan. Olen joutunut käyttämään väkivaltaa puolustaakseni itseäni transfoobikkoja vastaan ja tällöin olen pelotellut vihollista sillä ettei hän selviä siitä hengissä siksi että hän muistaisi sen ja ottaisi opikseen. (Ainakin yksi otti). Töllö on väkivaltaa täysi. Miksei se halu voisi kohdistua vaikka porkkanoiden, sukupuoleltaan epätyypillisten ihmisten välisten hellien kohtauksien tai vaikka polkupyörien maalaamiseen?

Anton Szandor LaVey on sanonut, että "life is great indulfence, death is abstinence". Senkö takia vegaanit maalailevat tuollaisia synkkiä maalauksia tappamisesta, koska heidän mielensä on pidättäytymisessä ja luopumisessa.  

"Ja jos taas haluaa soittaa (/järjestää) jotain tampattavaa, niin sitä voisi soittaa koko ajan eikä yhtäkkiä vaihtaa johonkin dance/soul/popiin(?)."

 Mä taas antaisin nimenomaan propsit DJ:lle luovasta otteesta biisivalinnoissa. Varsinkin Reginan kappale oli ihan killeri! Kaikkee voi tampata missä on biitti..

"Minun ystävyyteni ei ole ikinä sellaista enää, että ummistaisin silmäni, tuudittautuisin ihmisten suhteen valheelliseen rauhaan."

Tää on se, millaista ystävyys pitäisi olla, eli rehellistä. Ainakin itsellä tää on aika olennainen kriteeri sille mitä on ystävyyssuhde (sen sijaan kuin pelkkä tuttavuus). Tällainen ystävyys on kai se mikä on oletuksena mainitsemassasi tekstissä, ja muulloinkin kun anarkistit puhuvat ystävyydestä, kantsinee lukee siitä näkökulmasta. Ei sillein että se (oletus/näkökulma) tekisi argumentaatiosta aukotonta, vaan nimenomaan niin että se on oleellinen ehto sille, että argumentaatio pätee. Tietty tommoinen ois hyvä olla selkeämmin esillä itse tekstissä, että mistä oletuksista lähdetään.

Sit sä taas voisit ehkä suhtautua vähäsen kriittisemmin oletukseesi että pöytäkirjat ja vastaava "läpinäkyvyys" olisivat vastalääke ulossulkevuudelle, eriarvoistumiselle ja yleiselle sosiaaliselle vieraantumiselle. Musta nämä ilmiöt hesan skenessä johtuvat pikemminkin yleisestä ystävyyden vajavaisuudesta (mökötetään vaan samoissa teennäisissä ympyröissä, kun nyt ollaan "tovereita"), eikä "liian voimakkaista" ystävyyssuhteista.