Rosarno, Italia: Orjien kapina. Spartacus on palannut!
Pohdinnat | tiistai, 19.01. 2010 @ 22:58
Katselukertoja: 372
Avainsanat: maahanmuuttajat mellakka kapina rasismi anarkistit italia rosarno genova
Tammikuun 9. ja 10. päivä sadat maahanmuuttajat nousivat kapinaan Rosarnossa, etelä-italialaisessa pikkukaupungissa. Sen jälkeen kun joitain heistä oli ammuttu ilmakiväärillä, sulkivat kepeillä ja kivillä aseistautuneet kapinalliset kaupungin päätiet barrikadein. Rosarnon keskustan myymälöiden ja yritysten ikkunoita hajotettiin, barrikadit sytytettiin palamaan ja seurasi ankaria yhteenottoja kyttien ...ja joidenkin paikallisten kanssa, jotka vaativat että 'kaikki mustat on karkotettava Rosarnosta'. Jotkut kansalaiset ajoivat autoillaan päin maahanmuuttajia, toiset tarttuivat patukoihin, kirveisiin ja aseisiin tukahduttaakseen kapinan. Tammikuun kymmenennen päivän iltana kytät ja kansalaiset onnistuivat yhteisvoimin ajamaan maahanmuuttajat pois kaupungista. Yli tuhat maahanmuuttajaa siirrettiin pidätyskeskuksiin odottamaan karkotusta, sadat muut pakenivat Rosarnosta jalan, autolla tai junalla. Kaikki neljä tuhatta maahanmuuttajaa on häädetty Rosarnosta.
Mafian, paikallispoliitikkojen ja yritysten yhteistyön ansiosta Etelä-Italiassa riistetään kymmeniä tuhansia maahamuuttajia orjuuden kaltaisissa oloissa, etenkin maatalousalalla. Useimmat heistä nukkuvat hylätyissä tehtaissa, joissa ei ole juoksevaa vettä, lämmitystä tai sähköä. Jo aiemmin on puhjennut kapinoita, jotka mafian aseistetut rengit ovat tukahduttaneet.
Genovassa jaettiin alla olevaa lentolehtistä:
SPARTACUS ON PALANNUT! KAUAN ELÄKÖÖN SPARTACUS!
Orja lakkaa olemasta orja sillä hetkellä, kun hän yrittää murtaa kahleensa. Yrityksen seurauksista piittaamatta ihmisarvo, tahto, raivo ja syvä epäoikeudenmukaisuuden kokemus hänet orjuuteen pakottanutta pomoa kohtaan nousevat sillä hetkellä jälleen kerran esiin vapauttavalla tavalla.
Orjan kapina on ylevä teko, se on ennen kaikkea rakkauden teko itseä ja koko ihmisyyttä kohtaan. Orjan kapinassa toivo ja oikeudenmukaisuus taotaan aseiksi, jotta todellinen vapautuminen tulisi mahdolliseksi. Siinä halu toisenlaiseen, mahdollisesti onnelliseen elämään vain vahvistaa olevansa olemassa. Rosarnon orjat ovat puhuneet. He ovat puhuneet toimintansa ja raivonsa kielellä. Heidän sytyttämissään tulissa, rikkomissaan ikkunoissa, kaatamissaan liikennemerkeissä, poliisien pahoinpitelyissä piilee rakastajan runous.
Kenties laskelmoimaton rakkaus, epätoivoinen rakkaus, rakkaus joka voidaan jakaa, on jotain vanhaa. Aivan kuten orjuuskin on vanha juttu. Ehkä juuri siitä syystä ne, jotka pystyvät ymmärtämään, jotka osaavat lukea Rosarnon orjien runoutta, ovat tänään harvassa.
Tässä surullisessa Italiassa, joka on vajonnut 'erilaisen' pelkoon ja tihkuu tekopyhyyttä; jota hallitsevat loiset ja jonka hallitsijoita tukevat vielä typerämmät joukot, vihan saastuttamat ja vaurauden kartuttamisen harhoissa varttuneet... nyt he valittavat vääryyttä. Valittavat väkivallasta, laittomasta maahanmuutosta, työoloista ja epävarmuudesta, valittavat katkeruuttaan.
No, hyvät järkyttyneet Herrat, rehelliset Kansalaiset, olettepa sitten oikeiston tai vasemmiston kannalla, olettepa sitten tahmaisia kristinuskon siirapista tai oikeiston vasaraniskujen kovettamia, Te olette kuolleita.
Koska vain 'kuollut sielu' voi puhua rakastajan rakkaudentunnustuksesta lainopillisin käsittein tai sanomalehden sivuilla. Joko te hyväksytte tunnustuksen tai torjutte sen.
Ne jotka hyväksyvät Valtion yhä sietämättömämmän ikeen päivästä toiseen, kuten ne jotka suutelevat mafiosojen käsiä kun he iskevät, ne jotka nuolevat pomon persettä – ja sitten mutisevat niistä jotka ovat köyhempiä ja vähemmän onnekkaita – kuten ne jotka hyötyvät toisten ihmisten kurjuudesta; kaikki sellaiset ihmiset torjuvat epäilemättä Rosarnon maahamuuttajien ehdotuksen. Mutta nämä ihmiset eivät ole sen arvoisia, että heille kannattaisi tuhlata sanojaan, he eivät ole niitä joille me haluamme puhua.
Ne, jotka varmasti voivat kuulla, ovat 'vapaa-ajattelijat'*, sielut jotka tuntevat yhä halun, jotka yhä tietävät mitä eroa on toimeentulolla ja elämällä, orjuudella ja vapaudella. Jotka tietävät, että tuhat poltettua autoa eivät merkitse mitään yhden ihmisen vapauden ja ihmisarvon rinnalla.
Orjuus muodostuu ihmisistä ja tavaroista, yrityksistä ja tuotoista. Se on mahdollista muukalaisvihamielisyyteen ja luokkasyrjintään yhä enemmän perustuvan politiikan ansiosta, jota tukevat aseistetut rengit univormuissaan ja valkopaitaiset mafiosot.
Rakkaus vapautta kohtaan muodostuu kumppanuudesta ja fantasiasta. Afrikkalaisten maahanmuuttajien kapina Rosarnossa on lahja meille kaikille, ja nyt on meidän vuoromme antaa jotain vastalahjaksi.
Sillä yksikään ei ole vapaa ennen kuin viimeinen kahle on murrettu.
Genovan anarkistit ja libertaarit
*) Sanan libertine eräs merkitys on myös 'vapautettu orja'



















