Espanjan Robin Hood - Amadeu Casellas osa 1

Tämä artikkeli on kooste Amadeu Casellasin antamista harvoista haastatteluista sekä muista artikkeleista, joita miehestä on kirjoitettu. Yritän parhaani mukaan tarjota suomea puhuville tovereille edes jonkinlaisen kuvan siitä, millaisia vaiheita Casellasin mielenkiintoiseen elämään on mahtunut. Omasta aikataulustani johtuen toimitan artikkelin kahdessa osassa. Tässä ensimmäisessä käydään nopeasti läpi 70-80 lukujen tapahtumia ja seuraavassa käsitellään lähinnä Amadeun vankiloissa viettämää aikaa.

Vuonna 1973 Amadeu löysi anarkismin työskennellessään tehtaassa vain 14-vuotiaana. “Näin itse työnantajien ja työläisten välisen epätasa-arvon. Tunsin joitain ihmisiä CNT:stä ja aloin jakaa lentolehtisiä ihmisille. Pidin moottoripyöräni satulalaukussa lentolehtisiä sekä tiedotteita radikaalien ryhmien tapaamisista.”

Amadeu tuli vakuuttuneeksi aseellisen taistelun välttämättömyydestä, mutta uskoi, että pelkästään aseilla ei saavuteta mitään. Tarvittiin myös materiaalia kansan sivistämiseksi ja vallankumouksellisen ajattelun herättämiseksi.

Vuonna 1976 Amadeu ryösti ensimmäisen pankkinsa (Banco Mercantil de Manresa). “Se oli miltei ensimmäinen rikokseni, joten olin erittäin hermostunut. Mutta lopulta kaikki meni hyvin, paikallinen poliisi ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja saatoimme juosta ulos pankista huputettuina ja aseet kädessä.” Seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana Amadeu otti osaa jopa yli viidenkymmenen pankin ryöstämiseen. “Otimme takaisin sen, minkä pankit olivat meiltä vieneet. En kadu hetkeäkään, ainoastaan sitä, ettemme vieneet heiltä enempää.” Ryöstöjen saalis oli kaksi miljoonaa pesetaa. Toinen miljoonista lahjoitettiin anarkisti-liikkeelle ja toinen kanavoitiin anonyymeina lahjoituksina taloudellisissa vaikeuksissa oleville perheille. Tämän seurauksena lehdistö alkoi nimittää häntä “Espanjan Robin Hoodiksi”, kun taas poliisi alkoi käyttää hänestä nimitystä “Dandy” eli keikari, johtuen hänen tyylikkäistä vaatteista ja siitä, että Amadeu jakoi pankissa työskenneille vartijoille jopa viisi tuhatta pesetaa korvauksena heille aiheuttamastaan pelosta.

“Pidimme hauskaa ja elimme hyvin. Minun työni oli suunnitella ryöstöt ja olin myös vastuussa aseiden jemmaamisesta ja kunnossa pitämisestä.” Heillä oli pistooleja, kiväärejä ja rutkasti ammuksia, jotka kaikki oli hankittu “mustasta pörssistä” He saivat apua myös Terra Lliure-järjestoltä (aseistettu Katalonian itsenäisyyttä ajanut järjestö toimi vuosina 1978-1995) sekä GRAPO:lta (Grupos de Resistencia Antifascista Primero de Octubre, marxilais-leninistinen aseistettu järjestö 1975-2007). He jakoivat Terra Lliuren näkemyksen Katalonian itsenäisyydestä sekä tukivat republikaanista Espanjaa (tällä yleensä viitataan 30-luvun republikaanien libertaarisiin näkemyksiin. Suom.huom). GRAPO:n kanssa he jakoivat näkemyksen taistelusta kapitalistista järjestelmää vastaan. Heillä oli myös ystäviä ETA:ssa mutta he näkivät baskien taistelun muuttuneen yhä absurdimmaksi, eivätkä nähneet loppua konfliktille.

(GRAPO:n Logo)

(Terra Lliuren militantteja)

Vuoden 1979 malli

Vuonna 1979 Espanjan valtio otti kovan linjan poliittisten “ääri-ryhmien” osalta. “He halusivat tehdä vankiloista poliittisten vankien gallerian,” sanoo Amadeu.”Osastolla kaksi, vasemmistolaiset poliittiset vangit! Kontakteja CNT:hen ETA:an ja Terra Lliureen, he muodostivat yhden ryppään. Ja viimeisellä osastolla vangit Guerrilleros de Cristo Rey:sta (äärioikeistolainen ryhmä, joka tappoi kymmeniä vasemmistossa toimineita ihmisiä noin vuosien 1975-1981 välisenä aikana) ja muista oikeistoryhmistä!”

(Guerrilleros de Cristo Rey)

Amadeun onnistui pakoilla kolmen vuoden ajan, aina vuoteen 1981, jolloin hän kuitenkin päätti palata ryöstöpuuhiin. “Päätin tehdä paluun, koska uskoin entistä vahvemmin aseelliseen taisteluun.” Poliisi oli kuitenkin perillä Amadeun liikkeistä, pidätti hänet ja tuomitsi kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Ei mennyt kauaa, kun hän aloitti ensimmäisen nälkälakkonsa. Vuosi oli 1982 ja PSOE (Partido Socialista Obrero Español) oli juuri saavuttanut voiton vaaleissa. “Meitä oli 2000 vankia nälkälakossa, koska halusimme saavuttaa edes jonkinlaiset ihmisoikeudet.” Tämän taistelun surkea lopputulos oli omiaan radikalisoimaan Amadeuta entisestään, ja kun hän lopulta vapautui vankilasta vuonna 1985, oli hän enstistä vakuuttuneempi aseellisen taistelun välttämättömyydestä. “Olin ottanut mukaani vankilasta paljon vihaa ja turhautuneisuutta.”

Vankilat Ja Byrokratia

Amadeun turhautuneisuus johtui tällöin vankilajärjestelmän sisällä työskentelevien virkamiesten välinpitämättömyydestä, ja hänen itsensä kohdalla, joutumisesta takaisin vankilaan vuonna 1986 suorittamaan 30 vuoden tuomiota. Amadeun oli vaikea uskoa vapautuvansa enää koskaan, joten hän alkoi pidentää nälkälakkojaan, yksi niistä kesti 74 päivää. “Vankilaviranomaiset ovat sairaita ihmisiä – sanon tämän elettyäni heidän kanssaan 25 vuotta – eivät kaikki, mutta todella monet heistä. Voit käydä psykiatrilla vain, jos varmistat etteivät sinulle määrätyt työt viivästy. Heillä on paljon valtaa, eikä kukaan uskalla tehdä heistä rikosilmoitusta. Heidän roolinsa psykopaattien luomisessa vankiloiden sisällä on valtava. On selvää, että monet toverit eivät usko vankien oikeuksiin, eivätkä omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Siksi meillä on edessämme pitkä taistelu. Ensimmäiseksi meidän on tehtävä kantamme selväksi byrokraateille ja toiseksi suojella toivonsa menettäneitä tovereita, samalla kenties tartuttaen heihin uskon yksilön kykyyn vaikuttaa asioihin. On monia virkamiehiä, jotka nauttivat ihmisten rankaisemisesta,” Amadeu vakuuttaa. “Ja monet myös tukevat kuolemanrangaistusta sekä ihailevat amerikkalaista vankilajärjestelmää. Näitä ihmisiä löytyy Quatre Caminsista, Can Briansista, la Modelosta ja Lleidasta.”

(Quatre Caminsin vankila)