Robyn Francis: Mitä permakulttuuri on..?
Pohdinnat | sunnuntai, 10.01. 2010 @ 22:17
Katselukertoja: 449
Avainsanat: permakulttuuri viljely ekologia ympäristö strategia
Mitä eroa on permakulttuurilla ja luonnonmukaisella puutarhuroinnilla..? Nämä ovat usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin ei aina anneta riittävän tarkkoja vastauksia - ja vastaukset voivat vaihdella hurjasti riippuen siitä keneltä kysytään.
Permakulttuurissa on pääasiassa kysymys suunnittelusta - Se on kestävien ympäristöjen suunnittelua, jonka keskipisteenä on kuinka tarjoamme elantomme tavalla joka toimii yhdessä luonnon prosessien ja ekologian kanssa. Perustuen sanoihin Permanent (eli kestävä, tai pysyvä) sekä Kulttuuri (sisältäen maatalouden, agriculture), Permakulttuuri ottaa huomioon kaikki ihmiskulttuurin osa-alueet, ei ainoastaan ruoantuotantoa, vaan myös sen kuinka rakennamme, järjestäydymme ja käytämme kaikkia resurssejamme, mukaan lukien ihmisvoimavarat.
Vaikka luonnonmukainen puutarhaviljely on erittäin tärkeä osa käytännön permakulttuuria, luonnonmukaista puutarhaa ei voisi kutsua "permakulttuuriksi" ellei se olisi permakulttuurisuunnittelun tuotos. Siinä tapauksessa kyseessä olisi pelkkä tuottava luonnonmukainen puutarha. Ruoan kasvatuksen lisäksi permakulttuuripuutarhassa on elinympäristöjä eläimille, linnuille sekä tuholaisten saalistajille; se ottaa huomioon luonnonvoimat, tuulen, auringon ja tulen luoden mikroilmastoja kasveille, eläimille ja kodille; se ottaa huomioon veden ja ravinteiden kiertokulun kodin sisältä puutarhaan ja siitäkin eteenpäin; se huomioi kodin ja puutarhan yhtenä laajemman asuinalueen, vesistön valuma-alueen ja koko elinalueen osasena. Se auttaa ymmärtämään mitä eroa on suunnittelulla, strategialla ja tekniikoilla.
Tekniikat ovat "miten"- osanen, kuten moninaiset kompostointimenetelmät, kuinka rakentaa kastelujärjestelmä tai erilaiset kateviljelyn ja istuttamisen menetelmät, kanatraktorin rakentaminen ja niin edelleen.
Strategiassa on kysymys "miten ja milloin"-puolesta. Töiden ja tapahtumien ajoitus ja järjestys. Kuten minun ruokametsäni, strategian inspiroi luonnollisen metsäsukkession ekologinen prosessi. Ensimmäisenä vuotena istutin nopeasti kasvavia (pigeon pea) pensaita ja pitempi-ikäisiä typensitojapuita varjostamaan, suojaamaan hallalta sekä tuottamaan katetta ja ravinteita. Seuraavana vuonna (pigeon pean) varjoon istutettiin hedelmäpuita. Kaksi vuotta myöhemmin typensitojapuut olivat pitempiä kuin (pigeon peat) ja nuorilla hedelmäpuilla alkoi tulla ahdasta, joten (pigeon pea) karsittiin tai poistettiin kokonaan, jotta tilaa saataisiin aluskasvillisuudelle. Nyt (pigeon pea) on kokonaan poissa, ja aluskasvillisuus ja katekasvit ovat hyvässä vauhdissa tukahduttaen rikkaruohot, ja hedelmäpuut alkavat tuottaa typensitojakasvien lehvästön alla. Ensi vuonna leikkaan pois puolet vihantapuista vapauttaakseni kaiken sen luontaisen typen jota ne ovat varastoineet maaperään ja antaakseni lisää valoa kypsyville hedelmäpuille.
Suunnittelussa on kysymys asioiden sijoittelusta suhteessa toisiinsa, ja niiden välisten yhteyksien kytkemisestä. Siinä mietitään minne ruokametsä sijoitetaan suhteessa koko puutarhaan tai maatilaan, ja millaisen kuvion mukaan itse ruokametsän kasvit, polut, vesi ja muut elementit asettuvat. Olen sijoittanut kanani kasvimaan viereen, jotta voin helposti heittää niille rikkaruohot, eikä kananlannan vienti puutarhaan ole kaukana. Kanoilla on pääsy pieneen ruokametsään, joka puolestaan tarjoaa tuulensuojaa puutaralle ja mikäli minulla on rikkaruoho-ongelmia läheisillä puutarha-alueilla voin päästää kanat sinne töihin "kanatraktorin" muodossa.
Joten ensin tulee suunnittelu, "mitä laitetaan minne"; sitten on laadittava strategia, "mitä tapahtuu milloin"; ja sen jälkeen valitaan tilanteeseen sopiva tekniikka.
Permakulttuuriin kuuluvat kaikki kolme lähtökohtaa. Se on moniulotteinen - kaikilla tai monilla tasoilla ajattelua ja toimimista. Ennen kuin aloitamme, täytyy meillä kuitenkin olla erittäin hyvin selvillä mitä yritämme tehdä tai saavuttaa. Permakulttuuri saa meidät ajattelemaan huolellisesti motiiveita ja tavoitteitamme, ja punnitsemaan eri käytettävissä olevien moninaisten vaihtoehtojen seuraamuksia. Permakuttuuri on filosofia siinä missä suunnittelusysteemi ja käytännöllinen elämäntapakin.
Maan huolenpidon etiikka
Permakulttuurin sydämessä sijaitsevat kolme eettistä avainperiaatetta, joista kaiken toiminnan perusta muodostuu. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat:
1. Huolenpito maasta - kaikista elävistä ja elottomista järjestelmistä, ekologisesta uusiutumisesta sekä kestävyydestä ja luonnon monimuotoisuudesta.
2. Huolenpito ihmisistä - sosiaalinen oikeudenmukaisuus, omavaraisuus, yhteistyö, sosiaalinen vastuu ja kulttuurinen monimuotoisuus
3. Reilu jako - resurssien ja ylijäämän jako tasavertaisesti, yhteisön tuki ja eettiset talousjärjestelmät, kasvun maahan ja ihmisiin osuvien seuraamusten tunnistaminen, sekä nyt että tulevien sukupolvien aikana.
Permakulttuurissa on siis kyse maan huolenpidosta, luonnon kumppanina työskentelystä, ekologian opetusten ymmärtämisestä ja niiden soveltamisesta elintapoihimme. Se kantaa huolta kaikkien ympäristöjen hyvinvoinnista, kaupungista maaseudulle ja villiin luontoon, sekä paikallisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten tekijöiden yhteenliittymisestä mennessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Meitä varten on olemassa monia erinomaisia malleja josta ammentaa tietoa ja inspiraatiota, menneistä ja olemassa olevista alkuperäiskulttuureista, luonnonllisista systeemeistä, kokeiluista ja vaihtoehtoliikkeestä, ja valtavirran biologisesta tieteestä ja koulukunnista.
Bill Mollison, permakulttuurin toinen perustajahahmo, sanoi kerran näin: "Permakulttuuri vaeltaa koulukuntien vuoriston laaksoissa, joissa kukaan muu ei ole kuin kotonaan". Toisin sanoen permakulttuuri kiinnittää huomiota etenkin asioiden välisiin yhtymäkohtiin (koulukunnat mukaanlukien). Arkkitehtia kiinnostaa talo, maisemasuunnittelijaa puutarha, sähkömiestä energiajärjestelmä ja putkimiestä vesi ja jätteiden käsittely.
Permakulttuurisuunnittelijan haasteena on nähdä kuinka nämä eri osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, kuinka ne toimivat yhdessä toistensa kanssa, ja järjestellä ne siten, että ne kaikki toimivat yhtenäisen järjestelmän tavoin. Meidän on kysyttävä kuinka tässä järjestelmässä olevia resursseja voi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti, omavaraisuuden maksimoiden sekä minimoiden jätteen ja tarpeettoman työn sekä vähentäen tai kokonaan eliminoiden kielteiset vaikutukset, ei ainoastaan systeemin itsensä sisällä, vaan myös suhteessa asuinalueeseen sekä laajemmin ympäristöön ja yhteisöön nähden.
Pohjimmaisena opettajana toimii luonto itse. Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen. Kun yksi laji pitää huolta omien tarpeidensa tyydyttämisestä väistämättä tarjoaa toimeentulon jollekin muulle ja siten myötävaikuttaa koko järjestelmän toimintaan. Luonnolta ei yksikään tilaisuus mene sivu suun, jos jossain on vapaa lokero, jokin kyllä valloittaa sen. Nykyajan monokulttuurisesta ja monotoimisesta yhteiskunnasta löytyy loputtomasti alihyödynnettyjä lokeroita ja mahdollisuuksia, sekä avoimeksi jääneitä järjestelmiä, jotka tuottavat muille resurssien sijaan jätteitä.
Saasteet ovat yksinkertaisesti resursseja, joita ei olla otettu järjestelmän tuottavaan käyttöön ja työ on sitä, mitä teemme tyydyttääksemme tyydyttämättömät tarpeemme. Permakulttuuri tähtää vähentämään sekä saasteiden että työn määrää ja seuraavaksi paneudumme tarkemmin siihen miten.
###
Mukailtu Greenhouse Living Magasinessa v. 2000 julkaistusta artikkelista.
(suomensi omasta päästä marsa)
###
lisätietoja:
"Certified permaculture training with Robyn Francis at Djangbung Gardens"
http://permaculture.tv/certified-permaculture-training-with-robyn-francis-at-djangbung-gardens/
