Hmongit: Petos, keltainen sade ja vastarinta

Killa T / The Network for Asian Liberation (2005)

Foorumilla: Thaimaa karkottamassa hmongeja (YLE Uutiset 27.12.2009)

Valtakulttuurin keskellä varttuessani olen oppinut paljon sen tekemästä tuhosta ja julmuuksista. Yksi tärkeä piirre, jonka tämä kulttuuri on hionut huippuunsa, on vaikeneminen. Olen oppinut, etteivät tämä kulttuuri ja tämä sivilisaatio kerro lapsillemme julmuuksistaan, vaan vain romantisoivat niin kutsuttuja "saavutuksiaan", jotka perustuvat petokseen, murhaan ja edistykseen.

Koska olen taustaltani vietnamilainen, on elämäni ollut täynnä ikivanhaa kansanperinnettä ja tarinoita, joiden teemana on jokapäiväinen elämä. Isäni oli suuri tarinankertoja ja runoilija; yksi asia, josta hän puhui suurella kunnioituksella, mutta joka ei vastannut kansantarinoiden kertomuksia, oli Laosin ja Vietnamin rajamaiden vuorilla elänyt alkuperäisväki. Hän sanoi, että alkuperäisväen ihmiset kävelevät paljain jaloin satoja kilometrejä käydäkseen kauppaa Khe Sanhin ja Vietnamin maaseudun muiden kyläläisten kanssa. Isäni käytti heistä nimitystä "meo", joka heidän omalla [hmongin] kielellään tarkoitti orjuutta tai halveksuntaa¹. Isäni ei tiennyt mitään sanan tästä merkityksestä, ja siitä huolimatta hän ihaili heidän yksinkertaisia elämäntapojaan, ja kertoi minulle aina heidän kulttuurinsa kauneudesta.

Vähän myöhemmin opin tuntemaan nämä ihmiset hmongeina, joka heidän kielessään tarkoittaa "vapaita ihmisiä". Nimestään huolimatta hmongit eivät kuitenkaan ole viimeisen puolen vuosisadan aikana nähneet vapautta. Sen ovat heiltä riistäneet ideologiat, jotka ylistävät edistystä ja modernisaatiota, ja jotka uhkaavat heidän olemassaoloaan joka päivä.

Tämä on kertomus sekä heidän tarinastaan että sivilisaatiosta. Tämä on esimerkki siitä, mitä sekä kapitalistisen että kommunistisen ideologian toteutuminen, kuten sivilisaatio kokonaisuudessaan, ovat tehneet Kaakkois-Aasian alkuperäiskansojen vahingoksi. Tämä on myös kertomus vaikenemisesta, sillä sivilisaatio ei voi menestyä jos ihmiset tietävät sen kauhuista.

Hmongien alkuperä

Hmongit ovat puutarhaviljelijöitä, jotka ovat käyttäneet kaskeamismenetelmiä vuosituhansien ajan. He ovat suhteellisen tasa-arvoisia, vaikkakin useimpien paikalleen asettuneiden, pyynnistä ja keräilystä luopuneiden yhteiskuntien tapaan joitain patriarkaatin merkkejä on valitettavasti nähtävissä. Heidän uskonnollisia käsityksiään kutsuttaisiin länsimaissa animistisiksi; he uskovat spirituaalisuuteen eläinten keskuudessa. Tämä yhdistyy ajatuksiin vainajien palvonnasta. Useimmat heidän uskonnollisista käytännöistään liittyvät maan spirituaaliseen piiriin. He, kuten monet alkuperäiskulttuurit, uskovat maailmaan joka on välittömästi yhtä heitä ympäröivien ihmisten ja elämän kanssa. Hmongit kutsuvat tärkeintä hengellistä ryhmäänsä Chao Faksi, ja se näyttelee avainroolia heidän myöhemmässä vastarinnassaan. Vaikka kukaan ei tiedä tarkkaan Hmongien alkuperää, monet tarinat viittaavat siihen, että he olivat ensimmäisiä Kiinan asukkaita, jotka muuttivat vuorille Vietnamin ja Laosin nykyiselle rajaseudulle.

Hmongit ja kolonialismi

Hmongit elivät pääasiassa rauhallisessa mutta eristyneessä ympäristössä; vasta viime vuosisadalla hmongit kohtasivat vihamielisyyttä siirtomaavaltojen myötä.

Kolonialismi on yksi sivilisaatioprosessin avaintekijöistä. Se riistää, tuhoaa ja saattaa sekasortoon maaperustaiset kulttuurit halventamalla sekä ihmis- että toislajisen elämän ja maan arvokkuutta, synnyttämällä uuden muodon, ylivallan josta ei seuraa mitään hyvää ja joka perustuu ainoastaan herruuteen. Sivilisaation on laajennuttava, sillä maan, ihmisten ja kulttuurien alistaminen on tärkeää sen selviytymisen kannalta; niinpä Hmongien tarinat ovat vain yksiä monista jotka ovat säilyneet sivilisaatioprosessin puristuksessa.

Hmongien kolonisaatio alkoi Japanin hyökkäyksestä Ranskan Indokiinaan (joka tunnetaan nykyään Vietnamina). Eräs hmong-väen vanhempi pani pian merkille, että ranskalaisten tulo alueelle tarkoitti hmongien murhenäytelmän alkamista.³ Ranskalaiset ja japanilaiset olivat hmongeille "kaksiteräinen miekka". Japanilaiset pakottivat hmongit kaivamaan hopeaa Pa Heossa, mikä johti lukemattomiin kuolemiin ja vielä useampiin loukkaantumisiin.⁴ Ranskalaiset puolestaan modernisoivat hmongien alueen, tuhoten heidän maansa ja kulttuurinsa. Myöhemmin hmongit päättivät liittoutua ranskalaisten kanssa ja saivat sittemmin selville päätöksensä seuraukset.

Vuonna 1941 hmongien Ly-heimon päällikkö LyFang Touby allekirjoitti Vapaan Ranskan vänrikin Maurice Gauthierin kanssa sopimuksen vastarintaryhmän luomisesta, joka lopettaisi japanilaismiehityksen.⁵ hmongit käyttivät sissitaktiikoita japanilaisten karkottamiseksi, ja toimivat luotettuina häiritsijöinä ranskalaisille. Ranskalaiset pitivät hmongeja pelkkänä välttämättömyytenä. Koska hmongien elämä on pääasiassa egalitaarista, he eivät ymmärtäneet Ranskan sotaväen hierarkioita; erilaiset auktoriteettiasemat vaikuttivat heistä tarkoituksettomilta ja varsin hämmentäviltä.

Japanilaisten vastustus loppui pian vuonna 1945, Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen. Vaikka ranskalaiset ja hmongit olivat voittaneet japanilaiset, pian oli toisenlaisen vastarinnan vuoro.

Vuosi sen jälkeen kun japanilaiset olivat vetäytyneet Indokiinasta, ranskalaiset hallitsivat yhä hmong-alueita. He olivat ryhtymässä uuteen taisteluun, tällä kertaa äärimmäisen nationalistista ryhmää vastaan, jonka johtaja oli marxisti-leninisti nimeltään Ho Chi Minh; tämä ryhmä oli nimeltään Vietminh. Vuosien 1947 ja 1953 välisenä aikana hmongit ja ranskalaiset hyökkäsivät lukuisia kertoja Viet Minhiä vastaan, mikä johti moniin koitoksiin voitosta tai tappiosta.

Samalla kun Ranska kävi sotaa Vietminhiä vastaan, ranskalaiset säätivät hmong-väelle lakeja ja pakottivat heidät kaikki joko maksamaan veroja tai lähtemään mailtaan. Jotkut hmongit jopa myivät omia lapsiaan saadakseen tarpeeksi rahaa ranskalaisten määräämien verojen maksamiseksi.⁶ Hmongit pakotettiin myös 15 päivän palkattomaan työhön teiden ja kaivosten rakentamiseksi ja markkinapaikkojen luomiseksi ympäröivillä seuduilla.⁷ Hmong-väen silmissä ranskalaiset alkoivat vaikuttaa pikemminkin vihollisilta kuin liittolaisilta.

Ranskan-Indokiinan sodan lopussa Vietminh voitti ranskalaiset Dien Bien Phun taistelussa 1954. Tämä johti käytännössä kaikkien ranskalaisjoukkojen evakuoimiseen hmong-kylistä. Pian hmongeilla oli edessään jälleen uusi sota, tällä kertaa Panthet Laoa ja Vietkongia vastaan, sekä länsimaisten "liittolaisten" petos. Tästä kehkeytyi verisin sota johon hmongit ovat koskaan joutuneet.

Salainen sota: Yhdysvallat, Panthet Lao ja keltainen sade

Vuonna 1960 hmongit kävivät jatkuvaa taistelua Panthet Laoa ja Vietkongia vastaan. Ranskalaisten (sekä kommunismiin erottamattomasti liittyvien imperialististen piirteiden) vuoksi Vietnamin ja Laosin kommunistien (Vietkong ja Panthet Lao) sekä hmong-väen välille kehittyi syvä vihamielisyys. Tämä johti Yhdysvaltain opportunistiseen puuttumiseen Laosin sisällissotaan. CIA koulutti salaa hmong-kylien väkeä hyökkäykseen Panthet Laoa vastaan. Tämän oli tarkoitus olla "salaista sotaa" kommunistijoukkoja vastaan. Vang Pao, paikallinen heimojohtaja, oli yksi Panthet Laon vastaisen toiminnan johtajista. Tämän sodan johdosta tuhansia hmongeja kuoli ja tuhansia muita siirrettiin. Vuonna 1975 Vang Pao ja hmongien kanssa tekemisissä olleet USA:n virkailijat vetäytyivät lopulta Laosista, mikä oli raskas petos hmong-väkeä kohtaan.⁸

Toukokuun 9. päivä 1975 Panthet Lao vahvisti, että "Meidän [Laosin demokraattisen kansantasavallan] on hävitettävä perin juurin meo-vähemmistö."⁹ He totesivat myös, että oli aika "kaataa vanhat hedelmää tuottamattomat puut, jotta uudet puut saisivat kasvaa."¹⁰ Tämä toteamus liittyi Laosin modernisointiin ja hmong-väen tuhoamiseen. Tätä uutta yhteiskunnallista "vallankumousta" rakentaessaan Laosin demokraattinen kansantasavalta kehitteli toimia etnisen vähemmistön tuhoamiseksi. Yksi kansantasavallan viranomaisten toimi oli antaa Panthet Laon sieppaamille lapsille ohjeet palata takaisin kotikyliinsä ja tappaa vanhempansa perinteisen kulttuurin hävittämiseksi.¹¹ Tästä alkoi hmongien kansanmurha.

Pian lentokoneet lensivät kylien yli ja ruiskuttivat niihin keltaista ainetta. Monet oksensivat verta ja kuolivat melkein heti kun keltainen aine laskeutui heidän hengitettäväkseen; lapset syntyivät epämuodostuneina ja kuolivat pian.¹² Vuonna 1977 Laon demokraattinen kansantasavalta lähetti lentäjiä levittämään kemiallisia ja biologisia aseita, joita he saivat Neuvostoliitosta. Aseet olivat nestemäisen sumutteen muodossa. Ne saivat kaikki sisäelimet lopettamaan toimintansa, veren tihkumaan ihohuokosista, ja ihmiset oksentamaan runsaasti verta ja muuta.¹³

Vuosina 1975-1978 hmongien uhriluvuksi raportoitiin 50 000 biologisista ja kemiallisista myrkyistä ja 45 000 ammuttuna, kidutettuna tai nälkään kuolleena.¹⁴ Lisäksi yli 300 000 hmongia elää kansanmurhan jäljiltä pakolaisina.¹⁵ Tällä hetkellä heitä elää Laosissa ja Thaimaassa arviolta vain 315 465.¹⁶

Hmongien vastarinta

Hmongit ovat vuoden 1977 jälkeen tehneet lukuisia hyökkäyksiä Laosin hallitusta vastaan. Laosin hallitus leimaa kaikki kapinalliset Chao Fa:n jäseniksi, vaikka tosiasiassa monet ovat vain tavallisia kapinallisia joilla ei ole mitään erityistä yhteyksiä. On sanottu, että hmongit ovat vahvistaneet olevansa spirituaalisessa taistelussa kansantasavaltaa vastaan, sillä useimmilla taisteluun ryhtyvillä sotureilla on jonkinlaisia rituaaleja. Ryhmän shamaani esimerkiksi lausuu erilaisia loitsuja, karkottaen pahoja henkiä ja solmien solmuja kolmeen valkoiseen puuvillanaruun, jotka sidotaan jokaisen miehen ranteeseen.¹⁷

Vuonna 1981 Vang Pao - joka oli maanpaossa Yhdysvalloissa - perusti Yhtenäisen Laosin kansallisen vapautusrintaman (United Lao National Liberation Front, ULNLF), joka oli ryhmä Santa Anassa, Kaliforniassa asuvia hmong-pakolaisia. ULNLF antoi aseita ja tukea hmong-kapinallisille Laosin kansantasavallan torjumiseksi. Myöhemmin 1980-luvulla muodostui lisää ULNLF-ryhmiä hmongien pakolaisleireillä Thaimaassa.¹⁸

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Laosin Vientianessa on räjähtänyt useita pommeja, jotka hmongien eri kapinallisryhmät ovat ottaneet nimiinsä.¹⁹ Lisäksi ryhmät kuten ULNLF, Ethnic Issara ja Chao Fa ovat vain joitain monista vastarintaryhmistä, jotka ovat aktiivisesti vastustaneet Laosin demokraattisen kansantasavallan ylivaltaa.

Kamppailussa on kuitenkin nähty myös petoksia. Vuonna 1994 Laosin demokraattinen kansantasavalta vakuutti, että jokainen Laosin miehitysvaltaa vastustanut saisi armahduksen, jos he antautuisivat ja palaisivat tavalliseen elämään. Ne, jotka antoivat tällaisen lupauksen, lähetettiin keskitysleireille, jossa heitä myöhemmin hakattiin ja tapettiin.²⁰ Syyskuun 18. päivä 2004 julkaistiin video jossa 40 Laosin sotilasta murhasi viisi aseetonta hmong-lasta. Tytöt raiskattiin ennen heidän kuolemaansa.²¹

Tällä hetkellä monet hmong-kapinalliset käyvät jatkuvaa taistelua Laosin kansantasavallan hallitusta vastaan ja kieltäytyvät lopettamasta ennen kuin tasavalta on kokonaan lakkautettu. Kansantasavallan onkin syytä pelätä hmongeja, sillä hmong-väen välttämättömän vapauden puolesta taistellaan hinnalla millä hyvänsä. Laosissa äsken järjestetyssä Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestön ASEANin konferenssissa pelko oli todellinen, sillä monet tasavallan virkailijoista olivat huolissaan hmong-vastarinnan raskaan hyökkäyksen mahdollisuudesta konferenssin aikana.²²

Toisessa tarinassa, 21. marraskuuta 2004, kuusi metsästäjää ampui kuoliaaksi hmong-maahanmuuttajan Chai Soua Vangin. Ennen ampumista paikalliset metsästäjät olivat ahdistelleet, uhkailleet ja ammuskelleet häntä kohti kun hän oli vahingossa harhautunut heidän mailleen. Vangille huudettiin solvauksia kuten "kinuski" ja "vinosilmä". Kahdeksan miestä saartoi hänet, ja yksi heistä ampui hänen jalkoihinsa varoitukseksi.²³

Vangin tarina on yksi monista, joissa hmong-metsästäjä on joutunut konfliktiin paikallisten metsästäjien kanssa. Useimmat hmong-metsästäjistä ovat olleet erittäin kiihdyksissään paikallisesta omaisuuskäsityksestä, sillä useimmat hmongit eivät tunne omaisuuden käsitettä, ja mitä metsästykseen tulee, ei hmongeilla yleensä ole kiinteitä maita tai rajoja.

Hmongien tulevaisuus

Hmongien tulevaisuus on jatkuvassa myllerryksessä. Laosin demokraattinen kansantasavalta antaa edelleen tukensa salaiselle hankkeelle hmong-väen tuhoamiseksi. Isäni ja monet vanhemmat vietnamilaiset ounastelevat, että hmongit katoavat maan päältä viiden vuoden kuluessa, sillä alituinen hyökkäys heitä ja heidän kulttuuriaan vastaan jatkuu niin kauan kuin sortajat ovat vallan päällä.

On kiinni meistä kaikista ottaa aloite hmongien ja kaikkien alkuperäiskansojen elämän suojelemiseksi, sillä heidän tarinansa heijastelee kolonialismin ja sivilisaation paljasta sortovaltaa. Hmongit ovat esimerkki siitä, miten sekä kommunismin että kapitalismin ideologiat (teollisen sivilisaation kaksosluomukset) ovat tuhonneet kansoja, kulttuureita ja maata.

Tämän Maan ja maaperustaisten kulttuurien puolustaminen perustuu yksinomaan meidän haluumme taistella sitä hävitystä ja kauhua vastaan, jonka sivilisaatio on langettanut asukkaidensa osaksi. Hmongien ja muiden alkuperäiskulttuurien kamppailut ovat aseellisia konflikteja, jotka liittyvät laajempaan vastarintaan sivilisaatiota kohtaan. Heidän sotansa on meidän sotamme, sillä vallat heidän elämäänsä uhkaavat vallat sijaitsevat meidän omassa kulttuurissamme, samoin kuin muissa vallitsevissa sivistyskulttuureissa. Meidän täytyy ottaa aloite ja "iskeä sinne missä tuntuu", keskittäen energiamme alueille jotka ovat olennaisia elämän kannalta tämän Maan päällä.

Liikkeestä kamppailun kehittämiseen! VAPAUS AASIAAN!

The Network for Asian Liberation

The Network for Asian Liberation on ei-hierarkkinen, antiautoritaarinen verkosto, joka antaa Aasian eri ryhmille, kollektiiveille ja soluille mahdollisuuden jakaa informaatiota keskenään. Ajantasaisilla suoran toiminnan raporteillaan ja uutisillaan Aasiasta ja eteläisen Tyynenmeren alueelta, verkosto toimii tiedon lähteenä aiheista, joihin kuuluvat kulttuurien riisto / tuhoaminen, assimilaatio, globalisaatio, industrialismi, ympäristö, valtakulttuurin vastustaminen ja lukemattomat muut kamppailut.

Halutessasi lisää tietoa, ota yhteyttä:
info/comments: netazanlib [at] resist [dot] ca
news/direct action updates: asianliberation [at] hushmail [dot] com

Hmong: Betrayal, Yellow Rain, and Resistance (Green Anarchy #19, 2005) [html|zipped pdf]

Viitteet
1. Hamilton-Merritt, Jane. Tragic Mountains: The Hmong, the Americans, and the Secret Wars for Laos, 1942-1992. (Indiana): Indiana University Press December 1, 1999.
2. Ibd. 381-382
3. Ibd. 18
4. Ibd. 22
5. Ibd. 27
6. Ibd. 67
7. Ibd. 65
8. Ibd. 226
9. Ibd. 356
10. Ibd. 368
11. Ibd. 376
12. Ibd. 393
13. Ibd. 394
14. Ibd. 403
15. Lee, Gary Yia. Bandits or Rebels. www.atrax.net.au/userdir/yeulee/Topical/bandis%20or%20rebels.html. October 31, 2004.
16. Lee, Gary Yia
17. Hamilton-Merritt, 1999: 91
18-20. Lee, Gary Yia
21. Network for Asian Liberation. "Video Allegedly Showing Atrocities Shock Hmong". http://asianliberation.org/sept18.html. October 31, 2004
22. Floyd, Peter. "US Warns ASEAN Summit Targeted by Hmong Rebels" http://www.abc.net.au/am/content/2004/s1252940.htm. November 30, 2004
23. Asia One. "I Killed Them Because They Called Me a Gook." http://newpaper.asia1.com.sg/top/story/0,4136,78130,00.html. November 27, 2004