"Talous kituu - annetaan sen kuolla!"

Kreikassa tuhannet opettajat, lääkärit ja ahtaajat ovat lakossa ankaran säästökuurin takia. Myös useat ammattiliitot aikovat järjestää tänään mielenosoituksia eri puolilla maata. Kreikan talous on romahduksen partaalla. Budjetin alijäämä on karannut melkein kolmeentoista prosenttiin, kun euromaiden sopima raja on kolme prosenttia. Velkaa on 300 miljardia euroa. Pääministeri George Papandreoun mukaan valtio on hukkumassa velkoihinsa. Hän on kehottanut kaikkia kansalaisia osallistumaan talouden pelastustalkoisiin.
 -Nelosen uutinen Takun foorumilla

Kreikan tilanne, jos joku, alleviivaa sitä, että poliittisen demokratian tarjoamat "vaihtoehdot" ovat pelkkää silmänlumetta. Poliittinen demokratia on käytännössä pääoman ja teollisen tuotannon diktatuuri, jonka "vaihtoehtoisia" hallintomuotoja vasemmisto ja oikeisto edustavat. Tavallisen työläisen kuuluu vain seurata politiikan spektaakkelia sivusta ja käydä määräajoin luovuttamassa äänensä pois vaaliuurnilla.

Yritykset muuttaa maailmaa valtiovallan kautta vain ylläpitävät ihmisten jakoa niihin harvoihin jotka päättävät yhteiskunnan ja tuotannon rakenteista mutta eivät osallistu tuotantoon, ja niihin lukemattoman moniin jotka vain tuottavat mutta eivät voi osallistua elämänsä perimmäisiä kysymyksiä koskevaan päätöksentekoon. Olipa kyse sitten äänestämisestä, ehdolle asettumisesta, lobbaamisesta, vaatimusten esittämisestä tai valtiovallan kaappaamisesta - se on toivoton tie.

Vuoropuhelu kaikkien poliitikkojen ja poliittisten liikkeiden kanssa pitäisi lopettaa. Ehkäpä televisiot, radiot, internetpäätteet ja kännykät pitäisi sulkea vähitellen, tai yhä useammin. Pitäisi alkaa rakentaa kasvokkaisella tasolla, omassa elämänpiirissä, sellaista materiaalista voimaa joka pystyisi kumoamaan valtion organisaation - tekemään lopun sekä poliittisesta demokratiasta että siinä piilevästä todellisen diktatuurin mahdollisuudesta.

Olisi toisin sanoen alettava punoa aivan uusia yhteisten suhteiden muotoja omilla ehdoilla, yhdessä läheisten, tuttujen ja naapurien kanssa; ilman että rahan, median, politiikan tai minkään muun vastaavan erottajan annetaan tulla meidän väliimme. Perhe, koulu, työpaikat, marketit, liikenne, teknologia, kaupungit, maaseutu... ei ole mitään sellaista kapitalistisen/teollisen luokkayhteiskunnan puolta jonka tarvitsisi säilyä kumouksellisen ja käytännöllisen kritiikin tuhovoimalta.

On tähdättävä paikallisen toimeentulon kannalta tarpeellisten työkalujen ja maan jakamiseen tasan, niin että kenenkään ei enää tarvitsisi myydä omaa työvoimaansa selvitäkseen.

Olen varauksetta yhteiskunnallisen yleislakon ja materiaalisen tuotannon välineiden haltuunoton takana. Teollisen itsehallinnon kannattajalle tämä näyttäisi kuitenkin olevan jotakuinkin koko vastaus, lähellä lopullista päämäärää. Minusta se on vain yksi aivan ensimmäisistä askelista, aikalisä joka antaa meille vapauden kohdata omilla ehdoillamme, vapaina pääoman meille jakamista rutiineista ja rooleista. Yleislakko (kuten vallankumous ylipäätäänkin) on ennemminkin kysymys kuin vastaus. Se on hetki jolloin voimme alkaa kuunnella ja puhua suoraan ystäviemme, naapureidemme, läheistemme ja työtovereidemme kanssa - hetki alkaa esittää kysymyksiä ja etsiä vastauksia yhdessä. Yleislakon aikana painokoneiden, monistuskoneiden ja radioaaltojen pitäisi olla vapaasti kaikkien ihmisten, kommuunien ja naapurustojen käytettävissä, ei valjastettu vain toistamaan joidenkin poliittisten lahkojen ja jengien ideologisia Totuuksia (puolueista nyt puhumattakaan).
 -Täyden itsemääräämisen puolesta

Kaikki valta kommuuneille