"Se meni jotenkin näin..." - Taistelu paikallisen itsemääräämisen puolesta Exarchiassa

Yksi luku AK Pressin helmikuussa 2010 julkaistavasta kirjasta We Are an Image from the Future: The Greek Revolt of December 2008.

Se meni jotenkin näin. Istuimme talossa noin 400 metrin päässä Exarchia-aukiolta. Tämä tapahtui joskus kesäkuussa 2003. Kello oli puoli kolme iltapäivällä, joimme kahvia ja poltimme päivän ensimmäisen jointin. Yhtäkkiä meille soitettiin. Ystävämme oli aukiolla, hän sanoi että siellä on joitakin työläisiä ja työkoneita, ja vaikutti siltä että ne olivat aikeissa aloittaa jonkin urakan, olympiakisojen alla vallinneessa yleisessä rakentamisen hengessä. Tuohon aikaan kaikkialla kaupungissa esiintyi gentrifikaatiota olympialaisten takia. Joten tajusimme välittömästi että nyt oli meidän vuoromme kohdata tämä ongelma aukiolla. Hauskin juttu minkä muistan oli että välittömästi puhelun lopetettuamme, vaikka meitä oli vain neljä ihmistä keskellä suurkaupunkia, tunsimme luonnollisen ja voimakkaan tunteen siitä että pystyisimme pysäyttämään kaikki pormestarin rakennushankkeet itse. Kaikista mielenkiintoisin tunne tuona iltapäivänä oli se kiihkeä innostus jossa ei ollut rationaalisuutta sisällä, vain voiman ja sitoutumisen tunnetta. Koska päätimme että niin ei koskaan tapahtuisi, niin ei tietenkään koskaan tapahtuisi. Olimme varmoja. Meitä oli neljä kävelemässä kohti aukiota, ja se tuntui siltä kuin olisi kuulunut kokonaiseen armeijaan.

Tuntui kuin olisimme kantaneet mukanamme hirviötä, ja tämä hirviö oli maine, anarkistiliikkeen yleinen mytologia. Kannoimme mukanamme kaikkien niiden tekojen voimaa jotka oli tehty ennen meitä. Emme olleet vain neljä ihmistä, olimme 2000 ihmistä.

Perille päästyämme menimme suoraan työläisten juttusille ja kysyimme: Mitä te täällä teette? Kuka tästä urakasta on vastuussa?

Ne vastasivat etteivät tiedä, mutta sitten osoittivat yhtä kahvilassa istuvaa läskiä joka tarkkaili työtä. Ja menimme puhumaan hänelle, näimme että ne olivat jo tehneet ison kuopan, puolitoista metriä syvä ja kaksi metriä leveä. Joten menimme miehen juttusille ja kysyimme: Miksi olette täällä? Mitä aiotte tehdä?

Hän vastasi: Aukiolle on suunniteltu suuria muutoksia. Suunnitelma on jo päätetty. Hän ei ole vastuussa päätöksistä mutta hänen vastuullaan on rakennustöiden hoitaminen. Ja me kysyimme hyvin kohteliaasti: Mikä on suunnitelma? Miltä aukio tulee näyttämään?

Hän sanoi että he poistaisivat patsaan, klassisen patsaan keskellä aukiota jossa on muinainen jumala Eros. Punkkareille patsaalla oli symboliarvoa, ja sitä pidettiin jonkinlaisena aukiolla hengaavien nistien suojelusenkelinä. Patsaaseen oli tapana tehdä graffiteja ja kiinnittää tarroja tai ilmoituksia. Se on aukion symbolinen keskus. Yllätyimme, joten kysyimme että oliko hän varma siitä että patsas poistetaan.

Hän sanoi: Kyllä, aukion keskelle tulee allas jossa on suihkulähde.

Aukion penkit olivat vanhoja ja hajoamispisteessä, joten kysyimme olisiko uusia penkkejä luvassa?

Ei, viemme kaiken pois ja laitamme tilalle uusia juttuja.

Millaisia uusia juttuja?

Betonitaso, jolla ihmiset voivat istua.

Kuinka vanhukset voivat istua betonilla? Ei siinä kukaan istuisi.

Ei sillä ole väliä, ei täällä normaalit ihmiset vietä aikaa. En minä välitä siitä mitä te sanotte, se on jo suunniteltu.

Joten sanoimme hänelle: Pysy täällä ja katso mitä tulee tapahtumaan.

Koko tuon iltapäivän ajan ihmiset soittelivat toisilleen ja puhuivat tästä. Ja näin kutsuttiin koolle Exarchia -aukion yleiskokous. Seuraavana iltapäivänä sana oli kiertänyt puhelimessa ja kasvokkain, ja paikalla oli noin 400 ihmistä. Puolet oli paikallisia asukkaita, puolet aukiolla aikaa viettäviä anarkisteja. Ja sitten menimme ja heitimme kaikki rakentajien työkalut kuoppaan, tuhosimme ne, ja kerroimme työläisille että aukion ihmiset eivät salli heidän työskentelevän siellä, emme sallisi heidän rakentaa metalliaitaa aukion ympärille piilottamaan rakennustyöt ihmisten katseilta. Ja sanoimme että mitä tahansa rakentamista tulevaisuudessa tapahtuu, paikalliset päättävät suunnittelun, ja mikä tahansa rakentaminen tapahtuu kaikkien silmien alla. Tästä taistelusta syntyi "Exarchian Asukkaiden Aloite" -niminen epämuodollinen elin, joka toimii tänäkin päivänä, ja näyttelee tärkeää roolia vastarinnassa poliisin läsnäololle kulmilla.

Tämän organisoituneen taistelun seurauksena rakennustyöt keskeytyivät kuukausiksi, ja sitä seuranneen aikana Exarchian yleiskokouksen edustajat kävivät kysymässä suunnitelmia rakennusyhtiöstä. Alkuun yhtiö sanoi että yksityisenä yrityksenä heillä ei ole mitään velvotteita näyttää suunnitelmia. Joten yleiskokous päätti että heidän ei tarvitse sallia rakentamista, ja että rakentamisen annetaan tapahtua vain jos yhtiö hyväksyy yleiskokouksen arkkitehtuuriset ideat. Joten yleiskokous valmisteli suunnitelmia, joihin kuului aukion viheralueiden laajentaminen, uusia puita ja pensaita, patsaan säilyttäminen, suihkulähdeidean hylkääminen, sekä uudet korkeatasoiset penkit.

Ensimmäisten kuukausien aikana pormestari lähetti mellakkapoliisit vartioimaan työmaata. Mutta koska asukkaat vastustivat suunnitelmia, mellakkapoliisi ei voinut pelastaa hanketta. Eivät ne sitä itse voinee rakentaa. Ja kuukauden jälkeen mellakkapoliisit lähtivät, sillä aina kun ne poistuivat hetkeksi, kävimme hajottamassa laitteet ja metalliaidat. Näin kävi kolmesti. Joten työt pysäytettiin. Ja ne pysähtyivät lähes vuodeksi. Ja se oli erittäin hauskaa sillä koko tänä aikana betonia ei ollut ollenkaan. Rakennustyöläiset olivat vieneet kaikki katukivet pois työmaata valmistellessaan. Yht'äkkiä Exarchian aukio oli paljasta maata. Joten siinä välissä nautimme siitä, laitoimme lentopalloverkon ja ilmoitimme että nyt aukiollamme on hiekkaranta.

Anarkopunkkarit pysyivät aukiolla puolustamassa sitä. Eri puolille kerääntyi säännöllisesti kaikenlaisia ihmisiä, mutta aukion keskellä oli anarkopunkkarit. Tätä hiekkarannan ajanjaksoa kesti lähes vuoden.

Kaikkien näiden tekijöiden johdosta yhtiö ymmärsi että sen täytyy hyväksyä asukkaiden yleiskokouksen suunnitelmat, ja ne ilmoittivat myöntymisestä. Koska se oli Akropoliksen seudun jälleenrakentamisen aikaa olympialaisia varten, se oli myös aikaa jolloin kaksi ensimmäistä asukkaiden yleiskokousta sai alkunsa. Filopapou Akropoliksen vierellä oli ensimmäinen, ja sitten tuli Exarchian asukkaiden yleiskokous. Kummatkin onnistuivat rakennushankkeiden ja gentrifikaation pysäyttämisessä. Näiden kahden yleiskokouksen henki tuotti monia muita vastaavia eri puolille Ateenaa ja muihin Kreikan kaupunkeihin.

Tämä oli alkua anarkistiliikkeen uudelle vaiheelle, kun anarkistiliikkeen voimakas suora toiminta kohtasi asukkaiden toiveet ja mielenkiinnon kohteet, heidän unelmansa omasta asuinalueestaan. Asukkaat tunsivat että tämä heidän unelmiensa ja anarkokapinallisten suoran toiminnan voiman yhdistyminen oli hyvä juttu.

Argiris

Kirjoittaja on pitkän linjan aktiivinen anarkisti Ateenasta.

[anarchistnews]