Muinaisen peltometsäviljelyn opetus: kaskeamista ilman tulta.

Quezungual on Lounais-Hondurasissa oleva kylä, jonka nimen merkitys pitää sisällään maaperän, kasvillisuuden ja virtauksien kohtaamisen. Nimi on varsin sovelias vehreälle puustoiselle alueelle, joka peittää kylää ympäröiviä jyrkkiä rinteitä. Alle 20 vuotta sitten alueella harjoitettu kaskiviljely oli kuitenkin johtanut maaperän rappeutumiseen, vesipulaan ja satotasojen tippumiseen. Nykyisin maaperä, puut ja vesivarannot ovat elpyneet. Tämä on tulos paikallisten varhaisten metsänkäsittelytapojen hyödyntämisestä uudessa viljelyjärjestelmässä.

Kyseistä viljelyjärjestelmää kutsutaan QSMAS-viljelyksi, mikä tarkoittaa Quezungualin "leikkaa ja kata" -peltometsäviljelyä (Quezungual Slash and Mulch Agroforestry System, QSMAS). Menetelmä on nimetty sen kylän mukaan, jossa tukijat tunnistivat sen ensimmäistä kertaa. Tämä ekotehokas järjestelmä perustuu neljään periaatteeseen: tulella ei kasketa, maaperä säilytetään peitteisenä, maaperää ei kynnetä ja lannoitteita käytetään tehokkaasti. Kaikkein merkittävin muutos on polttamisen lopettaminen ja kattamisen aloittaminen. Tämän tuloksena 60 000 hehtaaria metsää on luontaisesti uudistunut ja maaperän laatu on parantunut. Tästä on seurannut satotasojen ja tulojen asteittainen kasvu vähintään 6000:n menetelmää soveltaneen pienviljelijän kohdalla.

Leikkaamista ja istuttamista

Tulella kasketut alueet ovat taloudellisesti tuottavia vain muutamia vuosia. QSMAS sallii tuotannon jatkuvan 10-12 vuotta, koska maaperän laatua voidaan ylläpitää tai jopa parantaa viljelyn aikana. Prosessi alkaa leikkaamalla valikoidusti alueen luontaista monimuotoista puu- ja pensaskasvillisuutta. Runkoja ja isoja oksia käytetään polttopuuksi tai tukkipuuksi ja jäljelle jäävät kasvinosat käytetään katteeksi.

Ensimmäisenä vuonna viljellään durran ja papujen kaltaisia pioneerilajeja, jotka kylvetään katteen läpi. Seuraavina vuosina maissia kasvatetaan pääasiallisena satokasvina. Aluetta käsitellään toistuvasti 2-3 kertaa vuodessa leikkaamalla varjostavia puita ja pensaita. Lehtikarike ja satokasvien tähteet tuottavat lisää katetta ja ravinteita. Tämän lisäksi käytetään jonkin verran kohdennettua lisälannoitusta.

Maaperän, veden ja sadon suojelua

CIAT:ssa (Center for Tropical Agriculture) QSMAS-tutkijana toimiva Aracely Castro korostaa, että viljelyjärjestelmän edut ovat laaja-alaisia. Hänen mukaansa maanviljelijät mainitsevat hyötyjä kysyttäessä lukuisia asioita: on tullut lisää vettä, ruokaturvallisuus on parantunut, ihmiset ovat terveempiä ja lapset voidaan kouluttaa paremmin ja he myöskin sitoutuvat hoitamaan omia luonnonvarojaan muiden kanssa. Lisätulojen hankinnan lisäksi QSMAS-viljelijöiden muodostamat ryhmät ostavat yhdessä lannotteita ja muita tuotantopanoksia, ja ovat muodostaneet paremman yhteyden alueen paikallistalouteen. Lisäksi he ovat parantaneet omaa ravitsemustaan perustamalla kotipuutarhoja.

Viljelyjärjestelmän toiminnallinen joustavuus äärevissä ilmasto-oloissa kävi ilmeiseksi kun alue kärsi vuonna 1997 El Ninon aiheuttamasta kuivuudesta ja vuotta myöhemmin raivonneesta pyörremyrsky "Mitch":stä. QSMAS-viljelijät raportoivat muita vähemmän maaperävaurioita, vesiongelmia tai satotappioita. Tämän seurauksena seuraavina vuosina yhä useampi lähialueiden viljelijä siirtyi QSMAS-viljelyyn. Kausiluontoinen veden puute ei enää ole QSMAS-viljelijöiden kohdalla pakottava ilmiö, minkä lisäksi kotitalouksissa veden saatavuus ja laatu on parantunut.

Nicaraguaan ja kauemmaskin

QSMAS-vijelyn menestys Hondurasissa on kiistämätön. CIAT ja sen kumppanit ovat perustaneet "Challenge Program on Water and Food" -ohjelman siirtääkseen järjestelmän ja sen tulokset muille samankaltaisille alueille. Vuonna 2005 QSMAS-järjestelmä omaksuttiin Luoteis-Nicaraguassa. Menetelmä toivotettiin tervetulleeksi ja se osoittautui menestyksellisesti myös naapurialueille leviäväksi. Tämän seurauksena polttamiseen perustuva kaskiviljely on huomattavasti vähentynyt. Tutkijat korostavat yhteiskunnallisten liikkeiden ja järjestöjen merkitystä viljelymenetelmän leviämisessä, sekä ihmisten innostamisessa pitkäaikaiseen sitoutumiseen yhteisissä tavoitteissa. Tutkijat korostavat myös hallitusten kehityspolitiikan, tukijärjestelmien ja kestävän kehityksen parissa toimivien järjestöjen strategisen kumppanuuden tärkeyttä.

Viljelyjärjestelmän hyväksyminen Nicaraguassa ja Kolumbiassa osoittaa, että QSMAS saattaa soveltua muillekin kuivuudesta kärsiville puolikosteille trooppisille alueille. On kuitenkin lukuisia tekijöitä, joita on huomioitava, kuten esim. paikallisesti valittavien puulajien ja niille soveltuvien käsittelyjen suhteen. On myös hankalia kulttuurillisia ilmiöitä, joita voi olla vaikea ohittaa. Esimerkiksi katteen jättäminen maahan saa kohteen näyttämään epäsiistiltä ja siksi joidenkin maanviljelijöiden on hankala hyväksyä sitä.

Aracely Castro on kuitenkin optimistinen viljelyjärjestelmän toimivuuden suhteen ja uskoo sen soveltuvan Kaakkois-Aasian ylängöille esim. Laosiin ja Vietnamiin. Hän myös haluaisi kokeilla järjestelmän toimivuutta Etiopiassa ja Andien trooppisilla alueilla. Aracely Castron mukaan "QSMAS-järjestelmä tulee toimittaa viljelijöille, joiden täytyy elämässään kyetä tulemaan toimeen äärevien ilmasto-olosuhteiden kanssa ja samalla muuttaa viljelykäytäntöjään ekotehokkaammiksi. Mikäli tätä ei tehdä nyt kun ilmastonmuutos ja vesipula muutenkin painostavat viljelijöitä niin parempaa mahdollisuutta siihen tulee tuskin koskaan."

lähde:
New Agriculturist, http://www.new-ag.info/focus/focusItem.php?a=1030