Permakulttuuri

Permakulttuuria voisi luonnehtia työkalupakiksi, jonka avulla voimme suunnitella ja luoda kestävällä pohjalla olevia asuinalueita ja elinympäristöjä. Se on voimauttava lähestymistapa joka antaa meille kyvyn kääntää havaitsemamme ongelmat ratkaisuiksi ja muuntaa monokulttuurit monimuotoisuudeksi ja yltäkylläisyydeksi. Permakulttuuri sai alkunsa Australiassa 1970-luvulla, jolloin sitä kutsuttiin ‘pysyväksi maanviljelyksi’ (permanent agriculture). Se tarjoaa viitekehyksen kestävien toimintamallien luomiseen sisällyttäen itseensä ne lukuisat ainekset, joita näiden aikaansaamiseksi tarvitaan. Permakulttuurissa ei ole kysymys mistään mystisestä tai erikoisesta, vaan se on yksinkertaisesti järkevän suunnittelun ja maalaisjärjen käyttämistä. Permakulttuurissa vanhojen perinteiden käytännöt yhdistyvät uusimpaan teknologiaan ja kestävän kehityksen suuntauksiin. Sen periaatteet ovat yhtä olennaisia ja hyödyllisiä niin maatilan kuin kerrostalon parvekettakin suunniteltaessa.

Opettajana Luonto

Permakulttuuri ammentaa innoituksensa luonnosta ja niistä luonnon järjestelmistä jotka ovat kehittyneet tällä planeetalla tuhansien vuosien aikana. Luonnonjärjestelmät eli ekosysteemit, kuten metsät, ovat lajistoltaan hyvin monimuotoisia, ne tuottavat suuria määriä biomassaa, kierrättävät aineet tehokkaasti ja ovat toimivat kestävällä pohjalla sanan varsinaisessa merkityksessä – ne voivat todella kannattaa itse itsensä. Ne eivät vaadi kitkemistä, kastelemista, lannoittamista, kaivamista, eivätkä kyntämistä. Silti ne ovat hyvin kauniita ja lajistoltaan rikkaita ja monimuotoisia. Vertaa tätä näkymää peltoon, jossa näemme yhden ainoan kasvilajin, hyvin vähän tai emme lainkaan geneettistä monimuotoisuutta, jossa kaikki kasvu tapahtuu yhdessä tasossa paljaalla maalla vaatien lannoitusta ja myrkkyjä rikkakasvien sekä tuholaisten torjuntaan. Tämä viljelytapa aiheuttaa myrkkyjen kerääntymistä ravintokasveihin ja maaperään, maaperän ravintoaineiden köyhtymistä, sekä tuulen ja sateen aiheuttamaa eroosiota.

Yksi kasvitauti tai tuholainen voi tuhota yhden kasvilajin hyvin nopeasti, kun taas monimuotoisessa järjestelmässä, kuten metsässä, ne vaikuttaisivat vain yhteen sen osaseen, eivätkä koko järjestelmään. Permakulttuurissa havainnoimme metsämaata, sen runsautta ja kestävyyttä ja jäljennämme saman idean käyttäen ravintokasveja. Tuloksena syntyy metsäpuutarhaksi kutsuttu ravintokasvien kasvatusmuoto, jossa hedelmiä ja pähkinöitä tuottavat kasvit, syötävät perennayrtit ja vihannekset yhdistetään, ja näin luodaan hyvin tuottava puutarha, joka sadonkorjuuta lukuunottamatta tarvitsee vain hyvin vähän kunnossapitoa.

Permakulttuurin 10 periaatetta

Permakulttuuriin liittyy kymmenen keskeistä periaatetta. Ensimmäinen niistä, “Suhteellinen sijainti” tarkoittaa, että jokaisen luomuksen osatekijän suhde toiseen on olennaista kuin myös se, kuinka näiden väliset hyödylliset suhteet saadaan muodostettua. Jotta toiminta olisi täyden potentiaalin mukaisesti mahdollista, on jokainen osatekijä asetettava oikeaan paikkaan suhteessa ympäristöönsä ja muihin kokonaisuuden osatekijöihin. Jos esimerkiksi haluamme rakentaa talon, vihannespuutarhan ja lammen, emme voi sijoitella niitä maastoon sattumanvaraisesti. Voisimme toisaalta tutkia ensin kaikkien kolmen vaikutuksia ympäristöön ja yrittää sitten yhdistää ne toisiinsa tavalla, joka olisi mahdollisimman hyödyllinen. Esimerkiksi suunnitella lammen sijainti niin, että se heijastaisi talvella valoa talon suuntaan, vihannestarha voisi puolestaan sijaita lammen ja talon välissä, jotta sinne on helppo poiketa keittiöstä ja jotta puutarha hyötyisi lammen aikaansaamasta lämpimämmästä mikroilmastosta. Voisimme silloin helposti käyttää lammen lietteen lannoitteena puutarhassamme, kasvattaa syötäviä vesikasveja lammessa ja näin käytössämme olisi loistavat uudelleen luomisen mahdollisuudet.

Toinen periaate, “Moninkertainen toiminta” tarkoittaa, että jokainen luomuksen osatekijä tulisi olla valittu/suunniteltu/sijoitettu suorittamaan ainakin kolmea eri tehtävää. Esimerkiksi puuistutukset tarjoavat tuulensuojaa, hedelmäsatoa, pähkinöitä, vesakkopuuta, rehua eläimille, vakauttavat maaperää, vähentävät lämmönhukkaa asumuksista ja tarjoavat asuinsijoja villieläimille. Kuinka montaa käyttötarkoitusta voit kuvitella esimerkiksi lammelle?

Kolmas periaate, ”Moninkertaisen lähteen” käsite, jolla tarkoitetaan että on järkevää ja harkitsevaista ettemme ole riippuvaisia ainoastaan yhdestä jonkin asian lähteestä. Jos esimerkiksi olemme riippuvaisia pelkästään vesijohtovedestä viljelyjemme kastelemisessa, kyseessä on hyvin vaarallinen strategia. Jos sen sijaan meillä olisi käytössä yhdistelmä sadeveden talteenottoa, lampia, salaojia, kosteutta pitävät/varastoivat katteet ja harmaan veden uudelleenkäyttöä, olisimme jo paljon vakaammalla pohjalla. Yhteen lähteeseen luottamiseen liittyvät uhat on nähty mm. perunaruttoon ja suu- ja sorkkatautiepidemiaan liittyvien kriisien yhteydessä. Nämä kriisit todistivat, että “kaikkien munien laittaminen samaan koriin” voi johtaa todella tuhoisiin seurauksiin.

Neljäs periaate, “Alue, sektori, rinne” viittaa siihen, kuinka kokonaisuuden eri elementit pyritään sijoittamaan suhteessa toisiinsa sen perusteella, kuinka usein niitä käytetään. Esimerkiksi yrttitarhan täytyy olla lähempänä taloa kuin saksanpähkinäpuun. Sektori taas viittaa alueen analysoimiseksi niin että voitaisiin mahdollisimman hyvin kontrolloida ja hyödyntää kaikki energia, joka virtaa alueelle tai sen läpi; esim. kylmät tuulet, kesä/talviaurinko jne. Rinteiden hyödyntäminen on myös tärkeää, sillä niin voidaan suunnitella monia asioita siten, että ne hoidetaan painovoiman avulla ulkoisen energian sijaan.

Viides periaate, “Energian kierrättäminen” tähtää siihen, että pyritään rakentamaan ja ylläpitämään mahdollisimman monia kiertoja, joilla voidaan minimoida viljelykierron mahdollinen ravinne- ja energiahukka. Istuttamalla pajua tai raunioyrttiä alueen matalimpaan osaan voidaan alueella säilyttää hyödynnettäväksi nekin ravinteet, jotka muuten menisivät hukkaan.

Kuudes periaate, “Biologisten resurssien käyttö” tarkoittaa sitä, että pyritään hyödyntämään asioiden luonnollisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kanojen tapaa kuopia maata voidaan hyödyntää antamalla niiden kääntää kasvimaata kuoputtamalla satokauden päätyttyä ja syödä sieltä samalla pois etanat ja rikkaruohojen siemenet. Voimme myös maksimoida eri kasvien hyödyllisen vaikutuksen toisiinsa istuttamalla toisilleen suotuisia kasveja lähelle toisiaan, kuten istuttamalla ruohosipulia ja koristekrassia omenapuiden alle.

“Niputtaminen”, seitsemäs periaate, perustuu luonnollisen järjestelmän havainnointiin pikemminkin 3-uloitteisena (kuten vaikkapa metsämaa), kuin yksiuloitteisena (kuten esim. nurmikko tai pelto) kokonaisuutena ja pyrkimystä kopioida tämä malli kaikkialle mihin se vain on mahdollista. Voimme esimerkiksi istuttaa omenapuiden alle hasselpähkinäpensaita, niiden alle liperiä, niiden alle sitruunamelissaa ja niiden alle mansikoita ja hyödyntää näin paljon paremmin viljelypinta-alaamme kuin istuttamalla kaikki nämä kasvit erikseen.

Kahdeksas periaate, “Monimuotoisuus”, kuvaa yhtä permakulttuurin keskeisintä tavoitetta, joka on pitää yllä ja suojella maiseman monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Monet vanhat kasvilajit ovat kadonneet ja monet uhkaavat kadota edelleen joten on hyvin tärkeää suojella biodiversiteettiä puutarhoissamme. Kasvien monimuotoisuus on myös sosiaalisesti ja taloudellisesti merkityksellistä – kuten laaja-alainen pienyrittäjyys on paljon suotuisampaa yhteiskunnallisesti kuin yksi suuri työnantaja. Tärkein asia puutarhamme monimuotoisuudessa ei kuitenkaan niinkään ole eri lajien lukumäärä, vaan niiden välille luomamme hyödyntämissuhteiden määrä oman luomuksemme sisällä.

Yhdeksäs periaate, “Reunuksien hyödyntäminen” toteaa, että luonnontilaisissa ympäristöissä tuottavuus kasvaa eri ekosysteemien reuna-alueilla. Jotta tämä vaikutus saadaan maksimoitua, ovat permakulttuurisessa puutarhasuunnittelussa lampien ja kukkapenkkien reunat usein porrastettuja ja kaareutuvia. Yksi käytännöllinen reunuksien hyödyntäminen toteutuu yrttispiraalissa. Se tulisi rakentaa suoraan keittiönoven ulkopuolelle, jotta tuoreet yrtit ovat säällä kuin säällä helposti saatavilla. Yrttispiraalin toteuttamiseen tarvitaan pyöreä spiraaliksi muotoiltu multakasa, joka on noin 1,5 m leveä ja 1 m korkea. Yrtit istutetaan tietyssä järjestyksessä, jotta niistä jokaisella on oma ekologinen lokeronsa spiraalissa. Ruohosipuli esimerkiksi pitää varjosta ja kosteasta mullasta, joten se istutetaan spiraalin alaosaan pohjoisen puolelle. Rosmariini puolestaan on välimerellinen yrtti ja se pitää auringonpaisteesta ja kuivasta mullasta, joten se istutetaan spiraalin yläosaan. Yrttien kasvattaminen tällä tavalla antaa paljon paremman tuottavuuden pienellä pinta-alalla, kuin tavanomaisessa yrttipuutarhassa.

Viimeinen, kymmenes periaate on “Pieni mittakaava”. Tällä tarkoitetaan puutarhanhoidossa sitä, että aloitat heti takaoveltasi ja pidät viljelyksesi pienenä ja intensiivisenä. Permakulttuurin periaatteiden hyödyntäminen voi tuottaa tulosta hyvinkin pienessä puutarhassa – puutarhan pitäminen pienessä mittakaavassa myös helpottaa sen hoitamista ja kastelemista. Kun suunnittelet intensiivistä vihannespuutarhaa, aloita takaoveltasi ja laajenna siitä ulospäin. Bill Mollison, yksi permakulttuurin perustajista onkin sanonut, ettei ruokaa tulisi kasvattaa sen kauempana talosta, kuin mihin pystyt heittämään tiskialtaasi!

Mutta toimiiko se?

Permakulttuuria harjoitetaan nykyään ympäri maailmaa. USA:ssa kokonaisia lähiöitä on suunniteltu sen periaatteiden mukaisesti; energiatehokkaita aurinkopaneeliasumuksia ympäröivät puutarhat, hedelmätarhat ja metsäpuutarhat. Iso-Britanniassa kaupunkien kaatopaikkoja on muunnettu tuottaviksi yhteisöllisiksi permakulttuuritiloiksi ja ne tuottavat tuoretta ravintoa ja kaunista näkymää asukkaille, jotka ovat pitkään olleet tottumattomia kumpaankaan. Nepalissa jo pitkälle eroosioistuneita rinteitä on muunnettu metsäpuutarhoiksi ja kestäviksi viljelymaiksi. Permakulttuuri toimii, sillä se voimaannuttaa tavallisia ihmisiä ottamaan tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja suunnitella siitä sellainen jonka he todellisuudessa haluavat. Sen periaatteet ovat helppoja oppia ja sen tulokset voivat olla hyvin vaikuttavia. Meidän ei enää tarvitse tyytyä lautasillemme toiselta puolelta maapalloa lennätettäviin nahistuneisiin salaatinlehtiin – voimme kasvattaa niitä itse minimaalisella työpanoksella. Meidän ei ole pakko istua ja seurata kuinka ympäristömme pilaantuu, vaan voimme sen sijaan ottaa pieniä käytännöllisiä askelia parantaaksemme lähiympäristömme ja samalla myös oman elämämme laatua.

Lähde: http://siirtymaliike.org/permakulttuuri/

Englanninkielinen alkuperäisteksti: http://transitionculture.org/essential-info/articles/what-is-permaculture-a-leaflet/