Kreikka: "Tulisolujen Salaliitosta" sekä hyökkäyksistä valtiota ja pääomaa vastaan

325.nostate.net

Valtava kapinan myrsky pyyhkäisi halki Kreikan katujen joulukuussa 2008. Mellakat levisivät kaikkialle maahan usean viikon ajaksi sen jälkeen kun kyttä murhasi nuoren Andreas Grigoropoulosin. Satoja pankkeja, kauppoja, autokauppoja, toimistoja... joutui hyökkäyksen kohteeksi, hävitettiin ja sytytettiin palamaan. Vaikka anarkistit ja antiautoritaarit olivat tämän myrskyn kärjessä murhaa seuranneen ensimmäisen viikon ajan, se levitti itseään nopeasti ja monet sekaantuivat tähän kapinaan kurjia elinolosuhteita vastaan, esivaltaa vastaan, sekä sitä toivottomuutta vastaan, jota tämä maailma tarjoaa riistetyille ja sorretuille.

Mutta kapina ei lakannut vuoden lopussa, eikä se alkanut murhapäivänä. Hyökkäykset valtion ja pääoman rakenteita vastaan jatkuivat ja levisivät useisiin Kreikan pienemmistä kaupungeista. Anarkistit ja antiautoritaarit ottivat vastuun suuresta osasta näitä hyökkäyksiä tiedotteissa, jotka pitävät sisällään vastavuoroisia eroavaisuuksia ja korostuksia. Näiden tiedotteiden välityksellä käydään runsaasti keskustelua eri näkökulmista, jotka koskevat kapinaa, kaupunkisissitoimintaa ja kohteita.

Terrorisminvastainen yksikkö pidätti neljä ihmistä 24. syyskuuta 2009. Heitä syytetään "jäsenyydestä Tulisolujen Salaliitossa", "räjähteiden hallussapidosta", "terrorismista"... pidätykset tapahtuivat sosialistipoliitikon kotia vastaan tehtyä hyökkäystä seuranneena päivänä. Poliisi väittää että räjähtämättömistä pommeista löytyi epäiltyjen sormenjäljet; he väittävät myös löytäneensä kahdessa kotietsinnässä (tovereita pidätettiin kahdesta eri talosta) painekeittimiä, materiaalia sähköisten ajastimien tekemiseen, jäänteitä räjähdysaineista... Neljä pidätettyä tuotiin tuomarin eteen. Yksi vapautettiin matkustusrajoitusten alaisuuteen, ja loput kolme siirrettiin vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Syyttäjä antoi pidätysmääräyksen kuudesta toverista. Kaikki kuusi ovat pakosalla, huolimatta poliisin monimutkaisista jahdeista ja tiesuluista joita laitettiin Ateenaan ja sen ympärille päiväkausiksi.

"Tulisolujen Salaliiton" nimissä on toteutettu noin 180 hyökkäystä tulella, ja viime kuukausien aikana myös iskuja käsityönä tehdyillä pommeilla. Hyökkäysten kohteena on ollut bankkeja, autokauppoja, ostoskeskuksia, valtion instituutioita, poliisiasemia, puoluetoimistoja, poliitikkojen, tuomareiden, kriminologien ja journalistien taloja, yksityisiä turvayhtiöitä, vankiloita rakentavia yhtiöitä... On ollut useita koordinoituja hyökkäyksiä tulella: kymmeniä kohteita parin päivän sisällä. Tiedotteet eivät ole vain kritisoineet pääomaa, valtiota ja esivaltaa (niiden kaikissa esiintymismuodoissa), vaan yhtä lailla myös riistettyjen alistuneisuutta, heidän laumamentaliteettiaan, sekä heidän yhteistyötään järjestelmän kanssa. Ne kieltäytyvät pitämästä sortoa ja riistoa vain pamppujen ja kiristyksen pakottamina asioina, vaan pitävät niitä sosiaalisena suhteena jossa kaikilla on oma vastuunsa - ja jossa he joko päättävät taistella niitä vastaan tai ei.

Alla oleva tiedote otta vastuun hyökkäyksestä edellisen pääministeri Karamanlisin vaalitilaisuutta vastaan aivan vaalipäivän alla. Käsintehty pommi oli laitettu roskalaatikkoon vaalitilaisuuden pitopaikkana toimineen rakennuksen viereen. Tapahtuma peruutettiin ja rakennus evakuoitiin. "Salaliitto" puhuu myös muista hiljattaisista hyökkäyksistä. PASOK -puolueen sosialistit voittivat vaalit 4. lokakuuta. He muodostivat hallituksen yhdessä Vihreiden kanssa. Yksi ensimmäisistä hallituksen teoista oli massiivisen poliisivoiman lähettäminen Exarchiaan, Ateenan kaupunginosaan jossa anarkistit ja antiautoritaarit ovat erittäin voimakkaita. Poliisit olivat Exarchiassa useita päiviä rauhoittamassa tilannetta. Parhaan perinteensä mukaan sosialistit tekivät anarkisteja ja hyökkäysten leviämistä vastaan käytävästä taistelusta asialistansa kärkijuttuja...

Julkaisemalla tämän tiedotteen, joka tietenkin tarjoaa vain rajoitetun vilkaisun "Tulisolujen Salaliiton" toimintaan ja ajatuksiin, haluamme ennen kaikkea tarjota tovereille mahdollisuuden oppia heidän ajatuksistaan, keskustella niistä ja käyttää niitä perustana hyväksynnälle tai kriittiselle solidaarisuudelle. Ensimmäinen askel vallankumouksellisen solidaarisuuden kehittämisessä on aina keskustelu pidätettyjen tovereiden ajatuksista, toiminnasta ja toiminnan perusteista, sekä niiden tarkastelu. Toivomme että tämä "Salaliiton" viimeisimmän tiedotteen käännös edesauttaa sitä.

NÄIN SE ON... JOS LUULET NIIN...

Vaikeina aikoina emme koskaan lakanneet taistelemasta. Emme silloin kun kuuma henkäys kosketti meitä, emmekä silloin kun koirat ympärillämme haukkuivat. Katsoimme toisiamme, itsevarmoina päätöksistämme. Tarkistimme aseemme, kuulustelimme vihaamme: "Mennään vielä kerran... tällä kertaa loppuun asti..."

Hyökättyämme Makedonia-Traakian ministeriötä vastaan ja kuultuamme uusista parlamenttivaaleista, kaksi soluamme päätti yhdessä Nihilistisen Jaoksen tovereiden kanssa toteuttaa sosiaalisen provokaation strategiaa iskemällä poliittisten henkilöiden koteja ja toimistoja vastaan. Ensimmäinen paukku tässä pommitusten sarjassa suunnattiin Kreikan sosiaalidemokraattisen puolueen PASOKin ehdokasta Louka Katselia vastaan Kolonakissa. Päätimme tämän hyökkäyksen toteuttamisesta kahdessa päivässä. Hyökkäyspäivänä yllätyimme kuullessamme journalistien juhlivan organisaatiomme hajottamista: ratsia piilopaikkaan Halandrissa useiden päivien varjostuksen jälkeen, menestys virkavallalle, aiempien hyökkäysten sormenjälkien tunnistamista, skenaarioita kommunikaation logiikasta...

Kaikki tämä samaan aikaan kun samana päivänä hyökkäsimme Kolonakissa ilman mitään häiriöitä, poliisin silmien alla, vailla huolen häivää. Nämä tapahtumat tarjoaisivat pelkkää naurua mikäli syytteessä ei olisi ihmisiä jotka on nimetty organisaatioidemme jäseniksi. Tämä on täydellinen skenaario tyydyttämään journalistien ja yhteiskunnan kannibalistiset vaistot, jotka ovat jo kuukausien ajan vaatineet terroristien pidättämistä. Vaalitemppu... sisäinen poliisiasia... pelkoa aiheuttavat ilotulitteet... emme ymmärrä heidän logiikkaansa emmekä seuraa sitä.

Mutta kaikki sanottu on muistissamme vihastuttamassa meitä, ja ainoa lupaus jonka olemme sanoneet ilman mitään säestyksiä on "KOSTO".

Kosto juhlista joita he ovat pitäneet niin kutsuttujen pidätystemme johdosta, jonka verukkeena oli 20. vuosipäivä Bakogiannin teloituksesta. [Syyskuussa 1989 tämä oikeistolaisen Uusi Demokratia -puolueen poliitikko tapettiin päähän ampumalla. Murhan takana oli aseellinen ryhmä Marraskuun 17.] Juhla jossa pääosan esittäjä, suursutenööri Karamanlis [pääministeri, joka äänestettiin pois 4. lokakuuta 2009] ylimielisesti julisti kukistaneensa vallankumouksellisen terrorismin.

Kosto journalistisyöpäläisille, jotka teeskentelevät olevansa suuria kirjoittajia ja puhuvat "playstationeiden ja retkikeitinten terroristeista", päälliköistä ja alistetuista nuorista. Mutta kosto myös edistyksellisen lehdistön ymmärtäväisille opastajille jotka huolestuneena puhuvat naapuruston hyvistä lapsista. Kostoa myös tälle vitun yhteiskunnalle joka hymyili vahingoniloisesti, uskoen päässeensä meistä, voivansa mennä rauhassa nukkumaan. Kostoa poliisipaskiaisille, jotka leikkivät koviksia luodinkestävissä esiintymisasuissaan, esittelevät konepistoolejaan heikon ja keksityn voittonsa aikana, mutta jotka itkivät, juoksivat pakoon ja piiloutuivat pöytiensä alle silloin kun iskimme poliisiasemille öisin polttaaksemme ne maan tasalle.

Kosto syyttäjäpaskiaisia ja tutkintatuomareita vastaan, jotka luulevat voivansa siepata vihamme ja omatuntomme, tunteemme ja järjenjuoksumme jonnekin prosessiensa sivuille, uskovat voivansa pelotella meitä.

Kosto kaiken sen puolesta mitä elämme, kaiken sen puolesta mitä meille olisi voinut tapahtua kun valitsimme uuden kaupunkisissiyden elämän olosuhteenamme.

Myös syyttäjät tietävät totuuden tänä päivänä. Tiedämme ettei heidän spektaakkelinsa viettele ajatteluun kykeneviä ihmisiä, eikä pelota niitä jotka valitsevat kodikseen sijan jonka vain muutamat uskaltavat valita.

Kaikki muut eivät meitä juurikaan kiinnosta.

Muuten, joitakin kuukausia sitten, jos tarkkoja ollaan niin toukokuussa, kirjoitimme Stavroupolin ja Pentelin poliisiasemia vastaan tehtyjen pommi-iskujen jälkeen: "Seuraus on vielä köyhempi ja kuvauksellisempi. Suurinta osaa pidätetyistä 'syytetään ajatuksistaan' tai siitä että he ovat sattumalta kulkeneet hyökkäyspaikan ohi. Emme usko että pidätyksen tulisi johtaa marttyyrien luomiseen... emmekä usko että syytetyt tulisi uhrata puolesta aatteen. Mutta teidän tulee tietää että valintamme tuo mukanaan vastuuta. Mitä enemmän ajattelemme sitä, sitä varmemmaksi - ja sen seurauksena vaativammaksi - tulemme itseämme ja tovereitamme kohtaan."

Tällä tavalla haluamme tehdä selväksi, että olemme ihmisiä jotka elävät sanansa mukaisesti kuin se olisi elinikäinen sitoumus. Tästä syystä olisimme vähintäänkin epäjohdonmukaisia ja pelkureita jos kieltäisimme periaattemme ja asemamme julistamalla torjuvamme ja tuomitsevamme jokaisen väkivaltaisen teon, tai jos julistaisimme ettemme tiedä organisaatiota johon kuulumme, kuten journalistit kertovat kahden pidätetyn tehneen. Ja siinä on järkeä sillä heillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme.

Tämän lisäksi olemme ylpeitä valinnoistamme ja teoistamme, ja meillä on rohkeus, etuoikeus ja kunnia katsoa peiliin piilottamatta kasvojamme häpeästä. Tekisimme samalla tavalla pidätyksen sattuessa, emme piilottaisi kasvojamme kuten kaksi muuta ryhmän jäseniksi väitettyä. Lyhyesti sanottuna, jos kenenkään tulisi peittää kasvonsa, se olisi tämä yhteiskunta.

Emme auta tutkijoita ja tuomareita sen suhteen mitä tulee heidän todistusaineistoonsa, etenkin Halandrin asunnosta löytyneeseen painekeittimeen tehtyyn pommiin. Tämän sanottuamme haluamme kuitenkin selvästi tuoda esiin seuraavaa: pommeja ei ole sertifioitu, etenkään yksinkertaisella sytytyksellä rakenettuja pommeja, jotka voidaan rakentaa kattiloista ja herätyskelloista. Ne ovat kaupallisesti saatavia materiaaleja, joiden käyttämisen tekijänoikeudet eivät kuulu tietylle organisaatiolle tai toimintamuodolle, väittivät viranomaiset ja media mitä tahansa. Tämän lisäksi, kattiloiden käyttämistä shokkiaallon vahvistajana on käytetty 1800-luvun ranskalaisista terroristeista ja nihilisteistä (Henri, Ravachol, Vaillant...) lähtien, ja niitä käyttää vieläkin anarkistijärjestö FAI Italiassa, sekä Kreikassa ENEDRA (antiautoritaariryhmä joka teki useita pommi-iskuja syyskuussa 2007) ja me. Joten miten voi olla mahdollista että pommin löytäminen, jollaisia on tehty ja levitetty eri aikoina eri paikoissa, voi olla leimamerkki tietystä ryhmästä kuten Tulisoluista?

Tässä on jotain mätää, mutta ei ole meidän tehtävämme selvittää mistä on kyse. Kaikki jotka luulivat meidän piileskelevän teknillisen yliopiston kampuksella voivat pohtia seuraavaa asiaa: samaan aikaan kun siviilikytät ja journalistit piirittivät yliopiston rakennuksia, asetimme pommin Periontou Aerosiin jossa läskiperse [Karamanlis] piti tilaisuuttaan. Emme välitä yliopiston turvapaikasta; se on aina ollut kyttien suuri himo. Emme vaivaa päätämme kaikella sillä, etsimme jo uusia kohteita.

Vihdoinkin, voidaksemme valmistautua tulevaisuuteen jotta voimme kohdata nykyisyyden selvällä mielellä, haluamme tehdä selväksi ettei yhden meistä vangitseminen tarkoita heikkoutta. Meillä on omat kunniakoodimme joita emme tahraa perumisella, epäjohdonmukaisuudella ja hajamielisyydellä. Toisin sanoen, pitäkööt solidaarisuuden hyeenat kyntensä erossa meistä; pitäkööt hyvää tarkoittavat ihmiset, 'vanhemmat', ne 'jotka tietävät kaiken', Äititeresat ja kaikki muu saasta itsensä kiireisenä helpompien ja nöyristelevimpien uhrien kanssa, sillä me emme ole helppoa saalista ja potkimme niiltä hampaat sisään. Kaikista vaikeimpinakin aikoina vallankumouksellisen täytyy arvostaa ystäviään ja tovereitaan, ja halveksua oljesta tehtyjä ihmisiä jotka alhaisilla tavoitteillaan ja valheellisella humanismillaan mestaavat vallankumouksellisen tietoisuuden ja käytännön tekemällä kompromisseja. Näin ollen kutsumme uudet toverit hankkiutumaan eroon lehdistöhuoneiksi muuttuneiden kaltereiden mentaliteetista, jossa solidaarisuuden erikoisosaajat julistavat tiedotteitaan. Kutsumme heidät laittamaan eloa vehkeileviin tapaamisiinsa ja korvaamaan jutustelunsa projekteilla ja selvillä sanoilla.

Tehköön pelko ja epävarmuus tilaa rohkeudelle ja päättäväisyydelle; aiheuttakoon suuttumus raivon myrskyjä niin että jokainen kysyy sydämeltään: "Jos ei nyt... milloin? Jos emme me... kuka?"

Viimeisimpien tapahtumien jälkeen Katselia vastaan iskeneet toverit ehdottivat toimintasuunnitelman miettimistä uudestaan. Koska uskomme että meitä ympäröivä vankilatodellisuus ei ole seurausta yhtenäisestä ja tiiviistä johtajuudesta, joka jakaa määräyksiä ja pyörittää instituutioita; se on käytöstapojen, kulttuurin, perinteiden ja tottumusten sosiaalinen tehdas, ja me haluamme hyökätä tämän tehtaan kaikkia ulottuvuuksia vastaan, sillä tämä tehdas tuottaa kaiken mitä vihaamme. Tällä hetkellä pidämme varsin köyhänä suunnitelmaa hyökätä viiden tai kuuden poliitikon koteja vastaan. Haluamme tehdä jotain joka voisi murtaa väitetyt rajat ja alibin 'viattomalta' yhteiskunnalta, joka torjuu vastuunsa antautumalla ikuisen uhrin rooliin. Mutta uhrit eivät hurraa murhaajilleen, ne eivät nosta syytteitä niitä vastaan jotka vastustivat tyranneja, ne eivät tue sortajiaan, ne eivät kuihdu kuvitteellisissa selleissään. Koska uhreilla ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa.

Mutta nykyisen yhteiskunnan ihmisillä on vaihtoehtoja, sen seurauksena myös vastuuta. Ehkä me kaikki elämme - me ja yhteiskunta - samaa paskaa, mutta ei unohdeta että samassa vankilassa elävät vangit ja vartijat eivät ole liittolaisia.

Tunnemme samalla tavalla tätä yhteiskuntaa kohtaan, jossa mikään ei kipinöi ja jossa vallitsee vastenmielinen pelkuruus. Joten tämän idean syntyminen ei kestänyt kauaa. Päätimme iskeä vaalitilaisuuteen, tilaisuuteen jossa jaloillaan olevan roskan tylsät massa kiirehtivät kaduille hurraamaan johtajilleen. Uusi Demokratia -puolueen tilaisuuden valinta oli puhtaasti esteettinen. Emme voinee sietää läskin idiootin Karamanlisin spektaakkelia, jossa hän retostelee olemattomalla menestyksellä vallankumouksellista terrorismia vastaan. Haluamme muistuttaa häntä siitä ettei suuri suu palvele ketään.

Haluamme myös jäähdytellä terrorismin vastaisen erikoisyksikön kunnianhimoa; yksikön joka haluaa kostaa 'Vallankumouksellisten Lahko' -organisaation pudottamasta poliisista [kyttä teloitettiin huhtikuussa 2009] ja joka pelaa peliään sellaisten ihmisten kustannuksella joilla ei ole mitään tekemistä uusien kaupunkisissien kanssa. Ja lopuksi haluamme lähettää viestin kaikille.

Tästä lähtien välinpitämättömyyden tila on lakannut olemasta. Vallankumouksellinen terrorismi ja me, Tulisolujen Salaliittona, otamme askeleen kohti sosiaalista uhkaa ja nihilististä aggressiota. Enemmistö on jatkossakin edessämme vihollisinamme niin pitkään kun he piileskelevät henkilökohtaiset vastuunsa naamioivan massojen psykologian takana; niin pitkään kuin he määrittävät itsensä epäoikeudenmukaisuuksien uhreiksi joutuneina huijattuina ihmisparkoina. Nollatoleranssi selittelyjä kohtaan. On vaikea herätä aamulla arvottomaan maailmaan turtien hymyjen, voimattomien kehojen, epäaitojen eleiden, apaattisten katseiden ja dominoivan poissaolon keskelle. Hankkiuduimme eroon kaikesta esteenämme olleesta matkatavarasta: kuolleista suhteista, himmeistä tilanteista, säännöllisistä mielipiteistä, tekopyhyyksistä sekä jatkuvista toistoista. Ja asetumme villille polulle jossa keuhkomme hengittävät ääntämättömän kapinan upottavaa rytmiä.

Tulemme pelaamaan venäläistä rulettia elämän revolverilla, sen sijaan että kuolisimme hiljaa ja hitaasti kaukana siitä mitä haluamme. Tiedämme että emme ole yksin. Tiedämme uusien tulen tovereiden olevan kanssamme, ja olemme heidän kanssaan. Kaikkien odotusten tuolle puolen, uusi sissi on viiltänyt maailman kasvoja omalla partaterällään. Uudet ryhmät ovat pystyneet kukoistamaan ja kirjoittamaan omaa historiaansa, vaikka samaan aikaan vanhat 'julkkikset' ovat mustamaalanneet ja tuominneet heidät, vaikka he ovat tunteneet valaistuneiden epäilykset ja perästä huudetut neuvot.

Lähetämme rakkautemme ja kunnioituksemme kaikille uusille sisseille ja kutsumme heidät liittymään taisteluun elämämme pieniä ja suuria, näkyviä ja näkymättömiä vankiloita vastaan, loppuun asti. Toisia, niitä jotka rasittavat meitä väsyttävillä oikeutuksillaan ja niin kutsutulla kokemuksillaan, emme kuuntele. Vallankumoukselliset vihamielisyydet eivät tule loppumaan, eikä matomaisten äänestäjien rauha parane. Puolueen tukijat, aivan kuten jalkapallohuligaanit, matkustavat kaupungista toiseen osallistuakseen kaikkiin tilaisuuksiin, raahaavat elävää ruumistaan ja huutavat puolueen iskulauseita. "Olet pääministeri" -iskulauseiden muokkaamat naamat juhlivat televisiossa edustamassa äänestäjäkunnan perustaa, demokratian perikuvaa. Kun päällikkö esittää kahden tunnin teatteriaan, massoihin iskee lamaantuneisuus ja tunteiden kyyneleet. Tämä zombie-elokuvia muistuttava idioottimainen massa voi olla vain kohde. Massan määrä ei hetkauta meitä, eikä myöskään nuorten ja vanhojen, miesten ja naisten läsnäolo. Kyse on vain siitä hetkestä jossa ihmisten jatkuvuus muuttuu demokratian tukihuudoiksi.

Joten päätimme räjäyttää pommin heidän edessään, lähettää viestin pääministerin viimeisen puheen aikana, provosoida esivalta panikoimaan ja tyhjentämään paikka. Äänestäjät juoksemassa paniikissa karkuun samalla kun pommiryhmä aloittaa kilpajuoksun kelloa vastaan pommin purkamiseksi. Ylitimme Solomon -kadun, sekoituimme puolueen väreissä olleeseen massaan, kuljimme siviilipoliisien ja mellakkapoliisien ohi - he luulivat meidän olevan osa massaa ja toivottivat meille onnea - ja saavuimme paikkaan jonne halusimme asettaa pommin. Näimme lähikadulla kolme siviilikyttää ja kaksi mellakkakyttää, sekä siviilikytän läheisessä kadunkulmassa. Menimme kujalle, jätimme pommin ja näin lähetimme viestin pidätyksistä, ryhmän hajottamisesta ja nollatoleranssista.

Nyt on jokaisen aika kyseenalaistaa itsensä ja selvittää päätöksensä jatkaako vai vetäytyykö. Meidän täytyy osoittaa niille yksilöllisesti ja kollektiivisesti että emme tule laskemaan purjeita. Jatkamme loppuun asti. Jos ne menevät äärimmäisyyksiin löytääkseen meidät, mennään omiin äärimmäisyyksiimme yrittäessämme olla niitä jotka hyökkäävät ensin. Sodan häviää ne jotka menevät kotiin. Ei askelta taaksepäin, ei viivytyksiä. Tästedes strategia korvataan vihalla, älykköprojektit täydellä päättäväisyydellä.

Vapautetaan tuhoavat vaistomme.

Alkakoon uusi sissien ajanjakso, jopa entistä kovempi ja tuhoavampi.

Muuttukoon jokainen talo piilopaikaksi ja muuttukoon kaikki piilopaikat tuleksi joka polttaa ne elävältä.

Näytetään niille ettei uusi sissi ole saippuakupla, tai teini-impulssi, saati taiteellisen levottomuuden räjähdys.

Aggressiivisten halujemme, negaatioidemme, olemassaolomme toteuttaminen ja liikkeelle laittaminen hyökkää vallitsevaa vastaan.

Tulette aina olemaan edessämme... ja tulemme näkemään kenen selkä on seinää vasten.

Tulisolujen Salaliitto - Nihilistien Jaos

PS. Lähetämme terveisemme anarkisteille ja tovereille Christos Stratigopoulosille ja Alfredo Bonannolle joka iästään huolimatta pitää yllä muuttumatonta ja jatkaa kävelyä tiellä jota on päättänyt kulkea.