"Olen anarkisti. En siksi, että uskoisin anarkismin olevat lopullinen päämäärä, vaan koska uskon, ettei mitään lopullista päämäärää ole."
Rudolf Rocker
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 12.07.2014 @ 22:28

Permakulttuuri - hiljainen vallankumous

Scott London haastattelee Bill Mollisonia

Bill Mollison kutsuu itseään kenttäbiologiksi ja kiertäväksi opettajaksi. Mutta voisi olla täsmällisempää kuvailla häntä lietsojaksi. Kun hän julkaisi kirjan Permaculture One vuonne 1978, hän käynnisti kansainvälisen maaliikkeen jota monet pitävät kumouksellisena, jopa vallan kumouksellisena.

Permakulttuuri - tulee sanoista permanent (kestävä) ja agrikulttuuri - on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhan, arkkitehtuurin, ekologian, jopa rahanhallinnan ja yhteisösuunnitelun. Lähestymistavan perustana on luoda kestäviä järjestelmiä jotka tyydyttävät omat tarpeensa ja kierrättävät jätteensä.


Mollison kehitti permakulttuurin vietettyään vuosikymmeniä Australian aavikoilla ja sademetsissä tutkimassa ekosysteemejä. Hän huomasi kuinka kasvit ryhmittyvät luonnollisesti yhteisöihin, jotka ovat vastavuoroisesti hyvää tekeviä. Tämän idean pohjalta hän lähti kehittämään erilaista lähestymistapaa maatalouteen ja yhteisösuunnitteluun, sellaista lähestymistapaa joka asettaisi oikeat osatekijät yhteen niin että ne ylläpitävät ja tukevat toisiaan.

Tänä päivänä hänen ideansa ovat levinneet ja juurtuneet lähes kaikkialle maailmaan. Permakulttuuria harjoitetaan Etelä-Amerikan sademetsissä, Kalaharin autiomaassa, Skandinavian arktisissa pohjoisosissa ja yhteisöissä eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Esimerkiksi New Mexicossa viljelijät ovat permakulttuurin avulla muuttaneet kuivia hiekkakenttiä reheviksi puu- ja hedelmätarhoiksi ilman mitään raskaita koneita. Kalifornian Davisissa yhteisö käyttää kylpy- ja pyykkivesiä vessojen huuhteluun ja puutarhojen kasteluun. Torontossa joukko arkkitehteja on suunnitellut urbaanin talon joka ei liity kaupungin vesi- tai viemäriverkkoon ja jonka hoitokulut ovat vain muutamia satoja dollareita vuodessa.

Vaikka Mollison on yhä varsin tuntematon muualla, hän on kansallinen ikoni Australiassa. Hänet on nimetty "Vuoden mieheksi" ja 1981 hän sai "vaihtoehto-Nobelina" tunnetun arvostetun Right Livelihood -palkinnon työstään permakulttuurin kehittämiseksi ja edistämiseksi.

Istuin alas hänen kanssaan keskustelemaan tästä kekseliäästä suunnittelufilosofiasta. Tapasimme kahden iltapäivän aikana Santa Barbarassa, jonne häne oli tullut opettamaan vuosittaista kahden viikon intensiivikurssia. Tuo lyhyt pyöreä mies, jolla on valkoinen parta ja suuri hymy, on yksi ystävällisimmistä ja hyväluontoisimmista ihmisistä jota olen tavannut. Piintyneenä jutunkertojana hänellä tuntuu olevan tarina - tai huono vitsi - jokaiseen tilanteeseen. Hänen kommenttejaan säestää usein sydämellinen ja tarttuva nauru.


 

Arvioija kuvaili kerran opetuksiasi "vallankumoukselliseksi".

Kyllä, se oli hyvin kuvaavaa. Opetan itseluottamusta, maailman kumouksellisinta käytäntöä. Opetan ihmisiä kasvattamaan oman ruokansa, mikä on järkyttävän kumouksellinen käytäntö. Joten kyllä, se on vallankumouksellista. Mutta se on rauhanomaista vallankumousta. Bill Mollison: Yes, it was very perceptive. I teach self-reliance, the world's most subversive practice. I teach people how to grow their own food, which is shockingly subversive. So, yes, it’s seditious. But it’s peaceful sedition.

Milloin aloit opettamaan permakulttuuria?

1970-lvun alussa minulle valkeni ettei kukaan ollut koskaan soveltanut suunnittelua maatalouteen. Niskakarvani nousivat pystyyn. Se oli niin outoa. Meillä oli ollut maataloutta 7000 vuotta, ja olemme olleet tappiolla 7000 vuotta - kaikki oli muuttumassa aavikoksi. Joten ihmettelin että voisimmeko rakentaa järjestelmiä jotka noudattaisivat ekologisia periaatteita? Tiedämme mitä ne ovat, emme vain koskaan sovella niitä. Ekologit eivät koskaan sovella hyvää ekologiaa puutarhoihinsa. Arkkitehdit eivät koskaan ymmärrä lämmön siirtymistä rakennuksissa. Ja fyysikot elävät taloissa joissa on mielettömät energiajärjestelmät. Kummallista kuinka emme koskaan sovella sitä mitä tiedämme siihen miten todella elämme.

Se kertoo jotain tämänhetkisistä ympäristöongelmistamme.

Niin tekee. Muistan Rooman Klubin raportin 1967, jossa sanottiin että ympäristön pilaantuminen on väistämätöntä seurausta väestönkasvusta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta. Sen luettuani ajattelin että "ihmiset ovat niin tyhmiä ja tuhoisia - emme voi tehdä mitään heidän puolestaan". Joten vetäydyin yhteiskunnasta. Ajattelin että vain häivyn ja katselen kukkulalta kuinka se romahtaa.

Kesti noin kolme viikkoa kunnes tajusin että minun täytyy palata ja taistella. [Naurua] Tiedäthän, täytyy päästä pois voidakseen haluta takaisin.

Syntyikö ajatus permakulttuurista tuolloin?

Itse asiassa se juontaa juurensa vuoteen 1959. Olin Tasmanian sademetsässä tutkimassa pussieläinten ja metsän elpymisen välistä vuorovaikutusta. Meillä ei ollut ollut paljoa onnea metsien elvyttämisessä silloin kun läsnä oli suuria pussieläinten populaatioita. Joten loin yksinkertaisen järjestelmän jossa oli 23 puuvartista kasvilajia, joista ainoastaan neljä oli hallitsevia, sekä vain kaksi pussieläintä. Se oli hyvin joustava järjestelmä joka perustui osatekijöiden vuorovaikutukseen, ei lajimalleihin. Yhtenä iltana minulle valkeni että voisimme rakentaa järjestelmiä jotka toimisivat paljon paremmin kuin se.

Se oli huomattava ilmestys. Aina silloin tällöin elämässä - ehkä kerran vuosikymmenessä - saa ilmestyksen. Aboriginaaleille se määrittää iän. Ilmestyksiä on vain kerran kussakin iässä, välittämättä siitä mikä kronologinen ikä on. Onnekkaat saavat elinaikanaan kolme hyvää ilmestystä.

Koska olin kouluttaja, tajusin että jos en opettaisi sitä, se ei leviäisi minnekään. Joten aloin kehittelemään passiiviseen tietoon perustuvia suunnitteluohjeita ja kirjoitin kirjan Permaculture One. Kauhukseni kaikki osoittivat mielenkiintoa sitä kohtaan. [Naurua] Sain tuhansia kirjeitä joissa sanottiin kuinka "puet sanoiksi jotain joka on pyörinyt mielessäni jo vuosia" ja "olet antanut minulle jotain käytännössä hyödyllistä".

Permakulttuuri perustuu tieteellisiin periaatteisiin ja tutkimukseen. Mutta vaikuttaa siltä että se pohjaa myös perinteiseen ja alkuperäisväen kansaviisauteen.

No, jos menen viinitarhassa istuvan vanhan kreikkalaisnaisen luokse ja kysyn "miksi olet istuttanut ruusuja viinirypäleiden sekaan"? hän vastaa minulle: "koska ruusut ovat viinirypäleiden lääkäreitä. Jos ei istuta ruusuja, rypäleet sairastuvat". Se ei kerro paljoa. Mutta jos voin havaita että ruusu huokuu tiettyä rypälejuuren ottamaa, jauhiaiset karkoittavaa juurikemikaalia (mikä on tieteellinen tapa sanoa sama asia), niin silloin se kertoo jo jotain erittäin hyödyllistä.

Perinteinen tietämys on aina luonteeltaan tuollaista. Tunnen filippiiniläisen miehen joka istuttaa aina banaanin kanssa samaan koloon chilin ja neljä papua. Kysyin häneltä "miksi istutat chilin ja banaanin yhdessä?" Ja hän vastasi: "etkö tiedä että ne täytyy aina istuttaa yhdessä?" No, kävi ilmi että pavut sitovat typpeä ja chili estää koppakuoriasia käymästä banaanin kimppuun. Ja se toimii erittäin hyvin.

Olet tuonut permakulttuurin paikkoihin joissa vielä nojataan perinteisiin viljelykäytäntöihin. Onko ideasi otettu avoimesti vastaan?

Minulla on varsin juonikas tapa lähestyä alkuperäisheimoja. Saatan esimerkiksi mennä keskiselle aavikolle, jossa kaikki lähes näkevät nälkää, ja sanoa että "mietin että mahtaisiko tämä auttaa teitä?" Sitten valehtelen ja sanon että "en tiedä kuinka tämän voisi tehdä?" Ja ne sanovat "noh, tule nyt, laitetaan se toimimaan". Siinä vaiheessa kun se on tehty, ne ovat tehneet sen itse.

Muistan menneeni Zimbabween takaisin koululle jonka laitoimme alulle. Se on vihreä ja ruoan ympäröimä. Luokkahuoneen lämpötila on hallinnassa. Kysyin heiltä: "kuka tämän teki?" He vastasivat: "me teimme sen!" Kun ihmiset tekevät sen itselleen, he ovat ylpeitä siitä.

Joillekin ihmisille - etenkin alkuperäisheimoille - ajatus oman ruoan kasvattamisesta on vallankumouksellinen.

Kun kasvaa maailmassa jossa omalla elämällä on vain pieni vaikutus maahan, sitä ei ajattele resurssien luomista itselleen. Sitä syödään mikä putoaa maahan. Ja omaa lukumäärä perustuu siihen mitä putoaa maahan. Permakulttuuri mahdollistaa erilaisen ajattelutavan sillä kaiken tarvitsemansa voi kasvattaa hyvin helposti itse.

Esimerkiksi Kalaharin busmanneilla on kotoperäinen papu jota sanotaan moramapavuksi. Se on monivuotinen aluskasvillisuudessa viihtyvä kasvi, joka leviää sateella. Heillä oli tapana kerätä sitä. Mutta sen jälkeen kun heidät häädettiin mailtaan riistan ja luonnonpuistojen tieltä, moramapapua oli vaikea löytää. Kysyin heiltä että "miksi ette istuta sitä tänne?" He vastasivat: "luuletko että voisimme tehdä niin?" Joten istutimme papuja heidän puutarhoihinsa. Ennen sitä he eivät koskaan olleet varsinaisesti ajatelleet istuttaa jotain. He hämmästyivät siitä että he pystyivät tekemään niin.

Sama juttu tapahtui hiekkadyynien päällä kasvavan mongongopuun suhteen. He eivät koskaan olleet siirtäneet puuta yhdeltä dyyniltä toiselle. Mutta menin ja leikkasin oksan irti emopuusta ja tökkäsin sen hiekkaan. Se alkoi levittää lehtiä ja tuottamaan mongongopähkinöitä. Nyt he voivat kasvattaa puita missä haluavat.

Kuvailit kerran modernia teknologista maataloutta yhtenä "noituuden" muotona.

No, se on eräänlaista noituutta. Tänä päivänä meillä on enemmän pintamaata tutkivia tiedemiehiä kuin minään toisen historian ajanjaksona. Kun asettaa pintamaata tutkivien tiedemiesten kasvun pintamaan menetystä vastaan, voi nähdä että mitä enemmän niitä on, sitä enemmän pintamaata häviää.

Muistan nähneeni sotilaita palaamassa kotiin toisesta maailmansodasta 1947. Heillä oli pieniä teräskannuja joista he ruiskuttivat DDT:tä kaikkialle huoneeseen, niin että enää ei koskaan nähnyt kärpäsiä tai hyttysiä - tai kissoja. [Naurua] Sodan jälkeen noita kemikaaleja alettiin käyttämään maataloudessa. Natsien käyttämiä kaasuja kehitettiin nyt maataloutta varten. Tankit muutettiin auroiksi. Osasyy keinotekoisen lannotteiden huikeaan kasvuun oli siinä että kyseinen teollisuus oli valmistautunut tuottamaan nitraatteja räjähteisiin. Sitten ne yhtäkkiä tajusivat että satokasveille levittämällä niillä voi saada hyviä tuloksia.

Joten vihreän vallankumouksen voidaan sanoa olleen eräänlaista sotaa maaperää vastaan?

Juuri näin. Hallitukset tukevat vieläkin tällaista maataloutta noin 40 miljardilla dollarilla vuodessa. Siitä ei mene yhtään mitään vaihtoehtojärjestelmien, kuten luomu- tai pintamaata elvyttävän viljelyn, tukemiseen. Jopa Kiina on nyt siirtymässä moderniin kemialliseen maatalouteen.

Muistan kuinka edesmennyt ekonomi Robert Theobald sanoi minulle että jos Kiina päättää seurata lännen mallia, pallopeli ympäristöstä on ohi.

Kuulin Wienissä kahden "Eurokraatin" puhuvan ympäristöstä. Ensimmäinen sanoi: "kuinka paljon aikaa luulet meillä olevan?" Toinen vastasi: "kymmenen vuotta". Ja ensimmäinen sanoi: "olet optimisti". Joten sanoin heille: "jos Kiina alkaa kehittämään moottoriajoneuvoja, meillä on kaksi vuotta".

Minkälainen ylikulutus häiritsee sinua eniten?

Vihaan nurmikoita. Alitajuisesti uskon meidän kaikkien vihaavan niitä koska olemme niiden orjia. Kuvittele niitä miljoonia ihmisiä jotka kiipeävät ruohonleikkureidensa päälle ja ajavat ympyrää lauantaisin ja sunnuntaisin.

Australiassa niillä on kaikkia näitä uusia asuinalueita jotka ovat kooltaan yhdestä viiteen eekkeriä. Näkee kuinka ihmiset tulevat töistä perjantaina ja ajavat pienillä leikkureillaan ruohoa koko viikonlopun. Maanantaiaamuna voi ajaan näiden alueiden läpi ja nähdä kaikki nuo leikkurit puolivälissä viiden eekkerin tonttia, odottamassa seuraavaa perjantaita. Kuin mitkäkin idiootit käytämme kaiken vapaa-aikamme näiden hullujen koneiden ajamiseen, leikataksemme ruohoa joka kasvaa takaisin seuraavalla viikolla.

Permakulttuuri opettaa kuinka käyttää työn tekemiseen minimimäärä energiaa.

Juuri näin. Jokaisen talon tulisi tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa ja myydä ylijäämä verkkoon. Olemme rakentaneet kokonaisia kyliä jotka tekevät niin - jossa yhdessä tai kahdessa rakennuksessa on aurinkopaneelit kaikille kuudellekymmenelle kodille, ja ylijäämä myydään verkkoon. Seitsemässä vuodessa voi maksaa kaikki kulut takaisin ja olla omillaan. Tätä samaa ajatusta käytetään Tanskassa. Jokaisessa kylässä on tuulimylly joka voi ruokkia 800 kotia.

Sama periaate pätee todennäköisesti myös ihmisenergiaan. Huomasin että kannustat luopumaan puutarhoissa kaivamisesta sillä se vaatii ennergiaa joka voidaan käyttää paremmin muihin asioihin.

No, jotkut pitävät kaivamisesta. Se on vähän kuin kuntopyörä makuuhuoneessa. Mutta henkilökohtaisesti suosin sen homman jättämistä madoille. Ne tekevät homman loistavasti. Olen luonut fantasista pintamaata ihan vain katteen avulla.

Soveltuuko permakulttuuri myös niille jotka asuvat kaupungeissa?

Kyllä, urbaani permakulttuuri on kokonaan oma juttunsa. Kun menin ensi kertaa New Yorkiin, autoin perustamaan pienen yrttitarhan Etelä-Bronxiin. Maa oli siellä hyvin halpaa, sillä siellä ei ollut sähköä, vettä tai poliisia, kun taas huumeita oli erittäin paljon. Tuo pieni puutarha kasvoi tuottamaan kahdeksan prosenttia New Yorkin yrteistä. New Yorkissa on nyt 1100 kaupunkipuutarhaa.

Jos emme perusta maatilaa, mitä voimme tehdä saadaksemme kaupungeista kestävämpiä?

Kerätä vesi talteen katoilta. Kasvattaa oma ruoka itse. Tehdä oma energia itse. Kaiken tuon tekeminen on ällistyttävän helppoa. Vie vähemmän aikaa kasvattaa oma ruoka kuin kävellä supermarkettiin ostamaan se. Kun kysyy keneltä tahansa katetta käyttävältä luomupuutarhurilta kuinka paljon hän käyttää aikaa puutarhaansa niin vastaus kuuluu: "muutama minuutti joka viikko". Siinä vaiheessa kun on ajanut autolla supermarkettiin, ottanut ostoskärryt, ladannut kasvikset siihen ajanut takaisin kotiin, on helposti kuluttanut tunnin tai pari - sekä tietenkin kuluttanut paljon rahaa.

Vaikka permakulttuuri perustuu tieteellisille periaatteille, siinä vaikuttaa olevan myös hyvin vahva filosofinen tai eettinen ulottuvuus.

Siinä on eettinen ulottuvuus koska uskon että tiede ilman etiikkaa on sosiopatologiaa. Jos sanoo että "sovellan mitä tiedän välittämättä seurauksista", silloin ei ota yhtään mitään vastuuta toiminnastaan. En halua tulla yhdistetyksi sellaiseen tieteeseen.

Mitä luulet aloittaneesi?

No, se on vallankumous. Mutta se on sellainen vallankumous jota kukaan ei huomaa. Varjojen määrä saattaa kasvaa. Rakennukset saattavat toimia paremmin. Saattaa käydä niin että tarvitsee tienata vähemmän rahaa sillä ruoka on kaikkialla ympärillä, eikä energiakustannuksia ole. Jättimäiset määrät rahaa saattaa vapautua yhteiskunnassa jotta voimme huolehtia itsestämme paremmin.

Joten se on vallankumous. Mutta permakulttuuri on antipoliittista. Siinä ei ole sijaa poliitikoille tai hallinnoijille tai papeille. Eikä siinä ole lakeja. Ainoa etiikka jota noudatamme on: huoli maasta, huoli ihmisistä, sekä noihin päämääriin panostaminen.

http://www.scottlondon.com/interviews/mollison.html

Tulosta Email

1 kommentti(a)

Allaolevista kommenteista on vastuussa vain niiden kirjoittaja. Sivusto ei ole vastuussa niistä.
Anonyymi 10.08.2010 @ 16:36 Permakulttuuri - hiljainen vallankumous

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

There is no greater error than to believe that we, as anarchists, need only to commit any deed, no matter when, where and against whom. To have a propaganda effect, every deed needs to be popular; it must meet with approval by an important part of the proletariat. If that is not the case, or if it actually meets with the disapproval of the very part of the population it is intended to inspire ... anarchism makes itself unpopular and hated. Instead of winning new adherents, many will withdraw.
Johannes Most
(1888)

Käyttäjän toiminnot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_anarkisminet

anarkismi.net

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta

Ilon militantti

Ilon militantti