"The anarchist painter is not the one who will create anarchist pictures, but the one who will fight with all his individuality against official conventions."
Paul Signac
Takku Facebookissa Takun tarjoamat verkkosyötteet (feedit)
Luo tunnus! | Kirjaudu 24.04.2014 @ 09:47

(CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista


Breaking News from the Pittsburgh G20 Protests (crimethinc.com)

Tämä on raportti paikan päältä G20-kokouksen ensimmäisestä päivästä Pittsburghissa torstaina 24. syyskuuta. Siellä koettiin melkoisesti päättäväistä vastarintaa ja yhteenottoja - ehkä enemmän kuin missään anarkistisessa mobilisaatiossa Pohjois-Amerikassa viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä hätäisesti kasattu selvitys kuvailee olosuhteet, yrittää välittää päivän tunnelman, sekä nostaa esiin muutamia alustavia kysymyksiä.

Päivän perustarina oli seuraava: mielenosoittajat yrittivät päästä kokouspaikalle, mutta poliisi sulki heidän tiensä voimalla. Lopulta mielenosoittajat lähtivät toiseen suuntaan ja kulkivat Pittsburghin asuinalueiden ja ostoskorttelien halki. Poliisi hyökkäsi mielenosoittajia vastaan ja omaisuuteen kohdistettu tuhoaminen kiihtyi näiden hyökkäysten seurauksena. Konflikti huipentui opiskelijoiden ja poliisin väliseen selkkaukseen, jonka aikana musta blokki hajotti liikekorttelin.

Tämän kaiken voi tulkita oikeutettuna kostona poliisin tekemälle murhalle Lontoossa viime kevään G20-kokouksen aikana; mutta tämä merkitsee myös militantin katuvastarinnan selviytymistä Obaman aikakaudelle.


Koskaan tuntunut näin eloisalta

Kapitalistisen arkipäivän monotoniassa on helppo unohtaa että voimme neuvotella suhteemme todellisuuteen. Kadut ovat kasvotonta liikennettä varten; väkijoukot ovat persoonattomia kokouksia, joissa muukalaiset jättävät toisensa huomiotta; ikkunat ovat kauppatavaroiden esittelyä varten, tai ulostuijottamista varten kun odotamme työvuorojen tai oppituntien päättymistä; pankkien tai pikaruokapaikkojen ulkopuolella olevat koristekivet ovat liikkumattomia esineitä, joissa ei ole mitään kiinnostavaa tai mahdollista.

Kun tämä kaikki häiriintyy ja tuntematon avautuu edessämme jokaisessa hetkessä, maailmasta tulee taianomainen paikka. Osoittautuu että meidät on tehty toisenlaista maailmaa varten, ja hädin tuskin tulemme toimeen nykyisessä. Maailmoja vaihtaessamme siirrymme pahoinvoinnista ja kurjuudesta uskomattomaan riemuun ja nautintoon: lopultakin tunnemme olevamme kotonamme omassa kehossamme, omassa ympäristössämme. Kun kuljemme katua yhdessä, sen sijaan että ajaisimme sitä kukin erikseen; kun taistelemme poliisia vastaan tai juoksemme heiltä karkuun, sen sijaan että alistuvasti hyväksyisimme niiden auktoriteetin, heräämme eloon.

Mitkään sanat eivät voi kuvailla tätä kokemusta, mutta se on todellista – yksi päivä sitä on todellisempaa kuin vuosikymmenet vuokrasopimuksia, parkkisakkoja, palvelualoja ja baari-iltoja.

Jännite kasaantuu

Ensimmäiset ulkopaikkakuntalaiset anarkistit saapuivat Pittsburghiin hermostuneina. Mielenosoitukset vuosi sitten Demokraattien ja Republikaanien puoluekokousten edustalla oli ollut lähestulkoon ainoa anarkistien massamobilisaatio puolen vuosikymmenen aikana, ja niitä tuskin voi pitää kiistattomina menestyksinä. Monet anarkistit ympäri maata vaikuttivat suhtautuvan epäillen massamobilisaatioihin, mukaan lukien monet sellaiset jotka ilmoittivat tulevansa Pittsburghiin.

2008 puoluekokousmielenosoituksiin loppuneen sodanvastaisen kauden aikana poliisit ovat vakiona olettaneet viiden prosentin mielenosoittajista olevan ”pahoja omenoita”. Pidätysarviot on tehty tämän mukaan. Mutta tällä kertaa poliisi sanoi odottavansa kolmea tuhatta mielenosoittajaa, ja ilmoitti valmistautuvansa tuhanteen pidätykseen. Näin ollen pahojen omenoiden määrä olikin 33%. Poliisin pidätysarviot ennen viimevuotista Republikaanien puoluekokousta oli osunut kohdalleen – tarkoittiko se sitä että käytännössä jokainen G20 protesteihin osallistuva anarkisti voisi odottaa joutuvansa pidätetyksi?

Kaiken huippuna kerrottiin että Pittsburghin vankiloista vapautettaisiin 100-200 ”väkivallatonta” vankia, jotta saataisiin tilaa mielenosoittajille. Tämä tietenkin voidaan jo itsessään laskea mielenosoitusten voitoksi, mutta tuohon aikaan se kuulosti huolestuttavalta.

Kaupunki ilmoitti laittavansa kaduille noin 4000 poliisia ja kansalliskaartin sotilasta. Pittsburghin keskusta oli käytännössä sotilasmiehityksen alla, kun rynnäkkökivääreillä varustautuneet sotilaat miehittivät tiesulkuja helikoptereiden pyöriessä yläpuolella.

Poliisin tekemä ahdistelu kasvoi viikkoa ennen kokousta, kun virkavalta teki ratsioita paikallisiin asuinkollektiiveihin, joiden asukkaiden oletettiin olevan anarkisteja. Viime vuoden republikaanien puoluekokouksen alla tehtiin useita aggressiivisia ratsioita ja ennaltaehkäiseviä pidätyksiä, ja niihin verrattuna nämä ratsiat olivat lievempiä, mutta nostivat silti esiin pahoja muistoja. Lisäksi poliisit takavarikoivat Seeds of Peace -bussin, jonka tarkoitus oli tarjota ruokaa mielenosoittajille.

Tiistaina iltapäivällä järjestettiin mielenosoittajien piknik Friendship -puistossa. Porukkaa oli vähän, vaikkakin paikalliset vakuuttivat kuinka torstaina väkeä tulisi enemmän. Vaikutti siltä että osa kokouksen alle suunnitellusta toiminnasta ei tulisi toteutumaan. Indymedian toimittajat valittelivat kuinka heillä ei ole mitään tekemistä. Syyskuun 21.-23. päiville suunniteltu ilmastokokous (samaan aikaan pidettiin kansainvälinen hiilikonferenssi) vaikutti huonosti organisoidulta. Kukaan ei tiennyt mitä odottaa seuraavaksi.

Myrskyn aattona

Keskiviikkona 23. syyskuuta, joidenkin bloggaajien valittaessa tylsyydestä, anarkistit ja muut mielenosoittajat tohisivat seuraavan päivän valmisteluissa. Kuinka paljon ihmisiä tulisi luvattomaan mielenosoitukseen Arsenal -puistosta puoli kolmelta iltapäivällä? Sulkisiko poliisi mielenosoituksen puistoon, vai hyökkäisivätkö ne mielenosoitusta vastaan myöhemmin kadulla?

Jotkut olivat huolissaan siitä että suunniteltu marssireitti olisi katastrofi; Arsenal -puiston ja kokouspaikan välillä oleva kolme kilometriä pitkä käytävä kulkisi joen ja kallion välissä. Siinä olisi vain muutama rinnakkainen katu, sekä pitkiä alueita ilman ulospääsyjä. Se vaikutti täydelliseltä reitiltä väkijoukkojen sulkemista varten. Seutu on harvaan asutettua, paljon tyhjiä piikkilanka-aitojen reunustamia tontteja; kaksikymmentä korttelia kokouspaikan ulkopuolella olevalta ostosalueelta. Tuhannet poliisit kykenisivät tietenkin sulkemaan ja massapidättämään mielenosoituksen. Toisaalta taas monet mielenosoittajat olivat vahvasti sitä vastaan että mielenosoitus kulkisi itään, poispäin kokouspaikalta. He perustelivat kantaansa sillä että tällöin mielenosoitukselta puuttuisi selkeä viesti, ja se saattaisi aiheuttaa jännitteitä matkan varrelle osuvien asuinalueiden työväenluokkaisiin asukkaisiin.

Pittsbughin pinnanmuodot ovat haasteelliset – kalliot, jyrkät rinteet ja rotkot pilkkovat kaupunkia niin että monien asuinalueiden välillä on vain harvoja reittejä. Keskustan pohjoisosa, josta mielenosoituksen oli tarkoitus alkaa, on selvästi erillään eteläisestä osasta, jossa sijaitsee monet merkittävimmistä yliopistoista ja ostosalueista. Mikä tahansa reitti, kulkipa se sitten kohti kokousta tai poispäin siitä, pitäisi sisällään useita erilaisia riskejä. Jotkut anarkistit odottivat vain muutamaa sataa osanottajaa. Niin pientä joukkoa poliisin olisi verrattain helppo hallita.

Epävarmuus vain kasvoi kun keskiviikkoillan keskustelutilaisuus onnistuttiin hädin tuskin viemään läpi poliisihäirinnän keskellä; osanottajien täytyi hajaantua kun mellakkapoliisi ja siviilipukuiset poliisit saartoivat tapahtumapaikan. Helikopterit ja poliisiautot pyörivät ympäri kaupunkia koko yön.

24. syyskuuta 2009

Opiskelijoiden mielenosoitus saapui Arsenal -puistoon noin kahden aikaan iltapäivällä. Puoli tuntia myöhemmin puistossa oli yli tuhat ihmistä. Tämä oli merkittävästi erilainen tilanne kuin mitä jotkut ulkopaikkakuntalaiset osanottajat olivat kuvitelleet.

Kaikki muuttuu siinä vaiheessa kun osanottajien määrä ylittää tietyn kriittisen pisteen. Korttelinväliä pidemmälle levittäytyvää väkijoukkoa on paljon vaikeampi sulkea karsinaan; vaikka poliisi pystyisi saartamaan niin suuren joukon ihmisiä, niiltä saattaa puuttua ajoneuvoja ja tilaa kaikkien kiinniotolle ja kuljettamiselle. Suuremmissa väkijoukoissa yleensä esiintyvä osanottajien laajempi moninaisuus saattaa myös estää poliisiväkivaltaa. Ja vaikka sekä poliisi että mielenosoittajat voivat tehdä konkreettisia suunnitelmia muutaman sadan hengen luvattoman mielenosoituksen suhteen, tietyn kynnyksen jälkeen mikään suunnitelma ei voi kattaa kaikkia ennalta arvaamattomia tekijöitä, joita seuraa siitä kun niin monet ihmiset toimivat omaehtoisesti samaan aikaan.

Tätä kielikuvaa voitaisiin laajentaa kuvailemaan kokonaisia liikkeitä. Niin pitkään kun ne pysyvät pieninä, ne voivat olla ennalta arvattavia ja rajoittuneita; mutta tietyn laajenemispisteen jälkeen niiden energia ja moninaisuus ruokkivat palautuskierrettä, joka tuottaa yhä enemmän energiaa, moninaisuutta ja laajenemista. Anarkistit Yhdysvalloissa eivät ole tottuneet organisoimaan tapahtumia joihin osallistuu yli tuhat ihmistä; joskus tuntuu siltä että epäröimme edes yrittää, oli kyse sitten mielikuvituksen puutteesta tai pelosta joutua välittömästi poliisin karsinaan. Tämä saattaa edesauttaa marginalisoitumistamme. Kokemus yhdessäolosta niin suurella joukolla Arsenal -puistossa ja Pittsburghissa pitkin päivää oli outoa ja jännittävää.

Suuri kunnia kuuluu Pittsburgh G20 Resistance -projektille, joka teki kovasti töitä torstain mielenosoituksen eteen. Kaduilla nähty onnistuminen olisi ollut vaikeaa tai mahdotonta ilman näin suurta ihmisjoukkoa. Jotkut anarkistit pelkäsivät että oli virhe järjestää luvaton mielenosoitus niin että se ei tapahdu samaan aikaan muiden tapahtumien kanssa; suoran toiminnan päivät vuosien 2000 ja 2004 Republikaanien puoluekokouksissa olivat epäonnistuneet, kun taas protestit Seattlen WTO -kokousta ja viime vuoden Republikaanien puoluekokousta vastaan onnistuivat koska samaan aikaan tapahtui useita mielenosoituksia. Mutta, aivan kuten pittsburghilaiset olivat vakuuttaneet, osoittautui hyväksi asiaksi että muuta toimintaa ei ollut luvassa kokouksen ensimmäiselle päivälle: se tarkoitti sitä että luvaton mielenosoitus keräsi yhteen kaikki jotka halusivat vastustaa G20:tä, antoi oikeutuksen suoralle toiminnalle ja osallisti useista eri taustoista tulevia ihmisiä. Eräs toveri kertoi huomanneensa jo varhain, että tunnettu sodanvastustaja Cindy Sheehan käveli hänen vieressään keskellä mustaa blokkia.

Ensimmäinen liike

Niin suuri kuin väkijoukko olikin, puistosta lähteminen näytti silti vaaralliselta – mellakkapoliisi sulki puiston vieressä olevan kadun, ja vaikutti siltä että ne pystyisivät sulkemaan myös muita puistosta lähteviä katuja minä hetkenä hyvänsä. Pian puoli kolmen jälkeen pieni joukko lähti liikkeelle, ja väkijoukon loppuosa täytti hitaasti kadut heidän takanaan.

Pian ilmeni hajaannusta marssireitin suhteen. Pieni mutta energinen musta blokki suuntasi itään, poispäin kokouspaikasta kohti ostos- ja asuinalueita. Toiset huusivat heidän olevan menossa väärään suuntaan ja ohjasi toisia lounaaseen kohti kokouspaikkaa, joidenkin sanottiin huutaneen ”Älkää tarttuko syöttiin!” - jolla saatettiin väittää että itään menijät olisivat olleet soluttautujaprovokaattoreita. Lopulta musta blokki kuitenkin palasi kokouspaikkaa kohti kulkevaan väkijoukkoon.

Mielenosoitus ehti tämän jälkeen kulkea vain muutaman korttelin verran ennen kuin se törmäsi vahvaan poliisimuuriin. Kovaäänisestä kuului ennalta nauhoitettu hajaantumiskäsky, jota säesti kyynelkaasuammusten paukahdukset; tämä aavemainen tilanne toistui päivän mittaan kerta toisensa jälkeen erilaisissa tilanteissa, ja antoi oman orwellilaisen ilmapiirinsä kaikkiin yhteenottoihin poliisin kanssa. Näin suuressa väkijoukossa takana olijoiden oli vaikea sanoa mitä edempänä tapahtui; näky ja haju matkan päässä olevasta kyynelkaasusta riitti siihen että monet lähtivät sivukaduille. Joitain anarkisteja tuli sivukaduilta roskalaatikoiden kanssa. Heidän edessään mäen alaosassa oli toinen linja sotilasajoneuvoja ja mellakkapoliiseja, jotka ampuivat kyynelkaasua ja yrittivät ajaa mielenosoittajia takaisin armeijan ääniaseella joka kuulosti hieman auton varashälyttimeltä.

Lukija voi kuvitella tarinasta animistisen version, jossa roskikset, nuo pitkään anarkistiseen ”elämäntapailuun” rikoskumppanuudesta syytetyt, astuvat ulos sosiaalisesta roolistaan liittyäkseen sosiaaliseen sotaan. Ilmainen ruoka, jopa silloin kun sitä jaetaan Ruokaa Ei Aseita -tyyppisten projektien kautta, ei riitä – haluamme vapauden, ja niin haluaa myös roskis, ja se saa liikevoimaa rullatessaan mäkeä alas, yksin ja mahtavana, suoraan pahaa aavistamattomiin poliiseihin.

Tämän jälkeen seurasi kaaosvaihe, kun marssin eri osat yrittivät päästä eteenpäin joutumatta poliisin karsinoihin. Haastetta lisäsi kaoottinen ilmapiiri, se että monet ryhmät olivat jo hukanneet toisensa, ja monien mielenosoittajien heikko tuntemus alueesta

Tällaisessa tilanteessa, jossa paineensietokyky joutuu koetukselle, päätökset tapahtuvat anarkistisesti, eikä välttämättä sanan parhaassa merkityksessä. Äänestäminen – niin iljettävänä kuin monet meistä sitä pitävätkin – tai konsensuspäätöksenteko ei ole mahdollista. Sen sijaan tilanne on ikään kuin sadat ihmiset kollektiivisesti käyttäisivät Ouija-lautaa, jossa kaikki heidän yksilölliset liikkeensä – tietoiset tai tiedostamattomat – törmäävät tai yhdistyvät toisiinsa, muuttuvat joksikin erilaiseksi ja oudoksi, jopa yliluonnolliseksi. Henkilöllä tai ryhmällä saattaa ajoittain olla vaikutusta, esimerkiksi silloin jos metelin päältä kuuluu yhden henkilön huuto: ”VASEMMALLE!!!” Huutaja saattaa tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä, tai hän saattaa olla poliisi; yleensä sitä kuulee niin monia ristiriitaisia ohjeita, että järkiperäisen valinnan tekeminen on mahdotonta. Väkijoukko ryntää yhteen suuntaan, sitten toiseen. Jollakin saattaa olla henkilökohtaisia tavoitteita, mutta koska tilanne vaihtuu jatkuvasti sen mukaan mitä toiset tekevät ja minne menevät, usein käy niin että ei voi vain keskittyä toteuttamaan omaa ohjelmaansa. Tämä saattaa selittää ”itsensä menettämisen” tunteen jota sekä mellakoijat että psykologian professorit ovat kuvailleet; se on vain nopeatahtinen mikrokosmos tavasta jolla yksilöt taistelevat tehdäkseen omaa historiaansa äärimmäisen pieninä osatekijöinä paljon laajemmassa yhteiskunnassa.

Näitä tapahtuvia edeltävien stressaavien keskustelujen rooli ei näin ollen voi olla tapahtumakulun tarkka suunnitteleminen, vaan pelkästään osanottajien totuttaminen joihinkin kysymyksiin ja mahdollisuuksiin.

Toinen liike

Jotkut mielenosoittajat pysyivät samoilla kulmilla yli tunnin, ilman että he koskaan pääsivät paria korttelia pidemmälle lounaaseen, sillä joka käänteessä poliisi onnistui sulkemaan reitin. Toinen osa mielenosoittajia, noin 200 henkeä, alkoi hitaasti liikkua pois paikalta, ja palasivat itään pikkukatuja pitkin, eikä poliisia hetken päästä enää näkynyt. Monet alueen asukkaista, etenkin köyhempi väki, tulivat ulos osoittamaan tukeaan mielenosoittajille. Marssijat etenivät hiljalleen itään Liberty Avenuelle ja sitä pitkin kohti Bloomfieldin kaupunginosaa. Päivän tapahtumia voi tarkastella myös prosessina, jossa ajatus kulkemisesta itään poispäin kokouspaikalta vaikutti pikku hiljaa paremmalta idealta. Alkuun osanottajat olivat suoraan torjuneet sen mielenosoituksen päämäärien vastaisena; perääntyvä joukko kuitenkin hyväksyi sen vastahakoisesti väistämättömänä, joskaan ei kovin haluttavana vaihtoehtona.

Liberty Avenuella vastaan tuli ostosalue täynnä pieniä ravintoloita, baareja ja pankkeja. Mielenosoitus oli hämmästyttävän maltillinen tässä kohtaa, etenkin kun otetaan huomioon että lähistöllä ei ollut poliiseja. Ehkä on totta että omaisuuden tuhoaminen tapahtuu pitkälti reaktiona poliisiväkivaltaan, saattaa jopa olla että myös insurrektionisteiksi itseään kutsuville on helpompaa hajottaa paikkoja poliisin kanssa käytävän yhteenoton vaaratilanteessa kuin virkavallan täydellisen poissaolon aikana. Joka tapauksessa, omaisuuden tuhoamista ei käytännössä esiintynyt kunnes lopulta kadun toisella puolella ollutta pankkia vastaan hyökättiin.

Poliisiautoja ilmestyi lopulta marssin perälle; ne eivät tehneet mitään ennen kuin edestä tulleen ambulanssin sireenejä luultiin vahingossa poliisin vahvistuksiksi, minkä seurauksena väkijoukko panikoi ja alkoi hajaantua tai siirtyä jalkakäytävälle. Poliisi otti aloitteen itselleen ja mielenosoitus hajotettiin.

Samaan aikaan poliisi teki ratsian toimistoon, josta käsin ylläpidetiin katujen kommunikaatiota. Yhdestä pidätetystä vaaditaan kirjoitushetkellä takuita 30 000 dollaria, toisesta 5000. Kännyköihin pohjautuva kommunikaatiojärjestelmä jatkoi kuitenkin toimimistaan.

Kolmas liike

Tässä vaiheessa kello oli melkein neljä iltapäivällä. Puhetta oli ollut Friendship -puistosta mahdollisena uudelleenkokoontumisen paikkana, ja Twitterissä alkoi kiertää viestejä kokoontumisesta sinne. Liberty Avenueta pitkin kulkeneen marssin osanottajat olivat jo valmiiksi lähellä, ja puistoon alkoi pikku hiljaa valua ihmisiä lännen umpikujista

Pian väkijoukko oli muutaman sadan hengen kokoinen. Jotkut paikalla olleista eivät olleet odottaneet päivän tapahtumien menevän niin pitkälle kuin mihin ne olivat jo menneet. Nyt he olivat innostuneet kokemuksesta lähteä kaduille yhdessä, mutta he eivät olleet vielä tyytyväisiä.

Toisin kuin aiemmin päivällä, yleinen konsensus tuntui nyt olevan siinä ettei ole mitään järkeä yrittää mennä länteen kohti kokouspaikkaa, vaan sen sijaan tulisi suunnata kaakkoon kohti Shadyshiden ja Pohjois-Oaklandin kalliita kauppakortteleita. Se oli silti uhkarohkea ehdotus, sillä Bloomfieldistä – missä puisto on – voi päästä niihin vain muutamaa siltaa pitkin.

Eikä poliisikaan ollut enää keskittynyt vain länteen. Nyt niitä alkoi kerääntyä puistoon ja sen lähistölle. Ennen kuin virkavalta sai tilanteen hallintaansa, uusi mielenosoitus lähti liikkeelle etelään kohti Millvale Avenuen ja Libertyn risteystä. Millvale Avenue kulkee Libertyn ohi ja ylittää pitkän sillan Pohjois-Oaklandiin; mutta silta olisi helppo tilaisuus poliisille katkaista mielenosoitus, ja risteykseen alkoi jo kerääntyä poliiseja. Suuri osa mielenosoituksesta jatkoikin Libertyä itään, samoilta kohdin joissa mielenosoitus oli hajaantunut tuntia aiemmin. Lähistöllä ollut pankki menetti ikkunoita.

Toinen ryhmä onnistui ylittämään Millvalen sillan Pohjois-Oaklandiin, jossa hajotettiin BMW -autokaupan ikkunat, ja pelattiin hellittämätöntä kissaa ja hiirtä poliisien kanssa. Alueelta otettu videokuva näyttää kuinka maastopukuiset miehet sieppaavat mielenosoittajan tunnuksettomaan autoon.

Samaan aikaan loput mielenosoituksesta jatkoi Libertyä alas, alkuun riittävästi poliiseja edellä. Tässä vaiheessa nopeus oli keskeistä. Jos mielenosoitus olisi liikkunut yhtään hitaampaa, sillä olisi selvästikin ollut vakavia seurauksia osanottajille; jos se olisi liikkunut nopeammin, homma olisi voinut toimia paremmin. Tästä huolimatta jotkut osanottajat huusivat ”Kävelkää!” toiset taas, selvillä uhkaavasta vaarasta, huusivat ”MENKÄÄ!” tai, hieman vastuullisemmin, ”Hölkätkää!”

Mielenosoitus kääntyi lounaaseen Baum -bulevardille kohti Pohjois-Oaklandia; paikalle tuli mellakkapoliiseja, jotka yrittivät ottaa alueen hallintaan ja hyökkäsivät mielenosoittajia vastaan. Mielenosoituksen etuosa oli ehtinyt jo poliisirivistöjen toiselle puolen, mutta jotkut kääntyivät takaisin puolustamaan tovereitaan ja heittivät poliiseja kivillä ja muilla esineillä. Poliisi vastasi ampumalla papupusseja, mikä aiheutti loukkaantumisia mielenosoittajien puolella. Samaan aikaan hieman edempänä mielenosoittajat raahasivat ison pätkän verkkoaitaa tukkimaan tietä poliiseilta.

Muutamia sekunteja myöhemmin mielenosoitus jatkoi Baumia pitkin, tällä kertaa juosten. Boston Market -ravintola sattui kohdalle, mielenosoittajat olivat raivoissaan poliiseille, ja kivisade hajotti paikasta kymmenen ikkunaa. Valitettavasti sisällä oli asiakkaita, jotka pakenivat ikkunoiden edestä; ei kuitenkaan ole viitteitä siitä että kukaan olisi loukkaantunut.

Mielenosoittajat ylittivät täyttä vauhtia Pohjois-Oaklandiin vievän sillan. Toisella puolella pankki ja Kentucky Fried Chicken -pikaruokapaikka menettivät ikkunoita, ja mielenosoittajat alkoivat hajaantua pienempiin ryhmiin ja kadota, tietoisena siitä että poliiseja oli tulossa kaikista suunnista.

Seuraavien tuntien ajan Pohjois-Oakland oli täynnä panssaroituja ajoneuvoja ja mellakkapoliiseja, jotka kuljeksivat ympäriinsä ja sulkivat alueita ilman mitään näkyvää syytä. Kun joku saa allergisen reaktion, usein negatiivisia vaikutuksia ei aiheuta myrkky itsessään, vaan kehon reaktio siihen. Samaan tapaan anarkistien verrattain pienet tempaukset provosoivat suhteettoman räjähtävän vastauksen poliisilta. Poliisiautojen ja sotilasajoneuvojen letka ilmestyi kaikkialle mistä luvaton mielenosoitus oli kulkenut; poliisien tiesulut sulkivat liikenteen kaikkialta mistä oli rikottu ikkunoita. Koko illan saattoi kuulla kuinka kadunkulmissa ja paikallisbusseissa olleet pittsburghilaiset tuomitsivat poliisin läsnäolon, kokouksen aiheuttamat häiriöt, sekä johtajiensa tekopyhyyden.

Neljäs liike

Pittsburghin yliopistolla Oaklandissa väkeä alkoi kokoontua radikaaliin kulttuuritapahtumaan. Poikkeuksellisen innostavan puhujan esityksen aikana tuli uutinen siitä että poliisi on tekemässä ratsiaa Wellness Centeriin, jossa loukkaantuneita ja traumatisoituneita mielenosoittajia hoidettiin. Myöhemmin kävi ilmi että poliisi ei varsinaisesti ratsannut tilaa, vain uhkasi sitä; joka tapauksessa, tässä vaiheessa kukaan ei olisi ollut yllättynyt mistään poliisin väkivallasta.

Lähistölle oli kokoontunut opiskelijoita. Poliisi päätti tukahduttaa kokoontumisen kovalla kädellä, tavallinen sähköinen hajaantumiskäsky ja kyynelkaasua, mutta se vain keräsi paikalle enemmän mielenosoittajia ja sivustakatsojia, ja pian väkijoukossa oli tuhatkunta ihmistä. Raporteissa kerrotaan t-paitoja kasvojensa eteen sitoneiden opiskelijoiden huutaneen humalaisia iskulauseita, paikalta otettu videokuva näyttää opiskelijoita huutamassa myös selvemmin poliittisia iskulauseita.

Pian iltakymmenen jälkeen yliopiston lähettyville - Forbes Streetille Atwoodin ja Oakland Avenuen väliin - kokoontui reilun sadan hengen musta blokki Bash Back! -teemalla. Joukko kaatoi vajaat kymmenkunta roskalaatikkoa risteysten tukkeeksi ja kaikki korttelissa olleet yhtiöiden liikkeiltä vaikuttaneet tilat menettivät ikkunansa. Yksi kadulla mukana kulkenut roskis sytytettiin palamaan ennen kuin se kaadettiin ympäri ja joukko pakeni pohjoiseen.

Voimme kuvitella millainen tunnelma kadulla vallitsi tuolla hetkellä: juoksevat hahmot, hajoavan lasin äänet rakennuksista, himmeä katuvalo naamioiduilla kasvoilla, läheltä kuuluvat sireenit muistuttamassa kaikkia siitä että vain parin korttelin päässä on militarisoitu mellakkapoliisi tulossa täyttä vauhtia kohti.

Vahinkoja kärsineitä liikkeitä oli muun muassa Pamela’s Diner, Panera Bread, McDonald’s, Bruegger’s Bagels, Subway, Rite Aid, FedEx, Kinko’s, American Apparel ja the Pitt Shop. Lähikadulla ollut H&R Block -yhtiön toimisto joutui myös vandalismin kohteeksi. Blokki liikkui pohjoiseen ja kohtasi lähipoliisiaseman, johon kohdistettiin poikkeuksellisen katkera kosto. Poliisin ajoneuvot olivat jo perässä ja kiihdyttämässä vauhtia mielenosoittajien saartamiseksi; yliopiston seutu ei kuitenkaan ollut helppo paikka poliiseille saada saalista ansaan, se oli liian avoin, ja siellä oli liikaa siviilejä. Tässä vaiheessa jotkut osanottajat erkanivat mielenosoituksesta, toiset jatkoivat eteenpäin aina Craig Streetille asti, jossa ennen blokin hajaantumista vandalismin kohteeksi joutuneita liikkeitä oli Quizno’s Subs, PNC Bank, Irish Design Center, BNY Mellon, ja Citizens Bank.

Välittömästi tämän jälkeen poliisi antoi taas yhden ennalta nauhoitetun hajaantumiskäskyn Schenley Plazalle ja läheiselle niin kutsulle ”Oppimisen Katedraalille” kokoontuneille opiskelijoille. Tämän jälkeen väkijoukkoon ammuttiin useita kymmeniä kyynelkaasuammuksia. Seuraavina tunteina nähtiin massiivinen poliisimiehitys koko yliopiston alueella, ja jatkuvia yhteenottoja asuntoloihin palaavien opiskelijoiden kanssa. Aivan kuten Republikaanien puoluekokouksen ensimmäisenä päivänä St. Paulissa 2008, verrattain pieni anarkistien suora toiminta synnytti niin ylimitoitetun poliisin vastareaktion, että virkavalta päätyi yhteenottoihin rahvaan kanssa yleisesti.

Tukahduttaminen taantumassa?

Varhain aamulla 25. syyskuuta yhtiömediat kertoivat kiinniottoja olleen 66. Suurin osa tapahtui illalla, ja osa saattaa olla opiskelijoita jotka jäivät poliisin sattumanvaraisten hyökkäysten jalkoihin. Jotkut kiinniotetuista on jo vapautettu, toisilla on edessään vakavat rikossyytteet. Joitain saatetaan vielä haastaa, riippuen poliisin ja FBI:n jälkeenpäin keräämästä tiedosta.

Kysymys kuuluu silti – miksi poliisi ei onnistunut hallitsemaan mielenosoittajia? Oliko mielenosoittajia yksinkertaisesti liian paljon, aktiivisina liian monessa paikassa, liikkeessä ja tilanteen tasalla niin ettei poliisi pysynyt perässä?

Selvästikin Pittsburghin rivipoliisit ovat kokemattomia – paljon kokemattomampia kuin monet mielenosoittajista, jotka ovat olleet tällaisissa tilanteissa aiemminkin. Videokuvissa näkyy kuinka kytät tekevät rivistönsä hutiloiden, säätävät avuttomina varusteidensa kanssa, kiskovat toisiaan pois yhteenotoista, ja yleisesti ottaen käyttäytyvät kuin kyvyttömät pellet. On myös mahdollista että Pittsburghin kaupunki ei onnistunut keräämään toivomaansa neljää tuhatta poliisia; poliiseja sanottiin tuodun niinkin kaukaa kuin Floridasta ja Arizonasta.

Kuitenkin on selvää että poliiseille oli annettu selkeä määräys olla tekemättä massapidätyksiä – sen on täytynyt olla ylhäältä annettu käsky. Oli useita tilanteita missä ne olisivat voineet yrittää massapidätystä, mutta eivät kertaakaan tehneet niin. Tämä lähestymistapa eroaa siitä mitä nähtiin vuosien 2004 ja 2008 puoluekokouksissa. Saattaa olla että kyseessä on pelkästään paikallinen ero, mutta se tuntuu epätodennäköiseltä. Ne lupasivat jopa tuhat pidätystä, ja tekivät selvästi alle sata, vaikka menettivät päivän aikana useaan otteeseen mielenosoitusten hallinnan.

Tarkoittaako tämä sitä että Obaman hallinto vihdoinkin hyväksyy anarkistit? (Rauhallisesti nyt – se oli vitsi.) Vakavasti puhuen, voisiko joku korkealla pallilla istuva hyötyä jotain siitä että anarkistien annetaan tuhota Pittsburghia? Vai oliko kädet sidotut tekijöillä joita emme voi tietää, kuten paine välttyä antamasta kovakouraista vaikutelmaa... tai taantuma-ajan taloudelliset rajoitteet?

Keskiyöllä päivän päätteeksi kulki uutinen siitä että poliisilla oli ongelmia saada polttoainetta, ja ne tilasivat säiliöauton tankkaamaan Humveitaan. Toinen raportti sanoi että ”poliisi ei vastaa muihin kutsuihin: 'kaikki yksiköt on Oaklandissa.'” Ehkä tämä on vain taas Twitter -aikakaudelle yleistä väärää tietoa; mutta se kuulostaa myös hieman siltä kuin kyseessä voisi olla ensimmäisiä merkkejä kapitalistisen imperiumin kärsimästä ylirasituksesta resurssien loppuessa.

Emme voi tietää kuinka suuri voitto tämä oli ennen kuin pöly on laskeutunut ja syytteet nostettu. Vuoden 2008 Republikaanien puoluekokouksessa oli jännää, mutta seuraavalla viikolla luvassa oli niin monta vakavaa rikossyytettä, että protesteja oli mahdotonta nähdä selkeänä voittona. Laajennamme tätä raporttia sitten kun saamme lisätietoja.

Mutta on tärkeää välittää tunteet joita meillä on tällaisen päivän jälkeen; päivän, jonka aikana saimme elää sellaista todellista elämää mitä ansaitsemme, mitä meidän tulisi voida elää päivittäin. Tällaisissa hetkissä tuntemamme riemu ja ilo on myös todellista – yhtä todellista kuin rikossyytteet ja pitkän tähtäimen taistelun ankarat realiteetit.

Tulosta Email

14 kommentti(a)

Allaolevista kommenteista on vastuussa vain niiden kirjoittaja. Sivusto ei ole vastuussa niistä.
Anonyymi 28.09.2009 @ 15:05 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
Kiitos suomennoksesta. Hyvä, että jenkeissäkin saadaan onnistunutta vastarintaa pitkästä aikaa toteutettua tällaisessa mittakaavassa. Toivottavasti ja luultavasti tästä syntyy uutta intoa siellä.
Anonyymi 28.09.2009 @ 16:31 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
Tattista suomennoksesta!
Pre Kaarina 28.09.2009 @ 18:38 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
"Vakavasti puhuen, voisiko joku korkealla pallilla istuva hyötyä jotain siitä että anarkistien annetaan tuhota Pittsburghia?"

Jospa se on äärilorvareiden tekosyynä kompuroivalle kapitalismilleen keksimää "luovaa tuhoa"?
Mitäs kuuluu Pittsburghin gentrifikaatiolle?
Anonyymi 28.09.2009 @ 19:41 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
Anonyymi 29.09.2009 @ 00:52 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
Are We Addicted to Rioting?
http://anarchistnews.org/?q=node/9779
Pre Kaarina 29.09.2009 @ 14:14 Addicted?
Minusta demot ovat lähinnä tylsiä enkä pidä niitä hyvänä ympäristönä tehdä mitään suoraa toimintaa. Jengi örveltää kännissä ja aiheuttaa vahinkoa siinä samalla toisille demottajille.
Minusta kuitenkin roskalaatikoiden kaatamisella ja polttamisella on merkityksensä. Olen käsittänyt, että tuli polttaa pois taistelukaasujen vaikutuksen.
Anonyymi 29.09.2009 @ 20:23 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
I Left My Heart in Pittsburgh
http://www.anarchistnews.org/?q=node/9782
Anonyymi 02.10.2009 @ 13:42 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
Lontoolainen poliisi tappaa jonkun ja se sitten oikeuttaa paskoon toisten omaisuutta jenkeissä?

Voisko joku selittää tän logiikan mulle?

Eli jos joku tappaa jonkun Zimbabwessa niin sitten saan kusta takkulaisten muroihin?
Anonyymi 05.10.2009 @ 19:00 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
http://www.anarchistnews.org/?q=node/9827

FBI anti-terrorism agents raided the Queens home of a self-described anarchist charged with tweeting protesters with instructions on how to evade police at the G-20 summit.

A dozen gas masks, liquid mercury, backpacks containing hammers and anarchist literature were among the dozens of items seized Thursday at the Jackson Heights home where Elliot Madison, 41, lives with his wife Elena, 39.

Madison is free on bail after Pittsburgh cops arrested him on Sept. 24 and charged him with hindering prosecution, criminal use of a communication facility and possessing criminal instruments.

Police tracked Madison and another man to a motel room at the Carefree Inn in Pittsburgh, where they discovered a makeshift communications center, according to a criminal complaint.

The two men were seated in front of personal computers and telecommunications equipment, wearing headphones and microphones and surrounded by maps, contact numbers and police and EMS scanners.

Cops claim they were using Twitter to direct the movements of protesters and update them on the location and actions of law enforcement.

The details of Madison's recent arrest and Thursday's search emerged yesterday as defense lawyer Martin Stolar asked a federal judge to stop authorities from reviewing confidential information contained in his client's computers.

But Assistant US Attorney Andrew Goldsmith argued that some of the items raised alarm, including a pound of liquid mercury in the house, alongside "books about poisons" and a microscope.

The feds also found metal triangles that are used to puncture tires and two boxes of ammunition. Goldsmith said agents left a collection of machetes, samurai swords and daggers at the house, because they didn't fall within the scope of the search warrants.

Stolar said Madison and his wife have a long history of working for the People's Law Collective, a group he described as providing legal representation for protesters.

In court papers, Stolar argued that the search is illegal and asked Brooklyn federal Judge Dora Irizarry to order the return of the property.

The judge issued a temporary order of protection stopping the feds from going through the material.

Neighbors said the house was swarming with agents during the 16-hour search, while helicopters flew overhead.
Anonyymi 05.10.2009 @ 19:23 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
Tuo Lontoo taisi olla vain yksi syy lisää lähteä kaduille. Yleisempi syy taisi olla kapitalismi ja sen aiheuttamat tuhot noin yleisesti...
Anonyymi 09.10.2009 @ 10:30 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
CrimethInc.: Full Report on the G20 Mobilization
http://news.infoshop.org/article.php?story=2009crimethinc-on-g20
Anonyymi 09.10.2009 @ 20:19 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista
mulle ehkä järkeenkäyvimmät syyt ovat että omaisuuden tuhoaminen tuottaa:
1. vahinkoa kontrollin&pääoman puolelle, mieluiten jossain mahdollisimman konkreettisissa vastakkainasettelussa. Tyylin poliisin, joka mm. jenkeissä tunnetusti rasistinen ja yleisesti käyttäytyy kuin oikeistofutishuligaaniklubi, (tai vaihteeks vaikka riistävien työnostajien, tai kontrollin poliittisten puolestapuhujien) autojen tuhoaminen.
2. tyhjiöitä, repeämiä, poikkeustilaa. Ihmisille syntyy hetkeksi toisenlainen suhde materiaan ympärillään ehkä jopa toisiinsa.
Anonyymi 04.11.2009 @ 09:37 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista

 

Why We're Winning

A curious property evident in the discussion of insurrection in the United States is that it gets more respect the further it occurs from home. Anarchists who would never dream of complaining that the Thessaloniki Food not Bombs is being neglected while its members amuse themselves burning banks, who could never conceive of suggesting that the Somali pirates stop seizing ships for ransom in order to start a bike repair collective, have no problem criticizing their own friends and comrades for shortchanging local projects to attend semi-annual mass mobilizations. This is a shame, because a look at the broader picture reveals that summit demos are taking an ongoing toll on the ruling class, even when they are tactically unsuccessful.

Just for starters, any city hosting a summit has to impose de facto martial law for the duration of the meetings. Miles-long steel security fences, bag searches on the subway, black helicopters in the sky, armor-clad riot cops on every corner, among other measures, make a mockery of the myth of "civil rights." By employing such repressive tactics just to keep a few summit delegates from being confronted by those they claim to be helping, authority reveals its true nature, undisguised by the usual lies and propaganda. People who claim that we should abandon summit protests because we can never replicate the WTO (World Trade Organization) riots in Seattle are missing this point. While it's true that the cops will never again allow themselves to be defeated on the street the way they were in Seattle, the things they have to do to win in the short term erode the perceived legitimacy of the entire ruling system in the medium term. If all they had to do was stop the protests they could just shoot the protesters. But since they must also maintain the illusion of freedom of assembly and freedom of speech, their problem is complicated immensely. They have no good options, so it's not a matter of whether we will win, only of how.

Their situation becomes all the worse when, after turning the host city into a militarized encampment for a week, the cops can't even stop a few kids in black from breaking windows. The resulting frustration often leads them to attack and arrest defenseless groups and individuals who have minimal connection to the protests, further compounding their problems when the videos hit Youtube. Then to justify their own brutality, the cops make an example of a handful of protest organizers by hitting them with ridiculously inflated charges, usually for actions that most people would consider perfectly innocuous. As an added bonus, the lawsuits generated by blatantly unconstitutional arrests and searches strain city budgets, consume prosecutors' time, and extend their PR nightmare. For authoritarians, the only thing worse than appearing brutal and repressive is appearing brutal and repressive and ineffectual. Cops, by their nature, will fall into this trap every time, as long as we show up and set it for them.

While not every big demo conforms to the above pattern exactly, the dynamic was illustrated to perfection at the G-20 protests in Pittsburgh September 24 and 25. The city imported 3,000 outside cops and 2,500 National Guard troops to augment its meager force of 877. In addition, the Pittsburgh municipal government launched a fear mongering campaign aimed at demonizing protesters, only to see it blow up in their faces when many businesses and schools drank a little too much Kool-Aid and shut down and boarded up for the week rather than face the black-clad hordes. The army of cops kept an unpermitted march of at most 2,000 from getting anywhere near the convention on the 24th, but couldn't stop protesters from escaping back eastward and damaging stores in the Shadyside shopping district. Later that night, a Bash Back! march broke more windows in Oakland, even attacking some in a police substation. Despite being substantially outnumbered, both actions sustained minimal arrests. Unlike their counterparts at the Republican National Convention (RNC) in St. Paul, Minnesota in September 2008, Pittsburgh cops didn't retaliate by attacking permitted events. They did, however, beat, teargas and arrest protesters at an impromptu rally against police brutality, of all things, including a number of University of Pittsburgh students who were only hanging out watching. While this sort of behavior is routinely ignored in low-income communities of color, it generated an enormous amount of bad publicity for the police when applied to majority-white college students with video cameras.

And sure enough, as if following a script, the Pennsylvania cops found innocent people to scapegoat for their own incompetence. They arrested two members of the Tin Can Comms Collective, Elliot Madison and Michael Wallschlaeger, for broadcasting updates about police activity over Twitter. The two are charged, as of this writing, with hindering apprehension or prosecution, criminal use of a communications facility, and possession of instruments of crime. A week later, Madison's home in New York was raided by the FBI, who seized stuffed animals, Buffy the Vampire Slayer DVDs, and a picture of Curious George, among other incriminating items. The feds then tied Obama even more tightly to the case by launching a grand jury investigation of Madison and his wife. Madison and Wallschlaeger's case is reminiscent of that of the RNC 8, eight anarchists who are being prosecuted under the Minnesota Patriot Act for helping organize protests against the RNC. But unlike the RNC 8, whose case has only been covered heavily in Minnesota, Madison and Wallschlaeger's arrests were featured prominently nationwide. Jokes about "Twerrorism" began circulating almost immediately after their arrests, and many commentators pointed out the hypocrisy of the Obama administration supporting the use of Twitter by protesters in Iran while repressing the same thing in Pittsburgh. The incident tarnished Obama's reputation as a supporter of civil rights, and future developments in the case will only exacerbate that problem.

But wait, there's more. The Daily Show covered the anarchist protesters at the G-20—twice, no less. John Oliver's "Tea Partiers Advise G20 Protesters" segment was a particularly biting attack on the disparity in police response between right-wing and left-wing protests. And, lest anybody be tempted to dismiss The Daily Show as mere comedy, a 2007 University of Louisiana study found it to contain as much, if not more, actual news than the average television news program, and at least one poll has shown Jon Stewart to be the United States' most trusted newscaster. Not to mention he's a lot funnier than Walter Cronkite ever was.

For the cherry on the sundae, we have Obama's answer to a question about the protests at a press conference. Instead of just delivering some generic line about how he didn't agree with the protesters but supported their right to free speech, Obama went out of his way to note that many protesters were anti-capitalist. This was a fascinating response on a couple of levels. For one thing, Obama clearly felt a need to simultaneously demonize and belittle the protests. This seems like an overreaction considering their relatively low tactical impact and small size (something else Obama brought up). That "anti-capitalist" was the worst epithet he could come up with is also instructive. In 2001, then-President Bush was asked a similar question at the Free Trade Area of the Americas conference in Quebec City, a summit whose protests dwarfed anything that happened at the G-20. His reply repeatedly painted the protesters as being against "free trade." That wouldn't have worked for Obama in 2009; free trade is practically a dirty word these days. Likewise, calling protesters "communists" or "reds" would have been seen as hopelessly archaic, and Obama wasn't quite stupid enough to publicly admit that there are such things as anarchists in the world. Nonetheless, he gave millions of television viewers their first clue that organized anti-capitalist resistance even exists. As capitalism fails more and more people, that statement will be increasingly revealed as a mistake.

Much of the above analysis re-poses the question everybody asked when the G-20 location was first announced: why Pittsburgh? A mid-sized, decaying Rust Belt city with an undersized police force and no experience hosting summits would hardly seem to be a natural choice for a major gathering of heads of state. During the event, many of Pittsburgh's failures were obvious rookie mistakes. For example, it's hard to imagine shopkeepers in New York City boarding up their stores just because a few more anarchists were coming to town. The official explanation was that Obama wanted to highlight Pittsburgh's "recovery" from the industrial collapse of the 80s, but this is obvious bullshit. Denver and St. Paul, hosts to the 2008 Democratic and Republican National Conventions respectively, were also summit virgins, at least in the post-Seattle era. Miami, New York and Chicago on the other hand, cosmopolitan cities with impeccable track records of suppressing protest, have collectively gone over five years without a summit (the 2004 RNC in New York was the most recent). Keep in mind that cities can't be forced to host these events by the federal government; local politicians accept them voluntarily, believing that they will generate political capital and tax revenue. This was a safe assumption before Seattle, but it now seems likely that officials in larger cities have decided that defending self-described world leaders from the black bloc just isn't worth the hassle, bad publicity, and lawsuits. The example of Pittsburgh can only reinforce this lesson.

This trend of holding summits in cities with small police departments works to our advantage by opening up tactical breathing room, in addition to the PR benefits. The 6,000 cops in Pittsburgh were still about 20,000 fewer than protesters would have faced in New York, where the G-20 was rumored to be held before the White House’s announcement in May. Most of the 6,000 had no experience in crowd control, and the fact that they came from multiple jurisdictions caused them communication, coordination and logistical difficulties. They couldn't encrypt their radio communications because of incompatibilities between equipment from different police departments, allowing people with scanners to post their commands and movements on Twitter. This was how it was learned that several of their armored personnel carriers almost ran out of gas and had to be refueled by a tanker truck. At the RNC in St. Paul, where the cops had a similar personnel shortage, their untested state-of-the-art comms center broke down and left them using a white board to keep track of their own forces.

The flip side of this coin is that untrained cops in a strange city are more likely to overreact and attack whomever is handy if they fail to completely control a protest. While this generates damaging press and opens them up to lawsuits, that isn't necessarily much consolation to people who have been tear-gassed on their own porches or arrested while coming home from work. Thus it is all the more important to contact potentially vulnerable groups ahead of time and be prepared to support them on short notice throughout the action. This problem was addressed in Pittsburgh and St. Paul, but there is always room for improvement.

That shouldn't stop us from realizing that we're winning the war, even though we lose the street battles. Without militant protests, every summit meeting would be a self-congratulatory public relations spectacle for the ruling class, a carefully scripted celebration of the wonderful job the neoliberals are doing running the world. Instead, because of us, they are increasingly exercises in naked repression that have to be defended rather than celebrated. After the riots in Seattle, the WTO held their next meeting oin the Doha peninsula in Qatar along the Persian Gulf. (As David Graeber put it, they preferred "to run the risk of being blown up by Osama Bin Laden rather than having to face another DAN blockade."Wink. They didn't stay there, of course. The image of a group of unaccountable elites handing down unappealable edicts from a remote stronghold was too damaging to the neoliberal narrative of "democratic capitalism." Today, as the economic collapse radicalizes ever more of its victims, we have an opportunity to force all summits to be held in such protest-proof locations, to trap summit organizers in the PR equivalent of a secret undersea lair defended by sharks with lasers on their fins (only not as cool). But we can't do it by staying home and starting more reading groups. We need to be out in the streets, confronting our oppressors wherever they show their faces.

http://www.anarchistnews.org/?q=node/10019

Pre Kaarina 04.11.2009 @ 10:23 (CrimethInc.) Tunnelmia Pittsburghin G20-protesteista

Joka kerta äänekäs joukko vaatii enemmän paskalakkien repressiota ja on julkisuuden kannalta yksi hailee käytetäänkö ihmisiä vastaan luoteja vai demokraattisuuden illuusion omaavia repression keinoja. Minusta on anarkistista narsismia olettaa, että meillä on minkäänlaisia ihmisoikeuksia ihmisten silmissä.

Ihmisillä on Führerin kaipuu. Mitä enemmän mielenosoittajien verta on kaduilla, sitä enemmän nämä ilahtuvat, mitä enemmän heidän omaa elämäänsä rajoitetaan ja rampautetaan, sitä paremmin heillä menee. He ovat todella sairaita; siksi he syövätkin psyykenlääkkeitä.

Vänkyräkapitalistit ovat nimitelleet Obamaa sosialistiksi, joten se, että hän nimittelee ihmisiä "antikapitalisteiksi" on vain halpa julkisuustemppu jolla yritetään miellyttää noita vänkyröitä.

Yleistä sivuista

Takku on tee-se-itse mediaprojekti, joka sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan... Lue lisää

Miten osallistua

Takun toiminta perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön. Kuka tahansa voi osallistua sisällön tuottamiseen ilman käyttäjäksi rekisteröitymistä... Lue lisää

Miete

The "state" was substituted for humanity; cosmopolitanism gave away to nationalism. To form the citizen, not the "man", became the aim of education.
John Dewey
Democracy and Education  (1915)

Käyttäjän toiminnot





Rekisteröidy uutena käyttäjänä
Unohtuiko salasana?

Mediakeskus

Mediakeskus

banneri_vaaris

Väärinajattelija

banneri_wikikko

Wikikko.info

banneri_jkldiy

JKL DIY

banneri_akirjasto

Anarkistinen kirjasto

banneri_meemit

Anarkistimeemit

banneri_varis

Varis-verkosto

banneri_tyrni

Tyrnikirjasto

banneri_kaninkolo

Mustan kanin kolo

banneri_hirvitalo

Hirvitalo

banneri_vapaa

VAPAA

banneri_vappu

Vallaton vappu 2014 - karnevaali kapitalismia vastaan

banneri_oulutopia

OulUtopia

banneri_dena

Squat Dena

banneri_anarkisminet

anarkismi.net

banneri_kapis

Kapinatyöläinen

banneri_pif

Punk In Finlandnet

banneri_lehtilehti

LEHTI

AMR Hki

AMR Hki

banneri_squathki

Squat HKI

banneri_aryhma

A-ryhmä

banneri_varjokirja

Varjokirjamessut

banneri_kirjakahvila

Turun Kirjakahvila

banneri_fifi

fifi.voima.fi

banneri_akl

Aseistakieltäytyjäliitto

banneri_tasajako

Tasajako

banneri_vallankumouksen

Vallankumouksen hedelmiä

TURVA-verkosto

TURVA-verkosto

banneri_oikeuttae

Oikeutta eläimille

banneri_hyokyaalto

Hyökyaalto

banneri_stoptalvivaara

Stop Talvivaara

banneri_vastavirta

Vastavirta

Ilon militantti

Ilon militantti