Intuitio olennaisena osana villiintymistä

Millainen maailma olisi, jos muut eläimet kuin ihmiset epäröisivät kuunnella intuitiotaan? Jos esimerkiksi orava äänen kuultuaan uskottelisi itselleen, ettei "se varmaan ollut mitään" - että se oli vain "vainoharhainen." Orava tulisi syödyksi tuota pikaa. Sen sijaan oravat, kuten monet muut, kuuntelevat vaistojaan ja käyttävät sopivia taitojaan vaikuttaakseen tilanteeseen. Tämä voi tarkoittaa pakoon juoksemista, alueen tutkimista, ja/tai matalan varoitusäänen päästämistä. Sivistyneet ihmiset ovat ainoita eläimiä, jotka ovat niin vieraantuneita alkuperäisistä vaistoistaan, että me usein uskottelemme itsemme toimimaan päinvastoin kuin mitä vaistomme meille sanoo. Kesyttäminen saa meidät rationalisoimaan vaistomme, saa meidät pois hetkestä ja pään sisäisiin taisteluihin, jotka johtavat siihen, että suostuttelemme itsemme kieltämään tunteemme. Meille on opetettu, että toimiaksemme vaistomme tai intuitiomme pohjalta tarvitsemme todisteita: tunteet eivät merkitse mitään.

Käytän intuition ja vaiston käsitteitä samaa merkitsevinä, koska ne ilmaisevat samantapaista suhdetta ruumiiseen ja sen ympäristöön. Oxford Dictionaryn (v. 1997 amerikkalaisen painoksen) mukaan "intuitio on välitön oivaillus tai ymmärrys ilman tietoista harkintaa." Sen kanssa synonyymejä ovat "vaisto, inspiraatio, kuudes aisti, aavistus ja ennakkoaavistus." Mielenkiintoista kyllä, vaistoa kuvaillaan "luontaiseksi kaytäytymiskaavaksi, etenkin eläimillä" ja "synnynnäiseksi kiihokkeeksi" tai "tiedostamattomaksi kyvyksi; intuitioksi." Sisällytän nämä määritelmät muistuttaakseni intuition ja vaiston yhteydesta toisiinsa ja näin korostaakseni intuitiomme kuuntelemisen tärkeyttä voidaksemme oppia luonnollisemman ja villimmän elämäntavan. Kun seuraamme epäinhimillisten eläinten esimerkkiä olemalla epäilemättä vaistojamme, voimme elvyttää sen, minkä tämä turruttavan, teollisen painajaisen paino on tukahduttanut. Vaikkakin on tilanteita, joissa voi olla tarpeen ajatella syvällisemmin, käyttää järkeä ja kokea älynväläyksiä, tavallisesti ratkaisu löytyy kun se "tuntuu oikealta." Ne, jotka ovat villejä, eivät epäile intuitiotaan. Ne elävät siitä.

Kesyttäminen on sivilisaation tapa hankkia valtaa, tapa erottaa meidät eläimellisestä alkuperästämme. Meille jää siistit järjestelmät ja kaavat, jotka on suunniteltu "ratkaisemaan ongelmat" puolestamme. Länsimaisen kulttuurin keskittyminen tieteellisiin metodeihin (oletus>koe>johtopäätös) auttaa tuomaan esiin tapoja, joilla vaistoamme ei hyväksytä perustelluksi tavaksi tietää. Aavistustasi täytyy testata; on oltava teoria, joka selittää sen; se voidaan objektiivisesti arvioida; uskon vasta kun näen! Tämä tunteettomaksi tekevä prosessi eristää vaistonvaraiset tunteemme ja siten vie uskottavuuden niiltä - ja niin intuitiomme on erotettu omasta ruumiistamme. Usein "näppituntumaksi" tai "ensireaktioksi" kutsuttu intuitio on selvitymiskeino, jonka sivilisaatio pyrkii kuluttamaan/poistamaan/pyyhkimään pois. Meille sanotaan, että nämä tunteet "eivät ole järkeviä", ja että pitäisi "ajatella loppuun asti." Kuitenkin tämän epäröinnin myötä kesyyntymisen lopullinen voitto toteutuu. Me alamme kehittää epäluuloa sitä kohtaan, mitä ruumiimme sanoo, ja mitä me todella tunnemme. Alamme kuvitella, että muut ihmiset tietävät paremmin kuin me itse mitä haluamme. Mielen ja ruumiin ero syvenee. Olemme yhä enemmän ulkona ruumiistamme.

On mielenkiintoista, miten yhteys intuition kanssa tulee niin helposti tulkittua sukupuolen mukaan vallassaolevan ajattelun dynamiikkaa noudattaen. Liiotelemalla niin miesten kuin naistenkin suhdetta intuitioonsa länsimainen kulttuuri on muodostanut kuvion, jonka mukaan intuitio merkitsee samaa kuin hysteria ja järjenvastainen ajattelu, ja on näin ollen tehnyt yhteytemme vaistoihimme vaikuttamaan saavuttamattomalta, ja voimistanut mies=mieli=järki ja nainen=ruumis=tunne -väärinkäsityksiä. Tuttu juttu. Mutta on kiinnostava nähdä millä tavoin kesyttämisen oppitunnit ovat vaikuttaneet siihen miten ymmärrämme naisena ja miehenä olemisen. Jotta voitaisiin menestyksekkäästi iskostaa ihmisiin muuttumattomia käsityksiä sukupuolirooleista, on samanaikaisesti mahdollistettava ajattelutapa, joka ylläpitää käsityksiä näistä hauraista julkisivuista.

Ja niin spektakkeli etenee. Esimerkiksi, kun miehet seuraavat intuitiotaan, siitä käytetään järkiperäisempää sanamuotoa, kuten "hän on hyvä tulkitsemaan luonteenpiirteitä." Ne asetetaan hyperrationaalisiin, tunteettomiin rooleihin, jotka taistelevat ruumiista erillisyyden/objektiivisen olemisen puolesta. Ei ole sattumaa, että auktoriteettiasemassa olevat ihmiset (poliisit, lääkärit, tuomarit, opettajat, hallituksen virkamiehet jne.) yleensä luokitellaan tällä tavoin. Toisaalta naisten intuitiota ei tunnusteta, sitä väheksytään ja liioitellaan vihjailemalla, että naiset ovat ainoastaan intuitionsa ajamia, ja ovat siten kykenemättömiä järkevään tai laskelmoivaan ajatteluun. Tähän tapaan myös muita "toisia" (köyhiä, alkuperäistä syntyperää olevia, vammaisia) tavallisesti luokitellaan. Näin ollen on selvää, että niin miehille kuin naisille viestitään tauotta, että on ongelmallista tai jopa mahdotonta elää vaistojaan kuuntelemalla. On tietysti olemassa tapauksia ja kulttuureita, joissa tämä toteutuu eri tavalla, mutta voi olla hyvä tiedostaa läntisessä sivilisaatiossa esiintyvät kuviot, jotka estävät ihmistä olemasta oma itsensä. Murtaaksemme nämä kuviot on tärkeää katsoa tarkoin tapoja, joilla kesyttäminen erottaa meidät intuitiostamme, ja miten se on käyttänyt jyrkkärajaisia sukupuolirooleja varmistaakseen, että eläimelliset ominaisuutemme vaikuttavat tavoittamattomilta.

Osana minun vallankumoustani on sivilisaation minulle väkisin opettamasta pitkäveteisyydestä ja erillisyydestä pois oppiminen, ja sen sijaan kokonaisvaltaisemman ja vaistonvaraisemman elämäntavan omaksuminen. Villiintyäksemme, tullaksemme paremmin kosketuksiin alkuperämme, eläimellisen itsemme kanssa, on välttämätöntä, että voimme luottaa ensivaikutelmaamme; että kuuntelemme intuitiotamme. Tunnen, että alkuperäisten, eläimellisten vaistojen kuunteleminen on ensisijaista villiintymisen vaikeassa prosessissa. Ymmärrän villiintymisen osana taistelua olla täysillä omassa kehossani, käyttää kaikkia aistejani, ja virittää itseni minua ympäröivän luonnollisen maailman mukaisesti. Annan näiden tiedostamisen hetkien vaikuttaa siihen missä asun, kenen kanssa tunnen kuuluvani yhteen, mitä syön ja miten käytän aikani; kaikkeen. Villiintyminen on kesyttämisestä pois oppimisen prosessi, intohimon kokemista ja haluamista, vaistojemme seuraamista. Minun villiintymiseeni kuuluu minuuteni uudelleen opetteleminen - vaistojani kuuntelemalla.

-ardilla

Alkuperäinen teksti Intuition as a Crucial Part of Re-wilding löytyy Green Anarchy-lehden arkistosta.