Aatamin ja Eevan kapina - ekoanarkafeministinen näkökulma

Naispuolisena anarkistina olen jo useita vuosia miettinyt ja etsinyt tulkintoja tai kirjoituksia "anarkafeminismistä." En ole löytänyt mitään. Lukuunottamatta muutamien 70-luvun kirjoitusten uusintapainoksia, jossa on pyritty määrittelemään termiä, ja useita anarkistinaisten kirjoituksia naiseutta eri tavoin käsittelevistä aiheista (etenkin naisten terveydestä), ei kirjoituksia aiheesta ole juurikaan olemassa. Green Anarchy-lehti (ja muut ekoanarkismin kannattajat) on viime aikoina pyrkinyt yhdistämään "anarkafeministisen" tai anti-patriarkaattisen kritiikin yleisemmän tason sivilisaationvastaiseen näkökulmaan.

Tämä on hyvä juttu - vaikkakin puhumisesta patriarkaalisuudesta yhtenä sivilisaation tukipylväänä on vielä pitkä matka sivilisaationvastaisen näkökulman laajentamiseen - sillä siihen sisältyy meidän patriarkaalisessa maailmassa elävien ja patriarkaalisuuden asettamaa kontrollia vastaan taistelevien naisten kokemukset ja havainnot. Tämä keskustelu on vilpitön pyrkimys puhua siitä, minkä eräät feministit (anarkistit ja muut) ovat määritelleet "miesten dominoimaksi" ja "naisille sopimattomaksi" ekoanarkistiseksi liikkeeksi, tavalla joka ei kuitenkaan tee kompromissia sivilisaationvastaisen ajattelun suhteen. Mutta kuten aina, voisimme mennä vielä pidemmälle. Pidemmälle vietynä patriarkaatin vastainen kritiikki pätee niin miehiin kuin naisiinkin (ja kaikkiin jotka identifioituvat niiden väliin, kuten lukuisat ihmiset ovat läpi historian). Patriarkaatin vastaisuus ei ole naisten asia. Me emme ole ainoita, jotka kärsivät pakotettujen sukupuoliroolien, työnjaon, väkivallan näkymättömäksi tekemisen jne takia. Päinvastoin, feminiinisen arkkityypin arvon laskun voidaan nähdä vastaavan sielu/ruumis -jakoa, joka on paljolti mahdollistanut ihmiskunnan ottaman rankan käänteen evoluutiossa kohti kesyttämistä ja sivilisaatiota. Tämä "kokonaisuus" vaikuttaa miehiin ja naisiin eri tavoin, mutta niitä ei voi määrällisesti vertailla.

Ja mitä tulee miesvaltaisuuteen, on ekoanarkistisessa "liikkeessä" aktiivisesti toimivista ja itsensä ekoanarkisteiksi määrittelemistä ihmisistä epäilemättä valtaosa miehiä. Tämä ei toki merkitse, etteivätkö monet anarkistit ja radikaalit naiset, aivan kuten monet militantin anarkistisen alakulttuurin ulkopuolella olevat ihmiset, ajattele ekoanarkistisella tavalla. Samaan tapaan kuin keskustellessani biotekniikan ja maatalouden aiheuttamista riskeistä ruuan turvallisuuteen, keskustellessani naisia erityisesti kiinnostavista aiheista, kuten omaan terveyteemme vaikuttamisen mahdollisuuksien menettämisestä, synnyttämisestä, seksuaalisuudesta, ruumiinkuvasta jne, puhun aiheista teollisuuden/sivilisaation vastaisesta näkökulmasta, ja olen huomannut, että ihmiset ovat aidosti samaa mieltä kanssani. Pyrin tietoisesti julkisesti identifioitumaan ekoanarkismiin, jotta ympärilläni olevat - naiset mukaanlukien - voisivat pohtia sivilisaationvastaisen ajattelun merkityksellisyyttä. Haluan että useammat naiset kirjoittavat Green Anarchyyn - puhuakseen sivilisaation "kokonaisvaltaisuudesta" erityisesti naisen näkökulmasta.

Aloin kehittää omaa "vihreän anarkafeminismin" brändiäni (jos se pitää jotenkin määritellä) tutustuttuani "ekofeministisiin" ajattelutapoihin. Nämä ideat muistuttavat läheisimmin patriarkaatin vastaista ja sivilisaationvastaista kritiikkiä, mutta valtaosa niistä ei ole yhteensopivia anarkismin kanssa. Jumalattaria palvovien kulttuurien ihannointi esimerkkinä siitä että matriarkaalinen yhteiskunta on jotenkin patriarkaalista parempi, on täyttä roskaa. Tämä ei paljoa poikkea ajatuksesta, jota valtiota puolustavat liberaalit feministit ajavat siitä, että naispresidentti voisi pelastaa maailman. Osa siitä on jopa kolonialistista (sen valikoidessa alkuperäiskansojen viisauksia) tai "olemusajatteluun" perustuvaa siten, että se määrittelee naisen vallan lisääntymiskyvyn kautta. Anarkistina olen tuntenut "ekofeminismin" itselleni vieraaksi, mutta olen myös kiinnostunut siitä osittain. Chellis Glendinning sai minut innostumaan siitä ihan uudella tavalla.

En ole koskaan tuntenut itsensä ekoanarkisteiksi määritteleviä miehiä, jotka kieltäisivät patriarkaalisuuden instituution epäsopivana anarkismiin tai primitivistiseen ajatteluun. Analyysia aiheesta ei ole RIITTÄVÄSTI, mutta se ei ole yksinkertaisesti sama asia. Analyysin puute on tullut patriarkaalisessa maailmassa elämisen sivutuotteena, kuten ovat monet mutkin puutteet kaikissa liikkeissämme, ja luulen että monet ekoanarkistimiehet alkavat huomata tämän (ainakin he jotka tunnen). Tämä huomio on tapahtunut osittain vastauksena radikaalien naisten hellittämättömyyteen, ja vaikka vierastan monia heidän taktiikoistaan, olen oikeastaan mielissäni nähdessäni että niitä joihin tämä toiminta kohdistuu (jotka eivät kaikki muuten ole miehiä) eivät ole kieltäytyneet kohtaamasta asiaa, josta tässä mielestäni on kyse: patriarkaatin vastaisen näkökulman vajavaisuus. Yksi pelkoni aihe oli, että joidenkin naisten halveksittavat, autoritääriset, manipuloivat taktiikat voisivat aiheuttaa vastaiskun feminististä kritiikkiä vastaan ja hämärtää anarkismiin sisältyvää feminismiä. Aiemmin en juuri välittänyt feministisen raivoni seurauksista (ja kun se kohdistuu tiettyjä ihmisiä kohtaan, en edelleenkään välitä). Mutta kun se kohdistuu ihmisiin, jotka taistelevat täydellisen vapauden puolesta, vaikka he olisivat kuinka taantumuksellisia silloin kun heidän etuoikeuksiaan asetetaan kyseenalaisiksi (eivätkö useimmat meistä ole?), olen melko varma siitä, että jos olemme tosissamme sen suhteen minkä sanomme yrittävämme tuhota ja luoda uudelleen, meidän TÄYTYY toimia yhdessä taistelussa patriarkaalisuutta vastaan.

Osana sivilisaation rakenteita patriarkaalisuuden vaikutukset eivät purkaudu tai häviä meidän yhteisöistämme lähiaikoina. Kuten uskonnon, kesyttämisen, maatalouden, lineaarisen ajan ja symbolisen ajattelun pitkäaikaiset vaikutukset, edessämme on valtava haaste pikemminkin tunnistaa kuin unohtaa ne tavat joilla patriarkaalisuus on vieraannuttanut meidät luonnosta, toisistamme ja omasta sisäisestä villiydestämme. Patriarkaalisuuden vallan vaikutuksista naisiin tänä päivänä on kirjoitettu ja sanottu paljon, ja toivon näkeväni että tämä keskustelu jatkuu. Mutta feministisen tietoisuuteni kohottua lähes kymmenen vuotta, lähinnä muiden naisten keskuudessa, olen valmis kuulemaan siitä ja keskustelemaan siitä miesten kanssa. On yksi asia, että miehet lukevat patriarkaalisuuden mukaan siihen instituutioiden listaan, jonka sivilisaation määritelmä pitää sisällään. On toinen asia määritellä patriarkaalisuuden vaikutus sivistyneissä yhteiskunnissa elävien miesten itsemääräämiseen ja sosiaaliseen evoluutioon, ja keskustella siitä miten voimme voittaa sen yhdessä päivittäisten tekojemme kautta. Aivan kuten meidän tulee olla tietoisia niistä tavoista joilla taistelemme valtiota vastaan, tuemme toisiamme kun valtio iskee takaisin, ja kehitämme yhteisöllisiä projekteja jotka kukistavat meitä hallitsevat instituutiot. Patriarkaalisuuden vastaisuus ei ole ainoastaan puheenaihe, joka pitäisi tuoda julki. Se on tietoisuus jonka pitäisi alleviivata elämäämme taistellessamme sivilisaation voimia vastaan elvyttääksemme ikivanhat tavat, samalla kun käytännössä toteutamme kokonaan uutta tapaa elää kesyttämisen jälkeisessä yhteiskunnassa.

-Witch Hazel

Alkuperäinen teksti "The Revolt of Adam and Eve" Bloodlust-zinessä