Vallaton tila! -valokuvanäyttely

Vallaton tila! -valokuvanäyttely syyskuun ajan. Yhteiskunnallista sanomaa, alakulttuureja ja yhteisöllisyyttä. Kaskenkatu 15 Turku, syyskuu 2009

Vallaton tila!- valokuvanäyttely etsii uusia tapoja kertoa alakulttuureista, uskalluksesta, kontrolliyhteiskunnasta ja arjen uskaltajista. Se asettaa katsojaa kysymään mitä on vapaa tila –- niin fyysinen kuin mielen sisäinen. Mitä on rajaton tila ja sen vaikutus yksilöön ja luovuuteen? Antaako kulttuurimme ja kaupunkimme tilaa värikkyydelle, persoonallisuudelle ja oivallukselle? Näyttelyn keskiössä on kaupunkitila ja -kulttuuri, Euroopan yhteisöt ja alakulttuurit. Kuvia täydentävillä teksteillä se pyrkii antamaan tietoa ja tuomaan uusia näkökulmia marginaaliin rajattuihin ilmiöihin. Aihealueita näyttelyssä ovat muunmuassa vallatut talot ja sosiaalikeskukset Euroopassa, seikkailumatkailu liftaamalla, skinhead-yhteisöt, vankkurikylät Saksassa ja punk-kulttuuri. Ylipäänsä moninainen tapa olla, jossa voimaa ammennetaan yhteisöstä, värikkyydestä ja luovuudesta.

Yhteiskunnan marginaaliin jäävät usein ryhmät, jotka haastavat sen staattisen markkinatalouteen nojaavan luonteen. Rahallisen pääoman sijaan näissä valokuvaajia kiinnostavissa ryhmissä tavoitellaan sosiaalista pääomaa, joka on luovuuden maaperää. Näyttelyssä esitellään niitä ryhmiä, jotka kyseenalaistavat sitä kuinka tilaa rajataan ja hallitaan. Sen tuottavuutta suojataan voimakeinoin. Tämän ovat saaneet kokea erityisesti tyhjien tilojen valtaajat Turussa.

Valokuvaajat:

Näyttelyn kuvaajat Kai Jokela ja Katja Lappalainen päättivät yhdistää voimansa yhteiseen näyttelyyn huomattuaan kuvauskohteensa samantyyppisiksi. Molemmat ovat turkulaisia kuvaajia.

Poliittinen, kulttuurinen, epäkaupallinen, yhteisöllinen ovat avainsanoja Katja Lappalaisen tapaan pyrkiä kertomaan tarinaa kuviensa kautta. Hän määrittelee kuvaustyönsä tutkimus- ja seikkailumatkoiksi toisten ihmisten todelisuuteen. Kuva on tapa lähestyä avata uutta. Kuva on yhteisöllinen muistimme, loistava propagandan väline ja ja vääjäämätön todiste. Se ärsyttää, ihastuttaa ja mikä tärkeintä -– vaikuttaa. Puolisonsa menehtymisen jälkeen valokuvat ovat saaneet Lappalaisen elämässä entistä suuremman merkityksen. “Hän pyrkii kuvien kautta tavoittamaan yhteiskunnan kipukohtia ja toisaalta kertoa mailman suuruudesta sekä niistä valtavista mahdollisuuksista, joita meillä kaikilla elämässämme on.” Lappalainen etsii kuvaus- ja tutkimuskohteekseen tilaa jota ei määritä voitontavoittelu, aidat ja rajat vaan sen mitä yhdessä voimme luoda. “Hän etsii todellisuutta joka murtaa tottumuksen, harmauden, tylsistyneisyyden ja masentuneisuuden.” Lappalainen opiskelee Turun yliopistossa kulttuurien tutkimusta ja filosofaa sekä työskentelee kuvaajana ja suunnittelijana Photoart & Design- toiminimellä. Kesästä 2009 alkaen hän on toiminut myös kuvajournalistina Voima-lehdelle. Lappalainen on erityisen kiinnostunut poliittisesta kuvaamisesta sekä yhteiskunnallisista aiheita. Voimakkaita värejä ja persoonia etsiessään hän on tehnyt Eurooppaan kuvausmatkoja vuoden 2009 aikana, joiden tuloksista Vallaton tila!- näyttely koostuu.

Kai Jokela on syntynyt Oulussa ja asuu nykyään Turussa jossa hän opiskelee valokuvausta Taideakatemiassa. Hänen valokuviaan on ollut aiemmin esillä Galleria Ibiksessä(2004), Valokuvakeskus Perissä (2005), Mäntän kirjastossa (2009) sekä Taideakatemian opiskelijoiden yhteisnäyttelyssä ja Kirjakahvilassa Turussa. Jokela on valokuvissaan kiinnostunut yhteiskunnan marginaalista ja alakulttuureista; ihmisistä jotka eivät suostu asettumaan muottiin vaan pukeutuvat, elävät ja asuvat haluamallaan tavalla. Eksoottinen ulkonäkö on syy jonka takia Jokela heitä usein valokuvaa, mutta myös sen takia, että hän ihailee heidän rohkeuttaan olla erilaisia ja idealisteja. Jokela pyrkii kuvissaan rosoisuuteen ja elämän makuun. Hänen mielestään se miten katsoja hänen kuviensa henkilöt näkee on asia johon hän ei ehkä pysty vaikuttamaan. Onko kyse eksploitaatiosta vai dokumentarismista? Jokela toivoo kuviensa sanoman painottuvan jälkimmäiseen. Jokelan mielestä hänen kuvansa ovat aina luonnollisesti myös hänen omakuviaan kertoen kaipuusta löytää oma paikkansa yhteiskunnasta.