Kuin myrsky: Kapina Iranissa
Arkisto | maanantai, 22.06. 2009 @ 10:06
Katselukertoja: 606
Kukaan ei enää odota: Iran on räjähtänyt eikä edes islamilainen hallinto ole yllättynyt.
Vuosien opiskelijalakot, militantit katutaistelut, työpaikkakamppailut, jatkuva tukahduttaminen - ja sitten kipinä. Yksi kipinä päästämään valloilleen raivon ja epätoivon hyökyaallon, joka joskus oli vangittu hädin tuskin kuultaviin kuiskauksiin suljettujen ovien takana.
Raivo on nyt täällä ja kaikki on kaduilla. Nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, militantit ja pasifistit.
Kaoottinen värähtely
Vuoden '79 haamu törmää Euroopan kapinoihin, mutta Iranin liekit palavat paljon kirkkaammin kuin vuoden 2005 kapina Ranskan suurkaupungeissa tai Kreikan kapina joulukuussa.
Asioiden normaali toiminta on kaikkialla halvaantunut: ihmiset yksinkertaisesti kieltäytyvät menemästä takaisin töihin, aukiot ja kadut on blokattu, yliopistot ei toimi, poliisiasemat on ryöstetty, ja jokapäiväiset sosiaaliset suhteet on kumottu.
Ihmisratakset, jotka kaikkialla mahdollistavat hallinnon toiminnan, ovat nyt lähteneet totaaliseen sotaan, joka menee pelkkien varastettujen vaalien tuolle puolen.
Kaikki konfliktiin liittyvät vakiintuneet organisaatiot (Iranissa tai maanpaossa) yrittävät käyttää sitä hyväkseen rakentamaan omaa poliittista valtaansa, saadakseen oman sijan pyöreässä pöydässä.
Mutta milloin asiat ovat olleet toisin? Niiden "politiikka" on aina lähinnä samaa. Jotkut pitävät vihreää väriä kuin he kantaisivat "Yes We Can" -tunnusta Amerikassa.
Onko se kaikki mitä haluamme?
Voiko maailmaa jonka haluamme koskaan ilmaista pelkällä äänestämisellä?
Jotkut valittavat kuinka ei ole johtajia, kukaan ei ohjaa kapinaa, mutta se laskettakoon kapinan kunniaksi. Sen spontaani ja hallitsematon luonne on juurikin syy sille miksi se on voinut levitä niin nopeasti ja värähdellä niin laajalle.
Tässä ei ole kyse identiteetistä, vähemmistöstä, asiasta tai varastetuista vaaleista. Kyse on kaikesta!
Kuten iranilainen hiphop-ryhmä Anonymous Sinners kysyi: "Mitä muuta kuin vapautta haluamme?"
Demokraattinen valhe
Niillä ei ole tulevaisuutta tarjottavaksi meille; demokraattinen valhe ei voi kätkeä tätä.
Suurkaupungin lapsia yhdistää kaikkialla yhteiset olosuhteet, eletty kokemus; yhtä paljon lännessä kuin Iranissa. Tarvitaan kokonaisen demokraattisen prosessin ulkopuolella syntyneen sukupolven raivo ja hulinointi paljastamaan sen illuusiot ja väärät toiveet.
Voisi olla niin paljon enemmän kuin hallituksen vaihdos.
Mitä jos kapina ei pääty?
Mitä jos tulet jatkavat palamistaan, ja leviävät koko yhteiskuntaan?
Tämä on todellinen uhka, vallankumouksen mahdollisuus: että paluu yliopistoon, työpaikalle ja kotiin ei tapahdu ehkä koskaan.
Että halvauksesta tulee täydellinen, että lopultakin ei ole enää paluuta...
Pohjimmiltaan meidän täytyy saavuttaa tämä piste josta ei ole paluuta.
Kesäkuu 2009 / Khordad 1388


