John Zerzan: Vasemmisto? Ei kiitos!
Pohdinnat | keskiviikko, 20.05. 2009 @ 22:11
Katselukertoja: 755
Ei ole kyse siitä, etteikö maailmassa olisi energiaa liikkeellä. Jokaisena päivänä missä tahansa maanosassa voi nähdä hallitusten vastaisia mellakoita; suoraa toimintaa tukemaan kamppailua eläinten vapauttamiseksi tai Maan suojelemiseksi; yhteisiä ponnisteluja vastustamaan patojen rakentamista, supermoottoriteitä, teollisia rakennuksia; vankilakapinoita; tähdätyn vandalismin spontaaneja purkautumisia kyllästyneiltä ja vittuuntuneilta; korpilakkoja; ja lukemattomien infoshoppien, pienlehtien, primitiivitaitoleirien, koulujen, ja kokoontumisien, radikaalien lukupiirien, REA*-tapahtumien ja vastaavien energia. Vaihtoehtoisten toimien ja projektien lista on hyvin huomattava.
Se missä ei tapahdu mitään on Vasemmisto. Historiallisesti, se on epäonnistunut monumentaalisesti. Minkä sodan, masennuksen tai ekokatastrofin se ikinä esti? Vasemmisto on nykyään olemassa lähinnä hiipuvana protestin muotona, sanotaanko, vaalisirkuksessa, johon yhä harvempi uskoo muutenkaan. Se ei ole ollut inspiraation lähde vuosikymmeniin. Se on kuolemassa pois.
Vasemmisto on tiellämme ja sen on mentävä
Tämän päivän kovin juttu on anarkia. Noin kymmenen vuoden ajan on käynyt yhä selvemmäksi, että nuoret joilla on intohimoa ja älyä ovat anarkisteja. Edistysmieliset, sosialistit ja kommunistit ovat harmaahiuksisia eivätkä kiinnosta nuoria. Jotkin viimeaikaiset vasemmistolaisten kirjoitukset (esim Simon Critchleyn "Infinitely Demanding") ilmaisee toivoa, että anarkia elvyttäisi Vasemmiston, sen ollessa elvytyksen tarpeessa. Tämä vaikuttaa minusta epätodennäköiseltä.
Ja mitä anarkia on tänään? Mielestäni tämä on kaikkein tärkein asia. Perussuunta on ollut käynnissä jonkin aikaa. Se on ollut melko alihuomioitu melko ilmeisistä syistä.
Perinteinen tai klassinen anarkismi on yhtä vanhentunutta kuin muukin Vasemmisto. Se ei ole ollenkaan osa usein huomattua aaltoa anarkiassa. Huomautus sanojen käytöstä tässä vaiheessa: anarkismi ei ole se mikä liikkuu eteenpäin vaan anarkia. Ei suljettu, Eurosentrinen ideologia vaan avoin, kieltämätön kyseenalaistaminen ja vastustaminen.
Vallassa oleva järjestys on näyttänyt olevansa suunnattoman joustava, kykenevä tekemään yhteistyötä tai rekuperoimaan lukemattomia radikaaleja tapoja ja vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tämän takia jotain syvempää tarvitaan, jotain mitä ei voi mahduttaa järjestelmän ehtoihin. Tämä on ensisijainen syy Vasemmiston kaatumiseen: jos perustaa ei haasteta syvemmällä tasolla, yhteistyö on taattu. Anarkismi, ennen tätä, ei ole jättänyt pääoman ja teknologian kiertorataa. Anarkismi on hyväksynyt sellaisia instituutioita kuten työnjako ja domestikaatio, jotka ovat massayhteiskunnan peruspilarit - jonka se on myös hyväksynyt.
Astu uuteen näkökulmaan. Sitä mikä on tulossa ylivoimaiseksi kutsutaan monella nimellä: anarko-primitivismi, neo-primitivismi, vihreä anarkia, sivilisaatiokritiikki, muun muassa. Sanotaan vain lyhyesti, että olemme primitivistejä. Tämän olemassaolosta on merkkejä monessa paikassa; esimerkiksi Brasiliassa, missä liityin satojen, lähinnä nuorista koostuvaan joukkoon Carnival Revoluçaossa Helmikuussa 2008. Monet kertoivat minulle, että primitivistinen suuntautuminen oli pääpuheenaihe ja vanha anarkismi oli nähtävästi häviämässä. Euroopassa on sivilisaation vastainen verkosto, sisältäen epämuodollisia siteita ja melko usein toistuvia kokoontumisia Ruotsista Espanjaan ja Turkkiin.
Muistan innostuneisuuteni kun löysin Situationistien ideat: leikin korostaminen ja maalliset tyydytykset, ei uhrautuvaa itsepetosta. Lempisitaattini siitä liikkeestä: "katukivetyksen alla, hiekkaranta." Mutta heitä pidätteli työntekijöiden neuvostot/produktionistinen näkökulma heidän suuntautumisessaan, joka oli ristiriidassa leikkisän puolen kanssa. Nyt on aika pudottaa jälkimmäinen osa pois, ja täyttää toinen, huomattavasti radikaalimpi osa.
Nuori nainen Kroatiassa vei asian paljon pidemmälle päätelmissään, että primitivismi on pohjimmiltaan henkinen liike. Eikö etsintä eheydelle, välittömyydelle ja uudelle yhteydelle maahan ole henkistä? Marraskuussa 2008 olin Intiassa (Delhissä ja Jaipurissa) ja näin, että kertomalla teollisuuden vastaisia näkemyksiä saa vastakaikua ihmisiltä, jotka ovat erilaisissa henkisissä liikkeissä, esimerkkinä Gandhista kiinnostuneet ihmiset.
Hajanaisia primitivistisiä ääniä ja aktiviteettejä on nyt olemassa Venäjällä, Kiinassa ja Filippiineillä, ja epäilemättä muuallakin. Tämä ei välttämättä vielä riitä muodostamaan liikettä kuohuamaan pinnan alla, mutta mielestäni todellisuus puskee tähän suuntaan. Se ei ole ainoastaan loogista kehitystä, vaan myös tähdätty vallitsevan kieltämyksen sydämeen, ja se on paljon myöhässä.
Nuoren primitivistisen liikkeen ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä yhä synkistyvässä kriisissä missä elämme, koskien jokaista elämän aluetta. Se on suunnattu industrialismia ja korkean teknologian lupauksia vastaan, jotka ovat ainoastaan syventäneet kriisiä. Sota luonnollista maailmaa vastaan ja yhä kuivempi, ankarampi ja tarkoituksettomampi teknokulttuuri ovat räikeitä tosiseikkoja. Koneiston jatkuva marssi ei ole vastaus vaan, syvällisesti sanoen, ongelma. Perinteinen, vasemmistolainen anarkismi haluaa tehtaiden olevan työntekijöiden itsemääräyksessä. Me haluamme maailman ilman tehtaita. Voisiko olla enää selvempää, että esimerkiksi globaali lämpeneminen on industrialismin saavutus. Kummatkin alkoivat 200 vuotta sitten, ja joka askeleella suurempi teollistuminen on ollut askel kohti isompaa globaalia lämpenemistä.
Primitivistinen näkökulma muodostuu alkuperäiselle, domestikaatiota edeltävälle viisaudelle ja se yrittää oppia miljoonavuotiselta ihmiselämältä sivilisaation ulkopuolelta. Metsästäjä-keräilijä elämä, tunnetu myös heimoyhteisönä, oli alkuperäinen ja ainoa anarkia: kasvokkainen yhteisö missä ihmiset ottivat vastuuta itsestään ja toisistaan. Me haluamme jonkin version tästä, radikaalisti hajautetun elämysmaailman, ei globalisoivaa, standardisoivaa massayhteiskunnan todellisuutta, missä kaikki kiiltävät teknologiat lepäävät miljoonien lääkitsemisellä ja systemaattisella maapallon tappamisella.
Jotkut ovat kauhuissaan näistä uusista näkökulmista. Noam Chomsky, joka onnistuu vieläkin uskomaan Edistyksen kaikki valheet, kutsuu meitä "joukkotuhoajiksi". Ikäänkuin jatkuva modernin tekno-maailman lisääntyminen ei olisi joukkotuhoa jo itsessään!
Näen ihmisten kiinnostuvan yhä enemmän kyseenalaistamaan tämän kuolonmarssin jossa olemme. Loppujen lopuksi, onko Valistus tai modernisaatio parantanut mitään, kuten se väittää? Todellisuus on köyhtynyt tasaisesti jokaisella tavalla. Nykyiset melkein päivittäiset koulu/ostoskeskus/työpaikka-massamurhat kertovat yhtä paljon kuin ekokatastrofi, joka levittäytyy ympäri maapallon. Vasemmisto on yrittänyt torjua kipeästi tarvittavaa julkisen keskustelun syventymistä, mukaanlukien pelottavan kehityksen todellisen syvyyden jonka kohtaamme. Vasemmiston on mentävä, jotta radikaalit, inspiroivat näkemykset voivat tulla esiin ja olla jaettavissa.
Lisäntyvissä määrin teknologisoituva maailma missä kaikki on vaarassa on välttämätön vain jos jatkamme sen hyväksymistä sellaisena. Tämän kaiken dynamiikka makaa ensisijaisten instituutioiden varassa mitkä pitää haastaa. Me näemme tämän haastamisen alun nyt, läpi valheellisten teknologian väitteiden, pääoman, ja postmodernin kulttuurin kyynisyyden-- ja Vasemmiston ruumiin ja sen erittäin rajoittuneen horisonttien läpi.
*ruokaa. ei aseita
http://www.johnzerzan.net/articles/the-left-no-thanks.html
Se missä ei tapahdu mitään on Vasemmisto. Historiallisesti, se on epäonnistunut monumentaalisesti. Minkä sodan, masennuksen tai ekokatastrofin se ikinä esti? Vasemmisto on nykyään olemassa lähinnä hiipuvana protestin muotona, sanotaanko, vaalisirkuksessa, johon yhä harvempi uskoo muutenkaan. Se ei ole ollut inspiraation lähde vuosikymmeniin. Se on kuolemassa pois.
Vasemmisto on tiellämme ja sen on mentävä
Tämän päivän kovin juttu on anarkia. Noin kymmenen vuoden ajan on käynyt yhä selvemmäksi, että nuoret joilla on intohimoa ja älyä ovat anarkisteja. Edistysmieliset, sosialistit ja kommunistit ovat harmaahiuksisia eivätkä kiinnosta nuoria. Jotkin viimeaikaiset vasemmistolaisten kirjoitukset (esim Simon Critchleyn "Infinitely Demanding") ilmaisee toivoa, että anarkia elvyttäisi Vasemmiston, sen ollessa elvytyksen tarpeessa. Tämä vaikuttaa minusta epätodennäköiseltä.
Ja mitä anarkia on tänään? Mielestäni tämä on kaikkein tärkein asia. Perussuunta on ollut käynnissä jonkin aikaa. Se on ollut melko alihuomioitu melko ilmeisistä syistä.
Perinteinen tai klassinen anarkismi on yhtä vanhentunutta kuin muukin Vasemmisto. Se ei ole ollenkaan osa usein huomattua aaltoa anarkiassa. Huomautus sanojen käytöstä tässä vaiheessa: anarkismi ei ole se mikä liikkuu eteenpäin vaan anarkia. Ei suljettu, Eurosentrinen ideologia vaan avoin, kieltämätön kyseenalaistaminen ja vastustaminen.
Vallassa oleva järjestys on näyttänyt olevansa suunnattoman joustava, kykenevä tekemään yhteistyötä tai rekuperoimaan lukemattomia radikaaleja tapoja ja vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tämän takia jotain syvempää tarvitaan, jotain mitä ei voi mahduttaa järjestelmän ehtoihin. Tämä on ensisijainen syy Vasemmiston kaatumiseen: jos perustaa ei haasteta syvemmällä tasolla, yhteistyö on taattu. Anarkismi, ennen tätä, ei ole jättänyt pääoman ja teknologian kiertorataa. Anarkismi on hyväksynyt sellaisia instituutioita kuten työnjako ja domestikaatio, jotka ovat massayhteiskunnan peruspilarit - jonka se on myös hyväksynyt.
Astu uuteen näkökulmaan. Sitä mikä on tulossa ylivoimaiseksi kutsutaan monella nimellä: anarko-primitivismi, neo-primitivismi, vihreä anarkia, sivilisaatiokritiikki, muun muassa. Sanotaan vain lyhyesti, että olemme primitivistejä. Tämän olemassaolosta on merkkejä monessa paikassa; esimerkiksi Brasiliassa, missä liityin satojen, lähinnä nuorista koostuvaan joukkoon Carnival Revoluçaossa Helmikuussa 2008. Monet kertoivat minulle, että primitivistinen suuntautuminen oli pääpuheenaihe ja vanha anarkismi oli nähtävästi häviämässä. Euroopassa on sivilisaation vastainen verkosto, sisältäen epämuodollisia siteita ja melko usein toistuvia kokoontumisia Ruotsista Espanjaan ja Turkkiin.
Muistan innostuneisuuteni kun löysin Situationistien ideat: leikin korostaminen ja maalliset tyydytykset, ei uhrautuvaa itsepetosta. Lempisitaattini siitä liikkeestä: "katukivetyksen alla, hiekkaranta." Mutta heitä pidätteli työntekijöiden neuvostot/produktionistinen näkökulma heidän suuntautumisessaan, joka oli ristiriidassa leikkisän puolen kanssa. Nyt on aika pudottaa jälkimmäinen osa pois, ja täyttää toinen, huomattavasti radikaalimpi osa.
Nuori nainen Kroatiassa vei asian paljon pidemmälle päätelmissään, että primitivismi on pohjimmiltaan henkinen liike. Eikö etsintä eheydelle, välittömyydelle ja uudelle yhteydelle maahan ole henkistä? Marraskuussa 2008 olin Intiassa (Delhissä ja Jaipurissa) ja näin, että kertomalla teollisuuden vastaisia näkemyksiä saa vastakaikua ihmisiltä, jotka ovat erilaisissa henkisissä liikkeissä, esimerkkinä Gandhista kiinnostuneet ihmiset.
Hajanaisia primitivistisiä ääniä ja aktiviteettejä on nyt olemassa Venäjällä, Kiinassa ja Filippiineillä, ja epäilemättä muuallakin. Tämä ei välttämättä vielä riitä muodostamaan liikettä kuohuamaan pinnan alla, mutta mielestäni todellisuus puskee tähän suuntaan. Se ei ole ainoastaan loogista kehitystä, vaan myös tähdätty vallitsevan kieltämyksen sydämeen, ja se on paljon myöhässä.
Nuoren primitivistisen liikkeen ei pitäisi tulla mitenkään yllätyksenä yhä synkistyvässä kriisissä missä elämme, koskien jokaista elämän aluetta. Se on suunnattu industrialismia ja korkean teknologian lupauksia vastaan, jotka ovat ainoastaan syventäneet kriisiä. Sota luonnollista maailmaa vastaan ja yhä kuivempi, ankarampi ja tarkoituksettomampi teknokulttuuri ovat räikeitä tosiseikkoja. Koneiston jatkuva marssi ei ole vastaus vaan, syvällisesti sanoen, ongelma. Perinteinen, vasemmistolainen anarkismi haluaa tehtaiden olevan työntekijöiden itsemääräyksessä. Me haluamme maailman ilman tehtaita. Voisiko olla enää selvempää, että esimerkiksi globaali lämpeneminen on industrialismin saavutus. Kummatkin alkoivat 200 vuotta sitten, ja joka askeleella suurempi teollistuminen on ollut askel kohti isompaa globaalia lämpenemistä.
Primitivistinen näkökulma muodostuu alkuperäiselle, domestikaatiota edeltävälle viisaudelle ja se yrittää oppia miljoonavuotiselta ihmiselämältä sivilisaation ulkopuolelta. Metsästäjä-keräilijä elämä, tunnetu myös heimoyhteisönä, oli alkuperäinen ja ainoa anarkia: kasvokkainen yhteisö missä ihmiset ottivat vastuuta itsestään ja toisistaan. Me haluamme jonkin version tästä, radikaalisti hajautetun elämysmaailman, ei globalisoivaa, standardisoivaa massayhteiskunnan todellisuutta, missä kaikki kiiltävät teknologiat lepäävät miljoonien lääkitsemisellä ja systemaattisella maapallon tappamisella.
Jotkut ovat kauhuissaan näistä uusista näkökulmista. Noam Chomsky, joka onnistuu vieläkin uskomaan Edistyksen kaikki valheet, kutsuu meitä "joukkotuhoajiksi". Ikäänkuin jatkuva modernin tekno-maailman lisääntyminen ei olisi joukkotuhoa jo itsessään!
Näen ihmisten kiinnostuvan yhä enemmän kyseenalaistamaan tämän kuolonmarssin jossa olemme. Loppujen lopuksi, onko Valistus tai modernisaatio parantanut mitään, kuten se väittää? Todellisuus on köyhtynyt tasaisesti jokaisella tavalla. Nykyiset melkein päivittäiset koulu/ostoskeskus/työpaikka-massamurhat kertovat yhtä paljon kuin ekokatastrofi, joka levittäytyy ympäri maapallon. Vasemmisto on yrittänyt torjua kipeästi tarvittavaa julkisen keskustelun syventymistä, mukaanlukien pelottavan kehityksen todellisen syvyyden jonka kohtaamme. Vasemmiston on mentävä, jotta radikaalit, inspiroivat näkemykset voivat tulla esiin ja olla jaettavissa.
Lisäntyvissä määrin teknologisoituva maailma missä kaikki on vaarassa on välttämätön vain jos jatkamme sen hyväksymistä sellaisena. Tämän kaiken dynamiikka makaa ensisijaisten instituutioiden varassa mitkä pitää haastaa. Me näemme tämän haastamisen alun nyt, läpi valheellisten teknologian väitteiden, pääoman, ja postmodernin kulttuurin kyynisyyden-- ja Vasemmiston ruumiin ja sen erittäin rajoittuneen horisonttien läpi.
*ruokaa. ei aseita
http://www.johnzerzan.net/articles/the-left-no-thanks.html
