Uraani: Ekologista itsepuolustusta Ruotsin Hälsinglandissa
Pohdinnat | sunnuntai, 2.08. 2009 @ 19:34
Katselukertoja: 799
Avainsanat: ympäristö kaivokset uraani ympäristövastarinta energia ydinvoima nianfors ruotsi
Täydennetty uusintajulkaisu - Teksti pdf-lentolehtisenä Takun kirjastossa
Mielenosoitus tiesulkuharjoituksen muodossa.
Kesäillan metsäkävelyllä vuonna 1800, rautaruukin isäntä kohtasi pienen, likaisen naisen, jonka perään hän sylkäisi halveksuen. Sen jälkeen tankorautaruukki meni alamäkeä. Näin kuuluu tarina Finnmajsan kirouksesta Nianfors -nimisessä pikkukylässä, parikymmentä kilometria lounaaseen Hudiksvallista luonnonkauniissa Hälsinglandissa. Tänään kylää uhkaavat jälleen herrojen juonet, mutta tällä kertaa he ovat uraanin perässä ja yrittävät ajaa koko kyläväen yli.
Mineralbolaget i Stockholm AB (Mineraaliyhtiö Tukholmassa OY) on nimeltään yhtiö, joka haluaa porata Majsa-vuoreen, mutta joka on kohdannut odottamattoman kovaa vastarintaa kapinaan nousseella maaseudulla. Nianforsissa paikalliset ovat hylänneet tehottoman symbolisen toiminnan ja valinneet sen sijaan todellisen vastarinnan, siitä yksinkertaisesta syystä että peruskallion puolustaminen on yhtä kuin itsensä puolustaminen - ekologista itsepuolustusta.
Kukaan Nianforsissa ei halua olla tekemisissä koeporausten kanssa, ja vielä vähemmän kiinnostaa uraanikaivos tulevaisuuden naapurina. Siksi kyläläiset ovat järjestäytyneet inspiroivalla päättäväisyydellä.
- Tulemme tekemään kaiken mihin pystymme pysäyttääksemme riiston, sanoo kyläläisten oma lehdistövastaava Inge Sylvén. Onhan nähty miten muille kansoille on käynyt uraanin porauksen ja louhinnan myötä, ja tätä taustaa vastaan valitsemme elämän.
Ekologinen murha valtion rahoituksella
Nianforsin asukkailla on syytä huoleensa. Niistä porauksista, joita Sveriges Geologiska Undersökningar (SGU - Ruotsin Geologiset Tutkimukset) suoritti Jämtlannin tuntureilla 1970-luvulla, missä ylikansalliset yhtiöt poraavat edelleen, on koitunut vakavia seurauksia paikalliselle väelle. Kolmessa saamelaiskylässä syntyi epämuodostuneita porovasoja porauksien jälkeisinä vuosina, ja SGU varoitti juomasta vettä tai keräämästä marjoja alueelta. Paikalliset lääkärit huomasivat myös syöpätapausten lisääntymistä, ja Lääninhallituksen tutkimusten mukaan radontasot nousivat rajusti.
Nianforsin naapurikylästä, Enånger kotoisin oleva luonnontuntija ja aktivisti Louise Ågren esittää, että uraanisaasteet luonnossa merkitsevät pitkäaikaisia ongelmia ja terveysriskejä, jotka periaatteessa voivat pahentua loputtomasti. Mutta huolimatta siitä, että seuraukset ja riskit ovat tunnettuja ja todistettuja, on valtiollinen kaivosviranomainen, Bergstaten, myöntänyt kahden viime vuoden aikana yli kaksisataa uraanietsintälupaa, ja useassa paikassa on jo alettu porata.
- On käsittämätöntä että valtio antaa hyväksyntänsä ja aktiivisesti tukee tappavaa toimintaa, kuten uraaniteollisuutta, sanoo Louise Ågren.
Koska uraanin louhinta aiheuttaa mittavia, vaarallisia ja vaikeita ongelmia, se on usein tapahtunut seuduilla, missä ihmisillä on huonot mahdollisuudet protestoida tai puolustaa itseään, kuten syrjäseuduilla tai alkuperäiskansojen mailla. Säteilyhiukkasten lisäksi isoja ongelmia ovat raskasmetalli- ja happopäästöt, sekä muunlaiset pohjavesisaasteet. Louise Ågren painottaa, että uraanin louhinta ja rikastuttaminen merkitsee aina myös proliferoinnin eli ydinaseiden lisätuotannon vaaraa.
- Ja koeporaukset ovat aina ensimmäinen askel ketjussa, joka johtaa näihin mahdollisiin kauhuskenaariohin, hän sanoo. Ei saa koskaan unohtaa että uraania käytetään ainoastaan ydinvoimaan ja ydinaseisiin.
Thomas Toivonen kirjoittaa Tukholman Vapaassa Päivälehdessä (Stockholms Fria Tidning), että omituisin ja ristiriitaisin argumentti koeporausten puolesta, jota viranomaisilla ja porausyhtiöillä on tapana käyttää, on ettei se tule johtamaan kaivostoimintaan. Mutta tosiasia on, että hallitus voi täysin lainmukaisesti jyrätä kunnan päätöksen yli ja sallia kaivostoiminnan vastoin paikallisen väen tahtoa. Ja vuoden 1958 Euratom-sopimuksen mukaan EU omistaa kaiken halkaistavissa olevan raaka-aineen Unionin alueella, seikka jota hyvin todennäköisesti voidaan hyödyntää tulevaisuudessa.
Luonto elinympäristönä
Luonto on eri arvoinen eri ihmisille, ja Nianforsissa näkyy selkeästi konflikti niiden välillä, joilla on henkilökohtainen suhde siihen (kyläläiset), ja niiden jotka näkevät sen eristettynä maisemana (Mineraaliyhtiö). Kun luonto tarkoittaa kyläläisille elinympäristöä ja käytännön selviytymistä, niin Mineralbolaget i Stockholm AB:lle ja muille sen kaltaisille yhtiöille se on pelkkä resurssi jota riistää ja josta tuottaa voittoa.
Nianforsissa yli 80 prosenttia ruokakalasta tulee paikallisista vesistä, ja Majsa-vuori, jossa poraukset on tarkoitus tehdä, sijaitsee järven niemessä vain 600 metrin päässä kylästä. Uraanijahti uhkaa siten tuhota perustavanlaatuisimmat elämän edellytykset, ja myös seudun mahdollisuudet omavaraisuuteen tulevaisuudessa. Nämä vesistöt ovat lisäksi kunnan toiseksi suurimmat, ja siten erittäin tärkeitä monille muillekin kuin vain Nianforsin asukkaille.
Taistelu jatkuu ja leviää
Missään Ruotsissa ei ole niin valtavaa vastustusta uraaniporauksille kuin Nianforsissa, missä kyläläiset ovat viranomaisille valittamisen, tiedottamisen ja protestoinnin lisäksi pitäneet tiesulkuja ja luvanneet vastarintaa kaikin keinoin.
Mutta laki on veitsi, joka ei koskaan viillä sen hallitsijaa. Vaikuttavasta vastarinnasta huolimatta Mineraaliyhtiöllä on yhä lupansa - vaikka he tällä hetkellä ovatkin lykänneet porauksia. Mihin asti, sitä yhtiön tj. Carl Wiktorsson ei halua kertoa, eivätkä kyläläiset siksi tunne voivansa oikein rentoutua.
- Pysymme valppaina ja tulemme tekemään kaiken mikä on tarpeen puolustautuaksemme myös vastaisuudessa, lupaa Inge Sylvén. Tässä on kyse elämästä tai kuolemasta.
Ehkä se on Finnmajsan kirous joka kummittelee, tai ehkä se on kyläläisten kompromissiton vastarinta joka viivyttää yhtiötä. Joka tapauksessa Hälsinglandin maaseutukapinalliset ovat saaneet aikalisän.
- Nyt keskitymme vahvistamaan itseämme, sanoo Inge Sylvén. Aiomme myös auttaa muita kyliä järjestäytymään.
Ja sitä tarvitaan. Sillä öljyn huvetessa ja kallistuessa uraanin kysyntä ja hinta kasvaa, ja ilmastonmuutoksen uhka on myös herättänyt uudelleen kiinnostusta ydinvoimaan.
Mutta Nianfors on kylä jolla on tulevaisuus. Se on elävää maaseutua josta saa inspiraatiota nyt, kun maapallolla elätään myöhäisiä aikoja ja tulevaisuus hohtaa radioaktiivisesti.
Agneta Engström
Yelah.net 14.3.2008
Alkuperäinen teksti: Ekologiskt självförsvar i Hälsingland
Englanniksi: Ecological Self-defence in Swedish Hälsingland
Kääntäjän huomio: kyselin hiljattain muutamilta Nianforsilaisilta - tiedoksi vaan, kaivosyhtiöstä ei edelleenkään ole kuultu mitään, yli vuosi myöhemmin...
LYKKÄYS LIIKEKANNALLE LÄHDÖN JÄLKEEN
Lauantai-iltaa Nianforsin kylässä luonnehti liikekannalle lähtö, kun kylän väki oli kuullut että odotetut poraustelineiden kuljetukset olivat lähteneet liikkeelle Dalforsista Taalainmaassa, Etelä-Ruotsissa. Kyläläiset pitivät vahtia yön yli ja sunnuntaina. Silloin saapui odottamaton viesti: Poraustelineiden saapuminen viivästyy.
Sunnuntaina Mineraaliyhtiön (Mineralbolaget i Stockholm AB) tj. Carl Viktorsson otti yhteyttä Nianforsiin kertoakseen, että muita hankkeita oli laitettu järjestyksessä Majsa-vuoren koeporausten edelle. Örjan Wallinin, Ei uraanilouhintaa Nianforsissa -toimintaryhmän puheenjohtajan mukaan tämä ei merkitse päivystyksen lopettamista tai höllentämistä tuloreiteillä. Sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, että Mineralbolaget aikoo tehdä koeporauksia löytääkseen uraania, ovat Nianforsin asukkaat rakentaneet tiedottajaverkoston Dalforsista Taalainmaasta aina Nianforssiin asti Keski-pohjoisruotsissa. Porauskoneisto, joka on varattu Majsa-vuorta varten, on ollut töissä Dalforsissa, ja Nianforsin asukkaat ovat saaneet säännöllisiä raportteja tilanteesta etelässä. Lauantaina tuli viesti poraustelineitten lähdöstä Dalforsista. Nianforsissa kyläläiset kokoontuivat tarkkailemaan ja sulkemaan tietä Majsa-vuorelle. Ajan kuluessa raportit kertoivat kuorma-autojen ohittaneen Bollnäsin suuntanaan Söderhamn. Nianforsissa oltiin valmiita ryhtymään passiiviseen vastarintaan, sulkemaan teitä, estämään porausyhtiö Drillcon:in kuljetuksia pääsemästä perille. Mutta mitään ei tapahtunut. Nianforsin väki piti vahtia koko yön. Koitti sunnuntai, mutta poraustelineitä ei näkynyt.
- Lähetimme omia autoja etsimään kaikilta mahdollisilta teiltä, mutta trailereita ei näkynyt. Aloimme ymmärtää, että he olivat menneet jonnekin muualle, sanoo Örjan Wallin.
- Sitten soitti tj. Carl Wiktorsson ja sanoi, että Dalforsin poraukset olivat vieneet niin paljon aikaa, että muita projekteja piti laittaa etusijalle. Eli kestää ennen kuin ne tulevat tänne.
Tämä oli tietenkin ilouutinen Nianforsin kylän väelle. He saavat toistaiseksi henkireiän.
-Mineraaliyhtiö on tietysti, meidän vastapuolenamme, pysynyt ajan tasalla seuraamalla meidän nettisivujamme. He ovat nähneet meidän nostaneen karvat pystyyn täällä Nianforsissa. Tämän me näemme tietenkin osavoittona, sanoo Örjan Wallin.
On kuitenkin hämärän peitossa, kuinka kauan vielä kestää. Nianforsilaiset eivät ole saaneet mitään viitteitä siitä, milloin poraukset saattaisivat tulla ajankohtaisiksi, mutta ovat vakaasti aikeissa estää kaikki hyökkäykset Majsa-vuoreen. Carl Viktorsson vahvistaa etteivät koeporaukset Nianforsissa ole toistaiseksi ajankohtaisia, mutta kuinka pitkäksi aikalisä voi venyä, hän ei osaa sanoa:
- Ei mitään tietoa, hän sanoo.
Sandy Bergström
Hudiksvalls Tidning 10.3.2008 (alkuperäinen artikkeli pdf-tiedostona)
