Solidaarisuutta opiskelijoille - avoin kirje kreikkalaisilta varusmiehiltä

Tekstin englanninkielinen käännös on julkaistu kuukausi sitten, mutta kirjoitusajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. -kääntäjä

Sadat sotilaat 42:lta alueelta ilmoittavat:

Kieltäydymme muuttumasta terrorin ja sorron voimaksi liikehdintää vastaan; tuemme opiskelijoiden ja työläisten taistelua.

Olemme sotilaita kaikkialta Kreikasta [tässä on välttämätöntä huomauttaa että Kreikassa on yhä käytössä kaikkia miespuolisia koskettava asevelvollisuus; suurin osa tai ehkä jopa kaikki tämän tekstin allekirjoittajista ovat ihmisiä jotka ovat tällä hetkellä suorittamassa pakollista asepalvelustaan - eivät kantahenkilökuntaa].
Olemme sotilaita joiden käskettiin hyvin vähän aikaa sitten Hanialla kantaa aseita opiskelijoita, työläisiä ja antimilitaristisen liikkeen taistelijoita vastaan. Sotilaita jotka kantavat taakan Kreikan armeijan reformeista ja "taktisista manöövereistä". Sotilaita jotka elävät päivittäin militarismin ja nationalismin ideologisen sorron alla, keskellä korvauksetonta riistoa ja alistumista "ylemmille". Armeijan kasarmilla kuulimme taas yhdestä "yksittäistapauksesta": aseistetun poliisin aiheuttamalle 15-vuotiaan Alexisin kuolemalle. Kuulimme siitä iskulauseista, jotka kaukaisen ukkosen lailla kaikuivat varuskunnan muurien sisäpuolelle. Kutsuttiinko kolmen kollegamme kuolemia viime elokuussa "yksittäistapauksiksi"? Eivätkö he ole kutsuneet jokaista viimeisen kolmen vuoden aikana sattunutta 42:ta sotilaan kuolemaan "yksittäistapauksiksi"? Uskomme että Ateenasta, Thessalonikista ja kasvavasta määrästä kreikkalaisia kaupunkeja on tullut sosiaalisen agitaation alueita, ympäristöjä joissa kaikuu tuhansian nuorten, työläisten ja työttömien katkeruus. Pukeutuneena armeijan univormuun ja "työvaatteisiin", vahtiessamme leiriä tai hoitaessamme asioita, palvelijoina samassa rakennuksessa oleville "ylemmille", olemme opiskelijoiden, työläisten ja epätoivoisten työttömien tapaan nähneet heidän "vahinkolaukauksensa" ja "kimmokkeensa", kuten olemme nähneet myös epävarmuuden, riiston, irtisanomisten ja syytteiden aiheuttaman epätoivon.

Kuulemme huhuja ja juoruja upseereista, kuulemme hallituksen julkisia uhkauksia poikkeustilasta. Tiedämme hyvin mitä se tarkoittaa. Elämme tehostumisen ja armeijan tehtävien kasvun aikaa, kiihkeitä olosuhteita sormi valmiiksi liipasimella.

Eilen saimme käskyn olla varovaisia ja "pitää silmät auki". Kysymme: ketä meidän käsketään varoa?

Tänään meidän on käsketty olla hälytysvalmiudessa. Kysymme: kenen kanssa meidän täytyy olla hälytysvalmiudessa? Meidän on käsketty olemaan valmiita toteuttamaan hätätila.

Joihinkin yksiköihin Ateenan seudulla on jaettu uusia aseita, ja niitä on käsketty käyttämään siviiliväestöä vastaan mahdollisen hyökkäyksen sattuessa (kuten Menidiassa sijaitsevalle yksikölle hyökkäysten kohteeksi joutuneen Zephiron poliisiaseman lähellä).

Sotilaille on jaettu pistimiä Turkin rajan lähellä Evrosissa.

Ne pyrkivät herättämään pelkoa mielenosoittajissa lähettämällä partioita varuskuntien lähialueille.

Poliisin ajoneuvoja on siirretty turvaan varuskuntiin.

Korintissa varusmiehille jaettiin muoviluoteja ja harjoituksissa käskettiin ampumaan ihmisiä kohtaan jos he käyttäytyvät "uhkaavasti" (ketä kohtaan?).

"Tuntemattoman Sotilaan" patsaalle käskettiin erikoisyksikkö ennen mielenosoituksia lauantaina 13. joulukuuta. Nauplian kasarmin varusmiehiä käytettiin työläisten mielenosoitusta vastaan. Ne uhkaavat ihmisiä Saksasta ja Italiasta tuotavilla erikoisjoukoilla - miehitysvoimina - ja paljastavat näin työläisvastaisen ja autoritaarisen EU:n todelliset kasvot.

Poliisin laukausten tähtäimessä on nykyiset ja tulevat yhteiskunnalliset kapinat. Saavuttaakseen päämääränsä ne valmistavat armeijaa hoitamaan poliisin toimintoja ja valmistavat yhteiskuntaan palaamiselle Uudistajien Totalitarismiin. He valmistelevat meitä vastustamaan ystäviämme, tuttaviamme, veljiämme ja siskojamme. Ne valmistelevat meitä vastustamaan menneitä ja tulevia työ- ja luokkatovereitamme. Armeijan johto, poliisi ja sisäministeri, hallitus, eu-direktiivit, yrittäjä vihaisena kansalaisena, sekä äärioikeiston ryhmät tutkivat mahdollisuutta käyttää sotilaita miehitysarmeijana (eikös sitä kutsuta Rauhanturvaamiseksi silloin kun se tehdään ulkomailla?) kaupungeissa joissa kasvoimme, naapurustoissamme, kaduilla joita olemme kävelleet. Politiikan ja armeijan johtajat unohtavat että olemme osa nuorisoa. Ne unohtavat sen että meidät on tehty samasta aineksesta kuin nuoriso joka on haastamassa todellisuuden ankean kaatopaikan varuskuntien sisä- ja ulkopuolella. Nuoriso joka on raivoissaan, alistumaton, sekä - ennen kaikkea - peloton.

Olemme siviilejä univormuissa. Emme hyväksy muuttamistamme pelon työkaluiksi joita jotkut yrittävät käyttää pelättiminä yhteiskunnassa. Emme hyväksy muuttamistamme sorron ja terrorin voimaksi. Emme vastusta ihmisiä joiden kanssa jaamme samat pelot, tarpeet ja halut, saman yhteisen tulevaisuuden, samat vaarat ja samat toivot. Kieltäydymme lähtemästä kaduille veljiämme ja siskojamme vastaan minkään hätätilan nimissä. Nuorina ihmisinä univormuissa ilmaisemme solidaarisuuttamme taisteleville ihmisille ja ilmoitamme että emme ryhdy poliisivaltion ja valtion sorron välikappaleiksi.

Emme koskaan taistele omiamme vastaan. Emme tule hyväksymään armeijan parissa tilannetta joka toisi takaisin "vuoden 1967 päivät" (kun Kreikan armeija viimeksi teki vallankaappauksen).