Talouskriisi ja G20
Pohdintaa | keskiviikko, 1.04. 2009 @ 18:43
Katselukertoja: 809
Rauni O. Tuhkanen
- "Merry Crisis and Happy New Fear!"
-seinäkirjoitus Ateenassa joulukuussa 2008
Maailman 20 suurimman talousmahdin johtajat kokoontuvat näinä päivinä Lontooseen hakemaan ratkaisujaan maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Lontooseen kokoontuu myös vallan helvetisti mielenosoittajia, joille G20 on lähtölaukaus "raivon kesälle". Jotkut protestoijat haluavat päästä keskustelemaan päättäjien kanssa, toiset taas suoraan kalifiksi kalifin paikalle. Sitten on vielä niitä jotka ovat saaneet tarpeekseen poliitikoista ja koko järjestelmästä, ja toivovat aprillipäivästä tulevan sellaista hupailua, että se jättäisi varjoonsa jopa Poll Tax -mellakat 19 vuotta sitten.
Kytät ovat varautuneet mielenosoituksiin ennennäkemättömällä panostuksella. Kokouksen turvajärjestelyihin uppoaa hieman päälle 6 miljoonaa euroa, ja kyseessä on yksi suurimmista poliisioperaatioista mitä Lontoossa on koskaan nähty. Mediassa on kohistu siitä miten luvassa on suurimmat protestit kymmeneen vuoteen, ja kuinka poliisi varautuu poikkeuksellisen rajuihin ja väkivaltaisiin mielenosoituksiin.
Ennakkohypetykseen sopivasti suurta mediajulkisuutta sai viiden ihmisen pidätys Plymouthissa varhain maanantaina. Pidätykset tehtiin sen jälkeen kun yksi oli otettu kiinni epäiltynä "antifa" -graffitin maalaamisesta. Loput neljä pidätettiin graffitiepäillyn asunnosta. Kotietsinnässä löydettiin asejäljitelmiä ja "räjähteitä", jotka ilmeisesti ovat valosoihtuja. Lisäksi löytyi "poliittiseen ideologiaan liittyvää materiaalia". Vaikka kytätkin myöntävät ettei mikään viittaa siihen että pidätetyt olisivat aikoneet vahingoittaa ketään, heitä pidetään tällä hetkellä säilössä terrorismilakien nojalla.
Lauantain mielenosoituksessa nähtiin jo noin 40 000 ihmistä. Ja aprillipäivälle odotetaan vielä suurempia lukuja. Paljon on puhuttu siitä kuinka mielenosoittajat ovat onnistuneet keräämään laajalti porukkaa yhteen useista eri ryhmittymistä, ja on kerrottu myös 90-luvun aktivisteja palanneen takaisin "eläkkeeltä". Eri blokit ovat tehneet omia kutsujaan, ja mainittakoon tässä vaikka ilmastoblokki, talonvaltaajien blokki sekä anarkistiblokki, joka otsikoi kutsunsa: "Raivon kesä alkaa tästä!"
Rakennuksia on vallattu mielenosoittajien kokoontumistiloiksi.
Tapahtumia voi seurata reaaliajassa twitteristä ja Lontoon indymediasta. Myös Guardian -lehdellä on oma reaaliaikainen bloginsa valtavirtamaisempia päivityksiä kaipaaville. Eikä kannata unohtaa brittien indymediaa.
Kriisi
- "Emme pelkää raunioita pätkääkään. Tulemme perimään maan, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Porvaristo tuhotkoon oman maailmansa ennen poistumistaan historian näyttämöltä. Me kannamme uutta maailmaa sydämissämme, ja se maailma kasvaa paraikaa." - Buenaventura Durruti, 1936
Jo pelkästään se että kahdenkymmenen suurimmman talousmahdin johtajat joutuvat pikapikaa tapaamaan Lontoossa vahvistaa sen että kapitalismi on kusessa. Itse kokouksessa jenkit ja britit aikovat ratkaisuna ehdottaa taas uuden lainarahan pumppaamista järjestelmään (pankeille maksetaan sossuapuna sen verran mitä kuluttajat ovat niille velkaa, kuitenkin niin että kuluttajien velkataakka säilyy), kun taas Ranska on uhannut häipyä kokouksesta mikäli kokouksessa ei päätetä talouden sääntelyn tiukentamisesta. Linjaan saattanee hivenen vaikuttaa alkuvuoden aikana Ranskassa ja sen "merentakaisilla alueilla" nähdyt yleislakot ja levottomuudet. Giljotiini taitaa edelleen kummitella Sarkozyn verkkokalvoilla.
Kapitalismin nykyinen kriisi muistuttaa siitä miten lainarahalla ostettu "turva" on pohjimmiltaan niin epävarmaa, että keskiluokkakin on käytännössä tilipäivän tai parin päässä köyhyydestä. Köyhyydestä ei ole tehty historiaa, ja näyttää siltä että ne jotka aiemmin ovat voineet ostella kaikenlaista rojua ja rompetta laina- tai palkkarahalla, joutuvat nyt kasvavassa määrin kohtaamaan omassa arjessaan 'enemmistömaailman' olosuhteita. Jää nähtäväksi miten nykyinen uusliberalismin kilpailumentaliteetti jää elämään ihmisten mieliin ja kuinka moni hakeutuu äärioikeiston huomaan, ja kuinka monet muihin autoritaarisiin vaihtoehtoihin, jotka lupaavat korkeintaan koristella nykyistä katastrofia sen sijaan että siitä hankkiuduttaisiin kokonaan eroon?
Samaan aikaan kun kapitalismin lupaukset alkavat näyttää yhä tyhjemmiltä, avaa se mahdollisuuksia anarkistisille ja ekologisille ideoille: keskinäinen apu, solidaarisuus, kestävyys, paikallisuus, suora toiminta, esivallan purkaminen jne.. Britanniassa anarkistiliikkeeseen tulee yhä enemmän työväenpuoluetta aiemmin äänestäneitä "kunnon ihmisiä", jotka ovat raivoissaan kapitalismin petettyä heidät. Talouskasvu on kääntymässä kutistumiseksi, eikä enää tarvitse odotella kriisiä. Se on jo täällä, eikä lähitulevaisuus lupaa järjestelmän suunnalta mitään muuta kuin kurjistuvia olosuhteita ja teknologian avulla tapahtuvaa tiukempaa kontrollia.
Joka tapauksessa olisi vähintäänkin hölmöä odottaa asioiden muuttuvan paremmaksi jotenkin itsestään sitä mukaa kun olot kurjistuvat. Mitään sellaista rajaa ei ole jossa ihmiset nousevat kapinaan - jos olot vain kurjistuvat riittävän tasaisesti. Äkillisen muutoksen myötäkin autoritaarisesti sosiaalistetut ihmiset saattavat valita helpoimpana ratkaisuna uuden autoritaarisen mallin.
Muutos löytyy hyökkäyksestä, aktiivisesta toiminnasta nykyisen tuhokoneen purkamiseksi ja elämän perustarpeiden hankkimisesta yhdessä välittömällä paikallistasolla. Jos nykyjärjestelmän itsestäänselvyydet puretaan osiin kriittistä tarkastelua varten, saatetaan huomata ettei nykyisessä järjestyksessä ole juuri mitään säästettävää.
Ei kuitenkaan tule antaa liikaa huomiota G20:n kaltaisille julkisille spektaakkeleille. Tärkeämpi ulottuvuus on vallan ja sen median katseilta piilossa tapahtuva järjestäytyminen, jonka ei tarvitse omata ainakaan näkyvän "poliittista" luonnetta. Kapinan liekki saattaa palaa kirkkaana hetken, mutta se sammuu nopeasti jos sen takana ei ole mitään millä ruokkia sitä. Elämän edellytysten haltuunotossa syntyvien paikallisten 'näkymättömien' suhteiden vahvistaminen on avain mille tahansa todelliselle vallankumoukselle, jonka mahdollisuudet avautuvat edessämme näinä kriisin aikoina.
Meidän täytyy käyttää nuo mahdollisuudet.
Lukuvinkkejä:
SchNews #670
We Become Powerful in Shared Moments
Ajatuksia huippukokouksista ja vastahuippukokouksista
Jälkiä jättämättä - arkipäivän pienestä vastarinnasta


















